Löysin kirppikseltä rottinkisen kukkapöydän ihan kreivin aikaan. Vähän mietitytti, miten kapea ja pitkä pöytä mahtaa sopia olohuoneen ikkunoiden alle, mutta kymmenen euron sijoituksella uskalsin ottaa riskin. Olin aivan varma, että jos lähden kotiin mittailemaan, pöytä on sillä aikaa myyty.
Täräytin pöydän saman tien paikoilleen ja naamioin kasveilla. Hyvin upposi uusin hankinta perheeseen. Lapset ihastelivat ja mies ei ensin edes huomannut, joten kukkapöytä solahti sujuvasti olohuoneeseen.
Seuraavana päivänä kukkapöytä sai lisää asukkaita, kun Huiskulasta kotiutui pari rentokasvuista peperomiaa sekä koko perheessä ihmetystä herättänyt Asplenium eli pesäraunioinen.
Ennen kuin ehdin tutustua kasviin tarkemmin, se oli jo saanut perheessämme monta lempinimeä. Yksi kutsui meduusaksi, toinen sademetsäksi, kolmas Jasu Juntiksi (?!?).
Nahkealehtinen pesäraunioinen on yllättäen saniaisiin kuuluva kasvi. Sen lehdet rullautuvat auki saniaisille tyypillisesti kasvin keskeltä. Pesäraunioinen viihtyy parhaiten hajavalossa ja pitää kosteudesta, eli kasvia tulee kastella säännöllisesti. Kirkkaan kevätauringon myötä se saikin jo siirtyä varjoisampaan paikkaan.
Sama kohtalo on tosin edessä kaikilla kirppispöydän viherkasveilla. Kohta tasot ja ikkunan edustat täyttyvät nimittäin tomaatintaimista. Kovasti jo odotan sitä aikaa, kun kaikki kasvit saavat taas muuttaa ulos: kasvihuoneeseen, terassille, kesähuoneeseen.
Siihen asti nautiskelen olohuoneen puoliviidakkomaisesti tunnelmasta ja valoisista kevätpäivistä. Ihan mahtavaa tämä valon määrä!