Karaisupuuhissa

Suomi on pitkä maa, varsinkin näin keväisin. Toisten jo istuttaessa tomaatteja kasvihuoneeseen, toiset huhkivat vielä taimien karaisun parissa. Juuri nyt voisin mielelläni hypätä suoraan kesäkuun puoliväliin, jolloin karaisut on hoidettu ja tomaatit on vihdoin istutettu kasvariin. Mutta sitä kohti, sitä kohti...!

Jos karaisu ei ole aivan hanskassa, kirjoitin siitä Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Löydät postaksen tästä linkistä.

Mukavaa viikonloppua!

Vaativat vauvat

Tomaatintaimien karaiseminen on kuin talvivauvojen totuttamista ulkoilmaan. Ja ihan vaan näin meidän kesken, tämä on kyllä kasvatuksessa se kaikkein tympein vaihe.

Jos kaipaat tietoa karaisusta (sekä muutamaa motivaattorikuvaa purkkien kanteluun), käy lukemassa postaus Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset sinne tästä.

Aurinkoista sunnuntaita!

Tomaatin kouliminen

Osa tomaateista on jo koulittu, osa vasta eilen kylvetty. Jos tomaatin kouliminen tuntuu vieraalta, käy kurkkaamassa vinkit Marian hyötytarhasta, Viherpeukalot blogista. Pääset postaukseen tästä.

Minä jo fiilistelen täällä pikkutaimista tulevaa ihanaa tomaatin tuoksua. Se vie ajatukset auringon kypsyttämiin tomaatteihin. Miten ihanalta tuntuukaan taas maistaa sitä ihka ensimmäistä oman sadon tomaattia. 

Vähän on vielä matkaa mehevään satoon, mutta suunta on onneksi oikea!

Voihan Udi!

Suuri tomaatinviljelijä täällä hei! Minähän valitsen tulevan kesän tomaatit aina värin ja koon mukaan. Niin että kasvihuoneesta löytyisi mahdollisimman paljon erilaisia lajikkeita. On huikeaa kerätä kaiken väristä ja kokoista satoa.

Nimetkin kirjoitan aina nimikyltteihin kasvariin. Kuten nyt vaikkapa Udi-kirsikkatomaatin. Oli muuten ihan uusi tuttavuus minulle. Siemenpussi näytti tältä.

Jakelin taimia ystäville, nimet maitopurkeissa. Taisi johonkin lehtikuvaankin livahtaa kirjaamani tomaatin nimikyltti. Tämä on melkoisen hidas kypsymään ja kun varmistelin väriä googlaamalla, en löytänyt koko tomaattia. Mitä ihmettä?? (Udi-nimikyltti tuolin vieressä oikealla)

Niin, siis Ildi. Justiinsa joo. Ei ihme ettei löytynyt tietoa. Paitsi pari samaan ansaan haksahtanutta viljelijää. Seuraavaan kasvarikuvaukseen korjasin kyltit. Kyllä nauratti! 

Luin uudestaan koko siemenpussin. Missään ei tuon koukerokirjoituksen lisäksi mainita lajikkeen nimeä. Kyllä tässä nyt taas puutarhuria vedettin höplästä. 

Mutta tosi hyviä nämä hauskanmalliset, hitaasti kypsyvät keltaiset Udit, eikun siis Ildit kyllä ovat!

Mattimyöhäisiä?

Onko täällä muita mattimyöhäisiä kuin minä? Nyt vasta olen saanut istutettua tomaatit kasvihuoneeseen. Jos tämä homma on vielä edessäpäin, käy kurkkaamassa vinkit tomaatin istutukseen Marian hyötytarhasta, Viherpeukalot blogista täältä.

Sitä vain ihmettelen, että kasvihuoneen laastipaljut ovat täynnä ja lattialla on yhä laatikollinen taimia. Missä vaiheessa laskututoimitus on mennyt pieleen...?

Liikaa?

Tomaatintaimet on vihdoin istutettu kasvihuoneeseen. Olivatkin jo melkoisia hujoppeja. 

Näiden siirtäminen esikasvatusastioista (eli maitotölkeistä) varsinaiseen istutuslaatikkoon olisi vaatinut vähintään neljä kättä. Onneksi tomaatti ei ole turhan nökönuuka, vaan kesti retuuttamisen. Yllätyksekseni yhtään taimea ei katkennut siirto-operaation aikana.

Hikistä puuhaa tämä kyllä oli. Hujopit taimet, ahdas lasinen kasvihuone ja Ohjelmointipäällikkö. Siinäpä sitä hikikarpaloita otsalle. Homma eteni kovin pienin askelin.

Välillä piti nauttia mustikoilla ja sitruunamelissalla maustettua vettä mummon perintölaseista. Tyylistä ei tingitä edes multaisena.

Kun tomaatit oli istutettu kasvariin, kutsuin miehen ihailemaan aikaansaannostani. Siippa katsoi minua, katsoi kasveja pursuavaa lattiaa ja kysyi sitten hitaasti: "Sulla on varmasti joku todella järjestelmällinen suunnitelma näistä jokaiselle? Yhtään ei ole liikaa?"

No ei tietenkään ole! 

Parikymmentä tomaatintaimea, kasa yrttejä, sekalainen kokoelma kesäkukkataimia ja kaikkea muuta pientä kivaa. Ja lisää vielä tulossa. 

Kyllä sopu sijaa antaa!

Ps. Annetaan hyvään kotiin tomaatintaimia: Chocolate Cherry, Marmandino One, Sungold, Tigerella, Pink Baby Plum. Nouto mielellään mahdollisimman pian.

Huviretkellä

Toukokuun alku on ollut näillä kulmilla yllättävän viileää, mutta kyllä me jo taimien kanssa retkeilimme kasvihuoneessa.

Entisestään pituutta venähtäneet tomaatit saivat multalisäyksen aivan purkin pintaan asti. Lisäsin GreenCare GroBiootti-taimimultaa, samaista, jota puutarhamyymälän myyjä suositteli esikasvatukseen. Olen myös aloittanut maltillisen lannoittamisen.

Aurinkokelistä innostuneena roudasin kaikki taimet ensin kasvariin ja sitten vasta aloin tuumailla varjostusta. No eihän tuonne sekaan enää mahtunut tikkaiden kanssa verhoja virittelemään, joten kävin lapsen lelukaapilla. Sirkuskatos kasvihuoneeseen ja kasvit saivat hauskan suojan.

Tomaattien kantaminen kasvariin alkaa olla melko työlästä, mutta en uskalla jättää näin honteloita kavereita terassille tuulen katkottavaksi. Jokohan sitä kohta uskaltaisi istuttaa ne lämmittämättömään kasvihuoneeseen?

Kohta päästään perille!

Kohta päästään perille, nimittäin kasvihuoneeseen!

Joka vuosi mietin, millaisella aikataululla olen tomaattihommia tehnyt. Jostakin syystä joku aina hävittää huolella kirjatut ja arkistoidut muistiinpanoni... Tänä vuonna päätin laittaa tiedot muistiin tänne, niin löydän ne myös jatkossa.

Sain testattavaksi Nelson Gardenin Rootmaster-pienoiskasvihuoneen ja kylvin tomaatinsiemenet siihen 8.3.2015. Tässä taimien esikasvatukseen sopivassa laatikossa on itsekastelutoiminto, joka toimii kastelunauhojen ja pohjakaukalon avulla. Tänä vuonna multiin pääsi Marmandino One, Sungold, Chocolate Cherry, Pink Plum Baby sekä Ace 55 tomaatinsiemeniä. Rootmaster-minikasvihuoneeseen mahtuu 32 tainta. Yhteensä istutin 43 tomaatinsiementä.

Kylvin siemenet kosteaan taimimultaan, noin puolen sentin syvyyteen. Kylvökset peitin minikasvihuoneen kannella. 

Koska siemen itää parhaiten lämpimässä, laitoin kylvökset pesuhuoneen lattialle nauttimaan lattialämmityksestä. Pari päivää myöhemmin siirsin hennot tomaatinalut ikkunan edessä olevalle pöydälle. Kymmenen päivää myöhemmin tomaatintaimet yrittivät jo kääntyillä kohti valoa.

Kolme viikkoa kylvöstä koulin taimet. Rootmaster-minikasvihuoneen kennoston solut aukeavat kirjan tavoin, joten taimet oli helppo siirtää säästämiini maito- ja mehutölkkeihin. 

Laitoin tölkkien pohjalle lekasoraa ja ravinteikasta taimimultaa, ja upotin taimet entistä kasvusyvyyttä syvempään, aina alimpaan lehtipariin asti. Leikkasin tölkkien pohjasta yhden kulman, jotta liika kasteluvesi pääsee valumaan pois.

Olin varannut tomaatintaimille korkeat muovilaatikot, jotta taimia olisi helppo kuljettaa kasvihuoneeseen karaistumaan. No, lämpimät kelit ovat antaneet odottaa itseään ja taimet ovat ehtineet hurahtaa sisätiloissa melkoisiin mittoihin. 

 Tuki-grillitikut jäivät hetkessä lyhyiksi. 

En ole ikinä aikaisemmin hoitanut tällaista viidakkoa tässä vaiheessa kevättä. Hieman kauhuissani yritän luottaa, että nämäkin honkkelit taimet vankistuvat, kun pääsevät lopullisesti muuttamaan multiin kasvihuoneeseen. 

Kunhan taas muistaa istuttaa taimet entistä syvempään. Näin mullan alle jääneeseen varteen kasvaa uusia juuria ja tomaatti saa vahvan juuriston.

Mitenkäs teidän tomaattitilanne? Ja onko minulla vielä toivoa noiden hujoppien kanssa?

Tomaattikuumetta

Tomaattikuume alkaa olla tässä vaiheessa kevättä melkoisissa lukemissa! 

Lisää tomaattiasiaa Viherpeukalot blogissa, pääset lukemaan postaukseni täällä.

Mukavaa viikonloppua!