Mielenkiintoisia kokeiluja

Viime kesän mielenkiintoisin kokeilu oli malabarinpinaatti. Keräsin Minttua ja mustikoita -blogiin kaiken huiman yhden vuoden kasvatuskokemukseni tästä pinaatin tavoin käytettävästä ei-pinaatista, joka on myös kaunis köynnöskasvi. Pääset lukemaan jutun tästä.

Kaunista perjantaita kaikille, kelistä huolimatta..!

Sama homma joka kevät!

Sama homma joka kevät. Hirveästi kuvattavaa, hirveästi puuhattavaa, kaikki jää vähän puolitiehen. Toukokuu menee aina tuplanopeudella. 

Koneen kovalevy raksuttaa kerta kerralta hitaammin, kun muisti täyttyy äärimmilleen. Uutta kuvaa puskee joka päivä, vanhojen vielä odottaessa läpikäyntiä. Miten ihmeessä te muut olette ratkaisseet kuvatulvaongelman? Talvipäiviä odotellessa..?

Sain Fiskarsilta blogiyhteistyön tiimoilta sen verran hyvät vehkeet, että näiden kuvat oli pakko ehtiä tänne tuuppaamaan. Alumiinirungolla varustetut lapio  ja talikko ovat juurikin täydelliset laatikkoviljelijälle. Kevyempiä ja pienempiä työkaluja on kätevä käyttää vähän kapeammassakin viljelylaatikossa. Fiskars Light tuotteet ovat varsin sopivat tällaiselle keskivertopituiselle naisihmiselle.

Erityisesti tämä kuva muistuttaa, miksi minun ei enää koskaan tule viljellä avomaalla. Ei nimittäin ole kerta tai kaksi, kun olen iskenyt talikon Hai-saappaan kärjestä sisään. On suoranainen ihme, että kaikki varpaani ovat vielä tallella näiden höytyviljelyvuosien jälkeen.

Mutta en minä työkaluja pelkästään blogiyhteistyön takia heilutellut. Tarkkasilmäisempi huomaa, että tässä on tosi kyseessä ja kuvat tulivat sivutuotteena. Kuinka moni nimittäin vapaaehtoisesti paljastaisi blogikuvissa a) talvivalkeat säärensä b) ehostamattomat kasvonsa.

Äitienpäiväperinteiden mukaisesti sain kunnostaa hyötytarhaa kaikessa rauhassa. Homma aloitettiin tietenkin maan kääntämisellä, jota seurasi tuoreen mullan lisääminen. Olen toistuvasti toitottanut hyvän kasvualustan tärkeyttä. Itse lisään joka vuosi kasvulaatikoihin uutta multaa.

Ja koska aina pitää olla jotakin säätöä ja kokeilua, niin yritin talvettaa muutaman latva-artisokan juurakon pahvilaatikossa varastossa. 

Luin nimittäin syksyllä, että latva-artisokka on periaatteessa monivuotinen, mutta meillä Suomessa sitä kasvatetaan yleensä yksivuotisena. Kasvimaan syyssiivouksen yhteydessä päätin kokeilla juurakon talvettamista. 

Nyt juurakot ovat takaisin kasvulaatikossa, joten tästä eteenpäin odotellen ja ihmettelen. Laitoin alkukeväästä varmuuden vuoksi myös uusia latva-artisokan taimia tulemaan. Infoan myöhemmin kuinka kävi. Saavutettiinko juurakoilla etumatkaa ja millaisen sadon ne tuottivat?

* Blogiyhteistyö, Fiskars

Siemensuunnitelmia ja arvonta!

Se on kevät kääntynyt toukokuuksi ja kiire puutarhassa alkaa olla melkoinen. Joka päivä on tarkistettava tilukset ja ihmeteltävä maasta nousevia ihanuuksia. Samaan aikaan muutama kukkapenkki odottaa suuremman luokan kunnostusta, kasvulaatikot kääntämistä ja multalisäystä, puutarhapiste siivoamista, on koulimista, karaisemista ja vaikka mitä! 

Olenkin vaivattomien suorakylvöjen suuri ystävä. Tykkään varmoista ja helpoista lajeista, kuten retiiseistä, erilaisista lehtisalaateista, mangoldista, punajuuresta. Siemenet hyvään multaan, sopivassa suhteessa vettä ja lämpöä, ja tsadaaa! Siellä ne sinnikkäät ihanuudet kasvavat lähes itsekseen.

Jos siemensuunnitelmasi ovat vielä avoinna, niin nyt kannattaa osallistua arvontaan! Sain Kotipuutarha-lehdeltä arvottavaksi ison kasan Lord Nelson -sarjan siemeniä. Arvottavana on 5 settiä, joista jokainen setti sisältää 10 (kymmenen) pussia suorakylvöön sopivia lajeja.

Setti sisältää muuan muassa yhden lemppareistani, punavalkoiraitasen 'Chioggia' punajuuren.

Retiisi on helppohoitoinen ja nopeakasvuinen, ja sopii mainiosti kasvatettavaksi myös ruukussa vaikka terassilla tai parvekkeella.

Bataviansalaatti 'Lollo Rosso' on lehti- ja keräsalaatin välimuoto. Tätä kaunista punertavareunaista salaattia löytyy kasvimaaltamme joka vuosi, ihan jo ulkonäkönsä vuoksi.

Ryhmäsamettikukka 'Boy o Boy' on ehdoton kumppani kasvimaalle tai tomaattilaatikkoon. Se kukkii runsaasti koko kesän, myös kylmällä ja sateisella säällä. Kukkien väri vaihtelee sitruunankeltaisesta oranssiin, kuvissa keltainen lajike.

Punaruotisen lehtikaalin 'Lord Kale' makeat lehdet voidaan korjata joko baby leafin tavoin tai suurina lehtinä. Itse tykkään lehtikaalien koristeellisesta ulkomuodosta ja niitä löytyy meillä usein kasvilaatikkojen lisäksi myös perennapenkin aukkokohdista.

Pirtsakka tarhakehäkukka 'Daisy Citrus Mix' on matalakasvuinen ja sopii hienosti ruukkuun, reunakasviksi tai kasvimaalle. Terälehdet ovat syötäviä ja niillä koristelee vaikka kesäiset juomat ja salaatit.

Joka vuotinen must on tietenkin basilika. Se yhdistettynä auringon kypsyttämiin tomaatteihin, aah... Kylvän isolehtistä, pienilehtistä, punaista, kanelinmakuista, lajikkeita on ihan valtavasti!

Edellä mainittujen lisäksi palkintosettiin kuuluu vielä 'Baby Leaf mix' salaattisekoitus (hyvä ruukkukasvatukseen), kähäräendiivi 'Wallonne' (kestää melko hyvin pakkasta) ja salaattivuonankaali 'Vert de Cambrai' (sopii korjattavaksi myös syksyllä ja talvella!). Yhteensä siis 10 erilaista siemenpussia täynnä poweria, lähiruokaa parhaimmillaan!

Voit osallistua arvontaan seuraavasti:

* Jätä viesti tämän postauksen perään. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki.

* Lisäarvan voit lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy viikon päästä tiistaina 10.5.2016 klo 24.

Onnea arvontaan ja ihanaa toukokuuta!

Edit. Arvonta on päättynyt.

Pulma

Niin on kiirettä, ettei meinaa ehtiä Tukholman kuvia purkaa. Mutta reissun jälkimainingeissa oli ilo ylimmillään, kun löysin messuilta tuttuja kaunokaisia Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä.

Vaan millä nimellä näitä nyt kuuluisi kutsua? Oxalis, onnenapila vai käenkaali? Kaikkia olen nähnyt käytettävän. Auttakaapas viisaammaat!

Keli ei ole viime päivinä hellinyt, kylmää ja kosteutta piisaa. Ilta-aurinko pilkisti kesähuoneeseen kuitenkin juuri sen verran, että taas sai pienen fiiliksen lähestyvästä kesästä. Ihan huippua!

Sisällä vai ulkona?

Raja sisä- ja ulkotilojen välillä alkaa hälvetä.

 Aurinko lämmittää kesähuoneen jo miellyttävän tuntuiseksi.

 Siellä puuhaillaan nyt kasvien kimpussa.

 Valosta  ja keväästä nautiskelevat niin kukat kuin puutarhurikin.

I-h-a-n-a-a !

Banaanikuulumisia

Minulta on kysytty useampaan otteeseen, mitä kuuluu banaanille? No, hyvää ja huonoa... 

Laajempi selostus kuvien kera löytyy Viherpeukalot blogista, Marian hyötytarhasta. 

Pääset sinne tästä.

Suunnitelmat selvillä?

Terveisiä sängyn pohjalta! Kroppa päätti, että kevätkiireet saivat jäädä ja kaatoi omistajansa petiin. Aikani pyristelin vastaan, melko lailla turhaan. Ennen välikuolemaa ehdin kuitenkin kerätä viime kesän kasvimaasuosikkeja Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Pääset lukemaan postauksen täällä.

Joko teillä on suunnitelmat selvillä ja suosikit kirjattuna? Mitä ehdottomasti suosittelisitte kasvimaalle? 

Vielä olisi tilaa hyväksi havaituille kasvateille!

Pikkuaurinkoja

Mieli kaipaa taas väriä ja vihreyttä. Joulun jälkeen on ihana raikastaa kotia. 

Ja viime päivinä raikkautta on riittänyt, hrrrr! Onneksi syksyllä sisälle siirtämäni kalamondiini ei näytä närkästyneen paukkupakkasista.

 Pienessä sitruspuussa on ihania miniaurinkoja. Eihän näistä voi olla piristymättä!

Ja lisääkin on tulossa, useampia.

Itselleni kalamondiini on uusi tuttavuus. Tiedän, että sitruspuiden talvihoito on meidän oloissamme melkoisen haastavaa. Nyt ristin käteni ja toivon, että piristysruiskeeni selviää talvesta. Ja jos selviää sekin, niin sitten kyllä minäkin. Meitä ei kylmyys nujerra!

Aika uskomatonta

Täällä on leivottu piparkakkuja, hoilattu joululauluja, tehty joulutervehdyksiä. Ja korjattu satoa. 

Joulukuussa!

Vielä pari päivää sitten hain kasvimaalta aineksia uunivihanneksiin. Punajuuria, porkkanoita, yrttejä ja tietenkin maa-artisokkaa. Tänään kauppareissulta palatessamme aurinko pilkahteli pilvien takaa ja päädyimme Ohjelmointipäällikön kanssa tarkistamaan lehtikaalipenkin tilannetta. Juuri sopivasti ennen iltapäivän hentoa lumisadetta.

Lehtikaalilla on kyllä melkoinen kylmänsietokyky. Timjamikin kukoistaa edelleen. 

Tykkään! Myös joulukuussa.

Ikäkysymys?

En ole oikein ikinä ollut tummanpunaisten kasvien ylin ystävä. 

Toki ruskan raikastama villiviini tai syysauringossa hehkuva mongolianvaahtera on saanut minutkin huokailemaan ihastuksesta. Mutta tänä vuonna katse on toistuvasti hakeutunut kohti punerrusta. 

Olen yhä tämän alkukesästä ostamani onnenapilan lumoissa. Sitten kerjäsin puutarhaystävältäni pihakäenkaalin taimia. Nyt haaveilen vielä verivaahteran tai purppuraheisiangervon istuttamisesta.

Onko tämä ikäkysymys? Moni inhokkiväri ja -kuosi on pikku hiljaa muuttunut lemppariksi. Vai onko joka puolella hoettu marsala-mantra huomaamatta kääntänyt minunkin kelkkani? Syksyyn tämä sävy ainakin sopii aivan täydellisesti!

Voihan banaani!

Voihan banaani minkäs teit!

Sain alkukesästä Viherpeukaloilta yhteistyön tiimoilta kokeiltavaksi banaanin. Siis sellaisen pienen viherkasvin alun. Ajattelin kasvatella sitä kesän kasvihuoneessa ja siirtää sitten sisätiloihin. Valittettavasti en ole huomannut ottaa kuvaa lähtötilanteesta. Alla kuitenkin tämänhetkinen tilanne.

Aluksi banaani oli mukavan eksoottinen kokeilu, nopeakasvuinenkin vielä. Siellä se meni kasvihuoneessa tomaattien kaverina. Helppohoitoinen ja sitkeä, eikä kuulemma säikähdä pientä mullan kuivahtamista.

Heinäkuun lopulla banaani alkoi olla jo vähän tiellä. Banaanin takana olevia tomaatteja oli hankala kastella ja käsitellä. Veikeä keltainen ruukkukin alkoi käydä pieneksi.

Elokuun alussa banaani muutti uuteen ruukkuun terassille. Helteiden koittaessa terassi muuttui hetkeksi lomaparatiisiksi. Oli banaania, oli aurinkoa, oli riippukeinua. 

Banaani on muuten ruohovartinen kasvi, ei puu. Ja satoakin se alkaa tuottaa heti seitsemäntenä vuonna istutuksestaan (kertoo Wikipedia).

Sanoin miehelle, että enhän minä nyt voi rakkaudella kasvatettua tropiikin tuulahdusta kompostiin kipata. Sisälle tuo pitää saada, ennen lumen tuloa. Pyysin korottamaan olohuoneen kattoa ja tekemään lasikuvun, riittävän valon takaamiseksi. Mutta siippa ei suostunut. Jotenkin nuiva.

Nytpä käännyn teidän lukijoiden puoleen. Olisiko kenelläkään kokemusta banaanista huonekasvina? Miten sen saa säilymään hengissä talven yli? Luin, että banaani pitää korkeasta lämpötilasta ja kosteasta ilmasta. Siinäpä haastetta talveksi.

Uusia alkuja tulee vielä vauhdilla. Tässä kuvausapulainen yrittää juuri kiskoa irti yhtä niistä. Sivuversot voi käsittääkseni irrottaa ja istuttaa omiin ruukkuihinsa. 

Ongelmahan tämä alkaa olla, mutta positiivinen sellainen. Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!

* Viherpeukalot yhteistyöpostaus

Ja eikun syömään

Myös Marian hyötytarhassa on kerätty satoa. Ja kokkailtu kasviksista.

Lisää sadonkorjuujuttuja ja maailman helpoimman ruokaohjeen löydät Viherpeukalot blogista.

Toimeliasta torstaita!

Ensikertalaisen iloa!

Jihuu! Latva-artisokka 'Green Globe' ehti sittenkin tehdä satoa. Ensimmäinen upea kukkanuppu on nyt loistossaan ja lisää putkahtelee koko ajan.

Lisää ensikertalaisen ilonaiheita löytyy Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sinne tästä.

Mahtavaa sadonkorjuuaikaa!

Levätä laakereillaan

Muistatteko, kun kerroin heinäkuussa päärynypuun istuttamisesta saviseen maahamme?  Kun kottikärryt olivat täynnä savijöötiä, satuin lukemaan laakeripuun istutusohjeet.

Minulla oli K-raudan kanssa tehdyn yhteistyön kautta mahdollisuus kokeilla laakeripuun kasvatusta. Googlettelin netistä, että laakeripuu viihtyy savipitoisessa mullassa. Sekoittelin siis saavissa pussimultaa ja savea, jonka jälkeen salaojitin ison ruukun pohjan lecasoralla ja lisäsin päälle multa-saviseoksen. Laakeripuun istutuksen jälkeen peitin ruukun pinnan vielä kuorikatteella.

Laakeripuu pitää ohjeistuksen mukaan auringosta, mutta myös tasaisesta kosteudesta. Laakeripuu talvehtii parhaiten viileässä ja valoisassa, sillä se tarvitsee paljon valoa myös talvella. Lepokaudella riittää niukka kastelu, lehtiä sumuttamalla kasvi selviytyy talvesta paremmin. 

Kuvahaun perusteella huomasin, että laakeripuuta kasvatetaan useimmiten rungollisena versiona. Sitä voi leikellä toivotun muotoiseksi. 

Kuva täältä

Laakerinlehtiä käytetään keittojen ja kastikkeiden mausteena. Kitkeränmakusia laakerinlehtiä voi käyttää tuoreeltaankin, mutta kitkeryys vähenee kuivattuna. Ruokien maustamiseen riittää 1-2 laakerinlehteä ja lehdet poistetaan valmiista ruoasta.

Laakeripuu on otollisissa olosuhteissa ainavihanta kasvi. Juuri ikivihreytensä takia varhaiskristityt pitivät laakeripuuta paratiisin elämän puuna. Wikipedia tietää kertoa, että vainaja oli tapana asettaa lepäämään laakerinlehtien päälle ennen hautaamista. Tästä on saanut alkunsa tuttu sanonta "levätä laakereillaan". Ei ollut enää kiire, ei!

Laakerin on uskottu suojelevan myös ukkoselta ja rutolta. Laakeriseppele on lisäksi ollut antiikin maailmassa yleinen voiton ja kunnian symboli, mutta myös rauhan, ikuisuuden ja kuolemattomuuden vertauskuva. Antiikin roomalaiset uskoivat pihamaalle istutetun laakeripuun kuoleman merkitsevän talolle suurta onnettomuutta, niinpä laakeripuita kasvatettiin huolella. 

Että ei tässä mitään paineita ole. Katsotaan, miten talven jälkeen käy..!

Lähde: Wikipedia

* Postaus toteutettu yhteistyössä K-raudan kanssa

Nurkan takana

Olen aikaisemmin kertonut, miten meillä on vallattu oikeastaan kaikki vapaa tilaa hyötypuutarhalle.

Varastorakennuksen taakse jää kapea kaistale, jossa säilytetään puutarhatyökaluja, kottikärryjä, heinäseipäitä, puulaatikoita yms. Rakennuksen takaseinä on varsin aurinkoinen ja lämmin (ainakin useimpina kesinä), joten olen kasvattanut siellä onnistuneesti muun muassa maissia, tomaattia ja koristekurpitsaa. 

Kasvatusalustat (kasvusäkit, ruukut ja laastipaljut) on nostettu kuormalavojen päälle. Ruukutuspöytä on sopivasti käden ulottuvilla, varaston päädyssä.

Kasvihuoneessa esikasvatettu avomaankurkku Marketer pääsi GreenCare GroBiootti Kasvumaa -säkkiin ensimmäisenä, kesäkuun alkupuolella. Tuolloin seinustalla olevassa laatikossa, lasikannen alla, kesäkurpitsan taimet olivat vielä esikasvatuksessa. Erityisesti ruukkukasvatukseen kehitetty kesäkurpitsa 'Patio Star F1 Hybrid' pääsi säkkiin seuraavana. 

GroBiootti Kasvumaa on käyttövalmis kasvualusta, jossa kasvuvoimaa riittää pitkään luonnonmukaisen lannoituksen ansiosta. Se sopii sekä höytykasvien kasvattamiseen että kesäkukille.

Seinustapuutarhan viimeiset kasvit istutettiin vasta aivan kesäkuun lopussa. Avomaankurkkujen ja kesäkurpitsan lisäksi siellä kasvaa nyt neljää erilaista tomaattia, koristekurpitsaa, ufokurpitsaa sekä viimeisimpinä istutetut munakoisot. Ne närkästyivät helteistä, mutta eivät ole myöskään pitäneet viileästä. Sattuipa sopiva kesä munakoiso-ensikertalaiselle...

Kesäkurpitsa näyttää kuitenkin viihtyvän mainiosti.

Myös avomaankurkku on kukkinut jo jonkin aikaa.

Välillä usko kesäkeleihin meinaa olla koetuksella. Mutta pakkohan tämän on vielä iloksi eli sadoksi muuttua!

* GreenCare yhteistyöpostaus

Ps. Jos tulevan sadon näyttävyys epäilyttää, kannattaa osallistua vuoden kauneimman puutarhakirjan Lavatarhurin arvontaan täällä. Mukaan ehtii lauantai-iltaan asti.