Erilainen joulu, vai oliko sittenkään?

Moni on nimennyt tämän joulun "erilaiseksi", niin alkuun itsekin. Vietimme aaton omalla porukalla, aivan kuten viime vuonna Amerikassa. Silloin se tuntui erilaiselta ja oudolta, ja kuvittelimme kokemuksen jäävän ainokaiseksi. Mutta tänä vuonna edettiin samalla sabluunalla.

Loppupeleissä joulussa oli kuitenkin kaikki samat elementit kuin aina ennenkin. Oli sukulaisten ja ystävien näkemistä, mutta vain pienemmissä erissä. Oli jouluruokia, herkuttelua, joulukukkia, palapelien kokoamista, lukemattomia määriä joululeffoja. Kymmenittäin kynttilöitä, kattamista, yhdessä kokkailua, sohvalla makoilua. Jouluaaton jännitystä, koronapukin piipahdus oven takana, perinteitä, iltavalvomista, tulevan suunnittelua ja menneiden muistelua. Valokuvamaraton, jouluyökkäreissä laiskottelua, uusia kirjoja, sinisiä hetkiä. Lunta oli juuri riittävästi pulkkamäkeilyyn ja ulkoleikkeihin.

Pois jäivät pikkujoulut, naapuriglögit ja kaupoissa luuhaaminen. Tilalla oli entistä enemmän aikaa kotona ja perheen kanssa. Ehkä siis erilainen joulu kuitenkin, mutta ei pelkästään huonolla tavalla.

Edessä on myös erilainen uudenvuodenaatto, mutta tämä alkaa jo mennä rutiinilla. Enää sitä ei edes kaipaa väkijoukkoja ja suurempaa hälinää. Suomalainen metsäkuusi ja trooppinen viidakkoseinä saavat vielä hetken olla kavereina, sitten on aika laittaa joulu pakettiin. Kuusi tuotiin muuten sisään itsenäisyyspäivänä ja on pysynyt uskomattoman hyvänä siitä asti. Kuusi on aina mahdollisimman keskeisellä paikalla näkyvyyden kannalta, mutta tukkii samalla makuuhuoneen toisen oviaukon. Yleensä siinä vaiheessa, kun kukaan ei enää yritä makkarista pois "kuusioven" kautta, on aika kiikuttaa kuusi pois. Mutta nyt nautiskellaan vielä juhlatunnelmasta.

Oikein ihania vuoden viimeisiä hetkiä!
Tuokoon uusi vuosi tullessaan terveyttä, onnellisuutta ja hyvää mieltä!

Joulukattaus työn alla

Nyt kun korona on rajoittanut ulkona syömistä, huomaan panostavani enemmän kodin aterioihin. Tai siis ruoka on pysynyt kutakuinkin samana, mutta kattauksiin on kiva uhrata enemmän aikaa. Erottaa juhla ja arki toisistaan, tehdä myös kotona olemisesta juhlaa. Näin joulun aikaa se toki onnistuu ihan itsestään.

Koekatoin joulupöydän, sillä tykkään, että itse juhlapäivänä on selvät sävelet. Silloin on harvoin enää aikaa testailla eri astioita tai miettiä yksityiskohtia. Kysyin muuten hiljattain Instagramin Storyssä, harrastavatko muut sesonkiastioita? Eli esimerkiksi, että tietyistä mukeista juodaan vain jouluisin? Itsehän kuulun tähän astiahullujen joukkoon, mutta kyselyn perusteella en ole yksin. Vastanneista 74 % tunnusti omaavansa sesonkiastioita! Hip hei, hienoa!

Valitsin kattauksen pohjaksi harmaan pellavaliinan ja harmaat kangasservetit. Keskelle pöytää laitoin pitkät keraamiset laatat, joiden päälle aloin rakentaa pöytäkoristetta kynttilöistä ja havuista. Paksut ja korkeat kynttilät palavat ikuisuuden ja pysyvät tukevasti pystyssä laattojen päällä. Valkoiset kruunukynttilät Festivo-jaloissa puolestaan tuovat juhlavuutta. Yhdessä koristeellisten juomalasien kanssa ne vievät ajatukset talveen ja jäähän.

Kynttilöiden ympärille laitoin männynoksia sinne tänne. Kattaus oli mielestäni kauniin simppeli jo näinkin, mutta lisäsin mukaan vielä kuivattuja appelsiiniviipaleita sekä erilaisia kokonaisia pähkinöitä.

Servettien ympärille on kietaistu musta silkkinauha. Ujutin sen väliin hennon katajanoksan. Päällä oleva pieni musta joulupallo viimeistelee kokonaisuuden.

Paikkakortit ovat esikoisen tekemät joidenkin joulujen takaa. Teinin omaa silmää nämä eivät enää miellytä, mutta olen itsepintaisesti pitänyt ne mukana kattauksissa. Ja tällaiseen havukattaukseen ne sopivat enemmän kuin hyvin!

Saatan listätä varsinaiseen juhlapöytään vielä tulppaaneja sinne tänne havujen joukkoon. Ainakin tämä testitulppaani kesti kauniina monta tuntia.

Ihania joulunaluspäiviä ja leppoisia juhlapyhiä! Nyt nautiskellaan!

Joulutähtitaivaassa

Tänä vuonna on näkynyt ihanan laajentunut väriskaala suomalaisten ikisuosikkia, joulutähteä. Uusien sävyjen myötä kukka onkin taas pompannut myös oman joulukukka-suosikkilistani kärkisijoille. 

Jopa meillä maalla on tarjolla jo muitakin värejä kuin punaista ja valkoista. Juuri nyt yritän metsästää keltaista, se olisi hauska lisä joulukukkarivistöön.

Veikeita lajikkeita ja joulutähden hoito-ohjeet nyt Minttua ja mustikoita -blogin postauksessa "Joulutähti - joulun ikisuosikki upeissa väreissä".

Ihanaa ja joulupuuhien täyttämää viikonloppua!

Havutähti - helppo ohje

Havutähtien tekeminen on nykyään osa omia jouluperinteitä. Olen julkaissut havutähden ohjeen joitakin vuosia sitten silloisen joulublogini puolella. Tässä ohje uudestaan, sillä sitä kysytään edelleen. Havutähti on helppo tehdä ja siihen voi käyttää mitä tahansa havuja.

Tänä vuonna tein havutähdet vuorimännystä, sillä materiaalia löytyi omasta takaa puutarhan karsintapuuhien jälkeen.

Minulla oli käytössäni neljä vuotta vanhat puiset tähtikehikot, jotka nikkaroin aikoinaan ylijääneestä rimasta. Tähti onnistuu toki suurpiirteisemminkin vaikka oksan paloista, kuten alkuvuosina tein. Puran havutähdet myöhemmin ja kieputan rautalangat talteen jatkokäyttöä varten. Siksi tykkään nykyään käyttää myös tällaista kestävämpää kehikkoa, niin ei tarvitse väkertää sitä joka vuosi uudelleen.

Helppo havutähti - tee näin:

Tarvikkeet

• rimoja tai oksia
• pieniä nauloja + vasara TAI narua ja sakset
• rautalankaa + sivuleikkurit
• havunoksia
• oksasakset
• napakat puutarhahanskat tai vanhat nahkahansikkat

1. Pätki rimat tai oksat 5 yhtä pitkään palaan.
2. Asettele rimat tähden muotoon ja naputtele sakarat kiinni nauloilla, tai sido tähden päät tiukasti narulla.
3. Asettele havuja tähtikehikon päälle. Kieputa rautalankaa havujen ja kehikon ympärille sieltä täältä.  Mitä tiukemmin sidot, sen tiiviimpi paketti tähdestä tulee. 
4. Ripusta kaunis havutähti seinälle tai oveen.

Asettele rimat tähden muotoon ja kiinnitä tähtikehikoksi nauloilla tai narulla.

Lado havuja kehikon päälle.

 Kieputa rautalankaa havujen ja kehikon ympärille.

Havuista tehdyt tähdet tuovat kaunista vehreyttä tähän muuten niin...valkoiseen... joulumaisemaan. Nooh, oli joulun väri mikä tahansa, tällainen puuhastelu on mukavan rentoa tekemistä. Ja havutähdet ovat muuten myös vallan mainio lahjaidea.

Ihanaa joulunalusaikaa!

Joulua lasitetulla terassilla

Pikku hiljaa myös lasitetulle terassille on hiipinyt joulu. Yleensä terassi saa jouluisen ilmeen ennen sisätiloja, mutta tänä koronavuonna joulufiilistelyssä ei ole säästelty! Terassin joulu on raikas ja vihreä, ja yleisilme on omasta mielestäni levollinen. Terassi näkyy olohuoneen isoista ikkunoista ja ruokalutilasta, joten tykkään, että terassi nivoutuu myös sisätilojen tyyliin.

Pikkupakkanen sai kaivamaan kaikki mahdolliset taljat ja viltit esiin. Että voikin tuntua taas kylmältä! Toistaiseksi hyasintit, jouluruusut ja pikku sypressit ovat pärjänneet terassilla. Jos on povattu tiukempaa yöpakkasta, olen nostanut ne suojaan sisälle. Taustalla olevat paperitähdet johdattavat ajatukset mukavasti jouluun.

Lasitettu terassi sai myös oman joulupuun, eli muotopuolen männynkarahkan. Tila on aika kapea, joten tällainen toispuoleinen ja harva yksilö sopii tänne täydellisesti. Oksilla on vain muutama koriste, eipä oksat ihan kamalan painavia juttuja edes jaksaisi kantaa. Mänty on kyllä tavattoman symppis joulupuu, vaikka olohuoneeseen hankimme tänäkin vuonna tuuhean kuusen.

Ajatelkaa, se on enää kaksi viikkoa jouluaattoon! En voi käsittää miten nopeasti aika menee. Toisaalta monta perinteistä joulujuttua konsertteineen ja kahvitteluineen jää nyt välistä, eli kuukausi ei ole samanlaista juoksua kuin aikaisempina vuosina. Vaikka joulumenot ovat aina olleet kivoja, arvostan kyllä suunnattomasti tällaista rauhallisempaa jouluun laskeutumista.

Mukavaa viikkoa ja sopivasti joulumieltä matkaan!

Minun Suomeni

Aika ulkomailla toi jälleen kerran perspektiiviä omaan ajatteluun ja suhtautumiseen kotimaahan. Mikä on hyvin, missä olisi petrattavaa, mistä kerroin ylpeydellä ja millaiset asiat jätin keskusteluissa ehkä jopa tietoisesti mainitsematta.

Suomalaisuus on näyttäytynyt paluun jälkeen ennen kaikkea käytännöllisyytenä. Oli kyseessä sitten julkinen rakentaminen tai kodin sisustaminen, jouheva arki on kaiken perusta. Välillä jopa tylsyyteen asti. Olemme harkitseva kansa, joka ei hötkyile. Järki voittaa tunteet.

Koronavuosi on tuonut omat mausteensa kaikkeen. Koronan tuomat haasteet ja rajoitukset ovat todennäköisesti olleet helpompia suomalaisille kuin monelle muulle kansalle. Viihdymme omissa oloissamme, olemme tunnollisia ja kuuliaisia. Meistä on myös paljastanut ihan uusia piirteitä. Olemme astuneet ulos poteroistamme, emme vain hamstrataksemme vessapaperia, vaan myös auttaaksemme muita. Jopa täysin vieraita, pyyteettömästi. On jaettu iloa ikkunoissa, autettu kauppareissuissa, pysähdytty ja kysytty "Miten voit?"

Verkkoon siirtynyt yhteiskunta on mahdollistanut asioiden hoitoa, opiskelua, työntekoa ja harrastuksia turvallisesti etänä. Samaan aikaan verkossa vietetty aika on näyttäytynyt myös ihmisten kärsimättömyytenä ja kärkkäytenä. Tyytymättömyys ja mielipiteet paukutetaan julki saman tien, ilman sen kummempia suodattimia. Elinpiiri ja näkökulmat ovat alkaneet kaventua oman navan ympärille.

Itse olen ihmetellyt esimerkiksi maskikeskustelun aiheuttamia suuria tunteita. Maskien on koettu loukkaavan  itsemääräämisoikeutta. Olen aina pitänyt suomalaisia maalaisjärjen omaavana kansana. Lainkuuliaisina, sinnikkäinä ja ohjeita kunnioittavina. Mutta nyt tuntuu, että monesti nähdään vain yksilön oma etu, isompi perspektiivi on hukassa.

Itsenäisyyspäivänä sytytämme kynttilän paitsi 103-vuotiaalle Suomelle niin myös lastemme iso-ukille, joka lähti sotaan 17-vuotiaana. Häntä kuluneen vuoden vessapaperi-tukkuostokset ja maskigate olisi varmasti naurattanut. "Ei päivää ilman vahinkoa, kana söi kaksi haukkaa" oli ukin vakiosanontoja. Se ei tarkoittanut niin sitten mitään, mutta sillä kuitattiin tapahtumat, kun meno kävi liian totiseksi. 

Minun Suomeni on kaunis myös keskellä kaamosta. Se on rauhaa ja sinisiä hetkiä. Minun Suomeni on yhteen hiileen puhaltamista, suoraselkäisyyttä, perinteitä. Se on kirkasta katsetta tulevaan, itsensä kunnioittamista, toisista huolehtimista. Ja naurua, muistetaan myös se!

Hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää kaikille!

Joulufiilistä ja valoshowta

Meillä, niin kuin monessa muussakin paikassa, joulukuu aloitettiin lumikerroksen kaunistaessa maisemaa. Valitettavasti iloa ei kestänyt yhtä päivää pidempään, mutta ajoitus oli kyllä kaikin puolin täydellinen. Lapset eivät tienneet olisivatko iloinneet enemmän lumesta vai joulukalenterin ensimmäisestä luukusta!

Olin jo unohtanut, miten helppoja joulukuun aamut ovat vanhemmille. Ei väliä miten aikainen kouluaamu on edessä, lapsi pomppaa pystyyn usein jo ennen herätyskelloa. Uusi kalenteriluukku pitää avata siltä seisomalta.

Itse olin koko marraskuun ihan poikkeuksellisen väsynyt. Ja kun väsyttää, liikunta jää vähemmälle. Ja kun liikunta jää vähemmälle, sokerihiiri puputtaa kaikkea mitä kaapista löytyy. Jossakin vaiheessa noidankehä alkaa ottaa pannuun. Onneksi liityin marraskuun alussa verkkojumpparyhmään, jota vetää tuttu ihminen. Silloin mukana on tietty sosiaalinen paine tehdä ja osallistua, vaikka tekeminen onkin täysin vapaaehtoista. Ilman Jennin jumpparyhmää olisin varmasti jo valunut sohvan sisuksiin!

Joulukuun ja lumi toi ihanaa lisäboostia eloon. Samaan syssyyn kesähuone sai uudet valot ympärilleen. Vaikka aina ei pysty sanomaan onko aamu vai ilta, niin jotakin kovin rauhoittavaa tässä vuodenajassa on. Tai sitten käyn vain erityisen hitaalla. Tänä vuonna olen iloinnut poikkeuksellisen paljon kaikista jouluvaloista. Myös niistä kaikkein värikkäimmistä ja vilkkuvista, joita ennen katsoin ehkä vähän kieroon. Mikä tahansa tuike tuo juuri nyt iloa vuoden pimeimpään aikaan!

Tunnelmallista ja turvallista joulukuun aloitusta!

Jouluaskarteluja appelsiinista

Ensimmäinen adventti on täällä, niin ihanaa! Ei tässä nyt joulumopon keulimista ole pidätellyt mikään enää pitkään aikaan, mutta ainakaan näin ensimmäisen adventin jälkeen kenelläkään ei ole syytä katsoa kieroon. Vaikka itsestäni kyllä tuntuu, että näin koronavuonna yksi sun toinenkin on ollut normaalia aikaisemmassa. Ja hyvä niin. Nyt otetaan kotoilusta kaikki irti!

Itse olen kotoillut muun muassa appelsiinien kanssa. Appelsiiniviipaleiden kuivattaminen on mukavaa puuhaa ja ah se tuoksu! Mutta hätähousuille tämä ei sovi. Itse tekemiseen ei mene kuin hetki, mutta uunissa kuivattaminen ottaa useamman tunnin. Näin etätöiden aikaan sekin onnistuu työpäivän sivussa vallan mainiosti.

Pari kikkaa kuivattamisessa kannattaa muistaa, joten tein selkeät ohjeet Versoilevan uusimpaan artikkeliin. Löydät ohjeet appelsiiniviipaleiden kuivattamiseen täältä.

Ihanaa 1. adventtia!

Kiitospäivän kattaus

Tänään torstaina Yhdysvalloissa vietetään kiitospäivää. Se on varsin iso perhejuhla, johon kuuluu pitkän kaavan ruokailu sekä pidennetty viikonloppu lähisuvun kanssa. Ei ole tavatonta, että kiitospäiväksi lennetään kotiin vaikka toiselta puolelta Amerikkaa. Esimerkiksi naapurimme Washington D.C:ssä saivat aikuiset tyttärensä kotiin kiitospäiväksi. Toinen tuli neljän tunnin automatkan päästä New Yorkista, toinen 6 tunnin lentomatkan päästä San Franciscosta.

Kiitospäivä toi ihanaa juhlahumua marraskuuhun, joten päätimme tuoda juhlan jossakin muodossa osaksi elämäämme myös Suomessa. Kiihtyvä koronatilanne pisti ohjelman kuitenkin uusiksi ja peruimme jo lukkoon lyödyt juhlasuunnitelmat. Nyt vietämme rauhallisen illan oman perheen kesken ja summaamme kuluneen vuoden kiitollisuuden aiheita.

Amerikassa kiitospäivää vietetään usein vielä hieman sadonkorjuu-teemalla. On kauniita koristemaisseja, upeita kurpitsoja, oranssia, okrankeltaista. Meidän pöytäämme valikoitui tänä vuonna varsin maanläheisiä sävyjä. Keräsin kesähuoneesta, kasvarista ja komeroista kaikenlaista väriin ja tyyliin sopivaa.

Mielessäni oli ihan tietyt kirppislautaset, mutta ne olivatkin matkanneet miehen mukana Helsinkiin. Taidan kiikuttaa lautaset pikimmiten takaisin kotiin ja laitan vaihdossa mukaan jotain vähemmän kuvauksellista... Nyt pohjalla on hieman tylsät valkoiset Teema-sarjan ruokalautaset. Piristin niitä väreihin sopivilla vanhoilla leipälautasilla. Ruskeat keittokulhot ovat Muubsin valikoimasta. Juomalasit, pullot ja osa kynttilänjaloista ovat kirppislöytöjä, kangasservetit ovat anopin vanhat ja "servettirenkaat" ovat uusiokäytössä. Oikeasti nuo nahkaiset nauhat ruskeilla helmillä ovat vaatteiden mukana tulleista varanappipusseista, muistaakseni Mos Moshin housuista.

Keräsin kuivakukkia, siemenkotia ja heiniä puutarhasta syystöiden yhteydessä. Pienet koristekurpitsat säilyivät onneksi hengissä tänne asti. Kuivuneet kasvit on asetettu rennosti ruskeisiin vanhoihin pulloihin sekä pellavaisen pöytäliinan päälle. Kynttilät tuovat aina lisäripauksen juhlatunnelmaa, vaikka tällaisessa kuivakukkasetissä niiden kanssa on oltava erityisen tarkkana. Kuvissa näkyvät valkoiset kruunukynttilät ovatkin turvallisia led-kynttilöitä.

Nyt pitää enää miettiä menu ja tehdä ruoat. Päätin aloittaa tästä kaikkein mukavimmasta puuhasta eli kattauksesta. Mutta mikäs kiire tässä on, vielä monta tuntia aikaa..!

Oikein mukavaa loppuviikkoa ja hyvää kiitospäivää jos sellaista juhlitte! <3

Ps. Viime vuonna kiitospäivää juhlittiin kansainvälisissä merkeissä, kauniissa syyskelissä. Juhlatunnelmia ja pidemmän juhlapöydän kattaus löytyy tästä Kiitospäivä-postauksesta.

Terveisiä uudesta keittiöstä!

Terveisiä uudesta keittiöstä! Tai tarkemmin sanottuna täältä baarijakkaroilta. Keittiö on vielä hieman vaiheessa, joten aloitellaan ensin yhdestä kulmasta. Lopullinen keittiöesittely on luvassa sitten myöhemmin.

Lähtiessämme suunnittelemaan uutta keittiötä kaikilla perheenjäsenillä oli yksi ja sama toive: jonkin sortin saareke. Sellainen, jonka ääressä voisi syödä välipalaa, lukea sanomalehteä tai vaikka tehdä läksyjä. Amerikan kodissamme meillä oli valtavan kokoinen keittiö ja siellä valtavan kokoinen saareke. Aika nopeasti kaikki toimintomme keskittyivät sen ympärille. Saarekkeen toiselle puolelle mahtui heittämällä viisi tuolia ja syvyyttäkin oli vallan ruhtinaallisesti. (Kuvia sikäläisestä keittiöstämme löytyy mm. tästä vanhasta postauksesta.)

Nooh, nyt lähtökohta oli kovin erilainen ja tsiljoona kertaa pienempi. Mutta niin vain taitava suunnittelija sai toiveemme toteutettua ja siinä se nyt on, saareke ja baarijakkarat! Tästä on jo tainnut tullut kaikkien suosikkipaikka. Ja hyvin tuohon mahtui koko nelihenkinen perhe juomaan glögiä, kun otettiin jokainen sivu käyttöön eikä tarvinnut välittää koronaetäisyyksistä.

Vilauttelin kuvia näistä keskiviikkona saapuneista baarijakkaroista Instagramin Storyssa. Sain niistä niin paljon kyselyjä, että tässä vielä kaikille tiedot keskitetysti:

Tuolit ovat HAY:n Cornet baarijakkarat, tässä matalampana versiona (korkeus 65 cm). Tuolia on saatavana kahdessa eri korkeudessa ja useammassa värissä. Itse tykästyin juuri tähän malliin tuolin ilmavuuden vuoksi. Kuvissa ei näy, mutta lähellä tuota saareketta sijaitsee olohuoneen ja keittiön välissä oleva takka. Tila vaati siis sirot tuolit, jotta siitä ei tullut liian tunku ja tunkkainen. Tuolien vaalea väritys sopi hyvin muuhun sisustukseemme.

Erityiset pluspisteet jalkojen poikkiputkien epäsymmetrisyydestä. Jokaiselle istujalle on löytynyt sopivalla korkeudella oleva jalkatuki. Se mikä yllätti, oli tuolien raskaus. Mutta eipähän tarvitse pelätä korkean jakkaran keikkaamista.

Ostin Cornet baarijakkarat Finnish Design Shopista. Samaista tuolia on saatavilla muualtakin, osassa verkkokaupoista hieman edullisemminkin, mutta niissä oli viikkojen toimitusajat. Voitte arvata, että kukaan meillä ei olisi malttanut odotella jakkaroiden saapumista, nyt kun saareke vihdoin oli valmis. Finnish Design Shopista tilattuna toimitusaika oli vain muutaman päivän.

Kuten alussa mainitsin, keittiöremontti on vielä hieman kesken, harmillisesta mittavirheestä johtuen. Joudumme odottelemaan uuden tason saapumista ties miten pitkään. Mutta sähköt ja vedet (sekä kaikki kodinkoneet) saatiin käyttöön tällä viikolla, eli melkein maalissa jo!