Joulu mielessä - makeaa omenaleipää

Alun perin tein tätä banaanikakun sukulaista, makeaa omenaleipää, syksyä ja omenasatoa ajatellen. Mutta kun päästiin maisteluvaiheeseen, ajatukset sinkosivat heti jouluun. Kun yhdistelmään lisättiin vielä höyryävä glögilasillinen ja omenaleivän päälle siivu aurajuustoa, puuttui enää joulukuusi ja pukin odotus!

Mehevän ja pähkinäisen omenaleivän ohje löytyy nyt Versoilevan resepteistä. Siellä on myös vinkit gluteenittomaan, maidottomaan ja pähkinättömään versioon. Meillä nimittäin valmistettiin näitä kaksin kappalein. Ja uusi satsi on jo työn alla. Pääset ohjeeseen tästä linkistä.

Sadonkorjuuta ja kadonneita vyötäröitä

Vaikka kasvihuone huutaa tyhjyyttään ja kasvulaatikotkin ovat enimmäkseen tyhjän panttina, on puutarhassa silti riittänyt kaikenlaista sadonkorjuuta. Juuri nyt on päärynöiden aika ja nuori puu on antanut tänä vuonna komean sadon. Päärynä 'Pepi' tulee nuorena satoikään ja sen hedelmät ovat ihanan meheviä ja herkullisia.

Päärynä 'Pepi' on antanut tänä vuonna hyvän sadon.

Kasvatin aitoviiniköynnöstä aikaisemmin ruukussa, mutta muuttaessamme Amerikkaan iskin sen yhteen kasvulaatikoista. Tarkoituksenani oli siirtää kasvi myöhemmin parempaan paikkaan. Nyt vitis 'Nordica' on saanut elää ja rellestää kaksi kesää kaikessa rauhassa ja suorastaan notkuu satoa. Mutta paikka ei ole pihan aurinkoisin, joten kypsyäksi nuo kaikki tuskin ehtivät. Maku on kypsissäkin melko, nooh, muikea, joten mitään varsinaista kisailua viinirypäleiden syömisestä ei ole ollut.

Aitoviiniköynnös vitis 'Nordica' kypsyttää vielä rypäleitään.

Kirsikkasato oli tänä vuonna olematon, luumuja tuli maltillisesti, mutta omenoita riittää! Meillä on pihassa tuntemattomaksi jäänyt syysomena, joka tekee aina hyvän sadon, oli omenavuosi millainen tahansa. Sen suuret ja vaaleat omenat ovat mehukkaita ja juuri sopivasti happamia erilaisiin omenaleivoksiin.

Syysomenan muhkeat hedelmät ovat meheviä ja raikkaita.

Nyt pitäisi jo keskittyä muihin säilöntämenetelmiin, sillä sadonkorjuuaika on alkanut koitua vyötärön kohtaloksi!

Omenaherkkuja

Omenaherkut ja syksy kuuluvat erottamattomasti yhteen. Kun leivonnaiset maustaa vielä kanelilla ja tumman täyteläisellä vaahterasiirapilla, ollaan aitojen amerikkalaisten syysmakujen äärellä.

Ainesosista syntyi mehevät omenapalat, joiden resepti löytyy nyt Versoilevan artikkelista. Vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen saa helposti myös gluteenittoman herkun. Löydät maukkaan omenareseptin täältä.

Syksyn suloa ja omenoiden tuoksua

Kuulaana syyspäivänä puutarhassa leijailee ihana tuoksu. Kirpsakat omenat melkein maistaa suussa. Housujen vyötärö ei enää salli omenapiirakoita, joten nyt olen säilönyt omppuja hilloksi. Samettisen pehmeä omenahillo syntyy helposti ja vaivattomasti uunissa.

Ainekset vuokaan, mieluisat mausteet matkaan ja kaikki uuniin kypsymään. Pehmeä omenahillo on aivan parasta lohturuokaa syksyn ja talven viimoissa. Omenahillolla maustettu kaurapuuro on lempeä aloitus uuteen päivään. Ohjeen (vaatimattomasti maailman parhaaseen) omenahilloon löydät Versoilevan artikkelista täältä.

Makoisaa viikon jatkoa!

Syksyä parhaimmillaan

En jotenkaan meinaa uskoa todeksi, millaisia syyspäiviä meille on nyt tarjoiltu. Kaikki näyttää huikean kauniilta, ruska hiipii maisemaan pikku hiljaa. Lämpö hellii kasvoja ja kasveja.

Nautiskelimme viikonloppuna oman sadon omenapiirakasta, istuimme iltapäiväauringossa kahvilla, ihastelimme syyskuun kauneutta.

Helppo munaton omenapiirakka valmistui nopeasti, sillä eihän näillä keleillä malta sisällä seisoskella. Ohjeen kirjasin Kauppakeskus Veturin blogiin tänne, siellä on myös vinkki maidottomaan ja gluteenittomaan piirakkaversioon.

Makoisaa viikon jatkoa!

Omenan ja kanelin tuoksua

Viikonloppuna keittiö täyttyi mahtavista tuoksuista. Uunissa muhi maailman helpoin omenahillo kanelitangoilla höystettynä (ohje löytyy Kokit ja Potit -blogista täältä), vuoroin omenaleivonnaiset. 

Tämä sadonkorjuuaika koettelee hyötypuutarhurin housunvyötäröä. Siksi päätin kokeilla omenoiden säilytystä viileässä varastossa. En tiedä onko tämä tuntematon lajike edes kovin hyvä säilytykseen, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Ensin levitin sanomalehteä vanhojen perunalaatikoiden pohjalle ja reunoille, sitten kääräisin jokaisen omenan erikseen sanomalehteen.

Varovainen asettelu laatikkoon ja laatikot päällekkäin varastoon. Tarkoitus olisi tarkistaa omenat kerran viikossa ja tietenkin poistaa huonot joukosta.

Saattaa olla, että kohta on vielä edessä monta pellillistä omenapiirakkaa, mutta aina kannattaa yrittää! Onko teillä omenakonkareilla hyviä vinkkejä omenoiden säilyttämiseen?

Syyskohennus

Ensimmäistä kertaa ikinä omepuun alla olleeseen ihanaan ahkeraliisamattoon iski jonkin sortin lakastumistauti tahi vastaava.

Ei auttanut kuin kiskoa kukat nopeasti pois. Koska lumipeitettä saadaan toivon mukaan odottaa vielä piiiiiitkään, kaipasi puun alunen jotakin täytettä. Omenapuu on pääterassimme vieressä ja näkyy myös olohuoneen isoista ikkunoista. Siksi olen pyrkinyt pitämään alueen siistin näköisenä.

Ahkeraliisojen poistamisen jälkeen nypin rikat, siistin kesälle tehtyjä kanttauksia ja peitin puun alusen GreenCaren puukuorikatteella. 

Koska tähän (toivon mukaan) nousee keväällä taas tulppaaneja ja kesällä istutan puun juurelle kesäkukkia, en laittanut katteen alle kangasta tai sanomalehteä. Ohut, tasainen kerros kuorikatetta riittää alueen viimeistelyyn.

Kuorikate tuo ryhtiä omenapuulle. Se myös korostaa nurmea ja ympärillä olevia kasveja. Värit ja muodot tulevat vahvemmin esiin kontrastin myötä.

Yllä olevissa kuvissa on muuten kesän parhaat työshortsit! Nämä Flora manufactur Worker Shortsit ovat Kevätmessuilta, mutta ainakin Ellos näyttää myyvän näitä myös. Shortsit ovat todella mukavat päällä, käytännölliset ja niissä on kiitettävästi säätömahdollisuuksia. Vanhat puutarhaverkkarini ovat nyt niiiin historiaa!

* Blogiyhteistyö: 

GreenCare

Flora manufactur

Omenoiden aikaan

Rapea rouskaisu oman puutarhan omenasta, siinä yksi alkusyksyn kohokohdista. Harmikseni en tiedä näiden todella muhkeiden ja mehukkaiden omenoiden lajiketta.

"Omena päivässä pitää lääkärin loitolla". Toivottavasti tähän lasketaan myös uuniomenat, paistokset, piirakat ja hillot! Viime päivinä kodin on täyttänyt uunista leijaileva paahtuneen omenan ja kanelin tuoksu. Kerrassaan vastustamatonta.

Kirjoitin Kauppakeskus Veturin blogiin oman suosikkiomenaohjeeni. Mehevä, helppo ja sopii monenlaiselle herkuttelijalle. Omenaherkun pyöräyttää nopeasti päiväkahville, brunssipöytään tai vaikka mökkioloissa. Löydät ohjeen täältä.

Makoisaa viikonloppua!

Kukkaloistoa koko kesäksi

Vaihtelu virkistää, mutta hyväksi havaitusta on turha luopua. Pääterassimme yhteydessä, kasvihuoneen edessä, on persoonallinen omenapuumme. Persoonallinen siksi, että en tiedä lahjaompun lajiketta (ihana, mehevä, vihreä, sopivan kirpeä, kypsyy syyskuussa) ja se on ihan vinossa. Sopivasti vinksallaan, niin kuin moni muukin juttu puutarhassamme.

Näkyvän sijaintinsa vuoksi olen monena vuonna istuttanut omenapuun alle valkoisia ahkeraliisoja, yksivuotisia kesäkukkia. Ne kukkivat nimensä mukaisesti ahkerasti koko kesän ja viihtynyt omenan kaverina täydellisesti. Kukille riittää valoa, mutta omenapuun oksan suojaavat niitä pahimmalta paahteelta.

Ahkeraliisat eivät pidä hallasta, joten uskaltauduin istuttamaan ne vasta viime viikolla. Juuri sopivasti ennen viikonlopun monsuunisateita.

Ensin riivin istutusalueelta rikat pois, kanttasin reunat siistiksi ja sitten mallailemaan sopivia istutuskohtia. 

Joka suunnalta. Omenapuun alle tuli viime vuonna karkulaisena pari akileijaa, jotka olen unohtanut siirtää toisaalle. Jätin ne sinne nytkin, jospa sitten syksyllä muistaisi...

Ahkeraliisa pitää runsaasta kastelusta ja lannoituksesta. Lannoitan näitä kesäkukkalannoitteella noin kerran viikossa. Tai ainakin aina kun muistan. Lisää ahkeraliisan hoito-ohjeita löytyy Huiskulan sivuilta täältä.

Ahkeraliisan kasvutapa on matala ja leveä. Tässä kuva viime vuoden syyskuulta, kun upea kukkamatto peitti koko omenapuun alustan. 

Äärimmäisen helppohoitoinen ja antaa iloa koko kesäksi. Suosittelen!

* Blogiyhteistyö, Huiskula

Kadetin silmin

Kun katsoo tien puolelta, koristeomenapuu Kadetin oksien lomasta, kesähuoneen seinustalla näyttää tältä.

Omenapuiden kukinta on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen hieno. Ja se tuoksu, ihan mahtava! Itse olen ollut tyytyväinen näihin pariin pilviseen ja tihkuiseen päivään. Sekä puutarha että minä kaipasimme jo sadetta. 

Alla omenapuun

Omenapuut ovat juuri nyt täydessä loistossaan. Luumupuun kukkien terälehdet ovat jo lennelleet tuulen mukana, mutta rautatienomenapuut ihastuttavat valkoisella ryöpyllään.

Oikeasti tuonne omenapuun alle ei kyllä mahdu. Etupihamme kolmesta rautatienomenapuusta yksi on varsinainen bonsai-versio. Ja nyt vasta kuvista huomaan, että sinne on vielä jäänyt verkko rungon ympärille. Kipaisenkin saman tien pihakierrokselle. Aamun parhaita hetkiä.

Äärimmäisen kaunista viikonloppua, nautitaan ihanista näkymistä ja tuoksuista!

Ohjelmointipäällikön omenapiirakka

Nyt on meidänkin omenapuusta poimittu viimeiset omput. Näistä leivottiin Ohjelmointipäällikön omenapiirakkaa, eli munatonta, maidotonta ja gluteenitonta. Toivon kovasti, että ensi syksynä saisin leipoa pikkumiehelle vähän laajemmalla repertuaarilla. Tosin tämä on jo aika paljon enemmän kuin vuosi sitten. Ja voi sitä riemua, kun kahvipöydässä kaikki syövät samaa! Pienen miehen silmät tuikkivat lähes epäuskoisina ja kasvoille leviää onnellinen hymy. 

OHJELMOINTIPÄÄLLIKÖN OMENAPIIRAKKA

(MUNATON, MAIDONTON, GLUTEENITON)

2 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 dl gluteenittomia kaurajauhoja

1 1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 dl juoksevaa maidotonta margariinia

1 1/2 dl kauramaito tai vastaavaa

Päälle:

3-4 omenaa

kanelia ja sokeria

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon rasva ja maito, sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.

2. Levitä taikina voideltuun 24 cm piirrakkavuokaan.

3. Lado (kuoritut) ja ohueksi viipaloidut omenat taikinapohjan päälle. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

4. Paista 200 asteessa uunin alatasossa noin 30 minuuttia.

Tarjoa (maidottoman) vaniljakastikkeen kera.

Viimeisiä viedään

Pari pakkasyötä laittoi kummasti vauhtia sadonkorjuuseen. Nyt keittiö on täynnä tomaattitölkkejä, omenaämpäreitä, juureksia ja avomaankurkkuja. Ja tyttären kauhuksi myös öttiäisiä. Koitan keittää, paistaa ja säilöä minkä ehdin. Olo on sekoitus maalaisemäntää, marttaa ja rouva Patmorea. Aikas ihanaa! 

Sain apuja sadonkorjuuseen Fiskars-blogiyhteistyöstä. Meillä on nimittäin ensimmäistä kertaa tilanne, että omenoiden keruuseen ei enää riittänyt varpailla seisominen ja ylös kurkottaminen.

Apuvoimiakin saapui Fiskars QuikFit Hedelmäpoimurin kanssa. Koululaisen kummitäti pääsi heti testikäyttäjäksi ja valokuvamalliksi. Ja hurahti poimuriin täysin.

Katselin vierestä, kun teleskooppivarteen yhdistetty puuvillapussi täyttyi omenoista kerta toisensa jälkeen.

Ilmeisen koukuttavaa toimintaa. Nyt puu on putsattu, ja kuten ylempää huomata saattaa, myös puun alla oleva kaunis kukkamatto on pakkasöiden jäljiltä muisto vain! Sainkin edellisessä omenapostauksessa useamman kyselyn tämän kuvan valkoisista kukista.

Ne ovat ahkeraliisoja, kesäkukkia siis. Omenapuu sijaitsee pääterassimme vieressä ja ahkeraliisat viihtyvät tuossa mainiosti. Istutan ne aina kesäkuun alkupuolella ja pikku hiljaa kukat leviävät peittäväksi matoksi. Kukkien kauniisti koko kesän. 

Kesäkuu 2015

Ensimmäisiin yöpakkasiin asti. 

Nyt tulet takkaan ja taloa lämmittämään! Ja samalla vielä mehumaija porisemaan.

Mukavaa loppuviikkoa!

* Fiskars-blogiyhteistyö

Valion jälkeen

 Eipä sitä perjantain Valio-myräkässä arvannut, kuinka upean kelin lauantai toisi tullessaan!

Myrksy ei aiheuttanut näillä main sähköjen vilkkumista kummempaa. Mutta omenapuu sai siinä määrin kyytiä, että oli parasta ryhtyä keräyspuuhiin.

Meillä on aivan ihana lahjaksi saatu omenapuu, mutta lajike on harmikseni tuntematon. Nämä alkusyksystä kypsyvät omenat ovat isoja, meheviä, sopivan hapokkaita ja täydellisiä leivontaan. Tosin tämän puun omenia vaivaa herkästi muumiotauti, mutta tänä vuonna taudin suhteen on päästy paljon normaalia vähemmällä.

Koska jopa minulla on rajani omenapiirakoiden suhteen, keitin osan omenista mehuksi. Ja koska pähkäilen tätä asiaa joka vuosi, kirjaa nyt ohjeen muistiin tänne.

OMENAMEHUA MEHUMAIJALLA 
reilut 4 l valmista omenamehutiivistettä

noin 6 kg omenoita
noin 5 dl sokeria
vettä

1. Pese ja pilko omenat. 
2. Täytä mehumaijan alaosa vedellä ja laita omenat (siemenkotineen) siiviläosaan. Meillä mahtuu kerralla noin 3 kg. Laita kansi päälle ja keitä, kunnes mehua irtoaa omenoista. Lisää omenoita mehumaijaan omenoiden painuessa kasaan. 
3. Valuta valmista mehua erilliseen kattilaan.
4. Lisää kattilassa olevaan omenamehuun sokeria oman makusi mukaan. Kuumenna, kunnes sokeri sulaa. 
5. Pullota, jäähdytä ja pakasta.

Kiitos!

Kiitos kaikille ihanista viesteistänne, joita jätitte edelliseen Kotipuutarha-postaukseen!

Täällä kirjoittelee jatkossakin keittiöhortonomi (vrt. keittiöpsykologi), eli puutarhassa puuhataan, suunnitellaan ja yritetään puhtaasti amatööripohjalta. Kaikki vinkit ja viestit otetaan siis ilolla vastaan!

Puutarhan antimista tehtiin omenapiirakka, tällä kertaa munattomana ja maidottomana. Ohjeen piirakkaan löydät täältä.

Makoisaa viikon jatkoa!

Omenaiset ruislesesämpylät

Omena on varsin maukas lisä leipätaikinaan. Omassa puussa on vielä joitakin hapokkaita omenia, niitä raastoin alla oleviin sämpylöihin. Ruislesesämpylöiden ohje on alunperin Korpelan Myllyn ruislesepaketista, mutta tässä omiin tarpeisiin muokattuna.

OMENAISET RUISLESESÄMPYLÄT

5 dl kuumaa vettä
2 dl ruisleseitä
2 tl suolaa
1/2 dl siirappia
1 iso omena raastettuna
1 pss kuivahiivaa
noin 8 dl vehnäjauhoja
3/4 dl rypsiöljyä

Laita ruisleseet kuumaan veteen hautumaan. Anna seoksen jäähtyä hieman ja lisää joukkoon suola, siirappi ja omenaraaste. Kun seos on jäähtynyt noin +42 asteiseksi, lisää kuivahiiva, joka on sekoitettu pieneen määrään vehnäjauhoja. Sekoita huolellisesti. Alusta taikina vehnäjauhoilla, lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa.

Anna taikinan kohota noin kaksinkertaiseksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan ja leivo ranteenpaksuisiksi tangoiksi. Leikkaa tangoista sämpylöitä ja nosta sämpylät pellille leivinpaperin päälle. Anna kohota noin 1/2 h. Voitele leivät vedelle, ripottele päälle ruisleseitä. Paista 225 asteessa uunin keskiosassa 10-12 minuuttia.

Pähkinäinen omenapiirakka

Tällä hetkellä ainoa satoa tuottavamme omenapuu on ihanan kirpsakka lajike, jonka nimeä en valitettavasti tiedä. Mutta hieman hapokkaat ja suuret omenat ovat aivan parhaita leivontaa, ja sehän tässä on tärkeintä!

Alla oleva ohje on, jälleen kerran, munaton ja maidoton. Piirakan rakenne paranee seisoessaan, eli tämän voi hyvin leipoa vieraille jo edeltävänä päivänä. Aina ei tosin malta odottaa, eli kyllä tämä maistuu ihan tuoreeltaankin. Silloin kyytipojaksi voi lorauttaa vaniljakastiketta hieman suuremmalla kauhalla.

PÄHKINÄINEN OMENAPIIRAKKA
(munaton ja maidoton)

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 dl juoksevaa maidotonta margariinia
2 1/2 dl kauramaitoa

Päälle:
2-3 omenaa ohueksi viipaloituina
kanelia

Muruseos:
75 g maidotonta margariinia
3/4 dl saksanpähkinöitä rouhittuna
3/4 dl fariinisokeria
2 dl kaurahiutaleita

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon rasva ja maito, sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.
2. Peitä 24 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla, voitele reunat kevyesti TAI käytä vähintään 26 cm perinteistä piirakkavuokaa, voitele vuoka. Levitä taikina vuokaan.
3. Levitä omenaviipaleet taikinan päälle, ripottele kanelia oman maun mukaan.
4. Nypi muruseoksen ainekset ja ripottele muru piirakan päälle.
5. Paista 200 asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia. 
6. Anna jäähtyä ja mehevöityä, mielellään seuraavaan päivään. Tarjoa hyvän vaniljakastikkeen kera.

"Kaikkien kehuma omenapiirakka"

Otsikko on lainaus paikallislehden omenapiirakkaohjeesta. Melkolailla mahtipontisesti sanottu ihan perusohjeesta, vaikka yksinkertainen usein hyvää onkin. Mutta tällaiselle ruokarajoitetulle perusohjeet ovat helposti muokattavissa, joten niissä pysytellään. Valitettavasti vielä jonkin aikaa. 

Kelpo, helppo ja nopea arkipiirakka siis, välipalalle tai päiväkahville. Alla alkuperäisestä hieman muunneltuna. Ekaluokkalaisemme koulukaverin sanoja lainatakseni: "Mä en tykännyt noista ompuista, mutta muuten tää piirakka oli tosi hyvää!" Ensi kerralla omenapiirakasta siis omenat pois...

OMENAPIIRAKKA

(MUNATON, MAIDOTON)

3 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 dl juoksevaa maidotonta margariinia

1 1/2 dl kauramaitoa

Päälle:

3-4 omenaa

kanelia ja sokeria

1. Sekoita kuivat ainee keskenään. Lisää joukkoon rasva ja maito, sekoita takina nopeasti tasaiseksi.

2. Levitä taikina voideltuun 24 cm piirakkavuokaan. 

3. Lado (kuoritut) ja ohueksi viipaloidut omenat taikinapohjan päälle. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

4. Paista 200 asteessa uunin alatasossa noin 30 minuuttia.

Tarjoa (maidottoman) vaniljakastikkeen kera.

Omenasämpylät

Meillä loppui kesäkurpitsasato jotenkin lyhyeen, joten nyt on piiloteltu omenaa sinne sun tänne. Omenatarhan Anna oli tehnyt kesäkurpitsapatonkini ohjeella omenasämpylöitä, ja voi että näistä tulikin meheviä! Kiitos siis Anna vinkistä:)

OMENASÄMPYLÄT
noin 12 kpl

3 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
2 dl omenaraastetta
2 rkl öljyä
1 pss kuivahiivaa
3 dl sämpyläjauhoja
noin 4 dl hiivaleipäjauhoja

1. Sekoita +42 asteiseen veteen suola, siirappi ja huoneenlämpöinen omenaraaste. Lisää öljy.
2. Sekoita kuivahiiva osaan sämpyläjauhoja ja lisää nesteeseen. Alusta pehmeäksi taikinaksi.
3. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa noin 40 min.
4. Kumoa kohonnut taikina hyvin jauhotetulle leivinpöydälle ja leivo sämpylöiksi. 
5. Anna kohota pellillä noin 15 minuuttia.
5. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Omenassa

Puutarhamme omenapuu tuotti vihdoin ensimmäisen kunnon sadon. Lahjapuun lajiketta en tiedä, mutta omenat ovat ihanan mehukkaita, isoja ja juuri sopivan happamia. Siis aivan täydellisiä leivontaan. Ikävä kyllä lajike on varsin herkkä muumiotaudille, ja tänäkin vuonna omenoita piti hävittää useampi kilo. Mutta nyt niitä riitti myös syötäväksi, leivontaan, mehuksi, hilloksi, soseeksi... 

Eli olemme olleet tyttären kanssa viime päivät kirjaimellisesti omenassa käsiä, vaatteita ja keittiön seiniä myöden. Mutta se ihana tuoksu, ripauksella kanelia maustettuna. Aah...niin kaiken vaivan arvoista!