keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Julkinen salaisuus


Kirsikkapuiden kukinta alkaa pikku hiljaa hiipua, mutta pakko vielä jakaa kuvia tästä kotikulmilta. Olen Instagramin Storyn puolella ennenkin hehkuttanut paikallisen Kenwood-asuinalueen kauneutta. Ja suuria taloja. Tämä on siis se paikka, mistä koukkasin monet kauppareissut vain päästäkseni ihailemaan kaunista naapurustoa. Alue ei ole ollenkaan  överiöky, vaikka yksi varakkaimpia asuinalueita onkin. Totta kai talot ovat kookkaita, pihat isoja ja autot hienoja. Mutta siitä huolimatta kokonaisuus on tyylikäs ja kutsuva, ja todella kaunis näin puutarhaihmisen silmin katsottuna.  Ei ollenkaan luontaantyöntävän äveriäs tai pröystäilevä.

Mutta siis palataanpa otsikon julkiseen salaisuuteen. Kerroin aikaisemmin tässä postauksessa Washington DC:n upeista kirsikkapuista ja jokakeväisistä kirsikankukkajuhlista. Mutta jo vuosia (vuosikymmeniä) paikalliset ovat suunnanneet ihastelemaan huippukukintaa Kenwoodiin. Kukintahuipusta ei huudella etukäteen ja aluetta ei mainosteta, joten täällä saa käyskennellä mukavan väljästi. Alue pitää tietää.

Ainoa ongelma on parkkeeraus, sillä kukinta-aikaan alueen liikennettä ohjataan poliisin toimesta ja kadut ovat pääasiallisesti suljettu autoilta. Tänne kannattaa suunnata mahdollisuuksien salliessa kävellen, pyörällä tai jättää auto läheisen marketalueen parkkipaikalle. Mutta huomatkaa, kirsikankukkien aikaan jopa poliisikyltit ovat vaaleanpunaiset!
Keväinen Kenwood pitää kirsikankukkien lisäksi sisällään muun muassa magnolioita. Paljon magnolioita.


Ja siis mainitsinko jo valtavan kokoiset magnoliapuut?
Puutarhaihasteltavaa riittää joka suuntaan katsottaessa. Vai mitä mieltä olette tämän talon jouluruusulehdosta?
Tai tämän talon takapihalta pilkottavasta puutarha/vierastalosta?
Alla olevaa taloa lapset kutsuvat seeprataloksi. Valo siivilöityy sen puutarhaan aina superkauniisti.

Kun asuinaluetta alettiin suunnitella 1920-luvulla, alueelle istutettiin ensin yli 1500 kirsikkapuuta ja vasta sitten aloitettiin talojen rakentaminen! Alueen löytänyt ja sitä kehittänyt Kennedy-Chamberlin Development Company oli niin varma alueen erinomaisuudesta ja vetovoimaisuudesta, että kaikki tehtiin kirsikanpuut edellä. Onneksi niin, sillä nykyään paikka on rakastettu kevätkohde. 
Kenwoodin asuinalue sijaitsee noin 10 km päässä Washington DC:n keskustasta, Montgomery Countyn puolella. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, jos tänne päin reissatessa alla on auto ja jalassa hyvät lenkkikengät! Ja viiden pisteen vinkkinä, täällä kirsikanpuiden kukinta tulee Washington DC:n Tidal Basinin kukintaa jäljessä. Jos siis kevätreissulla missaa keskustan kirsikankukkahuipun, saattaa saman kauneuden vielä hyvin löytää täältä.

Kevätterveisiä ja oikein kivaa vappuviikkoa!


SHARE:

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Gluteeniton mustikkapiirakka

Täällä on viime aikoina ollut pulaa kananmunista (ja aika monesta muustakin leivontatuotteesta...), mutta tähän piirakkaan onneksi löytyi ainekset kotoa. Pähkinäinen, mehevä ja mausteinen mustikkapiirakka, jonka makusinfoniasta löytyy ripaus kanelia ja kardemummaa (tietenkin!) sekä aavistus sitruunaa.


Piirakkaohje on gluteeniton ja vegaaninen, mutta sen voi hyvin tehdä myös "tavallisena". Ohjeen herkkuun löydät Versoilevan uusimmasta artikkelista, jonne pääset tästä klikkaamalla.

Oikein mukavaa sunnuntaita!

SHARE:

torstai 23. huhtikuuta 2020

Paratiisi linnan pihalla

Päädyin puolivahingossa aivan ihanaan magnoliaparatiisin, linnan puutarhaan. Tämä on yksi Washington DC:n piilossa olevia jalokiviä, vaikka paikka ei oikeasti ole ollenkaan piilossa, vaan keskellä kaupunkia! Mutta niin vaan olin tämänkin paikan ohittanut monesti toiselta puolelta linnaa, enkä ollenkaan arvannut mitä odotti kulman takana.

Magnoliakausi oli ehdottomasti parasta aika löytää puutarha, sillä silloin koko paikka oli kuin vaaleanpunainen kukkapilvi! Lisää kevään kohokohdasta Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä.

Kaunista viikon jatkoa!

SHARE:

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Juhla, jota ei koskaa tullutkaan

Washington DC on maailmankuulu kirsikkapuistaan ja keväisistä kirsikankukkajuhlistaan. Tänne matkataan pitkienkin etäisyyksien päästä ihastelemaan keskustassa sijaitsevan Tidal Basin -vesialueen ympärillä olevia tuhansia kirsikkapuita.

Kirsikkapuut ympäröivät koko Tidal Basin -vesialuetta. Alue sijaitsee Washington-monumentin ja muiden merkittävien muistomerkkien välittömässä läheisyydessä.

Kirsikkapuiden kukinta vetää vuosittain tänne Yhdysvaltain pääkaupunkiin reilusti yli miljoona ihmistä. Kirsikankukkajuhlat, Cherry Blossom Festival, ajoittuvat neljälle perättäiselle viikonlopulle ja sisältävät kaikkea mahdollista paraateista piknikkeihin. Juhla on täällä koko kevätkauden päätapahtuma, jota on vietetty jo lähes 90 vuoden ajan.
Helmikuun lopussa alkoi virallinen kirsikkapuiden tarkkailu ja kukintahuipun laskenta. Kevään etenemistä seurattiin niin erilaisilla verkkosivuistoilla kuin Washington Postissakin. Parhaan kukintoajan arvioitiin osuvan maaliskuun loppuun ja päivää tarkenneltiin tuon tuosta. Meillekin oli tulossa kaksi settiä vieraita Suomesta ja kovasti pähkäilimme, osuuko paras sesonki juuri vierailuun. No olisihan se osunut, vaan kun ei tullut vieraita eikä juhlia.
Me kävimme ihastelemassa kukintaa pariin otteeseen. Pilvisenä ja viileänä päivänä alueella sai kävellä suhteellisen rauhassa ja koronaetäisyyksien pitäminen onnistui. Mutta juuri ennen huippukukintaa koko suuri puistoalue eristettiin poliisinauhoilla. Huippu osui viikonloppuun ja upean kesäiseen säähän, joten viranomaiset epäilivät ihmisten itsekuria (ja aivan syystä). Rantareitin kapeat polut ja painavina nuokkuvat kirsikkapuiden oksat vetivät ihmisiä puoleensa huonommassakin kelissä. Keskustan kirsikkapuuparatiisilla on valtavan suuri merkitys turistien lisäksi myös paikallisille.
Mistä kaikki oikein on saanut alkunsa? Tammikuussa vuonna 1910 Washington D.C sai 2000 kirsikkapuuta lahjoituksena Japanilta. Vain kaksi viikkoa myöhemmin puiden todettiin olevan sairaita ja kantavan mukanaan tuholaisia, joten koko puulähetys määrättiin tuhottavaksi polttamalla. Maiden hyvät suhteet eivät tästä kuitenkaan kärsineet ja jo saman vuoden joulukuussa Japanista lähti uusi, tällä kertaa yli 3000 puun lahjalähetys kohti Amerikkaa. Lähetys sisälsi 13 eri lajiketta pinkkeinä ja valkoisina kukkivia kirsikkapuita. Nyt nuo Tidal Basinille istutetut kaunokaiset sekä niiden jälkeläiset ovat kevään suurimpia tähtiä. Alkuperäisistä puista on jäljellä noin sata. Ne kasvavat lähellä Martin Luther Kingin muistomerkkiä.


Suurin osa Tidal Basinin nykyisestä 3700 kirsikkapuusta on Yoshino-lajiketta. Tämän lisäksi on hyvin paljon Japaninkirsikkaa (Prunus Kanzan), joka kukkii pari viikkoa Yoshinoa myöhemmin. Kevät Washington DC:ssä on kaunista aikaa, osui matka tänne kirsikkapuiden kukintahuippuun tai ei. Erilaisia kukkivia puukaunottaria riittää ympäri kaupunkia koko keväälle!

SHARE:

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Koronaväsymystä ja kukkakassi-ikävää

Muistatteko, kun kerroin aikaisemmin, miten kävin aina viikonloppuisin kukkaostoksilla? Iso korikassi olalla heiluen suuntasin lempikauppaani valitsemaan leikkoja. Usein piipahdin myös alakerrassa sijaitsevassa kahvilassa. Tuo kauppareissu oli viikon kohokohta! (Postaus yhdestä tällaisesta reissusta löytyy täältä.)
Nyt en enää muista, milloin viimeksi olen palannut kotiin kukkakassin kera. Ilmassa on havaittavissa koronaväsymystä. Kaikkien alkaa olla ikävä itselle tärkeitä asioita ja rutiineja: koulua, ystäviä, harrastuksia. Itse kaipaan kovasti kukkakaupoissa kiertelyä ja viikonlopun kukkakassia.
Lähiruokakaupassamme on kyllä kukkaosasto, mutta sen valikoima on varsinkin näinä aikoina tuurista kiinni. Vielä onneksi löysin tulppaaneja. Yleensä tarjolla on myös liljoja sekä hortensioita, mutta kunto voi olla vähän niin ja näin.

Nämä kukkakassikuvat ovat täysin lavastettuja, sillä kaupassa asioidaan tällä hetkellä ainoastaan vesipesun kestävillä kasseilla. Osa ruokakaupoista ei edes hyväksy omia kasseja. Koska nyt ei osteta kyläilykukkia eikä kateta vieraille kauniita pöytiä, osa kaunottarista pääsi ystävien oven taakse. Kukkakaupat eivät saa olla avoinna, joten nyt on parasta olla oman elämänsä floristi.

Nauttikaa leikkokukista, jos sellaisia onnistutte löytämään!

Hyvää viikonloppua!


SHARE:

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Koronapääsiäinen

Takana on todella erilainen pääsiäinen, mutta niin se olisi tänä vuonna ollut joka tapauksessa, koronaa tai ei. Mökkimaisemat ja sukulaiset vaihtuivat eristäytyneeseen elämään suurkaupungin kupeessa. Pääsiäislampaan sijaan nautittiin lime-kookos-katkarapuja.

Etukäteen vähän murehdin, mahtaako pääsiäisloma edes tuntua lomalta kaiken kotikoulun ja sosiaalisen eristäytymisen keskellä. Mutta tuntuihan se! Alunperin täällä piti olla reilun viikon mittainen yhdistetty pääsiäis-kevätloma, sillä meidän kulmilla ei vietetty minkään sortin talvilomaa. Koronan ja koulusulkujen takia lomasta kuitenkin nipistettiin päiviä pois ja nyt olemme nauttineet normaaleista pääsiäispyhistä.
Mitä koronapääsiäinen sitten piti sisällään? Olemme ihastelleet naapuruston kauniita kevätpihoja. Lasten kanssa on etsitty nalleja ja sateenkaaria, sekä pääsiäispupun piilottamia munia. On ulkoiltu ja nukuttu, molempia todella paljon.
Kelit ovat pääsiäisen aikana vaihdelleet hyytävästä viimasta helteeseen ja kaatosateesta auringonporotukseen.
Olemme ihastelleet kullankeltaista pääsiäisaurinkoa ja nauttineet valostuneista illoista. Pääsiäisenä pidettiin myös jokaviikkoinen Happy Hour naapureiden kesken. Eli tiettyyn aikaan halukkaat kokoontuvat omille etupihoilleen, omat juomat mukanaan. Siellä sitten sujuvasti huudellaan toisillemme tonttirajojen yli.
Pääsiäisenä on tietenkin herkuteltu niin, että jopa kotihousujen vyötärönauhat kiristävät. On nautittu aamupaloja ja iltapäiväkahveja kotipihalla. Loman parasta antia on ollut aikatauluton elämä.
Paikallisten mukaan pääsiäisbrunssi on juhlapyhien tärkein ateria. Se sopi täydellisesti tällaiselle aamuihmiselle. Samalle ajalle osuva juutalaisten Passover oli myös meille juhlaa, sillä silloin syödään pääasiassa viljattomia tuotteita. Kaupat olivat täynnä gluteenittomia kosher-leivonnaisia, joten olemme herkutelleet kotileivonnaisia ja valmisherkkuja suloisesti sekaisin.
Akut ladattuina alamme pikku hiljaa valmistautua uuteen etäkouluviikkoon ja osavaltion uusiin koronarajoituksiin. Nyt mennään päivä kerrallaan, eikä käytetä aikaa eikä energiaa murehtimiseen.

Pysykää terveinä ja hyvillä mielin!



SHARE:

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Keltaisten kevätkasvien lumoissa

Olen täällä ollessa tykästynyt kovasti keltaisiin kevätkasveihin. Talven jälkeen keltaiset kasvit ovat kuin pikkuaurinkoja! Eikä ihme, sillä keltainen väri piristää ja stimuloi aivoja. Keltaisen värin huomaavat sekä hyönteiset että ihmissilmä. Sillä on vaikutusta jopa talon myynnissä!
Kuvakavalkadi ja asiaa keltaisista kevätkasveista nyt Versoilevan uusimmassa artikkelissa. Pääset juttuun tästä linkistä.

Iloisenkeltaista pääsiäisen jatkoa!

SHARE:

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Pääsiäismagnolia

No ei tämä virallisesti pääsiäismagnolia ole, mutta sellaiseksi tämän ristin. Instagramin puolella ehdin jo aikaisemmin hehkuttaa, miten taas kerran kauppareissulla aloin hyperventiloida puun ohitettuani. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt keltaista magnoliaa livenä.
Ensimmäinen näkemäni kaunokainen sijaitsi kirkon edessä. Tuosta oli kurvattava aluksi joka päivä, kunnes tuli korona ja koronarajoitukset. Kohta silmä bongasi näitä onneksi siellä sun täällä kävelyreitin varrella, joten pääsin ihastelemaan upean kukinnan eri vaiheita.
Paikallisten magnoliapuiden määrään nähden keltainen väri on melko harvinainen. Nopea aidan yli huudeltu naapurigallup osoitti, että keltainen väri oli yllätys myös monelle täällä asuvalle. Nuppuvaiheessa 'Yellow Bird' magnolian väri on herkullisen limenvihreä. Se muuttuu keltaiseksi heti, kun kukat alkavat avautua kunnolla. 
Sinistä taivasta vasten piirtyvä keltainen magnolia on upea näky. Täynnä valoa ja energiaa. Ja samaan aikaan myös ihanan keväinen ja heleä. Kyllä täällä nyt ollaan aivan rakastuneita! Tämä(kin) olisi yksi niistä puista joita löytyisi pihaltani, jos tällaisella kasvuvyöhykkeellä pääsisi perustamaan puutarhaa.
Myrskytuulet riepottelevat herkästi magnolian isoja kukkia. Ja puhureita täällä riittää. Mutta jotenkin nuo nurmella olevat terälehdet näyttävät niin kovin kauniilta nekin. Vaikka näiden haravoimisessa on kuulemma kova työ. Minä ummistin korvani tuollaiselta ja keväiset puutarhalasit silmilläni näin vain itseni kahlaamassa terälehtien keskellä, sävyyn sointuvissa kumppareissa. Oih ja voih!

Ihanaa pääsiäisen aikaa teille kaikille!


Lajikkeiden selvittäminen olikin vähän hankalampi juttu. Uskoisin, että ensimmäisissä kuvissa olevat keltaiset magnoliat ovat 'Yellow Bird' lajiketta. Loppupäässä mukana on myös 'Butterflies' tai 'Elizabeth'.
SHARE:

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Aurinkoista pääsiäisviikkoa!

Oikein hyvää malkamaanantaita ja pääsiäisviikon aloitusta! Alunperin tämä viikko piti olla "spring break" eli yhdistetty talviloma-pääsiäisloma. Mutta nyt osa lomapäivistä vedettiin takaisin ja vapaalle siirrytään vasta kiirastorstaina.

Muuten täällä kyllä ollaan jo pääsiäistunnelmissa! Ehdin shoppailla kevätkukkasia juuri ennen paikallisten puutarhamyymälöiden sulkeutumista. Nyt pitää vain toivoa, että mullat riittävät. Ruukut ei, se tuli jo huomattua...
Lisää kevätfiilistä Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä.

Aurinkoisia päiviä ja iloista mieltä!

SHARE:

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Palmusunnuntai ja pääsiäisherkkuja

Täällä on tänään turha odotella virpojia oven taa, mutta ei niitä taida olla liikenteessä Suomessakaan. Ajatukset ovat kuitenkin jo pääsiäisessä ja erityisesti pääsiäisherkuissa! Juhlapöydästä tulee löytymään muun muassa supersuloisia marenkikuppeja.
Marenkikupit valmistuvat vain muutamasta raaka-aineesta (loistohomma, ei kauppareissua tämän takia!) ja ne voi kaiken lisäksi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen. Ja täytteenkin voi tarvittaessa modifioida kaapin sisällön mukaan. 
Marenkikuppien resepti löytyy Versoilevan uusimmasta artikkelista. 
Löydät sen täältä.

Iloista palmusunnuntaita!

SHARE:

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Kotikoulussa

Ensimmäinen varsinainen verkkokouluviikko alkaa olla takana. Koululaisten päivät ovat onneksi olleet lyhyempiä kuin alkuun pelkäsin. Mutta on tämä kyllä aikamoista savottaa kaikkine teknisine ongelmineen ja sitoo vanhemmat tiukasti koululaisen viereen.
Viimeinen kouluviikko ennen koronasulkuja. Vielä ei murehdittu, vaan nautittiin lämpöaallosta koulukavereiden kanssa.
Normitilanteessa eka- ja kasiluokkalaisella on joka päivä yhtä pitkät päivät, noin 7 tuntia. Vanhempi meni aina kahdeksaksi ja nuorempi yhdeksäksi. Koulupäivä loppui porrastetusti niin, että kaikkein nuorimmat vapautuivat viimeisinä. Suurin syy pikkuisten pitkiin koulupäiviin lienee lainsäädäntö, sillä lapset eivät saa olla yksin kotona. Lisäksi saman koulupiirin koulubussit kuskaavat kaikkien kouluasteiden oppilaat. Aamurundi aloitetaan viemällä high schoolilaiset, sitten middle schoolin oppilaat ja viimeisenä elementary schoolin eli alakoulun oppilaat. Ja iltapäivisin sama homma, samassa järjestyksessä.
Loiva lasku kotikouluun mahdollisti monta "luokkaretkeä".
Koulusulun alettua ensimmäiset kaksi viikkoa tehtiin "jo opitun ylläpitäviä tehtäviä" eli nettiin nopeasti haalittuja harjoituksia, joita ei arvosteltu. Kotikouluun siirtyminen oli siis varsin loivaa ja aluksi jäi aikaa myös omatoimisille "luokkaretkille". Nyt verkko-opetus on jakaantunut aamu- ja iltapäivävuoroihin. Tällä on haluttu varmistaa, että tarvittavia laitteita riittää perheessä jokaiselle koululaiselle.
Liikuntatunteja on ollut mukava pitää kauniissa kevätkelissä.
Yritämme yhä pitää osan oppitunneista ulkona, sään ja tuntirakenteen niin salliessa. Esimerkiksi liikunta- ja science-tunnit on helppo niputtaa yhteen, kun lähtee luontoretkelle. Loppuviikosta tasapainoiltiin kaatuneilla puunrungoilla, bongattiin kilpikonnia ja morsiosorsia sekä tunnistettiin kasveja.
Vielä saa onneksi ulkoilla. Läheltä löytyy paljon mielenkiintoisia retkimaastoja.
Kotikoulupäivään kuuluu mm. tasapainoharjoituksia ja kasvien tunnistusta.
Science-tunnilla nähtiin kilpikonnia (vasemmalla) ja tunnistettiin lintuja (Morsiosorsa eli Wood Duck oikealla).
En tiedä, miten Wilma-viesteily on sujunut Suomessa, mutta täällä on ollut hauska huomata opettajien persoonan korostuminen viesteissä. Osa on lähettänyt ytimekkäitä tiedonantoja, osa on vuolaasti kertonut kaipaavansa koulujen meluisia käytäviä ja oppilaiden näkemistä. Alakoulun reksi on pitänyt vapaaehtoisia satutunteja ekaluokkalaisille. Luokkakavereiden ja tuttujen kasvojen näkeminen on ollut tärkeää varsinkin pikkumiehelle, jonka ystävyyssuhteet eivät vielä ole sosiaalisen median piirissä.
Loimme alusta asti selkeät rutiinit ja aikataulut kotikouluun. Koululaiset itse ovat tarkkoina varsinkin ruoka- ja välipala-ajoista!
Toinen hauska, ja yllättävän merkityksellinen asia on olleet automagneetit. Täällähän lähes joka koululla on oma logonsa, joita sitten myydään erilaisissa "Spirit Wear" -tuotteissa. On t-paitaa, hupparia, kassia, shortsia, magneettia.
Automagneetit koulun logolla ovat olleet tärkeitä me-hengen luojia.
Tuotteita ostetaan ja käytetään ahkerasti. Pikatiellä tai parkkiksella autosta pongattu oman koulun magneetti on ollut tärkeä me-hengen luoja ja ylläpitäjä. Takapenkiltä on kuulunut iloisia riemunkiljahduksia pitkin vuotta, mutta erityisesti nyt sosiaalisen eristyksen aikana. Taas yksi "meikäläinen" liikenteessä! Pieni suomalainen poika vieraassa maassa,  isossa koulussa ja oudon kielen keskellä. Ja niin vaan yksi magneetti saa aikaan kotoisan olon. <3
Bear Hunt ja Rainbow Hunt ovat tärkeitä asioita lapsille korona-arjessa. Näihin on onneksi tartuttu innolla.
Tämän postauksen kuvat ovat enimmäkseen puhelimeen taltioituneita ohikiitäviä hetkiä. Olen kuitenkin vakuuttunut, että nämä tulevat pysymään mielessä pitkään!


SHARE:
Blog Design Created by pipdig