Nopeat gluteenittomat mustikkamuffinssit

Meillä on ollut viikonloppuna kaikenlaisia pieniä juhlan aiheita. Kuten esikoisen kasteen vuosipäivä. Tapana on ollut polttaa kasteen yhteydessä saatua kastekynttilää ja tietenkin syödä herkkuja. Esikoinen pääsee ripille tulevana kesänä ja konfirmaatiopäivänä kynttilä poltetaan loppuun. Jos vain muistamme juhlapäivän humussa! Onko teillä tapana polttaa kastekynttilää synttäri-, nimi- tai kastepäivänä?

Olemme viikonloppuna juhlistaneet myös pikkumiehen munuaisleikkauksen vuosipäivää. Kaksi vuotta sitten vietin elämäni pisimmät tunnit Uuden lastensairaalan käytäviä vaeltaen. Mutta niin vain selvittiin siitäkin koitoksesta. Pikkumies tosin oli pettynyt, kun tänä vuonna päivää ei enää juhlistettu lahjan kera. Ensimmäisenä vuosipäivänä sellaisen sai. Onneksi sentään herkut maistuivat!

Ja koska viikonloppuaamut ovat aina juhlaa, niihin leivottiin pikaisia mustikkamuffinsseja. Ainekset sekaisin kulhossa, taikina vuokiin ja 20 minuuttia myöhemmin saa nauttia meheviä mustikkaisia muffinsseja aamupalapöydässä. Helppoa ja nopeaa, kokeile sinäkin!

GLUTEENITTOMAT MUSTIKKAMUFFINSSIT

noin 10 kpl

1 kananmuna

1 dl juoksevaa margariinia

3/4 dl maitoa / maustamatonta jogurttia / kermaviiliä

1 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 dl kaurajauhoja

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl jauhettua kardemummaa

1 1/2 tl leivinjauhetta

2 dl mustikoita

1. Sekoita muna, juokseva margariini ja maito keskenään.
2. Sekoita kuivat aineet eli jauhot, sokerit, kardemumma ja leivinjauhe keskenään.
3. Yhdistä seokset ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Lisää joukkoon mustikat (tuoreet tai jäiset) varovasti nostellen.
4. Jaa taikina paperisiin muffinssivuokiin ja täytä vuoat noin 3/4. Paista muffinsseja 200 asteessa uunin keskitasolla 10-15 minuuttia.

Leppoisaa laskiaista ja ihanaa ystävänpäivää!

Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille! Kovin on nyt meno tulppaanien täyttämää, mutta ihanaahan se on.

Nämä hempeät sävyt toivat kevään taas astetta lähemmäksi. Tulppaanien värivalikoima on kyllä mahtavan laaja. Yhtenä päivänä tekee mieli piristävää keltaista ja oranssia, sitten rauhoittavaa valkoista, sitten suloisia pastellisävyjä. Tämä on kyllä ihan parasta (ja helpointa) sisustamista ikinä!

Elämä on tänään paitsi kukkaista, niin myös makeaa. On laskiaispullien leivontaa ja ystävältä saatua Baileys-suklaata. Harmillisesti sitä ei voi jakaa lasten kanssa, vaan on tuhottava koko laatikko aikuisten kesken. Onneksi luvassa on myös hiihtoa ja mäenlaskua, niin ei mene pelkäksi penkkiurheiluksi (eli syömiseksi).

Leppoisaa laskiaista, ihanaa ystävänpäivää ja suloista sunnuntaita!

Kiireettömyyttä ja porkkanaleipää

Kiireettömät viikonloppuaamut, ne ovat niin parasta! Itse olen aamuvirkku ja rakastan sitä tunnetta, kun hipsin hämärään keittiöön, pistän kahvit tulille ja saa vain olla ja nautiskella. Ensimmäisen kahvikupposen jälkeen on vielä hyvin aikaa leipoa jotakin aamupalapöytään.

Tänään nautiskelimme porkkanaista peltileipää, joka on sellainen laiskan leipurin valinta. Mehevä, maukas ja helppotekoinen. Leipä kohotetaan vain kerran ja sekin suoraan uunipellillä. Kirjoitin ohjeen Versoilevan sivuille,  porkkanainen peltileipä löytyy täältä.

Rauhallista viikonlopun jatkoa!

Kosken kuohuja ja merisavua

Kävin eilen aamusella kauppareissulla ja kotimatkalla ohitin upean maiseman. Tämä on meidän paikallinen pikkukoski ja sen äärellä oleva vanha mylly. Vaatetus ja välineistö oli sillä hetkellä mitä oli, mutta ruokaostostenkin jäätymisen uhalla oli pakko pistää auto parkkiin ja kävellä joenrantaan kuvaamaan.

Joen päällä väreillyt usva (merisavu, mieheni tiesi minua myöhemmin sivistää) teki maisemasta epätodellisen. Merisavua muodostuu, kun sulan vesistön ylle virtaa kylmää ilmaa ja vedenpinnalta haihtuva vesihöyry tiivistyy näkyväksi. Sumuisessa maisemassa oli vaikeaa saada kiinni väreistä tai muodoista, mutta samaan aikaan kaikki oli kuitenkin henkeäsalpaavan kaunista. 

Paikka on kesäisin suosittu hääkuvauskohde. Toivottavasti joku onnekas sai satumaisen tunnelman hääkuvansa taustaksi eilenkin. Koronasta huolimatta.

Kaunista talviviikonloppua!

Taas jäi kahvit juomatta!

Olen aikaisemminkin kertonut, että rakastan rutiineja. Ne tekevät elämän varsinkin lapsiperheessä paljon helpommaksi. Pidän ennakoitavuudesta ja sen tuomista selkeistä toimintamalleista. Kaunis syksy on tuonut elämään uudenlaiset aamurutiinit. Herään viikonloppuisinkin kukonlaulun aikaan. Nautiskelen hiljaisuudesta, rauhasta ja aamun ensimmäisestä kahvikupillisesta.

Kun muu perhe herää ja käymme aamupalapöytään, on aurinko jo ehtinyt esiin. Juuri kun olen saanut voileivän valmiiksi ja täytettä kuppiin, huomaan villiviinin suorastaan loistavan aamuauringossa. "Käyn nopeasti ottamassa pari kuvaa!" huikkaan perheelle ja painatan ulos yöpuvussa ja tyttären Crocseissa (koska ne nyt sattuu olemaan lähimmät).

Seuraavaksi aurinko valaiseenkin jo kauniisti ruukutuspöytää ja siinä olevia punasaviruukkuja. Siitä katse harhailee vieressä kasvavaa viinirypälettä kohti. Rypäleet ovat edelleen valeistutuksessa "väärässä paikassa" ja joudun astumaan märkään multaan lähikuvia saadakseni. 

Juuri kun olen kurvaamassa takaisin sisään aamupalapöytään, huomaan auringon lipuvan kohti kasvihuonetta. Joten ei muuta kuin läpi aamukostean nurmen ansarin suuntaan.

Ihastelen kasvihuoneen vauhdilla kohoavaa lämpötilaa, pyyhkäisen kädellä pöydältä pahimmat multakokkareet ja annan kameran laulaa. Välillä pitää kiivetä tuolille, välillä polvistua tiililattialle. Puiden välistä siivilöityvä syysaurinko on vikkelä liikkeissään ja sitä on oltava kuvaajankin.

Kun viimein palaan sisälle, kosteissa villasukissa on multaa, pyjaman polvet ovat likaiset ja hiuksissa on villiviinin sinimustia marjoja. Perhe on aikoja sitten noussut aamupalapöydästä ja kupissa oleva kahvi on kylmää ja kelmeää. Mutta tämä valo, tämä lokakuun poikkeuksellinen lämpö, tämä värien sinfonia! Anteeksi perhe tänäänkin, mutta äiti kerää nyt vararavintoa talvea varten.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Synttäribrunssi

Meillä vietettiin eilen miehen synttäreitä. Siipan lahjatoive on ollut jo vuosia sama: kortit lapsilta ja rauhassa nautittu brunssi. Allergisessa lapsiperheessä rennoin brunssi on toistaiseksi syntynyt itse tehden. Niin nytkin.

Aamulla siis kahvipannu tulille, hakemaan kukkia puutarhasta ja kattamaan brunssipöytää lasitetulle terassille. Yleensä olemme nauttineet synttäribrunssin kesähuoneessa, sillä siellä on huomattavasti suurempi pöytä ja enenmmän tilaa levittäytyä. Mutta tällä hetkellä kesähuone toimii muuton välivarastona. Mahdumme sinne ehkä samoihin aikoihin kuin saunaan, joskus joulun tienoilla...

Keli vaihtui kertaheitolla helteisestä syksyiseksi. Olisin vielä mielelläni paistatellut päivää auringossa, mutta luonto kyllä janosi vettä. Siitä huolimatta maisema on ollut yllättävän rehevä ja vehreä. Se lasitetulla terassilla onkin juuri parasta, ja erityisesti juuri sadesäällä. Saa olla sisällä, mutta kuitenkin ulkona.

Nuo maljakossa olevat kultapallot ovat muuten aivan ihania leikkokukkina! Ne kaartuilevat maljakossa rennosti sinne tänne, täysin oman mielensä mukaan.

Niin se kiemurtelee ja kaartuilee elämäkin, ihan oman päänsä mukaan. Illan tullen saimme suru-uutisia. Osittain odotettuja, mutta kyllä se silti aina pysäyttää. Saa miettimään elämää ja sen kulkua. Matkan varrelle osuneita kiemuroita. Menetyksiä, menestyksiä ja yllätyksiä. 

Joten toivotan teille nyt oikein rauhaisaa sunnuntaita. Samaan aikaan sekä vähän haikeissa että huojentuneissa tunnelmissa. Aikaa rakkaiden kanssa. Pienistä asioista nauttimista. Helli itseäsi, muista ystävää viestillä, kerää kukkia maljakkoon. Iloitse juuri tästäkin päivästä. <3

Retroherkkuja

Kävin hiljattain mielenkiintoisen keskustelun koronakokkailuista. Tulimme ystävien kanssa siihen tulokseen, että vaikka tässä on ollut normaalia enemmän aikaa kokeilla uusia reseptejä, niin jostakin syystä menussa korostuvat nyt retroherkut. Onko se sitten turvallisuuden hakua, paluuta lapsuuteen vai perusasioiden korostamista? En tiedä, mutta samaisesta paikasta varmasti kumpusi tämäkin retrokokeilu, eli muffinssipeltiin tehdyt minimunakkaat. Tosin tällä kertaa kinkku-paprikatäyte vaihtui parsaan, fetaan ja aurinkokuivattuihin tomaatteihin.

Helppo ja maistuva suolainen herkku vaikka äitienpäivän aamuun tai salaatin kanssa lounaaksi tarjottuna. Ohjeen meheviin minimunakkaisiin löydät Versoilevan artikkelista täältä.

Suomalainen viikonloppu

Täällä on tällä hetkellä oikein marraskuinen sää.  Keli on tasaisen harmaa ja taivaalta vihmoo vettä. Aamu alkoi aurinkoisena ja kävinpä vielä nappaamassa aurinkolasitkin matkaan, kun lähdin aamun koulukuljetuskierrokselle. Vaan nyt tuo aamuauringon punertama taivas muuttui sateiseksi ja tätä on luvassa poikkeuksellisesti koko viikonlopuksi.

Kotiin päästyäni oli aika sytyttää kynttilät ja keittää joulukahvit. Oranssi ilexia keittiön ikkunalaudalla tuo ihanasti väriä harmaaseen päivään.

Toki väriä riittää vielä ulkonakin. Tästä ruudukkoikkunasta on näiden kuukausien aikana tullut tuijoteltua ihan muutama kerta kahvinkeiton lomassa.

Joulunlaitto kutkuttaisi jo aika tavalla, mutta vielä pitää malttaa mielensä ja juhlia ensin marraskuun kiitospäivä alta pois. Sitten vedetäänkin sata lasiin, aivan saman tien!

Sinänsä tällainen harmaan viikonloppu sopii teemaan, sillä seuraavat päivät vietetään varsin suomalaisissa tunnelmissa. Suomivieraat ovat saapuneet, huomenna suuntaamme paikallisen Finn Spark eli Kipinä-kerho -yhdistyksen järjestämille joulumarkkinoille ja illalla kyläillään suomalaisperheessä. Nyt on siis oikein kotoisa olo tässä kelissä ja näissä tunnelmissa!

Ihanan kotoisaa marraskuista viikonloppua!

Kukkaisaa viikonloppua!

Täällä vasta aloitellaan lauantaita, mukavan letkeissä tunnelmissa. Eilen saimme vieraita sekä yökyläkaverin tyttärelle, joten koti on siisti, jääkaappi täynnä ruokaa ja kukkamaljakotkin on täytetty. Takana on pari rankanpuoleista viikkoa (koulu- ja terveysasioiden vuoksi), joten nyt on ollut aivan mahtavaa kuunnella tyttöjen iloista höpöttelyä ja naurunpyrskähdyksiä. Pään tuulettaminen tuli todella tarpeeseen, erityisesti esikoiselle. Itsekin nukuin tänään huomattavasti normaalia pidempään, kun illalla sai käydä sänkyyn keveämmällä mielellä.

Tänään ohjelmassa on Halloween-koristelua ja lisää vieraita. Huomenna pääsemme puolestaan itse kyläilemään, ensin brunssille ja myöhemmin illalliselle. Sosiaalinen elämä täällä Amerikassa on varsin vilkasta. Ja toisin kuin Suomessa, se vilkastuu näin syksyn tullen. Kesällä kaikki pakenevat kuumasta kaupungista ja täällä asuvat ulkomaalaiset palaavat yleensä kotimaihinsa. Paikallisten mielestä syyskuussa alkaa parhaat terassikelit, sillä silloin ei enää ole liian kuumaa. Mentäessä kohti syksyn juhlakautta (Halloween, Thanksgiving jne.) vierailutahti tuntuu vain kiihtyvän. On synttäreitä, playdate:jä, brunsseja, iltadrinksuja, korttelijuhlia. Aika usein hyvin spontaanejakin kokoontumisia, lyhyellä varoitusajalla. Siinä on vielä jäyhällä suomalaisella opettelemista.

Viikonlopun kukkakassiin tarttui tällä kertaa kirkkaankeltaisia krysanteemeja, valkoista hortensiaa, raikkaan tuoksuista eukalyptusta, pirteitä gerberoja keittiön pöydälle sekä violettisävyisiä inkaliljoja. 

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa sekä hyvää syyslomaa kaikille lomalaisille!

Kukkakassi ja viikonlopun rutiinit

Olen aina pitänyt rutiineista. Ne tuovat struktuuria elämään ja ovat olleet erityisen toimivia lasten kanssa. Elämä täällä on sekin saanut jo paljon rutiineja. Käymme tietyssä lähikaupassa ruokaostoksilla, lapset auttavat tietyissä siivoustöissä, karkkipäivä osuu viikonloppuun, aamulla saa katsoa lastenohjelmia vasta aamupalan jälkeen.

Viikonlopun rutiinit ovat erityisen ihania. Syödään runsaampi aamupala kaikessa rauhassa. Käydään aamukävelyllä. Aloitellaan päivää ilman kiirettä ja aikatauluja. Myös kukkien ostosta on tullut osa viikonloppurutiineja. Löysin ruokakaupan, josta saa leikkokukkanippuja edullisesti ja monipuolisesti. Aamupäivällä suuntaan korikassi keikkuen kohti kauppaa, iloisen odottavaisella mielellä. Mitähän kukkia kaupasta tänään löytyy? 

Kukat kestävät hyvinä viikon verran. Osa pidempäänkin. Juuri sopivasti seuraavaan viikonloppuun, jolloin on taas päästävä ostoksille. Yksi kimpuista päätyy aina keittiöön, toinen olohuoneeseen, kolmas eteisen lipaston päälle tervehtimään tulijoita. Välillä ilmavat harsokukat ilahduttavat yöpöydällä.

Vaihdan kukille tuoreen veden päivittäin, samalla leikkaan uudet imupinnat. Täällä on niin kuumaa ja kosteaa, että seisova vesi alkaa nopeasti haista pahalle. 

Minusta on ihana tulla kotiin, kun näen ensimmäiseksi tuoreita kukkia eteisessä. Siinä on jotakin tavattoman ylellistä, vaikka kyseessä on parin euron markettikukat. Kun en tänä kesänä pääse poimimaan kukkia omasta puutarhasta, on ollut mahtavaa löytää iloisen värikäs kukkaketo lähikaupasta.

Suloista sunnuntaita ja kukkien täyttämää heinäkuuta!

Kevätfiilistä

Tätä (itselleni hieman liian extremeä) talviviikkoa on selätetty kahvin, villavaatteiden ja tulppaanien voimalla. Onneksi sain työasioissa jo fiilistellä tulevaa kevättä ja kesää, vaikka kuvausrekvisiitan jäätymisen puolesta saikin olla ihan aidosti huolissaan. Aurinkovoiteet ja mansikat eivät ole ihan parhaimmillaan lähes -30 asteen pakkasessa ja lumimyräkässä.

Rakastan näitä kevättä uhkuvia tulppaaneja. Vaaleanpunaisen ja limenvihreän liitto on samaan aikaan raikas ja hempeä.

Minä suuntaan tänään pääkaupunkiseudulle, ohjelmassa on töitä ja synttäreitä. Tammikuun juhlasuma jatkuu siis yhä vaan. Niin tervetullutta tähän talven keskelle!

Oikein mukavaa viikonloppua!

Suloinen sunnuntai

Kesän päättymisessä on se hyvä puoli, että viikonloppuja tulee taas vietettyä enemmän kotona. Kesähuone oli kuluvana suvena suhteellisen vähällä käytöllä, sillä siellä oli enimmäkseen todella kuuma. Nyt kesähuoneen pöydän ympärille on taas mukava kokoontua päiväkahville, nautiskella iltateetä tai herkutella sunnuntaibrunssin parissa.

Isojen ruutuikkunoiden äärellä on ihana ihmetellä syksyyn valmistautuvaa puutarhaa. Luoto suorastaan vyöryy syliin. Kiireettömät aamut perheen parissa ovat aika lailla parasta mitä tiedän, kahvin kera tietenkin.

Syysbrunsseissa on sekin ihana puoli, että iso osa pöydän antimista löytyy omasta puutarhasta. Mustikat, kurkut, tomaatit, salaatit ja kukat värittävät alkusyksyn aamupalapöytää. Vähän croisantteja, hyviä juustoja, viikunahilloa (omat viikunat on jo syöty), mutakakkua mustikoilla. Helppoa ja syntisen hyvää.

Suloista sunnuntaita!

Kohti viikonloppua

Viikonlopun suunnitelmat heittivät täällä häränpyllyä ja ohjelma vaihtui kiireistä kotoiluun. Ei tosin pelkästään huono muutos. Nyt on aikaa nautiskella viikonlopun rauhallisista aamuista. Sääennustekin näyttää varsin lupaavalta.

Meillä viikonloppuihin kuuluu "herkkuaamiainen" ja viime aikoina se on usein pitänyt sisällään banaani-kauralettuja. Lettutaikina on maidoton ja soveltuu myös kauraa sietävän keliaakikon ruokavalioon. Ohje helppotekoisiin banaanilettuihin löytyy nyt Kauppakeskus Veturin blogista täältä.

Makoisaa viikonloppua!

Syksyä parhaimmillaan

En jotenkaan meinaa uskoa todeksi, millaisia syyspäiviä meille on nyt tarjoiltu. Kaikki näyttää huikean kauniilta, ruska hiipii maisemaan pikku hiljaa. Lämpö hellii kasvoja ja kasveja.

Nautiskelimme viikonloppuna oman sadon omenapiirakasta, istuimme iltapäiväauringossa kahvilla, ihastelimme syyskuun kauneutta.

Helppo munaton omenapiirakka valmistui nopeasti, sillä eihän näillä keleillä malta sisällä seisoskella. Ohjeen kirjasin Kauppakeskus Veturin blogiin tänne, siellä on myös vinkki maidottomaan ja gluteenittomaan piirakkaversioon.

Makoisaa viikon jatkoa!

Aamuvarhaisella

Perheen vielä nukkuessa hipsin aamukahvin keittoon. Sytytän kynttilöitä ja nautin hiljaisuudesta. Höyryävä kahvikuppi kourassa käperryn sohvan nurkkaan. Onni on juuri tässä hetkessä, kotiviikonlopussa, perheen ollessa kasassa.

Ihanaa lauantaita ja paljon pieniä onnen hetkiä!

Melkoinen viikonloppu!

Perjantaina, illan alkaessa hämärtyä, saapui hento lumisade peittämään kuraista maata. 

Olin koko viikon odottunut pääseväni jatkamaan keskeneräisiä pihahommia, mutta perheessä jyllännyt vatsatauti oli pitänyt kiireisenä sisätiloissa.

Varhain lauantaiaamuna emme meinanneet lasten kanssa uskoa silmiämme. Lunta oli tullut yön aikana ihan valtavasti! Eipä tarvinnut enää murehtia pihapuuhista. Eikä kohta enää lumitöistäkään. Oli tullut minun vuoroni kaatua petiin. 

Nyt, muutamaa vuorokautta myöhemmin, uskon taas elämän voittavan. Että osaakin olla kurja tauti.

Toivotan teille tervettä viikkoa ja kauniita talvipäiviä! Täällä näyttää maanantai valkenevan auringonsäteiden kera. Aurinkoenergiaa tässä nyt tarvitaankin!