Minun Suomeni

Aika ulkomailla toi jälleen kerran perspektiiviä omaan ajatteluun ja suhtautumiseen kotimaahan. Mikä on hyvin, missä olisi petrattavaa, mistä kerroin ylpeydellä ja millaiset asiat jätin keskusteluissa ehkä jopa tietoisesti mainitsematta.

Suomalaisuus on näyttäytynyt paluun jälkeen ennen kaikkea käytännöllisyytenä. Oli kyseessä sitten julkinen rakentaminen tai kodin sisustaminen, jouheva arki on kaiken perusta. Välillä jopa tylsyyteen asti. Olemme harkitseva kansa, joka ei hötkyile. Järki voittaa tunteet.

Koronavuosi on tuonut omat mausteensa kaikkeen. Koronan tuomat haasteet ja rajoitukset ovat todennäköisesti olleet helpompia suomalaisille kuin monelle muulle kansalle. Viihdymme omissa oloissamme, olemme tunnollisia ja kuuliaisia. Meistä on myös paljastanut ihan uusia piirteitä. Olemme astuneet ulos poteroistamme, emme vain hamstrataksemme vessapaperia, vaan myös auttaaksemme muita. Jopa täysin vieraita, pyyteettömästi. On jaettu iloa ikkunoissa, autettu kauppareissuissa, pysähdytty ja kysytty "Miten voit?"

Verkkoon siirtynyt yhteiskunta on mahdollistanut asioiden hoitoa, opiskelua, työntekoa ja harrastuksia turvallisesti etänä. Samaan aikaan verkossa vietetty aika on näyttäytynyt myös ihmisten kärsimättömyytenä ja kärkkäytenä. Tyytymättömyys ja mielipiteet paukutetaan julki saman tien, ilman sen kummempia suodattimia. Elinpiiri ja näkökulmat ovat alkaneet kaventua oman navan ympärille.

Itse olen ihmetellyt esimerkiksi maskikeskustelun aiheuttamia suuria tunteita. Maskien on koettu loukkaavan  itsemääräämisoikeutta. Olen aina pitänyt suomalaisia maalaisjärjen omaavana kansana. Lainkuuliaisina, sinnikkäinä ja ohjeita kunnioittavina. Mutta nyt tuntuu, että monesti nähdään vain yksilön oma etu, isompi perspektiivi on hukassa.

Itsenäisyyspäivänä sytytämme kynttilän paitsi 103-vuotiaalle Suomelle niin myös lastemme iso-ukille, joka lähti sotaan 17-vuotiaana. Häntä kuluneen vuoden vessapaperi-tukkuostokset ja maskigate olisi varmasti naurattanut. "Ei päivää ilman vahinkoa, kana söi kaksi haukkaa" oli ukin vakiosanontoja. Se ei tarkoittanut niin sitten mitään, mutta sillä kuitattiin tapahtumat, kun meno kävi liian totiseksi. 

Minun Suomeni on kaunis myös keskellä kaamosta. Se on rauhaa ja sinisiä hetkiä. Minun Suomeni on yhteen hiileen puhaltamista, suoraselkäisyyttä, perinteitä. Se on kirkasta katsetta tulevaan, itsensä kunnioittamista, toisista huolehtimista. Ja naurua, muistetaan myös se!

Hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää kaikille!