Tajusin tässä sadetta pidellessäni, etten ole tainnut koskaan postata sateisesta puutarhasta. Olen postannut kuvia sumuisista aamuista, iltavalosta, kauniista kesäpäivistä, marraskuun harmaudesta, lumen keskeltä ja räiskyvästä ruskasta. Mutta että olisin ihan varta vasten lähtenyt sateella kuvaamaan puutarhaa. Ehei. Sateella taivas on harmaa ja kaikki näyttää jotenkin lattealta aurinkoiseen päivään verrattuna.
Paitsi näin alkukesästä! Ihan sama mitä taivaalta tulee, olen yhä lumoutunut luonnon vihreydestä, elinvoimasta ja tuoksuista. Joten tässä kuvaterveisiä sateisesta puutarhasta, ole hyvä!
Alkukesän vehreys tulee jotenkin aina yllätyksenä. Päärynä 'Pepi' on pitänyt tiukasti kiinni kukistaan, sateen ja tuulen keskellä. Luumu ja kriikuna ehtivät aloittaa kukintansa aikaisemmin, ja niiden terälehdet ovatkin jo lennelleet pitkin pihaa.
Arovuokko on hennon näköinen ja oloinen, mutta oikeasti varsin sitkeä kaunotar. Se ei hätkähdä edes myrkytuulista. Vahvakasvuinen ja innokkaasti leviävä perenna huojuu tuulessa kuin valkoinen pilvi. Samaa sinnikkyyttä toivon vaaleanpunaiselta 'Kadetti' koristeomenapuulta. Tämän purppuraomenapuun kukinta on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen upea.
Jäin vielä kuvia katsellessani miettimään, että kun sade on piiskannut tulppaaneja ja tuuli riepottanut terälehtiä, niin voikukat eivät luonnollisesti ole moksiskaan. Ja niitähän muuten meidän puutarhassa piisaa.
Nyt kun maa on saatu kunnolla kosteaksi, perään voisi tulla rutkasti lämpöä ja aurinkoa. Saataisiin alkukesän vehreyttä vieläkin vehreämmäksi. Koska puutarhassa less is not more. More is more.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti