Kesä kasvarissa

Vaikka taivaalta on tullut kaikenlaista, aurakeppejä on jo isketty tienpieliin ja vaikka ulkona joutuu hytisemään ruskan värejä ihaillessa, pääsee kasvarissa vielä kesätunnelmaan. 

Ainakin jos on pukeutunut lämpimästi!

Purkuhommissa

 Saimme purettua terassikatoksen juuri sopivasti ennen ensiräntää (!).

Kehikko saa jäädä talveksi paikoilleen.

Uhkasin jo ystävälleni, että viritän siihen sellaista vilkkuvaa valokaapelia, mieluiten mahdollisemman moniväristä. Joku kovaäänien, vieraskielinen joulurenkutus olisi kiva lisä...

Kohtahan ulkovaloja saisi alkaa viritellä, sen verran synkältä kesän jäljiltä tuntuu. Ehkä kuitenkin jotain hitusen maltillisempaa.

Viime päivien kylmyys pääsi yllättämään. 

Puutarhan syyshuolto on vielä pahasti kesken ja kevään sipulikukatkin istuttamatta.

Toivottavasti tässä on vielä hyvin aikaa.

Viime vuonna istuttelin tulppaaneja marraskuun alussa, juuri ennen ohjelmointipäällikön syntymää. Ja hyvin ehtivät juurtua.

Syksyistä sunnuntaita, 

täällä ohjelmassa perunapenkin kääntöä.

Syysmatto

Monessa blogissa onkin jo vilahdellut tämä villainen kalansilmämatto. 

 Itse hieman himmailin ja tilasin maton mustavalkoisen sijaan harmaana.

Tiiviin paketin avattuani kotiin pelmahti mukava lampaanvillan tuoksu... 

Päivä ulkona tuulettumassa, ja kotona oli mukava märän lampaanvillan tuoksu. 

Mutta viikko ulkona sai jo ihmeitä aikaan.

Nyt olohuoneessa on jalkapohjaan mukavalta tuntuva kaunis syysmatto. 

Ehdottomasti hintansa väärti, ainakin Elloksen 40% alennuksella.

Tässä on hyvä tepastella!

Aina ei voi onnistua

Nyt ei ole luvassa kauniita kuvia tai iloista inspiraatiota. Mutta hilpeää menoa kylläkin. Kuvatessa oli hieman kuumat paikat, joten kaikenlainen kuvakulmien mietiskely ja stailaus jäi todellakin tekemättä. Vieläkin näet naurattaa (minua, ei miestä).

Tilasin suomalaisesta nettikaupasta Ball-kattovalaisimen työ/vierashuoneeseen. Olin katsellut näitä joskus aikaisemmin Stockmannilla, mutta kun huomasin mattapintaisen valaisimen kangasjohdolla, tilaus lähti menemään saman tien. Alunperin olin suunnitellut tähän huoneeseen mustaa Ball-valaisinta, mutta tuote oli tilapäisesti loppu. En malttanut jäädä odottelemaan.

Nettikaupan kanssa kaikki sujui moitteettomasti ja tilaus tuli nopeasti. Pyysin rakasta miestäni kiinnittämään lampun "sitten kun ehdit", jota seurasi kutakuinkin seuraavanlainen keskustelu:

Mies: No laitetaan saman tien

Minä: Ei kun käy vaan ensin nukuttamassa ohjelmointipäällikkö

Mies: No eihän tähän mene kuin 5 minuuttia

Minä (ilahtuneena): Okei, mä leikin sillä aikaa pikkumiehen kanssa

ähinää, puhinaa, mutinaa, työkalujen hakemista, epämääräisiä ääniä, ärräpäitä

Mies: Mikä ihmeen valaisin tää oikein on??

Minä: No samaa sarjaa kun toi koululaisen yölamppu. Tilasin nettikaupasta. Tässä on tää kiva mattaväri ja kangasjohto ja tuli muuten...

Mies (ärtyneesti): Katsoitko tilatessa y h t ä ä n  tätä kiinnitystä?

Minä: No en tietenkään. Eikä sitä johtoa saa katkaista! Sitä saatetaan vielä joskus tarvita. Äläkä koske siihen kattokuppiin. Äläkä ainakaan naarmuta sitä! 

Mies: #€"%#?=("(&#%

Minä (takavasemmalta): Se ei muuten ole ihan suorassa 
Mies: !&%€*"!?!&%/

Mies (syvä henkäys): Sovitaanko, että seuraavan kerran kun tekee mieli tilata joku saamarin lamppu nettikaupasta, Ä L Ä  T I L A A ! ! !

Vähänhän tämä antaa huonosti yleisvaloa tuossa päiväpeiton päällä... 
Ja kuten kuvasta saattaa päätellä, meillä EI ole 5 metriä korkeat huoneet. 

Olen nyt lampunostokiellossa. Jotenkin tuntui paremmalta olla vänkäämättä vastaan.

Omenaiset ruislesesämpylät

Omena on varsin maukas lisä leipätaikinaan. Omassa puussa on vielä joitakin hapokkaita omenia, niitä raastoin alla oleviin sämpylöihin. Ruislesesämpylöiden ohje on alunperin Korpelan Myllyn ruislesepaketista, mutta tässä omiin tarpeisiin muokattuna.

OMENAISET RUISLESESÄMPYLÄT

5 dl kuumaa vettä
2 dl ruisleseitä
2 tl suolaa
1/2 dl siirappia
1 iso omena raastettuna
1 pss kuivahiivaa
noin 8 dl vehnäjauhoja
3/4 dl rypsiöljyä

Laita ruisleseet kuumaan veteen hautumaan. Anna seoksen jäähtyä hieman ja lisää joukkoon suola, siirappi ja omenaraaste. Kun seos on jäähtynyt noin +42 asteiseksi, lisää kuivahiiva, joka on sekoitettu pieneen määrään vehnäjauhoja. Sekoita huolellisesti. Alusta taikina vehnäjauhoilla, lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa.

Anna taikinan kohota noin kaksinkertaiseksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan ja leivo ranteenpaksuisiksi tangoiksi. Leikkaa tangoista sämpylöitä ja nosta sämpylät pellille leivinpaperin päälle. Anna kohota noin 1/2 h. Voitele leivät vedelle, ripottele päälle ruisleseitä. Paista 225 asteessa uunin keskiosassa 10-12 minuuttia.

Kasvihuoneeseen mahtuu...

Kirppispöytä on nyt tyhjennetty, jäljelle jääneet tavarat toimitettu hyväntekeväisyyteen (kiitos kaikille vinkeistä!) ja tuottoakin jäi käteen jokapäiväisestä kirppiskierroksesta huolimatta. Yksi ostos oli tämä turkoosi puusaavi. En nyt ihan tarkalleen osaa sanoa mihin tarkoitukseen tämä tuli hankittua (oho!), mutta eihän tuollaista väriä voinut vastustaa!

Ehkä saavi päätyy lehtitelineeksi keittiön puusohvan viereen. Voisin myös säilyttää tässä lankoja tai viedä saavin ohjelmointipäällikön huoneeseen lelukoriksi. Jouluna tuota voisi käyttää vaikka kuusenjalkana tai lahjakorina.

Tällä hetkellä saavi on kasvihuoneessa odottelemassa. Se on nimittäin sellainen turvavyöhyke. Mies ei voi kommentoida mitään, kun perustelen ostoja kasvihuonehankinnoilla. En minäkään puutu miehen mailahankintoihin.

Jossakin vaiheessa hivutan saavin sisälle, mutta olkoot tuolla vielä hetken.

Hyvin sinne mahtuu!

Joulublogi auki!

Täällä vietetään syksyisen sateista perjantaina ja siivouspäivän yhteydessä on puhallettu pölyt myös Piparkakku -joulublogistani. Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsee..? Kun keli viilenee, ajatukset karkaavat heti jouluun.

Piparkakun puolella fiilistellään Ilona Pietiläisen Lumoava Joulu kirjaa. Hiljattain painoon lähtenyt kirja on täynnä ihania ideoita, upeita tunnelmia, herkkuohjeita ja joulufiilistelyä. Kaikin puolin täydellinen paketti siis! 

Tätä lumoavan ihanaa joulukirjaa on nyt mahdollisuus tilata ennakkoon kauttani osoitteesta kaneliajakardemummaa@live.fi

Sivuja kirjassa on 160 ja koko ihanan suuri 32x25 cm. Kirjan hinta on 36,90€. Ennakkotilaajille kirjat toimitetaan luonnollisesti uunituoreina.

Käy kurkkaamassa lisäkuvia lumoavasta kirjasta Piparkakun puolelta! Jouluintoilijoille luvassa joulupäivityksiä siellä, tällä puolen jatketaan syksyisillä aiheilla.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pähkinäinen omenapiirakka

Tällä hetkellä ainoa satoa tuottavamme omenapuu on ihanan kirpsakka lajike, jonka nimeä en valitettavasti tiedä. Mutta hieman hapokkaat ja suuret omenat ovat aivan parhaita leivontaa, ja sehän tässä on tärkeintä!

Alla oleva ohje on, jälleen kerran, munaton ja maidoton. Piirakan rakenne paranee seisoessaan, eli tämän voi hyvin leipoa vieraille jo edeltävänä päivänä. Aina ei tosin malta odottaa, eli kyllä tämä maistuu ihan tuoreeltaankin. Silloin kyytipojaksi voi lorauttaa vaniljakastiketta hieman suuremmalla kauhalla.

PÄHKINÄINEN OMENAPIIRAKKA
(munaton ja maidoton)

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 dl juoksevaa maidotonta margariinia
2 1/2 dl kauramaitoa

Päälle:
2-3 omenaa ohueksi viipaloituina
kanelia

Muruseos:
75 g maidotonta margariinia
3/4 dl saksanpähkinöitä rouhittuna
3/4 dl fariinisokeria
2 dl kaurahiutaleita

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon rasva ja maito, sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.
2. Peitä 24 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla, voitele reunat kevyesti TAI käytä vähintään 26 cm perinteistä piirakkavuokaa, voitele vuoka. Levitä taikina vuokaan.
3. Levitä omenaviipaleet taikinan päälle, ripottele kanelia oman maun mukaan.
4. Nypi muruseoksen ainekset ja ripottele muru piirakan päälle.
5. Paista 200 asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia. 
6. Anna jäähtyä ja mehevöityä, mielellään seuraavaan päivään. Tarjoa hyvän vaniljakastikkeen kera.

Dilemma

Nyt kaivataan mielipiteitä.

Minulla laahaa viesteihin vastaaminen ihan kamalasti jäljessä.

Eli kysynkin nyt, kumpi on sinun, blogini lukijan, mielestä parempi:

a) postaan uusia tekstejä useammin, mutta viesteihin vastaaminen kestää

vai

b) postaan harvemmin, jolloin ehdin vastata paremmin viesteihin?

Luen kyllä kaikki ihanat viestinne aina tuoreeltaan ja päässäni vastaan niihin saman tien. Niin siis päässäni, todellakin.

Kuva liittyy aiheeseen lähinnä siten, että kamalasti olisi kaikenlaista puuhattavaa, mutta aina joku homma jää kesken. Yritystä kyllä on!

Kirppisviikko

Joka puolella toitotetaan kuparista. En nyt pääse mökille vanhoja kuparipannuja hakemaan, joten yritin päästä syksyn kuumimpaan trendiin kiinni 50 sentin kirppisostoksellani. Mukana sopivasti mustaa ja folkloristiikkaa tuossa jalassa olevan puuhelmen muodossa. Vielä kun ehtisin puhdistaa koko kynttiläjalan, olisin minäkin ehkä hetken hip. Ja jos puhdistaminen ei onnistu, ajattelin kokeilla kuparin väristä spraymaalia. Kokemuksia?

Minulla on ollut tämän viikon itsepalvelukirppispöytä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Yleensä tykkään olla tiskin takana myymässä ja varmistaa, että pääsen tavaroista eroon hintoja polkemalla. Vaikka on sitä tavaraa lähtenyt kiertoon ihan mukavasti nytkin. Ja siis todellakin kiertoon, sillä uutta tavaraa viedessäni olen aina löytänyt jotakin mukavaa kotiintuotavaa. Mutta siis ihan vaan sitä kaikkein tarpeellisinta.

Koti on ollut hyrskyn myrskyn koko viikon. Epämääräisiä kasoja ja kasseja siellä sun täällä. Mutta kaappien siivoamiseen tuli lähes himo, kun pääsi saman tien kiikuttamaan tavarat toisaalle. 

Tänään käyn tyhjäämässä pöydän ja mietin, mihin jäljelle jääneet tavarat toimitan. UFF, Fida, Hope vai joku muu? Hyviä ideoita?

Liitutaulumaalia

Kerroinkin jo, mitä tyttären huoneessa liitutaulumaalilla sudittiin. Muun muassa. Alunperin maali hankittiin alla olevaan projektiin, ruokailutilan ja avokeittiön välisen kalusteseinän maalamiseen.

Tavoillemme tunnollisesti toteutuspuoli kesti ja kesti.

Mutta nyt ollaan hirmu tyytyväisiä.

Hirsipuuskabat on käynnissä monta kertaa päivässä!

Seinään ruuvattiin varastosta löytynyt tanko, johon saatiin kätevästi ripustettua liidut ja taulusieni sekä aina hukassa oleva päivän lehti.

Tästä tuli kiva!

Kirpeän kaunista

 Syyskuun aamuissa on ihan oma fiiliksensä.

Syksy on jo vahvasti läsnä valoineen ja varjoineen.

Puutarhassa on syysvärejä, mutta samaan aikaan kesäkukat vielä kukkivat. 

Kaikkialla rehottaa, kun syyssiivouskin on vielä aloittamatta. 

 Mutta jotenkin tämä on armeliasta aikaa. 

 Tämä kesä ja satokausi oli tässä, 

 ensi vuonna sitten uusin voimin 

ja suurin suunnitelmin!

Sottapytyt valmiina!

Onnistain on puolet sinun -blogissa haettiin hiljattain vapaaehtoisia sottapyttyjä Serlan uuden Talousarkin testiryhmään. Blogissaan Katri kirjoitti suoraan meidän elämästä:"...olen Viljo kainalossa yrittänyt epätoivoissani riuhtoa talouspaprurullasta irti palaa. Rulla vaan pyörii ja pyörii telineessään ja sinkoutuu lopuksi lattialle puoliksi purkautuneena.... sitten joutuu jalalla avustamaan, että saa sen haluamansa palasen repäistyä ja pyyhkäistyä sottapytyn suun kamalan akrobaattisen ähellyksen päätteeksi."

Tuttua akrobaattiähellystä meillekin! Onneksemme pääsimme mukaan testiryhmään ja postissa saapui vino pino uusia talousarkkeja. Päätestaajamme ryhtyi välittömästi toimeen. 

Ainakin tuotteen lupaus "arkit on helppo vetää käyttöön vain yhtä kättä käyttämällä" todentui meillä nopeasti. 

Tarkempi tutustuminen tuotteeseen tehtiinkin sitten valvotuissa olosuhteissa.

Pojot Talousarkeille nopeudesta ja helppoudesta, mutta maussa on vielä selvästi parantamisen varaa.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka talouspaperia käytämmekin, olemme vauvan kanssa harsojen ja kankaisten keittiöpyyhkeiden suurkuluttajia. Onkin mielenkiintoista nähdä, jäämmekö talousarkkikoukkuun testiviikon päätteeksi. Paketit talousarkkeja on jo viety autoon, grillipaikalle (vielä on kesää jäljellä...) ja kesämökille kalavehkeiden kaveriksi.

Jotenkin on fiilis, että kaikki arkit kyllä tullaan käyttämään...

Stripes

Nyt on liitutaulumaalit kuivuneet ja pääsin laittamaan laatikot takaisin tyttären huoneeseen. Idea lähti tuosta lastenhuoneen uudesta matosta, hetken tosin mietitytti onko fiilis liikaa formularadan varikolta? Ekaluokkalainen on innoissaan, kun pääsee kirjoittamaan laatikoihinsa. Äiti puolestaan toivoo, että tavaroiden päätyminen omille paikoilleen olisi nyt hitusen todennäköisempää.

Tyttären kirjoituspöytä on muutenkin aikamoinen tuunaus. Laatikostot ovat aikoinaan Ikeasta työhuoneeseen hankitut, pöytälevy on vanhan Expedit-hyllyn sivuseinä. Mutta rakennelma on toistaiseksi toiminut loistavasti!

Aika kultaa muistot

Edellisestä maalausprojektista alkoi olla sen verran aikaa, että aika oli päässyt kultaamaan muistot. Siis minä ja maalitönikkä emme tosiaankaan ole mikään match made in heaven. Mutta niin sitä vaan on taas sudittu menemään, vaatteiden lisäksi myös ihan oikeasti maalattavia pintoja.

Kodinhoitohuoneessamme näyttää nyt siis täältä. Hieman haastavaksi maalauksen tekee lattialla pyörivä yhdeksänkiloinen apuri. Ehkäpä juuri siksi olen tällä kertaa ollut erityisen paljon maalissa itsekin.

Liitutaulumaali on odottanut varastossa inspiraatiota jo pidemmän aikaa, tarkoituksenamme maalata keittiön kalusteseinä. Kun tela ja kaukalo sitten olivat maalissa jo valmiiksi, minulta taisi lähteä mopo käsistä. Kuljin ympäri taloa miettien mitä kaikkea liitutaulumaalilla voisi sutia. Ja löytyihän sitä! Jatkoa tarinalle siis luvassa.

Kosmoskukka

Kerroin tuolla aikaisemmin kesäkukkakasvatuksesta, joka onnistuu tällaiselta siemenporopeukaloltakin. Toinen suosikkini on kosmoskukka. Tänä kesänä kylvin tätä sekä suoraan penkkiin että esikasvatin kasvarissa, molemmissa tapauksissa siemenet menivät multiin toukokuun puolivälissä. Kukinta ajoittuu syksyyn.

Kuvan ihanasti kerrottu punakosmos on 'Rose Bonbon'.

Tänä vuonna suoraan maahan istutetut ovat huomattavasti vaatimattomampia näihin esikasvattetuihin verrattuna.  Kosmoskukat tuovat korkeutta kukkapenkkiin ja koristavat syyspihaa upeasti. Hyvällä kelillä ne kukkivat pitkälle, pitkälle syksyyn. 

Tehokasta ajankäyttöä

Kyllä on taas yön tunnit käytetty tehokkaasti.

Että kiitos vaan rakkaalle ystävälleni sinne kauas, 

kun muutama vuosi sitten tutustutit minut Pinterestin maailmaan.

Kaikki kuvat via Pinterest

Täällä ollaan edelleen tosi tehokkaina!

"Kaikkien kehuma omenapiirakka"

Otsikko on lainaus paikallislehden omenapiirakkaohjeesta. Melkolailla mahtipontisesti sanottu ihan perusohjeesta, vaikka yksinkertainen usein hyvää onkin. Mutta tällaiselle ruokarajoitetulle perusohjeet ovat helposti muokattavissa, joten niissä pysytellään. Valitettavasti vielä jonkin aikaa. 

Kelpo, helppo ja nopea arkipiirakka siis, välipalalle tai päiväkahville. Alla alkuperäisestä hieman muunneltuna. Ekaluokkalaisemme koulukaverin sanoja lainatakseni: "Mä en tykännyt noista ompuista, mutta muuten tää piirakka oli tosi hyvää!" Ensi kerralla omenapiirakasta siis omenat pois...

OMENAPIIRAKKA

(MUNATON, MAIDOTON)

3 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 dl juoksevaa maidotonta margariinia

1 1/2 dl kauramaitoa

Päälle:

3-4 omenaa

kanelia ja sokeria

1. Sekoita kuivat ainee keskenään. Lisää joukkoon rasva ja maito, sekoita takina nopeasti tasaiseksi.

2. Levitä taikina voideltuun 24 cm piirakkavuokaan. 

3. Lado (kuoritut) ja ohueksi viipaloidut omenat taikinapohjan päälle. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

4. Paista 200 asteessa uunin alatasossa noin 30 minuuttia.

Tarjoa (maidottoman) vaniljakastikkeen kera.

Väskynöitä

Nyt niitä taas saa, Sinikka siniluumuja (luumu = väskynä). Ei vieläkään ihan säilöntään asti, mutta suut makeaksi kuitenkin. 

Tulevia vuosia ja suursatoa odotellessa siis!