Syksyä puutarhassa

Vietimme viikonlopun Turun suunnalla, sillä ahkeroimme siellä viidet synttärijuhlat! Tosin osa juhlijoista oli samassa osoitteessa, eli ihan tuli takamuksen alla ei sentään koko ajan tarvinnut kiitää. Keli Turussa oli upea, niin kuin ilmeisesti kaikkialla Suomessa.

Kotiin palatessamme tuntui, että puutarha oli saanut syysvärin yhdessä viikonlopussa! Ihan huikeaa, millä vauhdilla kaikki nyt etenee. Ja miten upeaa väriloistoa luonto juuri nyt tarjoaa.

Kesähuoneen ympäristö on yhä melkoista viidakkoa, sillä olen sujuvasti siirtänyt kaikki karsinta- ja raivaustyöt myöhäisempään syksyyn. Järkeilin, että on paljon helpompaa raivata, kun voi samalla tehdä perusteellisen syyssiivouksen koko puutarhassa.

Portinpielessä kasvava mongolianvaahtera on saanut näyttävän, punaoranssin syysvärinsä. Voi kun hallayöt pysyisivät vielä poissa ja saisimme nauttia syksyn väritykityksestä mahdollisimman pitkään.

Tilaukseen on siis laitettu lempeitä syyspäiviä, kirkasta taivasta ja pitkäkestoista ruskaa. Kauden viimeisissä kukkasissa ja kahvihetkissä terassilla on jotakin kovin katkeransuloista. Karummat ajat keikkuvat kulman takana, mutta vielä saamme nauttia tästä kaikesta upeudesta.

Värikkäitä syyspäiviä!

Päärynöiden lumoissa

Meillä on juuri nyt päärynöiden sadonkorjuuaika parhaimmillaan. 'Pepi'-päärynät ovat ihanan maukkaita, mutta alkavat pilaantua harmillisen nopeasti. Siksi ne kannattaa nauttia ja säilöä mahdollisimman nopeasti.

Tein päärynöistä helppotekoista päärynäkompottia, joka sopii moneen. Tähän mennessä olemme kokeilleet sitä lettujen kanssa, vaniljajäätelön kaverina ja maustamattoman jogurtin lisäkkeenä (joka muuten on oma henk.koht. suosikkini). Seuraavaksi kokeiluun lähtee kompotti brie-juuston ja patongin kera. Löydät päärynäkompotin ohjeen Versoilevan sivuilta tästä linkistä.

Ihanan aurinkoisia syyskuun päiviä!

Epäonnistunut onnistunut kauppareissu

Kävin hiljattain puutarhamyymälässä kauppalistan kera. Olisihan se pitänyt arvata, että moinen yritys oli tuomittu epäonnistumaan jo alkumetreillä.

Ihan ei tämä söpö pieni jouluruusu ja ihanan ilmava unelma näytä kauppalistan callunoilta... 

Mutta mukaan tarttui kyllä paljon muuta kivaa! Kuten tietenkin kukkasipuleita, perennoja, pari pensasta. Ja lisää viherkasveja.  Löytyi kärrystä toki syyskukkiakin, kuten marjakanervaa ja hopealankaa. Callunalaatikko kainaloon sitten ensi kerralla!

Tämä oli sellainen epäonnistunut onnistunut kauppareissu. Lopputulos ei ollut kauppalistaa nähnytkään, mutta muuten tein kivoja löytöjä ja alepongauksia. 

Marian hyötytarhassa on nyt vilkaus Viherpeukaloiden puutarhamyymälän monipuoliseen tarjontaan. Puoti on nimittäin auki vielä pitkälle lokakuuhun. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Mukavaa viikonloppua!

Sadonkorjuuta ja kadonneita vyötäröitä

Vaikka kasvihuone huutaa tyhjyyttään ja kasvulaatikotkin ovat enimmäkseen tyhjän panttina, on puutarhassa silti riittänyt kaikenlaista sadonkorjuuta. Juuri nyt on päärynöiden aika ja nuori puu on antanut tänä vuonna komean sadon. Päärynä 'Pepi' tulee nuorena satoikään ja sen hedelmät ovat ihanan meheviä ja herkullisia.

Päärynä 'Pepi' on antanut tänä vuonna hyvän sadon.

Kasvatin aitoviiniköynnöstä aikaisemmin ruukussa, mutta muuttaessamme Amerikkaan iskin sen yhteen kasvulaatikoista. Tarkoituksenani oli siirtää kasvi myöhemmin parempaan paikkaan. Nyt vitis 'Nordica' on saanut elää ja rellestää kaksi kesää kaikessa rauhassa ja suorastaan notkuu satoa. Mutta paikka ei ole pihan aurinkoisin, joten kypsyäksi nuo kaikki tuskin ehtivät. Maku on kypsissäkin melko, nooh, muikea, joten mitään varsinaista kisailua viinirypäleiden syömisestä ei ole ollut.

Aitoviiniköynnös vitis 'Nordica' kypsyttää vielä rypäleitään.

Kirsikkasato oli tänä vuonna olematon, luumuja tuli maltillisesti, mutta omenoita riittää! Meillä on pihassa tuntemattomaksi jäänyt syysomena, joka tekee aina hyvän sadon, oli omenavuosi millainen tahansa. Sen suuret ja vaaleat omenat ovat mehukkaita ja juuri sopivasti happamia erilaisiin omenaleivoksiin.

Syysomenan muhkeat hedelmät ovat meheviä ja raikkaita.

Nyt pitäisi jo keskittyä muihin säilöntämenetelmiin, sillä sadonkorjuuaika on alkanut koitua vyötärön kohtaloksi!

Viikunapuun lumoissa

Olen jo joitakin vuosia kasvatellut viikunaa ruukussa ja hyvin tuo näyttää viihtyvän myös Suomen oloissa. Niin hyvin, että välillä on päässyt jopa korjaamaan ihanan makeaa viikunasatoa!

Talvetuksella on merkitystä viikunan sadonkorjuun kannalta. Joten simppelit talvetusvinkit nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Löydät viikunapostauksen tästä linkistä. 

Kaunista syysviikon jatkoa!

Helppo gluteeniton vierastarjottava

Rakastan leipomista ja ennen kaikkea rakastan helppoja ja nopeita ohjeita. Välillä suorastaan kiidän oikopolkua pitkin, kuten tämän gluteenittoman herkun suhteen.

Pakasteena myytävä gluteeniton suklaakakku on yksi parhaimpia keksintöjä ever! Gluteeniton, maidoton ja herkullinen vierasvara, jota meillä löytyy pakastimesta aina.

Suklaakakku on mehevän tahmainen mud cake, joka on valmis tarjottavaksi sulatuksen jälkeen. Kakku tosin on vähän teollisen oloisessa valkoisessa paperivuoassa, joten poistan kakun vuoasta aina jäisenä ja laitan sulamaan suoraan tarjoilulautaselle. Sulaneen kakun päälle vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (tai vastaavaa maidotonta tuotetta) sekä sesongin marjoja. Niin helppoa ja hyvää!

Jos tarjolla ei ole tuoreita marjoja, teen kylkeen marjamelban pakastemarjoista. Eli mansikoita / vadelmia / mustaherukoita tai vaikka kaikkia sekaisin.  Sulaneet marjat ja tomusokeria maun mukaan surautetaan sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi ja laitetaan tarjolle kauniiseen astiaan.

Suosittelen lämpimästi, jos lähipiiriin kuuluu gluteenitonta ruokavaliota noudattavia. Tämä on monelle jo tuttu tuote, mutta koska yllättävän moni yhä pähkäilee ja panikoi gluteenittomien vieraiden tullessa, niin halusin vinkata tästä helposta vaihtoehdosta. Ja on muuten aivan ihana brunssitarjottava myös.

Leppoisaa sunnuntaita!

Kohti kevättä - sipulipuuhissa

Vaikka jossakin vaiheessa syksyä aina iskee puutarhaväsymys, niin juuri nyt olisi oikea aika miettiä kevättä ja kevään kukkaloistoa. Kaupat ovat kukkasipuleita pullollaan ja istutusaikakin lähenee. Itselläni suunnitelmat ovat joka vuosi suurelliset (tietenkin!), mutta toteutus saattaakin sitten olla mitä tahansa johdonmukaisesta istutussuunnitelmasta jäätyneen maan kaapimiseen...

Asiaa kukkasipulien istuttamisesta ja keväthaaveista nyt Marian hyötytarhassa. Pääset lukemaan postauksen tästä linkistä.

Hyvää loppuviikkoa, älkää antako myrskyn viedä mukanaan!

Viimeisiä viedään

Tässä alkaa pahasti näyttää siltä, että käsillä on vuoden viimeiset kultapallot. Tämä on ollut ihan ehdoton lempparileikkokukkani nyt loppukesästä. Rento, omapäinen, runsas, pirtsakka. Ihan sama, onko maljakossa ollut yksi vai monta oksaa, aina nämä nähdessäni olen tullut hyvälle tuulelle.

Viime päivien sade piiskasi pitkänhujoppia kultapalloa ihan urakalla. Onneksi se sai tukea ympäristöstään: kasvihuoneen rakenteista ja rungollisesta mustaherukasta. Muuten en ole kultapalloa tukenut, se on saanut elää rennosti sinne tänne kallellaan.

Ja ei tämä syksyn kullankeltainen kausi toivon mukaan vielä kokonaan ohi ole. Kultapallon vieressä oleva maa-artisokka on nimittäin nuppuja täynnä! Jos kultapallo oli kuin köyhän naisen daalia, niin maa-artisokan kukat ovat kuin miniauringonkukkia.

Kaunista syysviikon jatkoa!

Syksyn makuja puutarhasta: omena-perunapannu

Syksy on jotenkin tavattoman helppoa ruoanlaittoaikaa, koska ateriat rakentuvat pitkälti sesongin raaka-aineiden mukaan. Ja niitähän näin sadonkorjuuaikaan riittää! Vaikka tänä vuonna omalta kohdalta jäi saamatta värikkäät tomaatit ja mehevät kurkut, tarjoaa keittiöpuutarha silti yhtä sun toista ihanaa. Kuten valtavan määrän perunoita ja omenoita. Niistä rakentui syksyinen omena-perunapannu, jonka voi valmistaa joko uunissa tai liedellä. 

Ohjeen löydät Versoilevan resepteistä tästä linkistä.

Mehevien makujen täyttämää syyskuuta!

Hulluna hortensioihin

Tänä vuonna on jotenkin ihan poikkeuksellisen huikea hortensiavuosi! Ja se vain näyttää jatkuvan ja jatkuvan. Olen hullaantunut näihin nyt entistä enemmän, onneksi kotipihastakin löytyy erilaisia. Kaikki omanlaisiaan, kaikissa jokin ihana erityispiirre.

Minttua ja mustikoita -blogissa nyt lisää hortensioista ja niiden kerrassaan upeista kukista. Menenkin saman tien napsaisemaan taas pari oksaa maljakkoon. Mutta imuroida näitä ei kannata, vaikka senkin kestävät... Siitäkin lisää postauksessa, joka löytyy täältä.

Ihanaa viikonloppua!

Vähän kyllä hävettää

Vähän kyllä hävettää, että kasvihuone on elänyt (ja elää edelleen) aivan Ruususen unta. Yleensä tässä vaiheessa kasvukautta yritetään kaikin keinoin nopeuttaa tomaattien kypsymistä, korjataan satoa, pelätään hallaöitä. Mutta tuolla tuo nyt seisoo ylhäisessä yksinäisyydessään, vailla emännän huolenpitoa.

Kaipaan ihan mahdottomasti tomaattien tuoksua kasvihuoneessa ja ruukuista pursuavia yrttejä. Basilikaa, timjamia, sitruunaverbenaa... Viikonloppuna nuuskin sukulaisen tomaattiviljelmiä suurella antaumuksella, kiitos ja anteeksi siitä!

Toisaalta kasvihuone on tavattoman kaunis näinkin. Säleikkövilliviini on ryöpsähtänyt elämään ihan omia polkujaan ja punasaviruukut ovat hurmaavia tyhjinäkin. Kerrankin on mahdollista tutkailla ja nauttia puutarhan rakenteista, vähän villin boheemista meiningistä ja puutarhastressittömyydestä.

Kunhan ei nyt vallan jäisi tämä vaihde päälle..!

Mukavaa torstaita!

Puutarhan menetyksiä ja uuden suunnittelua

Puutarha selvisi yllättävän hyvin itsekseen lähes kaksi kesää ja yhden talven siinä välissä. Joitakin menetyksiä kuitenkin tuli, joista suurin kesähuoneen edustalla ollut ihanaakin ihanampi rungollinen pikkusyreeni 'Palibin'.

Onneksi nyt on mitä parhain istutusaika käsillä! Vielä kun keksisi, mitä kivaa laittaa tilalle. Suunnitelmia ja syyspuuhia on nyt kirjattu Marian hyötytarhaan, joka palasi juuri Amerikantauolta. Löydät uuden postauksen tästä linkistä.

Syksyn odottelua lasitetulla terassilla

No en minä varsinaisesti vielä syksyä odottele, mutta koska se sieltä vääjäämättä saapuu, niin parempi varautua jotenkin. Ja varautumisella tarkoitan tässä kohtaa lopunkesän pitkittämistä.

Lasitettu terassi oli meillä aika lailla ainoa käytössä oleva huone Suomeen paluumme jälkeen. Talon huutaessa tyhjyyttään terassilta löytyi sekä ruokapöytä että jonkin sortin sohva (vanha sairaalavuode). Terassilla oli myös järkyttävä määrä kaikkea muuta tavaraa säilössä ja ehdin siivouspuuhiin vasta hiljattain. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä olen tilannut terassikelejä vielä pitkälle syksyyn.

Täälläkin olisi vielä pieniä purkuhommia. Toistaiseksi ruukut saavat odotella pinossa sinkkihyllyssä. Ruukkujen välissä on palat paksua paperia, se helpottaa niiden erottelua myöhemmin. Ei ole nimittäin ihan kerta tai kaksi, kun ruukut ovat jymähtäneet tiukasti toisiinsa kiinni.

Yöt ja aamut ovat jo varsin kirpsakoita. Onneksi terassille paistaa aurinko aamuvarhaisesta alkaen, jolloin pieni tila lämpenee nopeasti. Ovi ruokailutilasta terassille on auki aamusta alkaen ja vielä tässä vaiheessa syksyä lasitettu terassi todellakin on yksi lisähuone taloon. Siellä syödään päivän ateriat, höpötellään puhelimessa ja nautitaan toistaiseksi vehreästä syyskuusta. Iltaisin tarkenee istuskella terassilämmittimen läheisyydessä.

Kaunista alkusyksyä!

Luumujen aikaan

Viime vuonna oli kuulemma superhyvä luumuvuosi, mutta ainakin 'Sinikka' siniluumu näyttä tuottavan mukavasti satoa myös tänä vuonna. Olen tavattoman huono säilömään luumuja, yleensä ne syödään meillä tuoreeltaan ja ylijäämää jaetaan naapureille.

Nyt innostuin kokeilemaan luumu-kaurapaistosta, sillä tällaiset yksinkertaiset ja gluteenittomat herkut ovat meidän perheen suosiossa. Ja onhan ihanan rapea kauraseos ja mehevä luumu todella hyvä yhdistelmä. Itse tykkään kirpeämmästäkin, mutta lasten makuhermoja ajatellen lisäsin paistokseen valkosuklaata. Joka sopikin luumun kanssa aivan täydellisesti!

Ohje helppoon luumu-kaurapaistokseen löytyy Versoilevan sivuilta täältä.

Makoisaa syyskuun alkua!

Upea aloitus!

Kylläpäs syyskuu aloitti upeasti! Niin kaunis ja kesäinen päivä, näitä ihan tsiljoona lisää kiitos!

Kauneus ja kukkaenergia tuli tarpeeseen, sillä meillä alkoi nyt arki isolla A:lla. Toki lapset ovat jo aloittaneet koulun, muuttohässäkkä on vienyt aimo annoksen aikaa ja töitäkin on tehty. Mutta eilen kuskasin miehen juna-asemalle ennen kukonlaulua, sillä edessä on taas muutosten syksy. Johan tässä sai kokonaisen yhden vuoden nukkua saman katon alla. Nyt palasimme normaaliin, eli miehen reissuelämään.

Kyllähän tähän on yhteisten vuosien varrella tottunut, mutta silti ero tuntuu aina erityisen ikävältä loman tai vaikkapa vain yhteisen viikonlopunkin jälkeen. Pari yötä menee ja sitten sitä saa taas juonen päästä kiinni. Ja voi tehdä kaikkea, mikä toista ärsyttää iltaisin... Kuten syödä sängyssä kirjaa lukien, rapisuttaa lakupussia mielin määrin tai nukahtaa valot päällä. Näistä on tullut jo ihan vitsi, mies väittää aina löytävänsä näkkärinmuruja lakanoistaan. Mutta joku raja sentään minullakin!

Taas piti käydä napsimassa tuoreita kultapalloja maljakkoon. Lupaan, että tämäkään EI ollut viimeinen kultapallopostaus, niin rennon kauniita nämä ovat. Todellisia köyhän naisen daalioita. Toivottavasti sää jatkuu kukille suosiollisena pitkään, vaikka jostakin korva nappasi jo hallavaroituksen. Apua, ei vielä!

Aurinkoista syyskuun aloitusta!