Maukas klassikko: tomaattikeitto

Tomaattikeitto on ruokaklassikko, joka kuuluu meidän perheen ruokalistalle ihan säännöllisesti. Sitä syödään ympäri vuoden. Ja jos keiton kanssa tarjoilee kaikkea pientä kivaa höystettä, kuten krutonkeja, parmesaanilastuja ja tuoreita yrttejä, ruoasta saa varsin salonkikelpoisen. Toisaalta tämä on myös loistavaa talkooruokaa. Iso satsi valmistuu helposti ja maku vain paranee keittoa uudelleen lämmitettäessä.

Nappaa ohje talteen Versoilevan uusimmasta artikkelista: "Maukas tomaattikeitto". 

Sitten vain järjestämään talkoita kevätpuutarhaan!

Sadonkorjuuta ja kesäkurpitsapastaa

Kesäkurpitsapenkki pullistelee taas satoa. Joku sai keväällä älynväläyksen, että olisi kiva kasvatella kaikki avatut kesäkurpitsasiemenpussit pois. Luojan kiitos osa oli jo ehtinyt vanhentua, eikä lähtenyt kasvuun laisinkaan. 

Satoa siis riittää, mutta onneksi mieto ja monipuolinen kesäkurpitsa taipuu moneen. Kuten mehevään kesäkurpitsapastaan. Pasta saa lisämakua tuoreista yrteistä, chilistä ja limestä. 

Kesäkurpitsapastan ohje löytyy nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista "Mehevä kesäkurpitsapasta".

Ja sitten vaan sadosta nauttimaan!

Syksyn sadonkorjuuta: mangoldiwokki

Kylvin mangoldinsiemeniä heinäkuun lopulla ja nyt satoa on saatu korjata pitkin syksyä. Ja saadaan yhä, sillä mangoldi ei ensimmäisiä kylmiä öitä hätkähdä. 'Bright Lights' siemensekoituksesta kasvaa ihana kombo eri värisiä varsia.

Mangoldia sujahtaa meillä wokkeihin, munakkaisiin, piiraisiin ja nuorina lehtinä (eli joita ei tarvitse kypsentää) myös salaatteihin. Tästä satsista tein maukasta mangoldiwokkia, joka on arjen helppoa pika-kasvisruokaa.

Ohje mangoldiwokkiin löytyy nyt Versoilevan sivuilta.

Saat napattua ohjeen mukaan tästä linkistä.

Syksyn makuja puutarhasta: omena-perunapannu

Syksy on jotenkin tavattoman helppoa ruoanlaittoaikaa, koska ateriat rakentuvat pitkälti sesongin raaka-aineiden mukaan. Ja niitähän näin sadonkorjuuaikaan riittää! Vaikka tänä vuonna omalta kohdalta jäi saamatta värikkäät tomaatit ja mehevät kurkut, tarjoaa keittiöpuutarha silti yhtä sun toista ihanaa. Kuten valtavan määrän perunoita ja omenoita. Niistä rakentui syksyinen omena-perunapannu, jonka voi valmistaa joko uunissa tai liedellä. 

Ohjeen löydät Versoilevan resepteistä tästä linkistä.

Mehevien makujen täyttämää syyskuuta!

Kesäherkkuja: pitaleivät

Otsikosta huolimatta pitaleivät maistuvat kyllä ympäri vuoden. Mutta erityisen mukava niitä on leipoa kesäisin, kun homman voi siirtää vaikka terassille. Täytteiksi puolestaan pääsee valitsemaan tuoretta satoa. Omasta pihasta tai torin kautta.

Pitaleivät on myös helppoa vierastarjottavaa, sillä jättämällä täyttämisen jokaisen omaksi ohjelmanumeroksi on helppo huomioida allergiat ja muut makumieltymykset. 

Maistuvien pitaleipien ohje nyt Versoilevan artikkelissa täällä.

Herkullista heinäkuun jatkoa!

Syysmakuja

Kaupat ovat nyt täynnä erilaisia kurpitsoja. On Halloweeniin tarkoitettuja koriste- ja kaivertamiskurpitsoja, on pientä oranssia piirakkakurpitsaa, spagettikurpitsaa, tammenterhokurpitsaa (acorn squash), hanhenkaulakurpitsaa (gooseneck squash). Aivan valtavasti eri kokoisia ja näköisiä lajikkeita, joista itselläni ei ole ollut mitään tietoa. Ruokakaupassa käynti on joka kerta kuin tutkimusmatka!

Tällä kertaa kokkasin kuitenkin vähän tutummasta kurpitsasta eli myskikurpitsasta. Sen upea oranssi väri ja mieto miellyttävä maku tekevät siitä ihanan syksyisen raaka-aineen. Tein mausteisen ja uunissa paahdetun myskikurpitsakeiton, jota saa kerralla ison satsin ja jonka maku vain paranee lämmittämisen myötä. Ihan täydellistä syysruokaa nyt, kun olen viettänyt kiireistä yh-viikkoa miehen ollessa työmatkalla.

Vegaanisen ja gluteenittoman myskikurpitsakeiton ohje löytyy Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä.

Mukavaa lokakuun loppua!

Behind the scenes

Blogeja ja Instakuvia katsellessani inspiroidun kauniista kuvista, simppeleistä yksityiskohdista, valoista, väreistä, harmonisuudesta. En kaipaa kuvia pyykkivuorista, vatsamakkaroista, tiskikasoista tai vastaavista, sillä niitä löytyy myös omasta arjesta. Minusta on silti tavattoman hauskaa lukea, kun joku jakaa "behind the scenes" -kuvia. 

Esimerkiksi vaikkapa täydellinen olohuonenäkymä: jokainen sohvatyyny on aseteltu huolellisesti, viltti on muka-rennosti heitetty mukaan, on kukkia, kynttilöitä, höyryävä kahvikuppi tai sormenjäljistä vapaa viinilasi. Ja seuraavassa kuvassa näkyy todellisuus: pölynimuri juuri rajattuna kuvan ulkopuolelle, epämääräinen kasa lehtiä, lasten leluja, miehen tenniskassi. Näin ainakin usein meillä.

Kuvasin taannoin herkullisen kesäsalaatin Versoilevan artikkeliin. Olin tavattoman tyytyväinen salaattikuviin, vaikka tilanne oli tietysti täysin lavastettu. Ei kesäkeittiötä, ei yhdessä kokkailua, ei illanistujaisia. Jälkikäteen sain tietää, että tytär oli napsinut puhelinkuvia työskentelystäni. Joten tässä teille yhden ruokakuvauksen behind the scenes -matskua!

Ulkokaluston puuttuessa kannoin olohuoneen vuokrasohvapöydän puun alle. Pöytäliinojen puuttuessa käytin valkoisia keittiöpyyhkeitä. Salaattikulhon puuttuessa käytin isoa ruokalautasta. Mustat salaatinottimet löysin paikallisen H&M Homen alennusmyynnistä.

Eli tarvittaessa sitä kyllä pärjää minimikalustuksella, niin kuvissa kuin oikeassakin elämässä. Alkuperäinen salaattipostaus ja helppo kesäresepti löytyvät aikaisemmin julkaistusta Versoilevan artikkelista täältä.

Kauniita hetkiä, iloista arkea ja loistavaa lomaa!

Kesän kaunein salaatti

Vesimeloni-fetasalaatti on kesäruokien klassikko, joka jalostuu kesän kauneimmaksi salaatiksi mansikoilla ja mustikoilla höystettynä. Ja nyt todellakin tekee mieli syödä raikasta ja viileää, sillä täällä ollaan juuri melkoisen helleaallon kourissa. Lapset tykkäävät, mutta meille vanhemmille riittäisi vähempikin.

Onneksi pihassa riittää varjopaikkoja, kiitos isojen puiden. Täällä on hyvä pilkkoa, kokkailla ja herkutella. Raikkaan ja maukkaan kesäsalaatin ohjeen löydät nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä. 

Kaunista sunnuntaita!

Pakkaspäivän pelastus: maukas bataattikeitto

Pakkaspäivän pelastus on höyryävän kuuma, intialaisilla mausteilla höystetty bataattikeitto. Erilaiset sosekeitot ovat myös hävikkiruokaa parhaimmillaan. Näihin voi upottaa melkeinpä mitä vain, myös jo pikkuisen nahistuneet juurekset. Maun salaisuus on etukäteen uunissa paahdetut kasvikset ja mausteet.

Ensin söin paikallisessa Mimosan Aito -lounasravintolassa aivan ihanaa, intialaisella twistillä valmistettua ja paahdettua myskikurpitsakeittoa. Sitten törmäsin Viimeistä murua myöten -blogin bataattikeittoon. Niiden pohjalta syntyi tämä mieltä ja sisuskaluja lämmittävä bataattikeitto, josta tuli hetimiten perheen uusia suosikkeja.

MAUKAS BATAATTIKEITTO

noin 400 g bataattia

2-3 porkkanaa

1-2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

2 keskivahvaa chilipalkoa

1-3 tl garam masala -mausteseosta

5 dl kasvislientä 

1 limen mehu

1 tlk kookosmaitoa

suolaa oman maun mukaan

paprikamaustetta

tuoretta korianteria

(kuvan keitossa lisäksi vähän nahistuneen kesäkurpitsan jämät + ranskankermapurkin rippeet)

1. Lämmitä uuni 225 asteiseksi.
2. Kuori ja paloittele bataatit, porkkanat ja sipulit. Käytä valkosipulinkynnet kokonaisina. Poista chileistä halutessasi siemenet. Laita kaikki kasvikset leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle garam masala -mausteseosta ja kääntele kasviksia hieman.
3. Paahda kasviksia uunin keskitasolla noin 25-30 minuuttia.
4. Siirrä paahdetut kasvikset kattilaan ja lisää kasvisliemi. Keitä hetki. Lisää joukkoon puristettu limen mehu sekä kookosmaito. Keitä vielä hetki.
5. Soseuta keitto tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. 
6. Mausta keitto suolalla ja ripottele päälle paprikamaustetta sekä reilusti tuoretta korianteria.

Tarjoa keitto naan-leivän ja höysteiden kera.

• Itse tykkään tarjota kasviskeitot "höysteiden" kera. Eli lisään pieniin kulhoihin mm. murusteltua fetaa, kuivattua sipulia, tuoreita yrttejä, siemeniä, cashew-pähkinöitä, krutonkeja, smetanaa tai ranskankermaa. Vähän keitosta ja käytetyistä raaka-aineista riippuen.
• Garam masala on intialaisessa keittiössä käytetty aromikas maustesekoitus, jossa on käytetty muun muassa juustokuminaa, korianteria ja kanelia. Maustesekoituksesta on olemassa lukematon määrä muunnoksia. Kaupan maustehyllyltä löytyy valmis garam masala -maustesekoitus, mutta sitä voi valmistaa myös itse. Googlaamalla löytyy erilaisia ohjeita.

Lasissa ja lautasella juuri nyt: Tarocco

On tämä tammikuu vaan mainiota aikaa: on tulppaanikausi, esikkokausi ja sitten on makoisa sitrushedelmäkausi. Viime vuoden tapaan olen taas aivan koukussa 'Tarocco' veriappelsiineihin.

Näiden kuori on ohut, hedelmät mehukkaita (vielä ei ole tullut vastaan yhtään sellaista ikävän puumaista, niinkuin appelsiineissa joskus käy) ja maku kirpeänmakea. Perheen pienimmäisen makuhermoon nämä eivät osu, mutta muille näistä puristettu mehu on kyllä varsinainen aamun piristäjä.

Eniten veriappelsiineja kuluu meillä ihan sellaisenaan popsittuna tai mehuksi puristettuna. Ohuen kuoren ja mehukkuuden ansioista homma ei ole liian raskasta perinteisellä sitruspuristimella ja käsipelillä. Mutta viikonloppuna on kyllä pakko testata jokin leivonnainen. Tai pasta. Tai risotto. Ohjeita näyttää nyt olevan tarjolla vino pino. 

Onko teillä vinkata jo hyväksi havaittua reseptiä?

Pirteää viikonloppua!

SLURP mitä kahvia!

Yhteistyössä: SLURP

Kaikki ystäväni tietävät, että olen melkoinen kahvikissa. Sellaista vuorokaudenaikaa tai tilannetta ei olekaan, johon kahvi ei mielestäni sopisi. Kahvi kuuluu arkeen ja juhlaan. Sillä aloitetaan ihan tavallinen aamu, piristetään työpäivää ja lopetetaan juhlava ilta. Ikioma aamukahvihetkeni perheen vielä nukkuessa on kuin ihanan pehmoiseen vilttiin kääriytyisi. Lempeää, turvallista ja siitä tulee joka kerta hyvä mieli.

Pääsin testaamaan suomalaista SLURP kahvielämystä. SLURP on palvelu, joka tarjoaa suomalaisia pienpaahtimokahveja tuoreena, suoraan paahtimolta postiluukkuun. Tiedättehän, niitä sellaisia kaikkien kehumia käsityönä valmistettuja pienpaahtimokahveja. Joista kyllä kuulee puhuttavan, mutta joita ei todellakaan löydä kirkonkylän marketista. No nyt niitä saa, suoraan omaan postilaatikkoon!

Olen pikkuisen rutiineihin kangistuvaa sorttia myös kahvinjuonnin suhteen. Löydettyäni mieleisen merkin ja maun en siitä kovin helpolla luovu. Turvallista mutta tavattoman tylsää. Siksi onkin ollut ihan mahtavaa kokeilla erilaisia makuja kotiin toimitettuna. Vuorotellen vaaleaa ja tummaa, eri paahtimoista eri puolilta Suomea. Herkullisia kahvielämyksiä, intensiivisiä makuja ja kestävästi tuotettuja laatukahveja.

Miten kahvielämys sitten toimii?

SLURP kahvielämys

• Tilatessa kysytään makumieltymyksiä, kahvin valmistustapaa (esim. suodatinkeitin, pressopannu, pannukahvi jne.) ja haluanko kahvini papuina vai valmiiksi jauhettuna. Toimitettavat kahvit räätälöidään näiden tietojen mukaan.
• Seuraavaksi valitaan tuotteen koko ja toimitusväli (2 tai 4 viikkoa).
• Kahvit saapuvat kotiin suoraan pienpaahtimoilta.
• Palvelu ei sido mihinkään ja tilaukseen voi tehdä muutoksia milloin vain.

Slurp tekee yhteistyötä yli 20 suomalaisen pienpaahtimon kanssa. Ja minä pääsen nauttimaan näitä vastapaahdettuja kahveja kotona, peppua penkistä nostamatta. Niin huikeaa! Tämän syksyinen kahvielämys alkoi helsinkiläisen Holmen Coffeen Holmen Havanalla, joka on tumma, täyteläinen ja suklaisen pehmeä kuubalainen kahvi. Sen jälkeen olen päässyt nautiskelemaan Pirkanmaan Paahtimon hedelmäistä Guatemala Finca Petaton -kahvia, helsinkiläisen Kaffe Obscuran paahtamaa ruandalaista Ishema Women's Coffeeta ja kustavilaisen Mokkapuun paahtamaa luomukahvia, joka on "makuprofiililtaan kevyesti hapokas, aavistuksen pähkinäinen, makea sekä hivenen kukkainen." 

Yksi SLURP kahvielämyksen parhaita puolia ovatkin olleet nämä kahvipakettien kyljestä löytyvät infot. Kahvin makuvivahteita ja tuoksua on kuvailtu tarkasti, paketissa on tieto paahtajasta, käytetyn kahvipavun kasvuolosuhteista sekä muuta äärimmäisen mielenkiintoista taustatietoa. 

En ole kahvihifistelijä, mutta eritysesti viikonloppuisin on ollut ruhtinaallista keskittyä maisteluun, tutustua tarkemmin kahvikupin sisältöön ja tuoksutella papuja. Kyllä, tuoksutella. Olen nimittäin aivan rakastunut uuteen Wilfa Svart Aroma kahvimyllyyni ja siitä leviävään vastajauhetun kahvin aromikkaaseen ja huumaavaan tuoksuun.

Nyt on mainio mahdollisuus päästä maistelemaan herkullisia pienpaahtimokahveja, sillä SLURP tarjoaa blogini lukijoille alekoodin. 

Alekoodi "kardemumma"

• Koodilla "kardemumma" saat 5 euron alennuksen SLURP kahvielämyksen ensimmäisestä kahvista. 
• Voit siis tutustua pienpaahtimokahvien maailmaan ja saada ensimmäisen 200g paketin vastuullisesti tuotettua laatukahvia postilaatikkoosi hintaan 4,89€ (sis. postituskulut).
• Saat lunastettua edun lisäämällä koodin "kardemumma" kassalla "Onko sinulla kuponkia" -kohtaan. Pääset tekemään tilauksen tästä.

Idea postilaatikkoon tupsahtavasta, vastaanottajan mukaan räätälöidystä artesaanikahvista on sen verran mainio, että joulupukki saa toimittaa näitä tänä vuonna myös sukulaisille...

* Blogiyhteistyö:

Kahvielämys SLURP

Värikkäät uunijuurekset

Yksi parhaimpia asioita hyötyviljelyssä on vähän erikoisemmat lajikkeet. Värikkäät porkkanat, raitajuurekset, herkkuperunat. Onneksi näitä alkaa saada nykyään jonkin verran myös kauppojen vihannestiskeiltä.

Värikkäät uunijuurekset ovat mitä parhaita talviruokaa ja ruokkivat samalla myös silmiä. Ne sopivat loistavasti joulupöytään. Helppojen ja herkullisten hunajaisten uunijuuresten ohje nyt Versoilevan uusimmassa artikkelissa, löydät sen täältä.

Mukavaa viikonloppua!

Helpot ja herkulliset mustikkamaljat

Eskaritaival alkoi eilen jännittyneissä merkeissä, taisi siinä silmäkulmatkin kostua... Ensimmäisen koulu- ja eskaripäivän kunniaksi tein lapsille herkulliset mustikkaiset kerrosmaljat. Maljoissa yhdistyvät ihanan mehevät pensasmustikat, kaurakeksien rapeus ja sitruunainen vaniljavaahto. Nämä on tehty gluteenittomina, mutta samalla ohjeella tulee myös ihan tavallisista kaurakekseistä. 

Maljat voisi toki koota jääkaappiin odottamaan herkuttelijoita, mutta kaurakeksien rapeus pysyy paremmin, kun maljat kokoaa juuri ennen tarjoamista. Kun erillisissä kulhoissa odotti valmiina kotipihasta kerätyt pensasmustikat, murskatut kaurakeksit ja sitruunainen vaniljavaahto, syntyivät valmiit maljat suit sait sukkelaan. 

Pensasmustikoiden kausi on alkanut ja jatkuu onneksi ihanan pitkään. Marjat eivät kypsy kertarysäyksellä, vaan sadosta saa nauttia usein jo heinäkuun puolelta elo-syyskuulle asti. Nyt on siis parhaat hetket herkutella!

Helpot ja herkulliset mustikkamaljat 

(gluteeniton, noin 4 tuhtia annosta)

100 g gluteenittomia kaurakeksejä
1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 dl sitruunarahkaa
reilusti mustikoita
koristeluun syötäviä kukkia tai mintun lehtiä

1. Murskaa kaurakeksit karkeaksi rouheeksi. 
2. Vaahdota vaniljakastike. Lisää joukkoon sitruunarahka, sekoita tasaiseksi.
3. Annostele maljoihin vuorotellen keksimurua, mustikoita ja sitruuna-vaniljavaahtoa. Koristele syötävillä kukilla tai mintun lehdillä. Tässä on käytetty vähän sitruunaiselta maistuvaa kääpiösamettikukkaa.

Raikas mansikkasalaatti

Pitkään jatkunut helle vaikuttaa ainakin omaan ruokavaliooni. Jäätelöä tulee syötyä luvattoman paljon, hiilihapollisia juomia kuluu enemmän ja ruoaksi valikoituu mieluiten jotakin viileää ja raikasta. Kuten pirteänmakuinen mansikkasalaatti. Rakastan fetajuustoa, ja se sopiikin täydellisesti mansikan ja vesimelonin kaveriksi. 

Raikas ja nopeatekoinen mansikkasalaatti on maittava ateria rapeakuorisen leivän kaverina tai grilliruoan lisäkkeenä. Ohje nyt Kauppakeskus Veturin blogissa, löydät sen tästä linkistä.

Mukavaa viikonloppua!

Vinkki juhannukseen: popcornia grillihiilloksella

Yhteistyössä: Espegard 

Juhannuksena ruoanlaitto siirtyy usein ulkotiloihin. Tässä hauska ohjelmanumero, jolla saa myös lapset (ainakin hetkellisesti) innostumaan kesäkokkailusta. Popcornia grillihiilloksella tai vaikkapa nuotiolla!

Ensin tarvitaan polttopuita, tulipesä ja innokas kesäkokki. Meillä on käytössä Espegardin tulipata, jolla valmistuu koko kesäateria ruoasta jälkkärikahveihin. Mutta nyt siis poppareiden valmistukseen.

Popcornien valmistukseen tarvitaan ainoastaan öljyä, suolaa ja popcornin jyviä. Sekä tietenkin valmistusastia. Käytimme Espegardin kannellista keittopataa, joka sopi puuhaan aivan täydellisesti: iso ja kevyt kannellinen astia kahvalla varustettuna. 6 litran padassa valmistuisi kerralla reilumpikin satsi ja menekkiä olisi varmasti. Avotulella tehtyjen poppareiden tuoksu leijailee nimittäin yllättävän pitkälle. Ei aikaakaan, kun kulmilla norkoilee pari ylimääräistä lasta. Ja vanhempaa.

POPCORNIT AVOTULELLA / GRILLIHIILLOKSELLA

1 dl maissinjyviä

2-3 rkl öljyä

suolaa

1. Kaada padan pohjalle öljy. Lisää maissinjyvät. Laita kansi päälle.
2. Aseta pata hiillokselle. Mitä kuumempi, sen parempi.
3. Odottele poksahtelun alkamista. Ravistele pataa (grillikinnas kädessä!), jotta popparit eivät pala. Pidä kansi kiinni koko valmistuksen ajan.
4. Kun poksahtelu harventuu ja loppuu, popcornit ovat valmiit.
5. Mausta valmiit popcornit suolalla ja ravistele pataa, jotta suola jakautuu tasaisesti. 

Lisää siis juhannuksen ostoslistaan maissinjyvät, tänä juhannuksena paukutellaan poppareita!

* Yhteistyö: tulipata ja keittopata Espegard

Parsakausi parhaimmillaan

Ihana parsakausi on täällä! Parsalla voi aloittaa aamun, lopettaa illan, se täydentää grilliherkkuja, siitä pyöräyttää makoisan piiraan. Ihan saman tien alkaa suu napsaa, kun mietin kevätherkun monia mahdollisuuksia.

Asiaa parsasta (muun muassa sen käsittelystä ja kypsennyksestä) löydät Kauppakeskus Veturin blogiin tekemästäni postauksesta. Pääset postaukseen tästä.

Herkullista viikonlopun aloitusta!

Parempia aamuja

Uusi vuosi ei alkanut uudenvuodenlupauksilla, mutta pienellä ryhtiliikkeellä kuitenkin. Olen yrittänyt tehdä aamuista lempeämpiä kropalle. Pannullinen kahvia on, nooh, ei nyt vaihtunut, mutta saanut kaverikseen kaurapuuroa ja smoothieita. Vihersmoohtiet tuntuvat kropassa nyt erityisen hyvältä.

Lisää paremmista aamuista ja muutamat maukkaat smoothiereseptit Kauppakeskus Veturin blogissa täällä.

Hyvää viikonloppua ja lempeitä aamuja!

Ihan parasta juuri nyt

Oi oi, ihana veriappelsiinisesonki, se on täällä! Pirteät veriappelsiinit ovat nyt hedelmäkulhon kuningattaria. Niin mehukkaita, niin kauniita, niin koukuttavia.

Kiitos äidilleni, joka rakasti sekä matkailua että ruokaa. Ja varsinkin sitrushedelmiä. Jo pienenä olin innokas greipin popsija. Maailman turuilla kiersimme torit ja kauppahallit, ja koto-Suomessa äiti testasi ennakkoluulottomasti kaikki hedelmätiskin uutuudet. Nyt pitää kyllä itsekin ryhdistäytyä ja tarjota lapsille taas uusia makukokemuksia.

Lähikaupasta löytyi yhtä lajiketta, mutta onneksi oikein makoisaa. 'Tarocco' veriappelsiinit ovat kompaktin kokoisia, sopivalla tavalla kirpeän makeita ja ohutkuorisia. Ja kuulemani mukaan Taroccossa olisi kaikista sitrushedelmistä korkein C-vitamiinipitoisuus!

Tähän asti olen syönyt pirteät vitamiinipommit ihan tällaisenaan, mutta instan uutisvirrassa on viime päivinä vilissyt toinen toistaan kekseliäämpiä ohjeita. Viikonlopun kokkailut saattavat kulua siis veriappelsiinin parissa.

Pirteää perjantaita!

Keittiössä tuoksuu tomaatti

Keittiössä on viime päivinä tuoksunut ihanan täyteläinen tomaatti. Jälkikypsennykseen kerätyt, hieman liian kirpsakat tai mauttomat tomaatit ovat jalostuneet uunissa salonkikelpoisiksi herkkupaloiksi.

Tänä vuonna oli poikkeuksellisen huono tomaattivuosi. Satoa toki saatiin, mutta meillä suurin osa siitä meni suoraan tuorekäyttöön eli puskasta popsien. Lokakuussa oli aika riipiä vihreitä tomaatteja notkuvat varret tyhjiksi. Keittiön tasot ovatkin nyt täynnä jälkikypsennyksessä olevia tomaattikoreja. 

Tomaatti on siitä mainio kasvi, että se jatkaa kypsymistä myös emokasvistaan irrallaan. Maku ei tietenkään ole sama kuin auringossa kypsyneillä. Tällaiset tomaatit sopivatkin loistavasti ruoanlaittoon ja säilöntään, jossa makeutta voi tarvittaessa lisätä ripauksella sokeria.

Meillä suurin osa tomaateista on sujahtanut uuniin. Aurinkokuivatut, eikun siis uunikuivatut tomaatit ovat nimittäin koko perheen herkkua. Ne sopivat popsittavaksi sellaisenaan, leivän päälle (ruisleipää, aurajuustoa ja uunikuivattuja tomaatteja, aah!!), pastan kaveriksi, salaatteihin, piirakoihin... Lista on loputon. 

Uunissa kuivattujen tomaattien valmistaminen on todella helppoa. Fiksu kokki laittaa satsin yöksi uuniin ja herää aamulla ihanaan tuoksuun. Vähän hölmömpi kokki laittaa satsin uuniin aamulla, suorittaa "laaduntarkkailua" pitkin päivää ja ottaa illalla uunista lähes tyhjän pellin. Mutta maku todellakin vie mennessään!

Alunperin törmäsin ohjeeseen Satu Koiviston Gastronaatti-kirjassa. Valmistusaikaa ja yrttejä voi toki muunnella omien mieltymysten mukaan. Itse ajattelin joku kerta kokeilla pieneksi pilkotun valkosipulin lisäämistä tomaattien päälle. Nyt jo alkoi suu napsaa!

UUNIKUIVATUT TOMAATIT

tomaatteja
oliiviöljyä
tuoretta timjamia
sormisuolaa
(sokeria)

Pese ja halkaise tomaatit. Laita tomaatit uunipellille leivinpaperin päälle leikkauspinta ylöspäin.

Pirskottele tomaattien päälle oliiviöljyä, ripottele jokaisen tomaatin päälle sormisuolaa ja riivi mukaan tuoretta timjamia.

Kuivata tomaatteja 80-100 asteisessa uunissa noin 6 - 8 tuntia tomaattien koosta riippuen. Jätä uunin luukku raolleen (väliin esimerkiksi puinen kauha), jotta kosteus poistuu uunista. Parhaimmillaan uunikuivatut tomaatit on reunoilta käpristyneitä ja keskeltä vielä vähän pehmeitä ja nahkeita.

* Säilytä tomaatteja tiiviissä kannellisessa rasiassa jääkaapissa. Ne pysyvät hyvänä ainakin viikon, ehkä kaksikin. Varmuutta ei ole, koska nämä syödään meillä yleensä muutamassa päivässä.

* Olen käyttänyt kaikenkokoisia tomaatteja. Pihvitomaatit lohkoan pienemmiksi. Jätän halkaistut kirsikkatomaatit uunipellin etureunaan, josta ne on helppo ottaa pois aikaisemmin, jos pellillä on kovin erikokoisia ja eri kypsennysajan tarvitsevia tomaatteja.

* Jos tomaatit ovat kovin hapokkaita, voit tasapainottaa makua ripottelemalla niiden päälle vähän sokeria.

Behind the Scenes

Voi Hyvin -lehdellä on hauska "Ruokavierailulla" sarja, jossa jutun kohteena olevat henkilöt pääsevät kokkailemaan lempiherkkujaan ja jakamaan reseptejä lukijoille. Tasan vuosi sitten meillä kuvattiin "Pihasta lautaselle" -juttua, jonka ideana oli raaka-aineiden hyödyntäminen omasta puutarhasta. 

Oli hurjan mielenkiintoista päästä vaihteeksi miettimään ruokaohjeita. Koekeittiössä porisivat padat pari päivää ja pöydät täyttyivät erilaisista astioista. En oikein tiennyt millainen tyyli valokuvaajalla ja lehdellä oli mielessä, joten kaivoin esille kaiken mahdollisen. Mummon kakkulapiot, kirppislöydöt, viimeisimmät ostokset.

Päivä oli mitä upein ja katsokaa miten pitkällä kevät tasan vuosi sitten oli! Juuri nyt meillä ei ole vielä kukan kukkaa hedelmäpuissa.

Ihan turhaa olin jännittänyt päivää, sillä valokuvaaja Johanna Myllymäen kanssa oli vallan lystikästä huiskia hommia! Olin vakaasti päättänyt seurata ammattilaisen työtä ja kerätä kuvausvinkkejä, vaan eihän näissä kuvauspäivissä oikeasti sellaiseen ehdi keskittyä. Milloin etsittiin oikeanlaista lusikkaa, milloin haettiin rekvisiittaa puutarhasta tai aseteltiin ruokia kuvauskuntoon.

Ruokia kuvattiin kasvihuoneessa, kesähuoneessa ja puutarhassa. Oikealla puolella on Johanna Myllymäen Voi Hyvin -lehdelle ottama lopullinen otos.

Yleensä puutarhajutut ovat ilmestyneet lehdessä vasta vuosi kuvauksen jälkeen, mutta tämä juttu ilmestyi heti saman kesän kynnyksellä, eli viime vuoden kesäkuussa. Kuvien lehtikaalipiirakkaa ja kukkakaalicouscousta tuli tehtyä kesän aikana useampikin kerta. Lisäksi lehdessä oli ohjeet raparperi-mansikkapaistokseen, tuoretomaattikastikkeeseen, kesäiseen perunasalaattiin ja mustikka-minttusmoothieen. Luottoreseptejä kaikki.

Päivästä jäi todella mahtava fiilis ja ihania kuvamuistoja. Ja ihan pakko tunnustaa, etten ollut aikaisemmin tutustunut Voi Hyvin -lehteen. Ihastuin sen freesiin ja helposti lähestyttävään olemukseen. Lehti keskittyy sekä sisäiseen että ulkoiseen hyvinvointiin lempeästi, ilman heristävää sormea. Onnellisen elämäntavan lehti!