Kauanko menee stailaukseen?

Eräs toimittaja kysyi taannoin, kauanko minulla menee aikaa Instagram-kuvien stailaukseen? Piti oikein pohtia asiaa, katsella omaa feediä ja todeta sitten, että aikaa menee kyllä tosi vähän. Suurin osa insta-kuvistani on puutarhasta, sen rakenteista tai lähikuvia kasveista. Niitä ei erityisemmin stailata,  kuvaustilanne on juuri sellainen millaiseksi kulloinenkin sää on sen luonut. Kuvanottoa edeltää lähinnä otollinen ajoitus: aurinko paistaa tietystä kulmasta ja luo mielenkiintoisen tunnelman. Tai huomaan kesken puutarhapuuhien uuden, kivan kuvakulman. Silloin on syöksyttävä hakemaan kamera, vaikka kädet olisi miten syvällä mullassa ja savessa.

Toki varta vasten otetut ruokakuvat, tuotekuvat tai yhteistöihin liittyvät kuvat syövät kaikkinensa helposti todella monta tuntia. Se on tarkkaa puuhaa, kun tuotetta siirretään 3 milliä oikealle ja sitten kaksi milliä takaisin vasemmalle. Työkaverin kanssa tällaistenkin tekeminen on hauskaa, mutta yksinään touhuillessa meinaa kyllä välillä turhauttaa. Eräässä työrupeamassa meitä oli kolme pilkunviilaajaa samassa setissä, se ei tosiaan ollut mikään maailman nopein kuvauspäivä...!

Näitä kotikuvia ei ole stailattu (muuten olisin toki ravistellut leivänmurut pöytäliinasta ja ottanut seinätelineestä ainakin työkalut pois). Harmaa talvipäivä ja ulkoa heijastunut lumikerros loivat jotenkin rauhallisen ja kivan tunnelman. Istuin sohvalla läppäri sylissä kun jäin tuijottamaan eteeni. Ja taas oli napsittava muutama kuva.

Sen sijaan kodinhoitohuoneesta tai meikäläisen työhuoneesta ei yllätyskuvia oteta, ei vaikka olisi miten upea valo tai loiste. Paikalle pitäisi ensin lähettää raivauspartio, pelkkä kuvien tiukka rajaaminen ei noissa tiloissa auta.

Välillä on hyvä tarkastella myös omaa elämää tiukemman rajauksen läpi. Tämä viikko on ollut yhtä Mr. Murphyn vierailua, päivästä toiseen. Nyt koitan keskittyä vain kivoihin asioihin ja ummistaa silmät kaikelta tylsältä. Nekin kyllä hoituvat asia kerrallaan, muttei kannata pilata koko viikkoa moisten takia.

Lempeää loppuviikkoa!

Terveisiä uudesta keittiöstä!

Terveisiä uudesta keittiöstä! Tai tarkemmin sanottuna täältä baarijakkaroilta. Keittiö on vielä hieman vaiheessa, joten aloitellaan ensin yhdestä kulmasta. Lopullinen keittiöesittely on luvassa sitten myöhemmin.

Lähtiessämme suunnittelemaan uutta keittiötä kaikilla perheenjäsenillä oli yksi ja sama toive: jonkin sortin saareke. Sellainen, jonka ääressä voisi syödä välipalaa, lukea sanomalehteä tai vaikka tehdä läksyjä. Amerikan kodissamme meillä oli valtavan kokoinen keittiö ja siellä valtavan kokoinen saareke. Aika nopeasti kaikki toimintomme keskittyivät sen ympärille. Saarekkeen toiselle puolelle mahtui heittämällä viisi tuolia ja syvyyttäkin oli vallan ruhtinaallisesti. (Kuvia sikäläisestä keittiöstämme löytyy mm. tästä vanhasta postauksesta.)

Nooh, nyt lähtökohta oli kovin erilainen ja tsiljoona kertaa pienempi. Mutta niin vain taitava suunnittelija sai toiveemme toteutettua ja siinä se nyt on, saareke ja baarijakkarat! Tästä on jo tainnut tullut kaikkien suosikkipaikka. Ja hyvin tuohon mahtui koko nelihenkinen perhe juomaan glögiä, kun otettiin jokainen sivu käyttöön eikä tarvinnut välittää koronaetäisyyksistä.

Vilauttelin kuvia näistä keskiviikkona saapuneista baarijakkaroista Instagramin Storyssa. Sain niistä niin paljon kyselyjä, että tässä vielä kaikille tiedot keskitetysti:

Tuolit ovat HAY:n Cornet baarijakkarat, tässä matalampana versiona (korkeus 65 cm). Tuolia on saatavana kahdessa eri korkeudessa ja useammassa värissä. Itse tykästyin juuri tähän malliin tuolin ilmavuuden vuoksi. Kuvissa ei näy, mutta lähellä tuota saareketta sijaitsee olohuoneen ja keittiön välissä oleva takka. Tila vaati siis sirot tuolit, jotta siitä ei tullut liian tunku ja tunkkainen. Tuolien vaalea väritys sopi hyvin muuhun sisustukseemme.

Erityiset pluspisteet jalkojen poikkiputkien epäsymmetrisyydestä. Jokaiselle istujalle on löytynyt sopivalla korkeudella oleva jalkatuki. Se mikä yllätti, oli tuolien raskaus. Mutta eipähän tarvitse pelätä korkean jakkaran keikkaamista.

Ostin Cornet baarijakkarat Finnish Design Shopista. Samaista tuolia on saatavilla muualtakin, osassa verkkokaupoista hieman edullisemminkin, mutta niissä oli viikkojen toimitusajat. Voitte arvata, että kukaan meillä ei olisi malttanut odotella jakkaroiden saapumista, nyt kun saareke vihdoin oli valmis. Finnish Design Shopista tilattuna toimitusaika oli vain muutaman päivän.

Kuten alussa mainitsin, keittiöremontti on vielä hieman kesken, harmillisesta mittavirheestä johtuen. Joudumme odottelemaan uuden tason saapumista ties miten pitkään. Mutta sähköt ja vedet (sekä kaikki kodinkoneet) saatiin käyttöön tällä viikolla, eli melkein maalissa jo!

Kaunistusta keittiöön

Blogiyhteistyö: Sisustusliike Dreams

Haaveilen keittiöremontista lähitulevaisuudessa (ja meillähän tuo lähitulevaisuus tarkoittaa mitä tahansa tästä iäisyyteen). Pahimpaan tuskaan keittiötä voi onneksi kaunistaa yrteillä ja silmää miellyttävillä käyttötavaroilla.

Miten suuri merkitys pakkauksella voikaan olla arkisen käyttötavaran kohdalla! Nicolas Vahén tuotteet viehättävät onnistuneen ulkomuodon lisäksi myös käyttäjäystävällisyydellään. Oli sitten kyseessä suola, kahvimitta tai leikkuulauta, näitä ei tarvitse piilotella kaappeihin. Onneksi Vahén tuotteita löytyy laaja valikoima näiltäkin kulmilta, Sisustusliike Dremsistä. 

Nicolas Vahé on ranskalaissyntyinen kokki, jonka maailmalla levinnyt tuotesarja sisältää herkkuja suolaisesta makeaan sekä kauniita keittiötarvikkeita essuista piparimuotteihin. Kaikki tämä on saanut alkunsa yhden miehen unelmasta ja intohimosta hyvään ruokaan!

Kun edessä on lahjanosto ihmiselle "jolla on jo kaikkea", käännyn aina Sisustusliike Dreamsin Vahé-hyllyn puoleen. Muutamalla tuotteella saa näyttävän lahjakokonaisuuden, olenpa kyläillyt pelkkä suolapullokin kourassa. Parmeasanjuustolla ja basilikalla maustettu suola onkin osoittautunut maukkaaksi lahjaksi ja takuuvarmaksi valinnaksi. 

Nyt jemmasin myös öljypullon korkkeja, sillä sain jouluna kuningasidean ruokalahjaksi. Tai en minä sitä itse keksinyt, varastin idean joulukuiselta Ranskanmatkalta. Ravintolassa tuotiin alkupalaksi vaaleaa leipää ja chilillä ryyditettyä öljyä. Pullo oli kaunis ja maku todella tuju! 

Nämä chilit ovat olleet pullossa pari kuukautta ja kovin on vielä lempeä sävy öljyssä. Tosin chilitkin olivat miedohkoja. Ensi syksynä sujautan kuivatut chilit pulloon laadukkaan oliiviöljyn kera, päälle kätevä kaatokorkki ja avot, joululahjat naapureille ja opettajille ovat valmiit!

Olen erityisen innoissani tästä reilunkokoisesta morttelista. Uskollisesti palvellut vanha mortteli sai siirtyä yrttiruukuksi vanhan survimen napsahdettua poikki. Ja kylläpäs tuo vanha näyttääkin piskuiselta tämän marmorisen rinnalla! Ei pitäisi ihan heti käytössä hajota.

Mitä sitten teen morttelissa? Jauhan kardemummaa, murskaan mausteseoksia ja valkosipulia, teen marinadeja. Joskus ollessani superahkera myös maailman paras pesto syntyy morttelissa. Yleensä kyllä surautan sen sauvasekoittimella.

Pakko vielä vinkata keittiön käytännöllisestä apupöydästä. Se on vuosia sitten edullisesti ostettu ruukutuspöytä, johon sipaistiin kerros valkoista maalia ja lisättiin hylly sekä naulakoita. Sinkkinen taso sopii sekä leivontaan että kuumille astioille. Ei nyt ehkä maailman siroin ja sulavin, mutta juuri täydellinen keittiöremppaa odotellessa.

Maistuvaa viikon jatkoa ja hyviä kokkailuja!

* Blogiyhteistyö: Sisustusliike Dreams. 

 Nicolas Vahén tuotteet saatu blogiyhteistyön kautta.

Lasin läpi

Meillä on oltu lauantaista asti sisätiloissa. Korkea kuume on kaatanut väkeä petiin yksi toisensa jälkeen. Upeita aurinkopäiviä on jouduttu ihailemaan lasin läpi. Olen sujuvasti ummistanut silmäni kaikelta likaisuudelta ja pölyltä. 

Mutta kyllä se aurinko kuulkaas piristää noin lasinkin läpi! Kasvoja lämmittävistä säteistä saa ihan uskomattoman energiapiikin. Oikein tuntee, miten veri lähtee kiertämään ja väsymyksen verho hälvenee. 

Tänään minäkin pääsen taas ihmisten ilmoille. Aika pienistä asioista sitä nauttii, kun on jurmuttanut useamman päivän neljän seinän sisällä. Joten loistavaa loppuviikkoa ihan kaikille!

Ihana, ihana viikonloppu

Viikonlopuissa parasta on aamut. Ei tarvitse herätä kellon pirinään. Lapsiperheessä ei tosin sängyssä pitkään laiskotella, mutta on silti ihan eri asia nousta kahvinkeittoon ilman kiirettä ja hoppua.

Viikonloppuisin on aikaa panostaa syömiseen. Kattaa kauniisti, pilkkoa, paahtaa, paistaa. Olemme myös melkoisia viherpuputtajia. Joten kun sain mahdollisuuden testata HomeGrow PLATE-pöytäpuutarhaa, tiesin heti mihin sen meillä laittaisin: aamiaispöytään.

Ruokapöydässä tästä napsii vaivattomasti tuoreet herkut leivän päälle ja ruokia maustamaan. Jopa lapset rouskuttavat viinisuolaheinää ja lehtikaalia lähes huomaamatta, kun ne siinä nokan edessä nököttävät.

HomeGrow PLATEn ideana on keraaminen kasvatusalusta, jossa on vesisäiliö. Alustan päälle laitetaan Carpet-matto, joka huolehtii kapillaarisesti kasvien riittävästä vedensaannista vesisäiliön kautta. Alustan päälle voi sijoittaa ruukkuja tai kasvit voi istuttaa mukana tuleviin SACK-kasvatuspusseihin. 

Kasvatuspussin kanssa alusta toimi kaikkein tehokkaimmin. Mutta koska alustalle mahtuu vain kahdesta kolmeen pussia, otin tietenkin kaiken hyödyn irti alustasta ja kasvatuspusseista. Huolellisella asettelulla reilunkokoisia yrttiruukkuja mahtui alustalle viisi. Nämä ovat siis vihannestiskin alkuperäisissä muoviruukuissa.

Imutehokkaat kasvatuspussit puolestani hyödynsin reunallisessa astiassa, johon on helppo lurauttaa vettä. Pussit toimivat erityisen kivasti vähän hujoppien yrttien, kuten tillin tai herneenversojen kanssa näitä tukien.

Rehevälle basilikalle riitti ihan matalaksi rullattu pussi.

Alustan toisessa reunassa on vesisäiliön kasteluaukko. Kun tähän laittaa vedellä täytetyn muovipullon ylösalaisin, saa lisävesisäiliön vaikkapa reissun ajaksi. Mitoitus 0,33 l pullolle on napakka, eli se pysyy siinä huojumatta ja kaatuilematta. Tosin tämä alusta on nyt niin täynnä kasveja, että tilaa säästääkseni kastelen suoraan säilöön.

Kasvatusalusta soveltuu sekä sisä- että ulkokäyttöön. Kesällä tämä taitaa päästä meillä grillipaikan kylkeen. Mutta sitä ennen hyödynnän sitä vielä taimikasvatuksessa. Ja kun nämä yrtit on naposteltu, kylvän kasvatuspusseihin ainakin basilikan ja rucolan siemeniä.

Lisätietoa kaipaaville ohessa linkki PLATE kasvatusalustan esittelyvideoon. HomeGrow-tuotesarjan jälleenmyyjinä toimivat hyvin varustellut sisustus- ja puutarha-alan erikoisliikkeet, Stockmann sekä Verkkokauppa.com. HomeGrow-tuotteiden takana on suomalainen Green House Effect, joka on monelle tuttu esimerkiksi messuilla nähdyistä upeista viherseinistä. 

Hiihtolomalaisilla on vielä luvassa monta leppoisaa aamua, ah ihanaa!

* Blogiyhteistyö

HomeGrow PLATE - Green House Effect

Yrtit - Aurinkotarhat

Haastetta ruoanlaittoon

Ruoanlaitto meidän keittiössä on käynyt melkoisen haasteelliseksi. Ei suinkaan monimutkaisten ruokaohjeiden tai eksoottisten kokeiluiden vuoksi. Tässäkin on valmistumassa noin 5 kiloa bataattisosetta ohjelmointipäällikön rajoittuneeseen allergiaruokavalioon.

Haastetta tuo tilan puute. Työtaso on ikkunan edessä ja ikkunan edessä on tietenkin talvikeittiöpuutarha. Vihanneskrassia, valkosipulinversoja, herneenversoja, yrttejä, sipulinversoja. Kaikkea, mikä tuo vähänkin vihreää ja kesän tuntua ruoanlaittoon.

Olen haaveillut Kekkilän taimihyllystä. Onko kenelläkään kokemuksia tästä, onko oikeasti näppärä ja tilaa säästävä?

Kuva: Kekkilä

Yritin vuosi sitten hääpäivän aikoihin vihjailla miehelle tästä. Ja uudelleen heti äitienpäivänä. En saanut taimihyllyä, mutta opin, että halutakseen jotain on parempi sanoa ihan suoraan. Mielellään kuvan, tuotetietojen ja ostopaikan kera. Taidokkaasti toteutetut vihjailut menevät tässä tapauksessa kyllä ihan hukkaan!:D

Perjantaita

Tänään on tiedossa ihan mahdottoman mukava perjantai. Ensin pääsen kampaajalle, edellisestä kerrasta onkin jo kuukausiA. Illalla pääsen ulkoiluttamaan päivitettyä päätäni miehen kanssa kahdestaan. Olkoonkin, että kysessä on miehen työliitännäinen. Mutta että ihan korkkarit jalkaan ja punahuulet, katsotaan kuinka mamman käy!

Tämä kiva posteri Walldesign.filta koristaa keittiön seinää. 

Ja kyllä, minäkin hairahduin kaktukseen, tämän hetken muotikasviin. 

Edellinen kaktus piikitteli sormiani joskus reilut 30 vuotta sitten. Naapurin poika harrasti näitä ja antoi sellaisen minulle rakkaudenosoituksena. Tosin nyt kun mietin asiaa tarkemmin, lahja saattoikin sisältää ihan toisenlaisen sanoman:D

Oikein mukavaa perjantaita kaikille!

Ja lupaan vastata edellisen postauksen kasvikyselyihin viikonlopun aikana.

Posteri saatu Walldesign.filta blogiyhteistyön kautta.

Mitäh?

Meille on hiipinyt oranssia keittiöön. Siis jouluksi? Mitä ihmettä??

Yritän toipua tästä havainnosta. Saattaapi vaatia pari mukillista glögiä.

42. Nyt hävettää.

Neljäkymmentäkaksi (42). Kotonamme on tällä hetkellä käytössä 42 koristetyynyä. Lukuun ei ole laskettu nukkumiseen käytettäviä tai sohviin kiinteästi kuuluvia tyynyjä.

Puolustuksen puheenvuorona on sanottava, että meillä on sisällä kaksi puusohvaa. Ja koska on tarkoitus, että niissä viihtyisivät sekä vieraat että talon oma väki, puusohviin on uponnut melkoinen määrä selkänojan pehmikkeitä. Sänkyjä löytyy neljästä eri huoneesta, pehmeitä sohvia kolmesta huoneesta ja sitten on vielä nuo mainitsemani puusohvat. 

Mutta silti, onhan tuo aika järjetön luku. Onneksi tämän laskentainspiraation iskiessä oli marraskuu, eikä esimerkiksi heinäkuu. Silloin olisi pitänyt laskea vielä ulkosohvat, kasvari, riippukeinu... Huh huh!

Ehkä rakkaalla aviomiehelläni saattaa sittenkin olla jonkin sortin "case", kun hän tuskailee vaatehuoneen ylähyllyiltä tippuvia tyynyjä (niitä on siis lisääkin, kääk!!). Taidan olla tästä löydöksestä melkoisen hiljaa.

Liitutaulumaalia

Kerroinkin jo, mitä tyttären huoneessa liitutaulumaalilla sudittiin. Muun muassa. Alunperin maali hankittiin alla olevaan projektiin, ruokailutilan ja avokeittiön välisen kalusteseinän maalamiseen.

Tavoillemme tunnollisesti toteutuspuoli kesti ja kesti.

Mutta nyt ollaan hirmu tyytyväisiä.

Hirsipuuskabat on käynnissä monta kertaa päivässä!

Seinään ruuvattiin varastosta löytynyt tanko, johon saatiin kätevästi ripustettua liidut ja taulusieni sekä aina hukassa oleva päivän lehti.

Tästä tuli kiva!

Sunnuntai-illan ratoksi

Meillä on pyörinyt varastossa maalitönikkä tyttären huonerempan jäljiltä. Ilmeisesti poskionteloissa seilaava tavara on päässyt pehmittämään aivojani, sillä tartuin tänään maalisutiin, melkeinpä innokkaasti. Hyvin nopeasti muistin, että maalaaminen ei sitten niin ollenkaan ole minun juttuni. 

En ikinä malta odottaa maalin kuivumista. Sormenjälkien ja hiusten lisäksi maalatussa pinnassa on yleensä useampi hyttynen. Jossakin vaiheessa en enää tiedä, mistä olen jo maalannut kolmesti. Siispä sudin varmuuden vuoksi lisää ja epätasaisuudet näkyvät yhä selvemmin. Osa pinnoista tulee maalattua kahdesti, osa ehkä noin seitsemän kertaa.

Mutta kaikesta huolimatta olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Kunhan kaikki sen seitsemän maalikerrosta kuivuvat, tuolit pääsevät keittiön pöydän ääreen.

Värinä pikkuneidin ihan itse valitsema Capri (Tikkurilan Y370).

Alevinkki 2

Keittiön puusohva sai päivityksen, kun Anttilasta löytyi kivoja Anno-sarjan tyynyliinoja alehintaan. Normaalihinta 9,90 €, nyt 3 €. Tyynyliinoja löytyi myös harmaan ja mustan sävyissä, niisä tosin alehinnat vain muutamassa kuosissa.

Sisustusjutut tahtovat aina kesäaikaan jäädä puutarhanhoidon jalkoihin. Kuluva lomaviikko oli budjetoitu lapion varressa heilumiseen ja pihanikkarointiin. Mutta kun 3/4 perheestä on kesälensun kourissa ja se 1/4 on rikkonut selkänsä, on ollut aikaa olla ja ihmetellä sisätiloissa.

Kotinurkissa

Kotinurkissa pyöritään ja pyöritetään sairastupaa.

Onneksi lisääntynyt valo luo joka päivä jotakin uutta. Värit muuttuvat ja nurkatkin heräävät taas eloon.

Valoa ja väriä

Olen kuulunut näihin rajoittuneisiin ihmisiin, joiden mielestä etupihalla vilkkuva sini-puna-vihreä valoporo  on vähän turhan kitchiä, ts. aika mautonta. Olemme nyt päässeet aloittamaan ulkoilut vauvan kanssa ja usein kärryttelemme iltapimeässä (eli siinä ennen viittä...). Voi itku miten pimeää tuolla onkaan! Pihavaloja pidetään päällä säästellen (periaatteessa hieno homma) ja kynttilöitä näkee lyhdyissä lähinnä viikonloppuisin. Olenkin nyt huomannut iloitsevani ihan jokaisesta valosta, niin pehmeän valkoisesta kuin kirkkaasta ledistäkin. Vilkkuvasta, värikkäästä, kuuseen kauniisti kiedotusta tai parvekkeelta epämääräisesti roikkuvasta.

Eräs ulkomaalainen vieraamme ihmetteli kerran, miksi juuri pimeimpään aikaan suositaan tummia sävyjä. Niin kotona kuin vaatteissakin. Ruskeaa, harmaata, mustaa. Eikös juuri silloin pitäisi saada väriä ja valoisuutta elämään?

Myös meillä mennään aika harmonisilla sävyillä, mutta keittiössä väriä käyteytään rohkeammin. Ja olin vallan ylpeä itsestäni, kun ihana La Case de Cousin Paul -valosarja lähti mukaan puusohvaan hienosti mätsäävänä turkoosi-lila-sävyisenä, eikä turvallisen valkoisena tai ruskeana.

Valoisampia päiviä odotellessa!

Keittiön lamppu

Sain vihdoin ja viimein hankittua ruokapöydän päälle kunnon valaisimen. 

Olemme joka syksy mananneet huonoa valaistusta, mutta kevään tullen tila on aina täyttynyt ihanasti luonnonvalolla ja keinovalon hankinta on siirtynyt todo-listan pohjimmaiseksi. 

Puusohvan yläpuolella on omituisesti sijoitetut spotit ja aikaisemmin pöydän päällä oli "köyhän miehen kristallikruunu". 

Tykkäsin siitä kovasti, mutta valoteho oli surkea. 

Tilasin valkoisen FLY-kattovalaisimen Suomen Kartellin Design Brokers verkkokaupasta. Tilaus tuli kahdessa päivässä ilman postimaksuja. Ja puhelimessa asiakaspalvelu oli huippuluokkaa. Hyvä kokemus kaikin puolin!

Pientä pintaremonttia

Täällä on meneillään pientä pintaremonttia, joka meille henk.koht on kyllä aika suurta! Olemme näet asuneet tässä talossa yli 8 vuotta tekemättä sisäpuolelle yhtään mitään. Suunnitelmia on tietenkin ollut jo muuttopäivästä lähtien. Mutta nyt vatsaa jatkuvasti potkiva pienokainen sai kai pari potkua suunnattua myös persuksiin, sillä tässä sitä nyt ollaan, maalitonkkien yms. keskellä.

Ensimmäiseksi vaihtoon lähti keittiön liesituuletin. 

Ja voi miten tyytyväinen olenkaan uuteen, huomattavasti kevyempään ilmeeseen! 

Vanha liesituuletinjärkäle veteli ihan viimeisiään, ulisi ja natisi. 

Ja tuon röpelöisen ulkopinnan puhtaanapitäminen oli yhtä tuskaa.

Haaveissa on myös ovien maalaaminen ja tasojen vaihtaminen, mutta ne ovat tuolla "sitjoskuslistalla". 

Ensiapua on nyt saatu.

Taidokasta talonmyyntiä

Kyllä ne ruåtsalaiset osaa, tämänkin. Luulisi kaupan käyvän näillä kuvilla!

Kuvat: Stadshem