Viherkasveja ja terassielämää

Täällä oltaisiin jo ihan valmiina kesään! Tai siis puutarhassa on tietenkin kesken vielä yhtä sun toista, mutta lepokeitaat on viritetty kesätaajuuksille. Kesähuone on siivottu ja terassin viherkeidas odottaa lämpöisiä päiviä. 

Kylmää viherkasvit eivät äkkiseltään siedä, joten vielä kannattaa odotella kelien lämpenemistä, ellei halua kiikuttaa kasveja sisälle iltaisin. 

Kirjoitin viherkasvien terassielämästä Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Löydät "Sisusta viherkasveilla viihtyisä terassi tai parveke" -postauksen tästä linkistä.

Mukavaa viikon jatkoa!

Epäonnistunut onnistunut kauppareissu

Kävin hiljattain puutarhamyymälässä kauppalistan kera. Olisihan se pitänyt arvata, että moinen yritys oli tuomittu epäonnistumaan jo alkumetreillä.

Ihan ei tämä söpö pieni jouluruusu ja ihanan ilmava unelma näytä kauppalistan callunoilta... 

Mutta mukaan tarttui kyllä paljon muuta kivaa! Kuten tietenkin kukkasipuleita, perennoja, pari pensasta. Ja lisää viherkasveja.  Löytyi kärrystä toki syyskukkiakin, kuten marjakanervaa ja hopealankaa. Callunalaatikko kainaloon sitten ensi kerralla!

Tämä oli sellainen epäonnistunut onnistunut kauppareissu. Lopputulos ei ollut kauppalistaa nähnytkään, mutta muuten tein kivoja löytöjä ja alepongauksia. 

Marian hyötytarhassa on nyt vilkaus Viherpeukaloiden puutarhamyymälän monipuoliseen tarjontaan. Puoti on nimittäin auki vielä pitkälle lokakuuhun. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Mukavaa viikonloppua!

Sunnuntain suloa

Kesällä viikonpäivillä ei ollut niin väliä, arki ja viikonloppu sekoittuivat suloisesti kaiken muuttohässäkän ja uuden ympäristön keskellä. Mutta nyt koulujen (raskaan) aloituksen jälkeen viikonlopuista on tullut todellisia henkireikiä: ei aikaisia aamuja, ei lasten maanittelua tai tsemppausta, ei huolta tai pelkoa pienistä itkuisista silmistä.

En ole ikinä ollut kova sängyssä loikoilija, edustan enemmän "kerrasta ylös ja kahvinkeittoon" -tyyppiä. Mutta täällä uudessa kodissa on ihanan tilava makuuhuone ja kokosin ikkunan alle pienen viihtyisän lukunurkkauksen. Siinä on ihana nautiskella aamukahvista ja takapihan vehreästä maisemasta kaikessa rauhassa, uuteen päivään heräillen.

Anoppi toi tänne tullessaan suomalaisia sisustuslehtiä ja olen lukenut niitä kannesta kanteen mainoksia myöden. Rakastan lehtien selailua ja olen ostanut niitä täältäkin jo vinon pinon. Mutta esimerkiksi Gloria Koti -lehden lukeminen tuntui ihanan tutulta ja omaan silmää miellyttävältä. Seesteiseltä ja kotoisalta, vähän kuin olisi kietoutunut lempivilttiinsä. Kyllä meillä suomalaisilla vaan on niin hyvä maku!

Toivottelen kaikille suloista sunnuntaita ja leppoisaa lokakuun alkua! 

Banaania poskeen (ehkä joskus vielä?)

Banaaniterveisiä terassilta! Banaanin kasvatus on hauskaa ja helppoa (ainakin kesäaikaan), mutta satoa joudutaan toistaiseksi vielä odottamaan. Hetken jo näytti lupaavalta, kunnes perhettä kohtasi suuri banaanionnettomuus.

Lisää tästä ja banaanin kasvatuksesta Minttua ja mustikoita -blogissa. Löydät postauksen täältä. 

Uskomattoman upeaa heinäkuun jatkoa!

Kesähuoneen kevätpäivitys

Blogiyhteistyö: Huiskula

Viikonloppu juuri ennen vappua on ihan huippujuttu. Tässä ehti laittaa kotia vappukuntoon pienemmissä erissä. Kesähuonekin sai freesin kevätpäivityksen.

Tyynyt, matot, taljat, oksat maljakossa, kaikki saivat kyytiä. Tilalle tuotiin raikkaampia värejä ja viherkasveja. 

Sain Huiskulasta blogiyhteistyönä upean oliivin. Olen tavattoman huono talvettamaan oliivia. Yleensä se tiputtaa kaikki lehtensä talven aikana ja kevään koittaessa ruukusta katselee aikamoinen raasku. Joka sitten jatkaa kituutellen kohti kesää. Tämän oliivipuun varressa on niin komeasti pituutta, että nyt kyllä teen kaikki sirkustemput saadakseni komeuden selviämään mahdollisimman pitkään. Hoito-ohjeita oliivipuulle löytyy Huiskulan sivuilta, klik klik.

Oliivi saapui minulle kauniisti kukkivana. Minä tietenkin näen itseni jo maistelemassa oman puu oliivisatoa, samalla kun pilkon lautaselle viikunoita ja persikoita. Kyllä on tänä vuonna kauheasti jännitettävää!

Onneksi kesähuoneessa voi ottaa rennosti ja haaveilla tulevasta suvesta. Olkihatut on kaivettu esiin ja raidallinen rantakassi odottaa naulakossa tositoimia. 

Meillä aloitellaan pikku hiljaa vapun viettoa, vaikka pääpaino onkin vappupäivän brunssissa.

Oikein mukavaa kevään juhlaa sekä vehreää toukokuun aloitusta!

*Blogiyhteistyö:

oliivipuu Huiskula

Aamuaurinko armas

Se tunne, kun saa herätä valoisaan aamuun! Ihan parasta. Ei siksi, että olisi nukkkunut pitkään, vaan siksi, että päivä on jo pidentynyt niin paljon. 

Aamuaurinko siivilöityy lasiterassin kautta olohuoneeseen. Juuri tässä kohtaa sohvannurkkaa nautiskelen aamun ensimmäisen kahvikupposen. Mahdollisimman hiljaa, jotta saisin nauttia aamurauhasta hetken ihan itsekseni. Aamuvirkkujen lasten perheessä se onnistuu aina silloin tällöin.

Alkuviikon vesikelien ja harmauden jälkeen tuntui taas ihan uskomattomalta nähdä aurinkoa. Ihastella valojen ja varjojen leikkiä. Pakkanen ja puhuri olivat kyllä vähän liikaa, mutta sisätiloissa aurinko lämmitti suloisesti. Ja paljasti kaikki pölyt ja sormenjäljet. Mutta niiden pariin sitten joskus...

Oikein hyvää alkavaa viikonloppua!

Eukalyptuksen tuoksua

Blogiyhteistyö: Huiskula

Eukalyptus sopii oikeastaan mihin tahansa juhlaan, mutta erityisen ihanalta sen raikas tuoksu tuntuu näin talvisaikaan. Se on kuin tuulahdus kaukomailta, lupaus vehreydestä ja elinvoimasta.

Sain blogiyhteistyön tiimoilta puntin eukalyptuksen oksia Huiskulasta. Ja voi että millainen tuoksu niistä tulikaan, kun levittelin oksat keittiön pöydälle! Hetki piti vain nuuskutella ja fiilistellä samalla kun hörpin kardemummakahvia ja kuuntelin Jouluradiota. 

Luin hiljattain vinon pinon joululehtiä työprojektiin liittyen. Jostakin niistä tarttui mukaani lause, jossa kodin asukas kertoi tekevänsä aina jouluksi eukalyptuskranssit ikkunoille, sillä ne levittävät ihanaa tuoksua koko asuntoon. Artikkelia lukiessani sain jonkin sortin valaistuksen, että kranssin ei tosiaankaan tarvitse olla iso eikä viimeisen päälle näperretty ja sidottu. Hyvinkin nopea kiepautus riittää. Aloin siis tehtailla pieniä kransseja. 

Olin ajatellut sitovani kransseja alumiini- ja puolalangalla, mutta oksat olivat mukavan pitkiä ja taipuisia. Muotoilin oksan ympyräksi ja sidoin sen parista kohtaa puuvillanarulla. Ja voilà, kranssi oli valmis! Viitseliäs käyttäisi ohuempaa ja paremmin naamioituvaa lankaa, minulla nyt sattui tuo käteen ensimmäisenä. Kuten jo mainitsin, tällä kertaa "maalattiin isolla pensselillä". Ja kohta siiryttäisiin maalaamaan telalla...

Ensimmäistä pikkukranssia seinälle mallatessani sain nimittäin kuningasidean. 

 Mitäpä jos ympyräksi taivutetun oksan päät kiinnittäisi pelkästään tällaisella paperiklipsilla?

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Ensimmäinen paperiklipsi-kranssi pääsi työhuoneen seinällä olevaan raudoitusverkkoon. Ihan uskomatonta, miten paljon tuoksua irtoaa yhdestä oksasta. Ja ihan uskomatonta, miten nopeaa tämä kranssin "sidonta" on!

Narulla sidotut pikkukranssit päätyivät kesähuoneen ulko-oveen.

Nämä vähän isommat, kahdesta oksasta sidotut kranssit ripustan keittiön ikkunalle. Ja sitten vielä tekemään kransseja olohuoneeseen ja eteiseen. Makkarissakin voisi olla aika kiva. Ja vessan naulakossa. Ja takan kyljessä. Ja kasvihuoneessa. Ja ja ja...!

Leppoisia jouluvalmisteluja ja mukavaa marraskuun loppua!

* Blogiyhteistyö: Eukalyptus Huiskula

Muuttopuuhissa

Blogiyhteistyö: Huiskula

Luvassa ei ole postauksia vanhan kartanon kunnostuksesta, sillä en ole voittanut lotossa (vieläkään, mikä vääryys!). Blogikaan ei ole muuttamassa mihinkään. Mutta kotitoimisto muutti, nimittäin kasvihuoneeseen.

Kasvihuone on juuri nyt välivaiheessa, koska osa talvisäilytyksessä olleista kalusteista on jo nostettu ulos, mutta kasveja ei voi vielä viedä sisään. Aurinkoisina päivinä lasiansarin sisälämpötila nousee kuitenkin jo vallan ihanaksi. Eli kimpsut ja kampsut kainaloon, ja kotitoimistoa muuttamaan.

Virittelin kasvihuoneen takaseinälle paksun narun, jonka yli pujotin valkoisen verhon ja kiinnitin sen kauniilla pyykkipojilla. Verhoa kiinnipitävät "vanhanaikaiset" pyykkipojat olen ostanut vuosia sitten jostakin reissusta, mutta ne ovat tavattoman epäkäytännöllisiä arkisessa pyykinlaitossa. Tänne ne kuitenkin kävivät passelisti. Kortit ja kuvat ovat toisessa narussa kiinni kotoisilla lähikaupan pyykkipojilla. Nämä puolestaan käyvät ihan kaikkeen. Todellisia monityökaluja.

Verho häivyttää lumista maisemaa (ja naapurin autotallia) ja antaa rauhallisen taustan kotitoimiston aarteille ja kevään kauniille sipulikukille. Erityisen ihastunut olen tähän Huiskulasta saatuun herkkään kirjopikarililjaan ('Fritillaria melagris'). Se kurkottelee viehkosti sinne tänne ja riiputtaa upeita kellojaan. Tämäkin pääsee myöhemmin puutarhan multiin, jossa kirjopikarililjat ilostuttavat monivuotisina aina keväisin.

Rakastan kevätauringon valon ja varjon leikkiä, se antaa lupauksia lähestyvästä lämmöstä ja vehreydestä. Muutamalla kukalla ja kauniilla käyttöesineillä saa inspiroivan työpisteen ja iloa arkeen. Kasvikortti pysyy pystyssä leikkokukille tarkoitetussa piikkipidikkeessä. Muistan tällaisen lapsuudestani, tämä tosin on löytynyt kirppikseltä.

Jos nyt haluaa ihan kaivamalla kaivaa kasvihuonetoimiston huonoja puolia, niin pahimman porotuksen aikaan on käytettävä aurinkolaseja. Myöskään tietokoneen ruudulta ei tahdo nähdä mitään. Joten laskunmaksu ynnä muu ikävä ei laisinkaan onnistu tässä kauniissa ympäristössä. Vaarana on myös sinkoilut sinne tänne, sillä silmiin osuu jatkuvasti jotakin talven jäljiltä heräävää. "Ooh, raparperi on taas kasvanut ainakin millin! Voi miten pulleita syreenin silmut jo ovat! No katsos, fasaaniherra tulee taas tervehtimään." Aika hurahtaa ihan huomaamatta ja juomat jäähtyvät jälleen kerran kuppiin. Kevät on täällä!

* Blogiyhteistyö: Kevätkukat Huiskula

Kreivin aikaan

* Blogiyhteistyö: Huiskula

Löysin kirppikseltä rottinkisen kukkapöydän ihan kreivin aikaan. Vähän mietitytti, miten kapea ja pitkä pöytä mahtaa sopia olohuoneen ikkunoiden alle, mutta kymmenen euron sijoituksella uskalsin ottaa riskin. Olin aivan varma, että jos lähden kotiin mittailemaan, pöytä on sillä aikaa myyty. 

Täräytin pöydän saman tien paikoilleen ja naamioin kasveilla. Hyvin upposi uusin hankinta perheeseen. Lapset ihastelivat ja mies ei ensin edes huomannut, joten kukkapöytä solahti sujuvasti olohuoneeseen.

Seuraavana päivänä kukkapöytä sai lisää asukkaita, kun Huiskulasta kotiutui pari rentokasvuista peperomiaa sekä koko perheessä ihmetystä herättänyt Asplenium eli pesäraunioinen. 

Ennen kuin ehdin tutustua kasviin tarkemmin, se oli jo saanut perheessämme monta lempinimeä. Yksi kutsui meduusaksi, toinen sademetsäksi, kolmas Jasu Juntiksi (?!?). 

Nahkealehtinen pesäraunioinen on yllättäen saniaisiin kuuluva kasvi. Sen lehdet rullautuvat auki saniaisille tyypillisesti kasvin keskeltä. Pesäraunioinen viihtyy parhaiten hajavalossa ja pitää kosteudesta, eli kasvia tulee kastella säännöllisesti. Kirkkaan kevätauringon myötä se saikin jo siirtyä varjoisampaan paikkaan. 

Sama kohtalo on tosin edessä kaikilla kirppispöydän viherkasveilla. Kohta tasot ja ikkunan edustat täyttyvät nimittäin tomaatintaimista. Kovasti jo odotan sitä aikaa, kun kaikki kasvit saavat taas muuttaa ulos: kasvihuoneeseen, terassille, kesähuoneeseen.

Siihen asti nautiskelen olohuoneen puoliviidakkomaisesti tunnelmasta ja valoisista kevätpäivistä. Ihan mahtavaa tämä valon määrä!

* Blogiyhteistyö: Huiskula

Kyllä ne ruotsalaiset osaa!

Jos (kun) pidät vihersisustamista, Tukholman visiitillä kannattaa poiketa Vanhankaupungin Stora Nygatanille. Vai mitä tuumaatte tästä insipiroivasta vaatemyymälästä? On kasvihuonetta, viherkasveja, kukkia, hyötykasveja... Kyllä ne ruotsalaiset osaa!

Lisää kuvia ja myymäläpaljastus Minttua ja mustikoita blogissani, klikkaa itsesi tänne.

Ja hei, aivan mahtavaa maaliskuun alkua kaikille!

Joulun helpoin DIY-tähti

Rakastan askartelua ja väkertämistä, mutta olen välillä vähän saamaton ryhtyäkseni hommiin. Tämä, ehkäpä maailman helpoin DIY-tähti, kuitenkin valmistuu ilman erityisiä tarvikkeita tai askartelutilaa. Ja homman jälkeen ei edes tarvitse ryhtyä siivouspuuhiin.

Tähteen tarvitaan puinen nivelmitta ja sinitarraa, teippiä tai narua. Olen löytänyt vastaanvanlaisia mittoja kirppiksiltä, mutta tämä on ostettu uutena Clas Ohlsonilta. Mitan hinta oli 2,99 ja sen pituus on 2 m.

Taittele mitta tähden muotoon ja kiinnitä mitan päät toisiinsa joko sinitarralla (kuten tässä), teipillä tai narulla. Ripusta tähti seinälle. Jos mittasi on vanha ja kovin löysänivelinen, muoto ei pysy kunnolla. Eli mitä jäykempi mitta, sen parempi tähän puuhaan.

Työhuone on jo saanut vähän jouluista ilmettä, kuten nämä veikeät rungolliset minisypressit. Samanlaiset löytyvät ulkoa etuoven vierestä (täältä).

Mukavaa uuden viikon aloitusta, taas ollaan lähempänä joulua! <3

Juuri ajallaan

Viime postauksessa manailin, miten talvi pääsi yllättämään kotipuutarhurin. Kasvit sen sijaan ovat juuri ajallaan. Siirsin ulkotiloissa majailleen kalamondiinin syksyn myötä sisätiloihin, ja sehän innostui tuottamaan oikein kunnon sitrussatoa! Juuri sopivasti keskelle synttärihulinaa ja vierailuja, väriltäänkin vielä olohuoneen sohvatyynyihin mätsäten.

Kasvi tuoksuu huumaavalta kukkiessaan. Tuoksu on samaan aikaan voimakas ja herkkä, ihana raikas ja kuitenkin kukkainen. Satoa on saatu ennenkin, mutta lähinnä muutaman hedelmä kerrallaan. Nyt pieni puu melkeinpä notkuu hedelmiä ja kun katsoo oikein tarkkaan, huomaa koko puun olevan täynnä vihreitä palleroita.

Maku näillä on karmivan kirpeä. Ei todellakaan mitään tekemistä mandariinin, appelsiinin tai edes sitruunan kanssa. Olen lukenut, että nämä soveltuisivat hyvin vaikkapa marmeladin valmistukseen. Tosin ei tuota satoa vielä ihan kilokaupalla tule.

Pirtsakka tapaus joka tapauksessa, juuri sopiva piristysruiske marraskuuhun!