Kotona!

Saavuimme koto-Suomeen viikonloppuna, suomalaista suviyötä vasten. Matka meni ennakko-odotuksia huomattavasti paremmin, mutta siitäkin huolimatta huokaisin syvään, kun koti vihdoin häämötti horisontissa. Selvisimme!

Lähtökenttämme Dulles oli yhä lähes aavemaisen tyhjä. Kentän on suunnitellut suomalainen Eero Saarinen ja kentälle hurautetaan Saarinen Circle:ä pitkin. Jostakin syystä tuo naurattaa joka kerta, suomalainen kadunnimi navigaattorissa. Kentällä aurinko onnistui paistamaan juuri sellaisesta kulmasta, että sisäpinnat näyttivät ihan välkehtivältä vedeltä.

Kaikki lennot lähtivät ajallaan ja erityisesti Washington D.C. - Lontoo välin saimme matkustaa todella väljästi. Sekä edessämme että takanamme oli tyhjää. Nyt lennoilla tarjottiin myös ateriat. Ei ole montaakaan viikkoa, kun penkillä odotti paperipussissa pelkkä vesipullo, myslipatukka ja croissant. Erityisruokavalioita ei vielä kyetty huomioimaan, mutta olimme saaneet tästä vihiä, joten pikkumiehelle oli varattu kassillinen evästä. Tosin matkustimme yötä vasten, joten kuopus oli nopeasti unessa ja syöminen jäi vähemmälle.

Heathrown kentällä Lontoossa meillä oli yli 8 h odotus. Se teki vähän tiukkaa, kun takana oli jo huonosti nukuttu yö koneessa. Kentän kaupoista osa oli avannut ovensa, mutta ruokaa sai vain yhdestä pikaruokapaikasta. Ruokailla ei saanut paikan päällä, joten ihmiset putsailivat odotushallin penkkejä desinfiointiliinoilla ja koittivat syödä vaivihkaa maskiensa alta. Meno ja väkimäärä oli huomattavasti vilkkaampaa Euroopan päässä ja turvavälien pitäminen vähän niin ja näin.

En tiedä onko itse matkanteko ollut ikinä kovin rentouttavaa (ainakaan lasten syntymän jälkeen), mutta kyllä korona jättää jälkensä reissuhalukkuuteen ainakin meidän perheessä. Koneessa ja kentillä piti olla koko ajan skarppina eikä esim. tehnyt mieli kierrellä lentokentän kaupoissa hypistelemässä tavaroita. Vessassa käynti aiheutti lähes hikikarpaloita otsalle. Yllättävän hyvin sitä on oppinut toimimaan niin, ettei koske oikeastaan mihinkään. Lisäksi käsilaukusta löytyy aina varamaskeja, desinfiointiainetta, puhdistusliinoja, kertakäyttöhanskoja...

Kotiin saavuttuamme menimme heti saunaan. Tai siis aivan ensimmäiseksi tuhosimme naapurien jättämät laku- ja salmiakkipussit, suuri kiitos niistä! Kesäyö oli harmaa ja tihkuinen, joten puutarhan kiertäminen jäi seuraavaan päivään. Joka meidän perheessä koitti heti klo 15...

Aikaerosta toipuminen on ottanut koville. Kroppa elää Amerikan aikaa ja erityisen tarkkana kellosta on vatsa! Nälkä iskee entisinä ruokailuaikoina ja toisena yönä istuimme kaikki "iltapalalla" klo 03. Perheen junioria se nauratti kovasti, onneksi tässä ei ole kiire työ- ja kouluarkeen.

Ensimmäiset päivät ovat sujuneet kotikulmia ihmetellessä. Eilen aloitin raivausurakan puutarhassa, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Ihan jokaista penkkiä en ole vielä edes uskaltanut katsastaa ja osaa olen tiiraillut vain sormien välistä. Mutta ehkä tämä tästä viimeistään ensi kesään mennessä!

Nyt päällä on omaehtoinen karanteeni Suomen suositusten mukaisesti. Lisäksi käytämme maskeja kotipihan ulkopuolella. Oma onnenhetkeni löytyi tuulensuojasta lasitetulla terassilla. Aamukahvin kaverina oli lukematon Glorian Koti. Marraskuun numero, mutta mitäpä pienistä! Skandinaaviset sisustusjutut tuntuvat ihanan kotoisilta Amerikan runsauden jälkeen.

Mukavaa viikon jatkoa!

Sadonkorjuutunnelmissa

Täällä matkattiin kohti maatilaa, mielessä kurpitsojen poimiminen suoraan pellolta. Vaan tarjolla oli valtavasti kaikkea muutakin auringonkukkapelloista viiniviljelmiin ja latokaupasta omenasiiderin valmistukseen.

Lisää mahtavasta maatilamatkailusta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Oikein mukavaa uuden viikon aloitusta!

Jäähyväisiä ja uusia muistoja

Kerroin alkuviikosta Instagramin puolella, että saimme suru-uutisia Suomesta. Samaan hengenvetoon totesin, että suru-uutinen oli myös helpotus. Lasten isoisoisä lähti viimeiselle matkalle. Lähtöä tehtiin kuitenkin sen verran rauhallisesti, että läheiset ehtivät jättää jäähyväiset. Lapsetkin soittivat Facetime-puhelun vielä viimeisellä viikolla.

Kuolemaa käsiteltiin tällä kertaa enemmän ilon kautta. Iso-ukkiin liittyi valtavasti hauskoja tarinoita, vaikka elämään oli toki mahtunut monenlaista, kuten sodassa haavoittumista. Mutta ainakin lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille ukki näyttäytyi vanhana, viisaana ja aina pilke silmäkulmassa. Ukki tiesi parhaat vitsit. Tai kuten nuoremmille näytti, ukille tapahtui valtavasti hauskoja kommelluksia. Tarinoiden kertominen on taiteenlaji ja sen ukki totisesti osasi!

Viikonloppua vietettiin muistellen ja uusia muistoja tehden. Toivomme, että lapsille jäisi tästä vuodesta paljon työkaluja niin elämää kuin tulevia kouluvuosiakin ajatellen. Haluaisimme tarjota eväitä suurkaupunkielämään, avartaa mieltä ja ajattelua, totuttaa lapsia erilaisiin tapoihin ja ympäristöihin. Vanhempana sitä toivoisi, että lapsi oppisi olemaan ja kulkemaan kuin kala vedessä niin suurkaupungin sykkeessä, maaseudun rauhassa kuin vaikkapa telttaretkellä metsässä.

Tavoitteena on vuoden aikana tutustua Washington DC:n moniin nähtävyyksiin ja museoihin, sillä niitä löytyy aivan laidasta laitaan. Ja mikä parasta, suurin osa näistä on täysin ilmaisia.

Monet museoista ja nähtävyyksistä kuuluvat Smithsonian-instituuttiin, joka on Yhdysvaltain valtion rahoittama koulutus- ja tutkimuslaitos. Tähän mennessä lasten Smithsonian suosikkeja ovat olleet Air and Space-museum sekä paikallinen eläintarha.

Nähtävyyksien kiertelyn lisäksi tarjosimme viikonloppuna suomalaisen kesälounaan amerikkalaisille naapureillemme. Meillä on täällä aivan ihanat naapurit, jotka ovat ottaneet koko perheemme vastaan sydämellisesti ja avoimin mielin. Heiltä kehtaamme kysyä neuvoa moneen mieltä askarruttavaan asiaan. Esimerkiksi miten kuuluu tipata oikeaoppisesti, milloin on roska-autopäivä, mistä löytyy edullisimmat kasvit, kuuluuko posteljoonille antaa joululahja jne jne jne. Lounas sisälsi muun muassa uusia perunoita, kalaa, tuoretta leipää ja jälkkäriksi tietenkin mansikkakakkua. Lemon curdilla ryyditetty Britakakku hurmasi vieraat ja nyt resepti pitäisi muuttaa paikallisiin mittayksiköihin. Tai sitten annan ohjeen ja lykkään suomalaisen desimitan perään! Yhtään kuvaa en tuosta hauskasta iltapäivästä huomannut ottaa.

Lounasjutustelun lomassa kävimme monta mielenkiintoista keskustelua Suomen ja Yhdysvaltojen eroista. Esimerkiksi suomalaisten ilmainen koulutus ja ilmaiset koululounaat herättivät suurta ihmetystä. Kuten myös terveydenhuolto. Me puolestaan ihmettelimme Washington DC:n vehreyttä. Ei ikinä uskoisi, että ollaan miljoonakaupungissa. Kasvillisuus on niin rehevää ja kerroksellista. Myös ihmisten ystävällisyys pistää silmään, tietenkin positiivisella tavalla. Sellaista ruokakauppareissua ei olekaan, etteikö joku heittäisi ohimennen jonkin kivan kohteliaisuuden tai vaihtaisi pari sanaa hyllynvälissä. Näistä yllättävistä kohtaamisista tulee aina tavattoman hyvälle tuulelle ja myös tätä taitoa yritämme kovasti opettaa lapsillemme (ja toki myös itsellemme).

Elokuun lämpötilat ovat yhä yli +30 asteen. Oman sadonkorjuun puuttuessa olen vieraillut ahkerasti paikallisilla Farmer's Market -toreilla. Niissä paikalliset tuottajat myyvät hedelmiä, vihanneksia, ruokaa, kasveja, kukkia, gluteenittomia leivonnaisia. Ihania "maalaismarkkinoita" löytyy ympäri kaupunkia.

Paikalliset nauttivat kesästä, mutta meitä tuleva koulunaloitus alkaa jo vähän jännittää. Koulut starttaavat syyskuun alussa ja varsinkin pikkumiehen pitkät päivät tuntuvat hurjilta.

Äidin kekseliäisyys joutuu tiukoille, kun lapsille pitää pakata hyvää ja täyttävää evästä joka päivälle. Testikokkailut on jo aloitettu ja ideoita kerätty.

Mukavaa arjen alkua ja kaunista elokuun jatkoa!

Kun vähemmän on enemmän

Minttua ja mustikoita -blogissa matkataan nyt Lanzarotelle. Kanarian saarten neljänneksi suurin saari on yllättävä yhdistelmä upeita uimarantoja ja karuja laavakenttiä. Välillä maisemat ovat kuin kuukävelyltä. 

Äkkiseltään paikkaa ei mieltäisi puutarhakohteeksi, mutta vihreät linssit silmillä löytää kyllä kaikkea mielenkiintoista ja kaunista. Suosittelen käymään, jos ei ihan lentokoneella, niin ainakin nojatuolimatkalla. Pääset blogipostaukseen tästä linkistä.

Aurinkoista alkuviikkoa!

Lontoosta tallennettua

Meillä vihmoo sunnuntain kunniaksi lunta, räntää ja vettä, kaikkea vuorotellen. Nyt onkin vallan mainio aika tehdä nojatuolimatka kesäiseen Lontooseen ja ihastella sen värikkäitä ovia. Katsokaa nyt tätäkin: violetti seinä, punainen ovi ja jättiverbenat ruukussa. Vaaleanpunaisen naapuritalon ruusuja unohtamatta. Äkkiseltään saattaisi tuntua pikkuisen villiltä yhdistelmältä, mutta niin vain tämäkin sai huokailemaan ihastuksesta.

Lisää väri-ilottelua Versoilevan artikkelissa "Lontoon värikkäät ovet". 

Pääset postaukseen tästä linkistä.

Mahtia viikonloppua!

Niin lomalla!

Täällä vietetään juuri syyslomaa vastakohtien saarella eli Lanzarotella. Kuulumiset päivittyvät loman ajan lähinnä Instagramiin.

Reissu on tähän mennessä tarjonnut tulivuoria, kuvankauniita hiekkarantoja, raakoja lenkkimaastoja ja isoja ruoka-annoksia. Ihoa hyväilevä lämpö ja energiaa antava valo saavat hymyn huulille joka päivä. Saari on täynnä kontrasteja, sekä karuja että kauniita. Mutta mitä muuta voi odottaa paikalta, joka on muovautunut nykyasuunsa massiivisten tulivuorenpurkausten tuloksena?

Lisää matkaraporttia myöhemmin, nyt suuntaan aamupalan kautta aurinkoon!

Vinkkejä minilomalle Nizzaan ja naisten välisestä ystävyydestä

Olin minilomalla Nizzassa neljän naisen voimin. Lensimme Finnairin aamulennolla suoraan Nizzaan perjantaina ja olimme perillä hotellissa hyvissä ajoin aamupäivällä. Edessämme oli siis kokonainen lomapäivä jo tullessa. Paluulennoksi otimme viimeisen mahdollisen lennon sunnuntaina, eli laskeuduimme Suomen kamaralle vähän puolen yön jälkeen. Kolme päivää, kaksi yötä, ja valtavasti tekemistä ja näkemistä!

Nizza on niitä harvoja kohteita, joissa pystyy helposti ja ilman kulkuneuvoja viettämään sekä ranta- että kaupunkilomaa. Kannattaa siis kiinnittää huomiota hotellin sijaintiin. Majapaikkamme, Hotel de Suède, sijaitsi kaupungin sydämessä. Hotellista oli lyhyt kävelymatkan rannalle sekä pittoreskiin vanhaan kaupunkiin. Hotellin aamupala oli ranskalaiseksi yllättävän monipuolinen ja sen sai nauttia ihanalla kattoterassilla. Siisti hotelli loistavalla sijainnilla pääsi ehdottomasti jatkokohteeksi.

Lähdimme minilomalle ilman suurempia suunnitelmia, mutta ehdimme (tai ehkäpä juuri siksi) tehdä ja nähdä hurjan paljon. Nizzassa kannattaa varata yksi aamu torikäynnille, sillä paikallinen kukkatori Le Marche aux Fleurs on kerrassaan ihastuttava paikka. (Postaus kukkatorista löytyy täältä). Toki torilla myydään muutakin, eli ostettavaa riittää vihanneksista paikallisiin makkaroihin ja saippuoihin. Torielämän tiirailu on ihan lempipuuhiani ja välillä voi istahtaa kahvikupilliselle tai kuohuvalle toriaukean laidalla oleviin ravintoloihin.

Jokainen meistä matkalaisista sai tahoillaan kyselyjä neljän naisen reissaamisesta. Miten täyttää kaikkien toiveet, tuleeko konflikteja, osoittaako joku mieltään? Totesimme, että yhdessä lomailumme on harvinaisen helppoa ja vaivatonta. Näemme toisiamme niin vähän, että meille yhdessäolo on määränpäätä ja ohjelmaa tärkeämpää. 

Yhden palvoessa aurinkoa toinen kiertelee rannalla keräilemässä kauniita kiviä. Shoppaillessa yksi säntäilee sovituskopista toiseen, toinen etsii tuliaisia lapsille ja kolmas tarkkailee paikallisia ihmisiä ja nauttii ilmapiiristä. Teemme yhdessä, mutta ehkä vähän eri vivahtein. Tilaa ja suunvuoro annetaan kaikille. Tai ainakin kaikki tulevat kuulluiksi ääntä tarpeeksi korottamalla. Olemme vuosien varrella todenneet, että parhaat reissumme on toteutettu ilman suuria suunnitelmia ja tarkkaa aikataulua.

Ystävyysreissut ovat aina äärimmäisen voimaannuttavia ja mieltä virkistäviä, vaikka fyysistä univelkaa kertyykin useamman päivän edestä. On suuri onni huomata, että tietyt asiat elämässä pysyvät, vaikka kotikaupungit ja maat muuttuvat. Aviomiehetkin voivat kuulemma vaihtua (en ole vaihtamassa omaani, toim. huom), mutta tosiystävät säilyvät.

"The people who are meant to be in your life will always gravitate back towards you, no matter how far they wander."

Ps. Huomasitko muuten, että toiseksi viimeisen kuvan talon pääty on yhtä suurta maalausta? Ikkunat, parvekkeet, kaikki. Melkoinen taideteos ja niin aidon näköinen!

Kukkaterveisiä Nizzasta

Tällä hetkellä tuntuu, että aistit ylikuormittuvat kaikesta ihanasta. Palasin juuri pittoreskistä ja aurinkoisesta Nizzasta suloiseen Suomen suveen. Valtavasti kaikkea kaunista, minne vain päätään kääntää. Sekä siellä että täällä.

Reissuilla pyrin aina löytämään paikallisen torin tai kauppahallin. On mahtavaa kuljeksia kaikessa rauhassa, aistia tunnelmaa, nauttia väreistä, kuunnella paikallista elämänmenoa. Nizzan kukkatori, Le Marche aux Fleurs, oli yhtä ihana kuin ennenkin. Ja ne kimput! Ja pionit! Ja atmosfääri! Ja ihanat mummot ja papat toriostoksilla.

Lisää kukkatoritunnelmia Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Vähiin käy

Hiihtoloma lähenee loppuaan. Kamera oli pakattu matkaan, mutta vietti suurimman osan ajasta repussa. Puhelin onneksi kulki mukana tuntureilla ja hiihtoladuilla, ja reissuterveisiä päivittyi Instagramiin ja sen Storiesiin.

Tämä upea maisemakuva on aamureippailulta Konttaisen huipulle. Se on yksi lempipaikkojani Rukan ympäristössä. Konttaiselle pääsee polkua pitkin, joka on melko tiukkaa nousua koko matkan. Huikeat maisemat huipulla ovat ehdottomasti kiipeilyn arvoiset.

Lasten kanssa retkeillessä kannattaa pakata eväät mukaan. Kuuma mehu ja suklaakeksit saavat kummasti jalan nousemaan. Matka huipulle ei ole pitkä, mutta kylläkin jyrkkä. Näin talvisaikaan alas tullaan lähinnä liukumalla. 

Edessä on vielä ajomatka kotiin, täpötäyden auton purkamista, pyykkirumbaa. Ja jostakin ihmeen syystä kiristävä housunvyötärö. Kun on koko viikon haahuillut lämpökerrastossa, syönyt tuhdisti ja kuvitellut polttavansa taukotupien munkkikalorit pakkasessa ulkoillen, on farkkujen vetäminen jalkaan aina yhtä riemukasta.

Loistavaa viikonloppua!

Ps. Vielä ehtii osallistua mahtavaan siemenarvontaan. Arvonta-aika loppuu huomenna sunnuntaina.

Lomaterveisiä!

Blogissa on nyt vähän hiljaisempaa, sillä me karkasimme kylmyyttä pakoon etelän auringon alle.

Syysnuha seurasi perässä, yritti hätistellä kolmea neljästä. Mutta auringolla on kyllä ihanan ihmeellinen ja voimaannuttava vaikutus. Ja suolainen merivesi on hoidellut loput pöpöt. 

Eli terveisiä aurinkoenergiatankkaajilta ja hyvää viikon jatkoa! Palaan blogin pariin taas koto-Suomesta.

Pala paratiisia

Englannin visiitillä pääsin näkemään palan paratiisia. Buscot Park on englantilaisen herraskartanon uskomattoman upea puutarha. 

Lisää tästä silmiä ja sielua hivelevästä paikasta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä. Minä jatkan haaveilua puutarhaa kiertävistä tiilimuureista, joihin taivutella kasvamaan päärynäpuita ja muita ihanuuksia. Oih ja voih!

Nauru pidentää ikää

Kesän viimeisetkin reissut on nyt tehty ja viime metreillä tuli naurettua ihan hirveästi lisää ikää. Suuntasimme tyttöporukalla Tukholmaan ja paluumatkalla koukattiin vielä synttärijuhlien kautta. Kolmessa vuorokaudessa ehdimme käsitellä lähes kaiken kuolemasta kauneusleikkauksiin ja teini-iästä viisikymppisten suunnitteluun. Kipeytyneet vatsalihakset muistuttavat rankasta naururupeamasta, väsyneet jalat kävelemisestä ja tanssimisesta, tikkuiset silmät lyhyistä yöunista ja ohut lompakko loistavista shoppailumahdollisuuksista. 

Tukholma oli kaunis kuten aina, lentomatka lyhyt, laivan henkilökunta ystävällistä ja kesäsää kohdillaan. 

Luottoystävien kanssa oli ihanaa koluta vanhan kaupungin katuja ja istahtaa herkuttelemaan kahviloihin.

Tukholma tarjosi ihan kaikkea iloisen värikkäästä hillityn tyylikkääseen.

Arkeen ei palata fyysisesti levänneinä, mutta hyvillä mielin ja virkistyneinä kylläkin. Ja mahdottoman monta lisäikävuotta saavuttaneina!

Terveisiä Englannista!

Terveisiä aurinkoisesta Englannista! Ehdin alkumatkasta piipahtaa Kensingtonin palatsin puutarhassa, josta löytyy tänä keväänä avattu prinsessa Dianan muistopuutarha. Puutarha kunnioittaa "sydänten prinsessan" elämäntyötä ja tyyliä, ja on täytetty valkoisilla kukilla. Kerrassaan hurmaava paikka!

Lisää kuvia puutarhasta Minttua ja mustikoita blogissa täällä. 

Aurinkoista kesäviikon jatkoa!

Vihreä keidas, Rosendalin puutarha.

Tukholman keskustan kupeessa sijaitsee ihana vihreä keidas, Rosendals Trädgård. On puutarhaa, kahvilaa, nähtävää myös lapsille sekä tietenkin aivan hurmaava puutarhamyymälä! Ja kaikki tämä ratikkamatkan päässä suurkaupungin keskustasta.

Lisää tästä tukholmalaisten vihreästä olohuoneesta ja pienestä palasta paratiisia Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä.

Aurinkoista viikonloppua!

Kukkakaupoilla

Tämä meinaa mennä ihan Ruotsi-hehkutukseksi, mutta pakkohan tällaiset helmet on jakaa. 

Minttua ja mustikoita blogissa on nyt keväinen kuvakavalkadi Tukholman vanhankaupungin kapeita kaduilta, aivan ihanasta Christoffers Blommor -kukkakaupasta. 

Pääset lukemaan postauksen tästä.

Kaunista viikonloppua!

Voi kun meilläkin!

Muistatteko, kun kerroin ihanasti vihersisustetusta vaatekaupasta Tukholmassa? Vaikka itse en käy Gudrun Sjödénissä varsinaisesti vaatteiden takia, on sinne poikettava joka kerta ihailemaan alati vaihtuvaa kukka- ja kasvitarjontaa.

Hiihtoloman Tukholman reissulla ihastelimme muidenkin liikkeiden esillepanoa nimenomaan ovenpielissä. Esimerkiksi H&M Home myi upeita sesongin leikkoja. Siinä ne olivat, ulko-oven molemmin puolin, värisävyin järjestettyinä. Rennosti ja ihanan kutsuvasti. 

Olisihan se upeaa ostaa uusi tyynyliina ja siihen mätsäävät perjantaikukat samasta paikasta. Kukkakimppu kourassa tulisi katsastettua myymälän maljakkotarjonta, pöytäliina kainalossa tulisi varmasti ostettua myös kaunis kimppu.

Ostopäätökseeni voi vaikuttaa hävettävän helposti muutamalla kauniilla kasvilla. Olen niiiiiin helposti vietävissä visuaalisesti. Mutta uskon, etten ole ainoa.

Voi kun meilläkin alettaisiin panostaa kutsuvaan sisääntuloon. Lainsäädäntö varmasti rajoittaa monia innokkaita yrittäjiä. Mutta saahan sitä aina haaveilla!

Kyllä ne ruotsalaiset osaa!

Jos (kun) pidät vihersisustamista, Tukholman visiitillä kannattaa poiketa Vanhankaupungin Stora Nygatanille. Vai mitä tuumaatte tästä insipiroivasta vaatemyymälästä? On kasvihuonetta, viherkasveja, kukkia, hyötykasveja... Kyllä ne ruotsalaiset osaa!

Lisää kuvia ja myymäläpaljastus Minttua ja mustikoita blogissani, klikkaa itsesi tänne.

Ja hei, aivan mahtavaa maaliskuun alkua kaikille!

Matkakuvia, Aix-en-Provence

Lupasin vielä johdattaa teidät Aix-en-Provencen toritunnelmiin. 

Yritän aina reissuilla etsiä vihannes- ja kukkatoreja. On tavattoman kiehtovaa kierrellä kojulta toiselle ja tarkkailla paikallisten ostoksia ja ostoskulttuuria. Niin nytkin.

 Joulukukkatarjonta oli samankaltaista kuin meilläkin. Orvokkeja lukuun ottamatta.

 Myös mimosan oksia oli tarjolla runsaasti. Ja huomatkaa muovipusseissa myytävä sammal. Loistoidea!

Aixin katuremontin vuoksi tori oli jalkautunut useampaan osaan pitkin keskustan katuja. Oli kukkatoria, vihannestoria, juustoja, makkaroita, sieniä, vaatteita, taloustarvikkeita, kenkiä. Toritunnelma Aixissa oli leppoisaa ja kohteliasta. Paikallisten kauniit korikassit täyttyivät kojulta kojulle kierrettäessä. Välillä saatettiin istahtaa kahville. Myyjien kanssa rupateltiin pitkään ja omaa vuoroa odotettiin kiltisti. Vähän toisenlaista torikulttuuria kuin oma muistoni Marokosta. Siellä myyjä viskasi, kiivaan sananvaihdon jälkeen, saippualaatikon asiakkaan niskaan.

Lempeästi lämmittävä syysaurinko, satokauden loppupuolen herkkuja notkuvat pöydät, ihanat värit, tuoksut ja tunnelmat. Ihan parasta valohoitoa sekä kropalle että sielulle! 

Päiväkävelyillä suuntasin myös asutusalueille. Voi millaisia portteja, aitoja, köynnöksiä ja villiintyneitä puutarhoja löysinkään! Mies kyllä nauroi minun saavan poliisit perääni, kun yritin vaivihkaa kuvata puutarhoja. Näytin kuulemma ihan asuntomurtoja suunnittelevalta pikkurikolliselta portteja tiiraillessani. 

Tarpeetonta lienee sanoa, että jätin palan sydäntä tänne(kin).  Ihastuin paikkaan näin talviaikaan jopa kesää enemmän. Samaan aikaan vehreää ja paljasta, ihania ikivihreitä ja kauniin karuja, lehdettömiä puita. Syysauringon kultaamia värejä ja maisemia. 

Kyllä, palaisin tänne viivana jos voisin. Siitäkin huolimatta, että paikallinen nuorimies, kuultuaan että olen Suomesta, huokaisi ihastuneena (vahvalla ranskalaisella aksentilla): "Oh, but snow! It is so poetrrrric!" No onhan se, mutta kyllä minä aurinkoa kaipaan. <3