Juhlasta juhlaan

Täällä on yritetty toipua kiitospäivän juhlallisuuksista. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja illasta jäi itselle (ja toivottavasti myös vieraille) oikein kiva fiilis. Juhla ajoittui tämän viikon torstaille, sillä kiitospäivää vietetään aina marraskuun neljäntenä torstaina. Myös perjantai oli koululaisille (ja monille aikuisille) vapaa, eli olemme saaneet nauttia ihanan leppoisasta ja pitkästä viikonlopusta. 

Juhlaruoat 22 hengelle toteutettiin nyyttäriperiaatteella. Se antoi mukavasti aikaa kattauksen parissa näpertämiseen. Se onkin ihan suosikkipuuhaani! Koska samanlaisia astioita ei löytynyt koko joukolla, sekoitin tarkoituksella ihan kaikkea: laseja, aterimia, lautasia. Oli hopeaa ja Ikeaa, suomalaista ja kiinalaista. Pitkä pöytä teki kattauksesta juhlavan, mutta samaan aikaan se oli kuitenkin mukavan rento. Ei ollenkaan pönöttävä. Yhdistimme ruokapöydän ja pitkän puutarhapöydän, ja ulkonäkö nidottiin yhteen kahdella samanalaisella pellavaliinalla.

Näkymä etupihalle oli juhlapöydästä runsaan vehreä, sillä olohuoneen ikkunoiden takana viheriöi ainavihanta kuningasmagnolia. Takapihan suuntaan maisema on jo loppusyksyisen karu. Lähes kaikki lehdet ovat tippuneet.

Koska kiitospäivää vietetään vielä sadonkorjuuhengessä, koristelin pitkän pöydän pienillä kurpitsoilla, erilaisilla kotipihasta löytyneillä lehdillä, muutamalla leikolla ja isoilla kävyillä. Jykevät kynttilät kestivät liikkumisen pöydän ympärillä eikä paloajasta tarvinnut murehtia. Pöytäkoristeen alla olevat valkoiset alustat löytyivät kellarista, ne ovat remontissa ylijääneitä kylppärilaattoja! Niitä riitti sopivasti pöydän päästä päähän. Tällainen koristelu oli tavattoman helppo toteuttaa ja se kesti hyvänä koko illan (ja vielä seuraavan päivän, sillä olin liian laiska purkamaan pöytiä saman tien).

Tykkään häärätä keittiössä ja järjestää juhlia, mutta täällä olen ihastunut paikallisten tapaan toteuttaa monet jutut nyyttäreinä. Nytkin saimme nauttia loistavia kansainvälisiä herkkuja, kun jokainen toi jotakin omalle maalle tai perheelle tyypillistä. Juhlakulut eivät pompanneet pilviin eikä keittiössä tarvinnut viettää koko viikkoa. Tämä tapa otetaan ehdottomasti käyttöön myös jatkossa. Usein juhlien järjestäminen tahtoo jäädä hyvistä aikeista huolimatta, kun pitäisi ihan oikeasti alkaa toteuttaa. Nyyttäreilläkin saa aikaan fiinin juhlatunnelman (sekä ennen kaikkea rennon emännän!).

Suomen kodissamme näin iso istuva kattaus ei olisi onnistunut. Siksi sen tekeminen tuntui erityisen kivalta. Kun käyttöön valjastettiin kaikki talon tuolit, saatiin istumapaikka jokaiselle. Juhlasta jäi niin mukavat muistot koko perheelle, että sovimme jollakin tapaa juhlivamme kiitospäivää myös tulevina vuosina.

Nyt kiitospäivä on purettu ja aloitettu joulun rakentaminen. Naapuri teki kuten uhkasi ja päräytti koristeet etupihalle heti kiitospäivän jälkeen. Me tulemme vähän jälkijunassa, mutta leikkimielinen naapurikilpailu on julistettu alkaneeksi. Ehkä yritän kalastella lisä-ääniä glögikutsuilla, sillä suomalaisen niukka naturalismi sai lähinnä naurunpyrskähdyksiä aikaan. Kunhan saan hihat kääräistyä, niin sitten..!

Ihanaa 1. adventtia!