Kukkia siellä ja kukkia täällä

Puutarhassa kukkii juuri nyt tämä upea lumipalloheisi 'Pohjan neito'. Tykkään erityisen paljon tästä kukinnan alkuvaiheesta, jolloin kukkaset ovat raikkaan limen vihreät. Myöhemmin nämä muuttuvat suuriksi valkoisiksi "lumipalloiksi". Ihastuttavia toki nekin!

Lisäksi kukassa ovat eri syreenilajikkeet, angervoja, marjaomenapensas ja ja ja...! Enää ei pysy kameran kanssa perässä. Kirjoitin alkukesän kukkivista koristepensaista Versoilevan uusimpaan artikkeliin. Jos kaipaat kukkaloistoa ja helppohoitoisuutta, käy lukemassa vinkit hyväksi havaituista pensaista. Pääset artikkeliin tästä: "Alkukesän kukkivat koristepensaat".

Kukkaisaa uutta viikkoa!

Sadepäivänä

Tajusin tässä sadetta pidellessäni, etten ole tainnut koskaan postata sateisesta puutarhasta. Olen postannut kuvia sumuisista aamuista, iltavalosta, kauniista kesäpäivistä, marraskuun harmaudesta, lumen keskeltä ja räiskyvästä ruskasta. Mutta että olisin ihan varta vasten lähtenyt sateella kuvaamaan puutarhaa. Ehei. Sateella taivas on harmaa ja kaikki näyttää jotenkin lattealta aurinkoiseen päivään verrattuna. 

Paitsi näin alkukesästä! Ihan sama mitä taivaalta tulee, olen yhä lumoutunut luonnon vihreydestä, elinvoimasta ja tuoksuista. Joten tässä kuvaterveisiä sateisesta puutarhasta, ole hyvä!

Alkukesän vehreys tulee jotenkin aina yllätyksenä. Päärynä 'Pepi' on pitänyt tiukasti kiinni kukistaan, sateen ja tuulen keskellä. Luumu ja kriikuna ehtivät aloittaa kukintansa aikaisemmin, ja niiden terälehdet ovatkin jo lennelleet pitkin pihaa.

Arovuokko on hennon näköinen ja oloinen, mutta oikeasti varsin sitkeä kaunotar. Se ei hätkähdä edes myrkytuulista. Vahvakasvuinen ja innokkaasti leviävä perenna huojuu tuulessa kuin valkoinen pilvi. Samaa sinnikkyyttä toivon vaaleanpunaiselta 'Kadetti' koristeomenapuulta. Tämän purppuraomenapuun kukinta on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen upea. 

Jäin vielä kuvia katsellessani miettimään, että kun sade on piiskannut tulppaaneja ja tuuli riepottanut terälehtiä, niin voikukat eivät luonnollisesti ole moksiskaan. Ja niitähän muuten meidän puutarhassa piisaa.

Nyt kun maa on saatu kunnolla kosteaksi, perään voisi tulla rutkasti lämpöä ja aurinkoa. Saataisiin alkukesän vehreyttä vieläkin vehreämmäksi. Koska puutarhassa less is not more. More is more. 

Mahtavaa kesäkuun alkua kaikille. Ja ihanaa juhlahulinaa koulunsa päättäville! 

Liukas liljakukko eli punainen paholainen - vinkkejä torjuntaan

Mainitsin Instagramin Stooreissa pihamme liljakukko-taistelusta. Sain siitä sen verran kyselyitä, että päätin kirjoittaa aiheesta ihan postauksen. Liljakukko ei ole aiheena mitenkään lempparini, mutta välillä on hyvä postata myös näistä ikävämmistä puutarhatöistä.

Liljakukot ilmestyvät liljakasveihin heti keväällä.

Liljakukot ovat nimensä mukaisesti liljakasvien tuholaisia. Ne ovat liikenteessä aikaisin. Ensimmäiset saattaa pongata huhti-toukokuun vaihteessa heti kirjopikarililjojen noustua maasta. Sinänsä liljakukot on helppo havaita, sillä ne ovat selästään kirkkaanpunaisia. Ne tallustelevat yleensä lehtiä pitkin, ja vihreää vasten liljakukon väri erottuu selvästi. 

Punainen liljakukko on helppo erottaa kasvustosta.

Torjuntatyöt on parasta aloittaa heti. Liljakukko munii lehtien alapinnalle ja myöhemmin mustaksi muuntuva mönjä vasta inhaa onkin. Aikuiset liljakukot syövät reikiä lehtiin, kun taas lehden alapuolella olevat toukat vahingoittavat kasvin solukkoa. Eli mitä ahkerampi on alkukaudesta, sen vähemmällä pääsee myöhemmin, ja sen paremmin liljat voivat.

Kirjopikarililjat ovat liljakukkojen keväistä herkkua.

Itse suosin mekaanista tuholaistorjuntaa eli omia käsiä. Yritin kyllä palkata jälkikasvua tähän puuhaan, mutta kumpikaan ei innostanut jahdista. Liljakukot ovat siitä pirulaisia, että vaaran uhatessa ne tiputtautuvat lehdeltä maahan selälleen. Pienen liljakukon musta vatsapuoli ei erotu multapinnasta enää ollenkaan niin hyvin. Ja jos metsästäjä ei ole nopea liikkeissään, ne saattavat pyrähtää karkuun myös lentäen.

Muhkeat varjoliljat saavat usein riesakseen liljakukon.

Toiset neuvovat liiskaamaan liljakukot käsissään tai paperilla sitä mukaan kuin niitä näkee. Itse olen ottanut avuksi vanhan muovisen kulhon, joka on noin puolillaan vettä ja mukaan lorautan hieman astianpesuainetta. Sitten vain metsästämään: kulho lehden alle ja kosketus lehteen, jolloin liljakukko tipauttaa itsensä suoraan veteen. Usein laitan vielä toisen käden lehden päälle kupumaisesti, niin mahdollinen karkulento loppuu lyhyeen. Pidän kulhon lähettyvillä ruukutuspöydällä, josta se on nopea napata mukaan aina liljakukon nähtyäni. 

Liljakukot syövät reikiä lehtiin ja munivat lehtien alapuolelle.

Jos liljakukot ovat ehtineet munia, mustaa mönjää voi myöhemmin poistaa lehtien alapinnalta esimerkiksi kostealla talouspaperilla. Kovin töhnäiset lehdet olen poistanut kokonaan varovasti kasvista irrottamalla.

Ryhdy liljakukkotaistoon heti tuholaisen huomattuasi!

Tsemppiä taistoon, jos tämän ongelman kanssa painiskelet!

Muu maa mustikka

Minttua ja mustikoita -blogissa tehdään vielä viimeinen pihakierros ja ihmetellään, mitä kaikkea kotipuutarhassa tapahtuu juuri nyt. Samalla suljetaan tämän puutarhan "ovi" haikein mielin.

Suomen kesä ja kotipuutarha antavat juuri parastaan, näissä tunnelmissa ja mielikuvissa on hyvä erota hetkeksi. Pääset lukemaan koko postauksen tästä linkistä.

Kaunista uuden viikon aloitusta!

Elävä maisemataulu

Kesähuone rakennettiin etupihallemme viisi vuotta sitten. Koko projekti ja suunnittelu lähti näistä vanhoista ristikkoikkunoista, jotka saimme mökkinaapuriltamme. Ne olivat myrkynvihreät ja olivat koristaneet rantasaunaa.

Rakastan ikkunoita yhä edelleen. Niitä katsoessa mieleni täyttää aina kumma rauha. Pulssi tasaantuu, kroppa rentoutuu ja leijailen hetkeksi ihan muihin maisemiin ja fiiliksiin. Isot ikkunat ovat kuin maisemataulu, joka elää alati vuorokauden- ja vuodenajan mukaan. 

Juuri nyt ikkunoista näkyy täydessä loistossaan paistatteleva marjaomenapensas. Sen kukinta on tänä vuonna erityisen runsas.

Tänään elävä taulu on hylättävä hetkeksi ja ujutettava korkkarit jalkaan. Pääsemme siipan kanssa  juhlistamaan lippujuhlapäivää. Toiveissa on siis kaunis tiistai ja mahdollisimman mullattomat kynnenaluset.

Mukavaa viikon jatkoa!

Syreenirakkautta

Rakastan syreeneitä! Niiden ihanaa tuoksua, herkkiä kukkia, kauniita lehtiä, pensaan tuomaa näkösuojaa, rungollisten pikkusyreenien viehkeyttä, sykähdyttäviä yksityiskohtia. Ja tietenkin helppohoitoisuutta.

Kaksivärinen jalosyyreni 'Sensation'.

Kerrottu jalosyreeni 'Anabel'.

Siksipä kirjoitinkin Versoilevan uusimpaan artikkeliin asiaa syreeneistä. Ihan vain koska juuri nyt on mielestäni kesän paras hetki puutarhassa. Pääset lukemaan artikkelin tästä linkistä. Kuuluuko syreenit teidänkin lemppareihin?

Suloista syreenikautta!

Akkujen latausta

Päivittelin jo eilen Instagramiin, että koko kevät on ollut aika haipakkaa ja stressaavaa aikaa. Sekä työ- että kotirintamalla. Paljon muutoksia, huolta, vastoinkäymisiä ja miljoonan kohdan muistilistoja. Eilen koitti pitkästä aikaa vapaapäivä, jolloin heitin sekä aivot että to do -listat narikkaan ja vain olin. Kylläpä se teki hyvää!

Olen ihmistyyppinä sellainen, että pakon edessä selviän pitkiäkin aikoja vähällä unimäärällä. Kun tehdään niin tehdään ja levätään myöhemmin. Mutta tällä viikolla aloin lähestyä pistettä, jossa univelkaa oli kasaantunut liiaaksi. Kun sen yhdistää yöheräilyihin, aloin jo olla vaaraksi ympäristölle. Muita toilailuni lähinnä naurattivat, mutta itse tunnistin rajan lähestyvän. Kun sitten keskiviikkona sain taas yhden projektin putkeen, simahdin sänkyyn ennen yhdeksää. Ja nukuin putkeen 10 tuntia, nenät kuopuksen kanssa vastakkain. Oli huikea tunne herätä aurinkoiseen kesäaamuun akut latautuneina, ilman herätyskelloa.

Päätin maksimoida fiiliksen ja nauttia helatorstaista täysin rinnoin. En ruksinut tehtävälistalta yhtään kohtaa. Keittiövuoronkin ulkoistin perheen lemppariravintolaan.

Koko päivän vain olin ja ihmettelin, hengittelin syvään, ihastelin puutarhan runsautta. Missä välissä kaikki on ehtinyt ryöpsähtää täyteen kasvuun?? 

En tiedä minne toukokuu oikein katosi, aamulla piti tarkistaa päivämäärä kalenterista monta kertaa. Kyllä, viimeistä viedään!

Ihanaa, kaunista ja rentouttaavaa kesän aloitusta sinulle!

Kuvien kasvit: 2. marjaomenapensas, 3. kuolanpioni 5. lumipalloheisi. 

Välitilassa vihertää

Meillä on oltu nyt viikon verran jännässä välitilassa. Puutarhassa on yllättävän vihreää pitkään jatkuneesta kuivuudesta huolimatta. Mutta kukinta antaa odotuttaa itseään. 

Ensin tulppaanit tulivat ja menivät hirmuisella vauhdilla. Kukkivat koriste- ja hedelmäpuut olivat hetken aikaa massiivisia kukkapilviä. Syreenit paukahtivat täyteen loistoonsa kaikki lähes samanaikaisesti. Mutta nyt, nyt odotellaan seuraavia. 

Pionit kyllä pullistelevat lupaavasti ja varjoliljat nuokkuvat täynnä nuppuja, eli kukkaräjähdystä lienee luvassa muutaman päivän sisällä. Toisaalta kurjenpolvet ovat selvästi ottaneet nokkiinsa kuivuudesta ja moni muukin perenna on kovin vaisu. Esimerkiksi vähään tyytyväinen jalopähkämö ei meinaa päästä vauhtiin millään.

Mutta ei tässä auta kuin kärsivällisesti odotella, mitä luonto tarjoaa. Vettä ei nyt ainakaan. Enpä olisi viime kesänä uskonut, että sitäkin aikaa vielä kaipaisin kaihoisasti!

Suloista suven aloitusta!

Se on kesäkuu ja edessä kesälaitumille kirmaaminen! Koko toukokuu tosin tuntui jo kesältä, mutta esikoisen kesäloman aloituksen myötä myös aamut muuttuvat astetta rauhallisemmiksi.

Meillä ei osunut tälle vuodelle yksiäkään valmistujaisia, mutta muuten kesäkuun alkua vietetään kyllä juhlatunnelmissa. Ja mikäs tässä juhliessa, viikonloppuun siirrytään upeassa kelissä.

Tämän puutarhasta keräämäni kimpun sekä kesähuoneen ihanan rauhallisen tunnelman myötä haluan toivottaa oikein ihanaa kesää kaikille valmistuville, kouluvuotensa päätökseen saaneille sekä lomaansa aloittaville. Nautitaan kesästä, lämmöstä ja auringosta!

Syreenit - alkukesän paras tuoksu!

Syreenit aloittivat tänä vuonna kukintansa poikkeuksellisen aikaisin. Onneksi pihasta löytyy eri syreenilajikkeita, niin kukinnasta saa nauttia mahdollisimman pitkään. Syreenin vieno ja makea tuoksu on mielestäni alkukesän paras parfyymi.

Rakastan värejä, mutta tässä kuumuudessa valkoinen syreeni on tuntunut erityisen ihanalta. Aivan kuin se rauhoittaisi ja viilentäisi auringossa hehkuvaa puutarhaa. 

Syreenin suloinen parfyymi leijuu nenään voimakkaimmin aamuisin ja iltaisin. Olenkin pää puskissa vähän väliä. 

Tuoksurikasta ja suloista sunnuntaita!

Alkukesän parhautta

Syreenien tuoksu on luultavasti yksi alkukesän parhaimpia asioita. Viime päivien kostea sää on vahvistanut tuoksunautintoja puutarhassa entisestään. Huumaava tuoksu vie ajatukset kepeisiin kesäpäiviin, juhannukseen, lapsuusmuistoihin. Ja voi kun joskus pääsisi nauttimaan kahvia ruusukupeista syreenimajassa!

Jalosyreenien kukinta kestää tavallista pihasyreeniä pidempään ja tuoksukin on yleensä voimakkaampi. Lisää kuvan 'Sensation' jalosyreenistä ja muista vastustamattomista ihanuuksista Minttua ja mustikoita -blogissa täällä. 

Viehkeitä kesäpäiviä!

Herkän suloinen riippaorvokki

Yhteistyössä: Huiskula

Suloinen riippaorvokki (Viola hederacea) ei viileästä kelistä hätkähdä. Tämä herkkis päätyi puolivahingossa kirsikkapuun alle, juuri sopivasti puolivarjoisaan paikkaan. 

Tyhjensin kasvihuonetta tomaatti-istutusten alta ja kannoin kirppikseltä löytyneen penkin kirsikkapuun katveeseen. Kokosin Huiskulasta blogiyhteistyön tiimoilta saadut riippaorvokit vanhaan valkoiseen emalikulhoon. Yhdistelmästä tuli niin symppis, että siihen ne nyt ovat jääneet.

Riippaorvokki on ihanan herkkä ja vieno kaunokainen. Sen sievät kukkaset ovat valko-lilat ja pyöreät lehdet raikkaan vihreät. Pikku hiljaa se alkaa muodostaa rentoja versoja.

Riippaorvokki viihtyy parhaiten puolivarjossa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Se ei ole hätkähtänyt edes viime päivien sadetta ja tuulta.

Sekä penkki että kulho saavat nyt jäädä tuohon, nautiskelemaan aurinkoisista aamuista. Minä toivon riippaorvokeille pitkää ikää ja myöhemmin onnistunutta talvetusta sisätiloissa.

Suloista kesäviikon jatkoa!

* Bloigyhteistyö: Riippaorvokit Huiskula

Suloinen arovuokko

Arovuokko on alkanut levitä puutarhassa ja hurmaa suloisella olemuksellaan. Tämä söpöläinen on erityisen kaunis kesäillan valossa.

Lisää uudesta lempparista (tai no, yhdestä niistä...) Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset lukemaan postauksen tästä.

Kaunista torstain jatkoa!