Liukas liljakukko eli punainen paholainen - vinkkejä torjuntaan

Mainitsin Instagramin Stooreissa pihamme liljakukko-taistelusta. Sain siitä sen verran kyselyitä, että päätin kirjoittaa aiheesta ihan postauksen. Liljakukko ei ole aiheena mitenkään lempparini, mutta välillä on hyvä postata myös näistä ikävämmistä puutarhatöistä.

Liljakukot ilmestyvät liljakasveihin heti keväällä.

Liljakukot ovat nimensä mukaisesti liljakasvien tuholaisia. Ne ovat liikenteessä aikaisin. Ensimmäiset saattaa pongata huhti-toukokuun vaihteessa heti kirjopikarililjojen noustua maasta. Sinänsä liljakukot on helppo havaita, sillä ne ovat selästään kirkkaanpunaisia. Ne tallustelevat yleensä lehtiä pitkin, ja vihreää vasten liljakukon väri erottuu selvästi. 

Punainen liljakukko on helppo erottaa kasvustosta.

Torjuntatyöt on parasta aloittaa heti. Liljakukko munii lehtien alapinnalle ja myöhemmin mustaksi muuntuva mönjä vasta inhaa onkin. Aikuiset liljakukot syövät reikiä lehtiin, kun taas lehden alapuolella olevat toukat vahingoittavat kasvin solukkoa. Eli mitä ahkerampi on alkukaudesta, sen vähemmällä pääsee myöhemmin, ja sen paremmin liljat voivat.

Kirjopikarililjat ovat liljakukkojen keväistä herkkua.

Itse suosin mekaanista tuholaistorjuntaa eli omia käsiä. Yritin kyllä palkata jälkikasvua tähän puuhaan, mutta kumpikaan ei innostanut jahdista. Liljakukot ovat siitä pirulaisia, että vaaran uhatessa ne tiputtautuvat lehdeltä maahan selälleen. Pienen liljakukon musta vatsapuoli ei erotu multapinnasta enää ollenkaan niin hyvin. Ja jos metsästäjä ei ole nopea liikkeissään, ne saattavat pyrähtää karkuun myös lentäen.

Muhkeat varjoliljat saavat usein riesakseen liljakukon.

Toiset neuvovat liiskaamaan liljakukot käsissään tai paperilla sitä mukaan kuin niitä näkee. Itse olen ottanut avuksi vanhan muovisen kulhon, joka on noin puolillaan vettä ja mukaan lorautan hieman astianpesuainetta. Sitten vain metsästämään: kulho lehden alle ja kosketus lehteen, jolloin liljakukko tipauttaa itsensä suoraan veteen. Usein laitan vielä toisen käden lehden päälle kupumaisesti, niin mahdollinen karkulento loppuu lyhyeen. Pidän kulhon lähettyvillä ruukutuspöydällä, josta se on nopea napata mukaan aina liljakukon nähtyäni. 

Liljakukot syövät reikiä lehtiin ja munivat lehtien alapuolelle.

Jos liljakukot ovat ehtineet munia, mustaa mönjää voi myöhemmin poistaa lehtien alapinnalta esimerkiksi kostealla talouspaperilla. Kovin töhnäiset lehdet olen poistanut kokonaan varovasti kasvista irrottamalla.

Ryhdy liljakukkotaistoon heti tuholaisen huomattuasi!

Tsemppiä taistoon, jos tämän ongelman kanssa painiskelet!

Nyt tuli häätö!

Nyt kun melkein kaikki taimet ja irtokasvit kasvihuoneesta on istutettu lopullisille paikoilleen, kasvarissa mahtuu taas kulkemaan. Ja havainnoimaan lattiatason tapahtumia. Kuten vaikkapa vilkasta muurahaisliikennettä. 

Muurahaiset tuntuvat viihtyvän erityisen hyvin kasvihuoneen lämmössä ja kosteudessa. Vanhoista tiilistä naputeltu lattia hiekkaväleineen tarjoaa oivan temmellyskentän näille lähes huomaamattomille, mutta pidemmän päälle ärsyttäville veijareille. Juurikin tästä syystä olen nostanut ruukut vanhojen puisten tiilenkuivausmuottien päälle. Jos suoraan lämpimän lattiatiilen päällä lepäävää ruukkua nostaa, alkaa armoton kuhina.

Olen kuitenkin kamalan huono käyttämään mitään myrkkyjä tai torjunta-aineita. Olen taistellut kasvarin muurahaiskulkueita vastaan luonnonmukaisin, mutta melko julmin menetelmin: ripottelemalla murkkupolkujen varrelle cayennepippuria. Kun kesäaamuna on astunut sisään lämpimäksi hautuneeseen kasvariin, on takuuvarmasti saanut tukkoisen nenän auki. Ja usein myös vettä valuvat silmät. Voi vain kuvitella, mitä pippuri on tehnyt muurahaisille. 

Ystäväni kehui minulle Neudorffin Muurahaispuffettia. Heillä sitä käytettiin sisätiloissa, pikkulapsiperheessä. Seuraavalla kauppareissulla huomasin tuotteen puutarhamyymälän hyllyssä. Muurahaispuffetin luvattiin olevan tehokas ja ympäristöystävällinen, joten nappasin sellaisen mukaani kasvariin. 

Muurahaispuffetin ideana on, että työläismuurahaiset kuljettavat syöttiä muurahaispesään, jolloin aine vaikuttaa myös kuningattareen, toukkiin ja muniin. Näin koko muurahaisyhteiskunta saadaan tuhottua 1-2 viikon kuluessa. Ohjelappusta lukiessani opin muun muassa, että muurahaisilla on proteiinikausia, ne paastoavat neitsytlennon aikaan ja että asunnon sisätiloissa saattaa elellä faaraomuurahaisia. Kiehtovaa! Tällaisia infolappuja pitäisi olla enemmän. Melkein alkoi kaduttaa julmat toimeni yhdyskunnan tuhoamiseksi. Mutta vain melkein. Näitä nimittäin riittää pitkin pihaa.

Sain Kotipuutarha-lehdeltä arvottavaksi Neudorffin luonnonmukaisia torjuntatuotteita. Palkinto sisältää 
* Loxiran Muurahaispuffetin, jota voi sisätilojen ja kasvihuoneen lisäksi käyttää vaikkapa kasvilavassa.
* Sprutzit RTU Tuhohyönteisten torjunta-aineen, joka torjuu tehokkaasti muun muassa kirvoja ja jauhiaisia. Tuote sopii käytettäväksi myös avomaavihanneksille ja -hedelmille, eikä vahingoita mehiläisiä.
* Ferramol Etanasyötin, joka torjuu etanat kaikista vihanneksista, hedelmistä ja koristekasveista. Tuote on vaaraton kotieläimille ja on täysin sateenkestävä. 

Yksi palkinto sisältää siis kaikki kolme tuotetta ja saan arpoa yhteensä kolme tuotepakettia!

Voit osallistua arvontaan seuraavasti:

* Jättämällä viestin tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki!

* Lisäarvan voit lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy viikon päästä maanantaina 29.6.2015 klo 24.

Onnea arvontaan ja tuholaisvapaata kesää!