Matkakuvia, Aix-en-Provence

Lupasin vielä johdattaa teidät Aix-en-Provencen toritunnelmiin. 

Yritän aina reissuilla etsiä vihannes- ja kukkatoreja. On tavattoman kiehtovaa kierrellä kojulta toiselle ja tarkkailla paikallisten ostoksia ja ostoskulttuuria. Niin nytkin.

 Joulukukkatarjonta oli samankaltaista kuin meilläkin. Orvokkeja lukuun ottamatta.

 Myös mimosan oksia oli tarjolla runsaasti. Ja huomatkaa muovipusseissa myytävä sammal. Loistoidea!

Aixin katuremontin vuoksi tori oli jalkautunut useampaan osaan pitkin keskustan katuja. Oli kukkatoria, vihannestoria, juustoja, makkaroita, sieniä, vaatteita, taloustarvikkeita, kenkiä. Toritunnelma Aixissa oli leppoisaa ja kohteliasta. Paikallisten kauniit korikassit täyttyivät kojulta kojulle kierrettäessä. Välillä saatettiin istahtaa kahville. Myyjien kanssa rupateltiin pitkään ja omaa vuoroa odotettiin kiltisti. Vähän toisenlaista torikulttuuria kuin oma muistoni Marokosta. Siellä myyjä viskasi, kiivaan sananvaihdon jälkeen, saippualaatikon asiakkaan niskaan.

Lempeästi lämmittävä syysaurinko, satokauden loppupuolen herkkuja notkuvat pöydät, ihanat värit, tuoksut ja tunnelmat. Ihan parasta valohoitoa sekä kropalle että sielulle! 

Päiväkävelyillä suuntasin myös asutusalueille. Voi millaisia portteja, aitoja, köynnöksiä ja villiintyneitä puutarhoja löysinkään! Mies kyllä nauroi minun saavan poliisit perääni, kun yritin vaivihkaa kuvata puutarhoja. Näytin kuulemma ihan asuntomurtoja suunnittelevalta pikkurikolliselta portteja tiiraillessani. 

Tarpeetonta lienee sanoa, että jätin palan sydäntä tänne(kin).  Ihastuin paikkaan näin talviaikaan jopa kesää enemmän. Samaan aikaan vehreää ja paljasta, ihania ikivihreitä ja kauniin karuja, lehdettömiä puita. Syysauringon kultaamia värejä ja maisemia. 

Kyllä, palaisin tänne viivana jos voisin. Siitäkin huolimatta, että paikallinen nuorimies, kuultuaan että olen Suomesta, huokaisi ihastuneena (vahvalla ranskalaisella aksentilla): "Oh, but snow! It is so poetrrrric!" No onhan se, mutta kyllä minä aurinkoa kaipaan. <3