No nyt sitä riittää, lämpöä! Suomen sään on oltava nainen, koska se on aina joko tai. Ei mitään siitä väliltä. Ei lunta - hukutaan lumeen. Kylmä kesäkuu - lämpötila +33. Mutta tässä kohtaa en todellakaan valita, koska näissä lämpötiloissa meikäläisenkin syväjäädytystila alkaa pikku hiljaa helpottaa. Nukun yleensä villasukat jalassa (kesät talvet), mutta viime päivät olen radikaalisti ollut ihan paljain varpain. Living on the edge!
Kesäaamujen lämpö antaa vielä odotuttaa itseään ja toistaiseksi aamuvirkun kahvihetkiä ei ole nautiskeltu avoterassilla. Onneksi täällä lasitetun terassin suojissa tarkenee, ainakin jos vetäisee villasukat jalkaan.
Toivottavasti siellä on ehditty nauttia alkukesästä kaikilla aisteilla. Ja siis lämpöaaltohan on vasta tulon päällä, eli kyllä ne kesähepenetkin saadaan kaivaa esiin ihan tuossa tuokiossa. Villasukista en silti luovu, edes kesällä!
Tai no, kevään ja kevään. Ulkona on lunta melkein vyötäröön asti ja hiihtolomakin on vielä edessä. Mutta kun aurinko lämmittää lasitetun terassi kahvittelukuntoon, tämän talouden kevät on virallisesti alkanut!
Eilen lasitetulle terassille paistoi ihana syysaurinko. Melkein meinasi tulla suru puseroon, kun vilkaisin loppuviikon sääennustetta. Jatkaisin vielä oikein mielelläni terassielämää lasitusten suojissa.
Mutta tuleva keli näyttää kohtuullisen karulta. Kävin napsimassa ison kimpun komeamaksaruohoja suojaan rännältä ja pakkasilta. Tämähän on siitä loistava kasvi, että se ei ensimmäisistä hallaöistä hätkähdä. Usein tanakka komeamaksaruoho kukkii lokakuun loppupuolelle asti ihan heittämällä.
Koristekurpitsat ovat helppoja ja kauniita syyskoristeita, jotka nekin kestävät lasitetulla terassilla pitkään. Ei tarvitse murehtia lintujen tai oravien tekemiä tuhoja. Pakkasen alta nämä tosin kannattaa siirtää sisälle.
Muutama ruukutuspöydällä ollut yrtti muutti terassin suojiin. Rosmariini on vahvaa tekoa, mutta myös oregano näyttää yhä porskuttavan eteenpäin.
Auringon paistaessa lasien takana oli lähes keväisen heleä väritys. Syreeneissä on yhä lehdet, siksi maisema on yllättävän vihreä.
Viltit, taljat ja lyhdyt on kaivettu esiin, mutta muuten olen vielä nauttinut terassin valoisasta ja värikkäästä syystunnelmasta. Viimeistään marraskuussa on sitten havujen aika.
Oma täydellinen aamuhetkeni löytyy lasitetulta terassilta. Kun ilma on vielä ihanan raikas ja valo kajastaa lempeästi terassin takana olevan syreenirivistön läpi.
Aamuisin tunnelma on jotenkin ihanan utuinen ja pehmeä.
Nämä kuvat on otettu aamusella kuuden jälkeen. Silloin taustan lasiin heijastuva valo ja vehreys ovat kuin alati muuttuva maisemataulu!
Auringon noustessa korkeammalle pehmeä valo kirkastuu ja terassin lämpötila alkaa kohota vauhdillla. On terassilla toki silloinkin vielä mukavaa, mutta nämä aikaiset aamut ovat kyllä niitä kaikkein parhaimpia.
Välillä on ihan pakko oikaista tuohon terassin sängylle, kahvikupin höyrytessä pöydän kulmalla. Näistä hetkistä sitä aina talvella haaveilee ja nyt ne ovat taas täällä! Nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta luultavasti yhtä paljon, Australian villipelargoni ja minä.
Nuo etualan basilikat saattavat muuten olla terassilla siitä syystä, että ruukut eivät vielä mahtuneet kasvihuoneeseen... Siellä odottelee yhä taimi jos toinenkin lopulliselle kasvupaikalleen pääsyä. Mies nosteli hieman kulmiaan, sillä yleensä tämä rautahylly on toiminut kätevänä ruokien alustana terassilla ruokaillessamme. Totesin kyllä, että ongelmaan on helppo ratkaisu: uusi ja isompi kasvihuone! Ei saanut kannatusta.
Vaikka tämä viikko on ollut kiirettä täynnä, niin aamut ovat soljuneet erityisen kivasti. Koululaiset ovat olleet hyvillä mielin, kun enää ei ole tarvinnut stressata kokeita, ei lampsia sateessa ja viimassa, ketään ei ole edes tarvinnut patistaa sängystä ylös. Fiilis on ollut mukavan kepeä.
Sitä toivotan sinullekin, huolista vapaata viikonloppua ja ihania kesäkelejä! Sekä tietenkin huimasti onnea kaikille tänä viikonloppuna koulunsa päättäville!
Täällä oltaisiin jo ihan valmiina kesään! Tai siis puutarhassa on tietenkin kesken vielä yhtä sun toista, mutta lepokeitaat on viritetty kesätaajuuksille. Kesähuone on siivottu ja terassin viherkeidas odottaa lämpöisiä päiviä.
Viime päivät on saatu nauttia niin uskomattoman upeasta kevätkelistä, etten oikein tiedä miten päin olla. Jotakin ihan häkellyttävän ihanaa! Sisällä ei ole käyty kuin nukkumassa. Se aika, mitä ei olla oltu ulkona, on vietetty lasitetulla terassilla. Kahvitellen, ruokaillen, terassin vanhalla rautasängyllä loikoillen.
Ps. Oletko koskaan haaveillut puutarhurin tai floristin ammatista? Versoilevan verkkosivuilta löytyy nyt inspiraatiota aiheeseen. Löydät uusimman artikkelin "Unelma-ammattina puutarhuri - tee harrastuksesta uusi ammatti" täältä.
Avauduin jo eilen tuolla Instagramin puolella, miten olen aivan kurkkuani myöten täynnä talvea, lunta, pakkasta, viimaa, jäätä ja kaikkea muuta siihen liittyvää. Mutta yhdestä asiasta olen kyllä superinnoissani: päivän pitenemisestä!
On niin mahtava fiilis, kun aamu valkenee lähes samaa tahtia silmien avautumisen myötä. Ja kun illalla lasta treeneihin kuskatessa onkin vielä valoisaa.
Lasitettu terassi odottelee kevätsiivousta, sillä lasien takana on yhä melkoiset lumivallit. Ensimmäiset terassikahvit on kyllä jo joutu. Pieni tila lämpenee aurinkoisella säällä nopeasti.
Nopeaa sään lämpenemistä kyllä toivonkin. Laitoin eilen lisää kukkia esikasvatukseen ja siinä tomaatteja, kukkia, latva-artisokkia ja muita katsellessani mieleen alkoi hiipiä paniikki. Mihin ihmeeseen saan kaikki mahtumaan, kun koulinnan aika koittaa?? Joka vuosi sama paniikki ja joka vuosi vannon, että ensi kerralla sitten maltillisemmin. Nyt puolustauduin sillä, että välissä oli kahden kevään esikasvatustauko. Johan siinä menetti näppituntuman, että mikäs taas olikaan se meidän pihaan sopiva määrä...
Vaikka ulkona näyttäisi miltä, niin kevättä kohti mennään askel askeleelta. Toivon mukaan kohta jo harppoen!
No en minä varsinaisesti vielä syksyä odottele, mutta koska se sieltä vääjäämättä saapuu, niin parempi varautua jotenkin. Ja varautumisella tarkoitan tässä kohtaa lopunkesän pitkittämistä.
