Viikon varrelta

Huh huh, takana on melkoinen viikko! Pääsiäispyhien leppoisa mökkeily on kaukainen muisto vain. Päivää on painettu alimiehitettynä ylitöitä tehden (eli mies työmatkalla ja lapset kipeinä).

Minäkin osallistuin Facebookissa kiertävään arkikuvahaasteeseen. Nämä kuvat on poimittu viikon varrelta, omasta profiilistani.

Sain anopin avukseni loppuviikosta. Painuin heti nollaamaan päätä ja univelkoja pihahommiin. Kyllä vaan on kuulkaas lapion varressa heiluminen mitä mainiointa terapiaa!

Viikkoon kuului myös talkooleivontaa,

sekä ekaluokkalaisen taidenäyttelyä ("hiilellä silmät kiinni"). Itse en saisi moista aikaan edes silmät auki, niin "taiteellisia" täällä ollaan.

Isän palattua reissusta alle puolitoistavuotias vesselikin osaa jo suunnistaa laukuille tuliaisten toivossa. 

Minä puolestani suunnistin saman tien kasvimaalle (terapiaa, terapiaa...).

Taimien ulkoilutus kasvarissa jatkuu. Vielä en ole uskaltanut jättää niitä yökylään.

Tämä taisi muuten olla ensimmäinen puhelimella kuvattu ja näpytelty postaukseni ikinä! Pahoittelen siis kuvien laatua. Mutta ilman arkikuvahaastetta en olisi näpsinyt tämänkään vertaa kuvia viikon varrelta. Vaikka puutarhassa tapahtuu juuri nyt kaikkea ihanaa, ihan päivittäin.

Hengissä siis ollaan,vaikka blogissa on hiljaista ollutkin. Mies totesi aamulla, että kun vielä pari kuukautta jaksetaan pusertaa, niin sitten rauhoittuu. Vaan olenpa tainnut kuulla nuo sanat ennenkin...

Mukavaa vappuviikkoa kaikille!

Mökkikauden avaus

Avasimme mökkikauden pääsiäisenä. 

Keli ei ollut ihan niin lämmin kuin sääennusteet etukäteen lupailivat.

Kirpsakan huussireissun jälkeen olikin ihanaa pujahtaa takaisin lämpimiin lakanoihin ja antaa aamuauringon hyväillä kasvoja. (Samalla kun pikkuapinat pomppivat peittojemme päällä, klo 06.00)

Aamuaurinko valaisee pientä alamökkiämme ihanasti.

 Onhan siellä pimennysverhot, mutta kuka niitä malttaa käyttää? 

No, mies ehkä haluaisi, mutta...

Mökillä aamun saa aloittaa keksillä, ja tämä ei unohdu lapsilta koskaan!

Pitkäperjantain juhla-ateriaa nautittiin neljässä polvessa.

Lammasta, pashaa ja kulitsaa.

Herkkuja sulateltiin naapurin Lilli-koiran kanssa leikkien. Ohjelmointipäälliköllä riitti niin paljon ihmeteltävää mökkiympäristössä, että omia leluja ei edes ehditty kaivaa esiin.

Myös ekaluokkalainen viihtyy mökillä mainiosti. Eikä vähiten kylältä löytyneen ikätoverin ansiosta. Kesälle on jo suunniteltu monet yökyläilyt ja lettukestit.

Mökillä riittää puuhasteltavaa aamusta iltaan. Muiden suunnitellessa laiturin laskua veteen minä vahdin, ettei taivas putoa niskaan. 

Kävelylenkillä bongasimme halkomista odottavan puun. Tällä rungolla on varmasti mielenkiintoinen elämäntarina.

 Tästä suoremmasta lautakasasta puolestaan voin toivottavasti kertoa lisää tarinaa loppukesästä!

Rantasauna jäi vielä odottamaan kylpijöitä.

Lasten kanssa plutrattiin ylämökissä, juoksevan lämpimän veden äärellä.

Ensi kerralla täältä pulahdetaan jo uimaan!

Karaistumassa

Vietimme suurimman osan pääsiäisestä mökillä. Siellä keli oli viileämpää kuin ennustukset alun perin lupailivat. Kotona puolestaan mittari oli huidellut melkoisissa lämpölukemissa ja pihaan oli ryöpsähtänyt kevät ihan muutamassa päivässä. Ihanaa!

Eilen kiikutin taimia ensimmäisen kerran kasvihuoneeseen karaistumaan. Sain vahtia taimien selvitytymistä (eli makoilla kasvarin sängyllä ja juoda aamukahvia) melkein tunnin, ennen kuin perheen normaali hullunmylly pyörähti käyntiin. Mutta kyllä tuolla lämpö / aurinko / fiilistely -tankkauksella yhden hullunmyllypäivän jaksoikin sitten taas ihan heittämällä. 

Olen tähän asti aina ostanut valmiit tomaatintaimet, eli kokeilen tomaatin siemenkasvatusta nyt ensimmäistä kertaa. Aikamoisia hujoppejahan nämä ovat, mutta suurella rakkaudella kasvatettuja.  Saas nähdä kuinka meidän käy... Yläkuvassa tanakoitumassa Marmandino One pihvitomaattia ja alakuvassa Pink Baby Plum miniluumutomaattia.

Magnolia Susan joutui alkuvuodesta evakkoon viileästä varastosta huoneenlämpöön, ja on tänä vuonna jättänyt kukinnan väliin. Muuten kasvi vaikuttaa hyvinvoivalta.

Ulkoilemassa myös Thaibasilikaa, isosamettikukka Vanilla sekä sitruunapelargonioita.

En tiedä miten maltan luopua kasvihuoneen lepopaikasta. Sänkyhän on ollut kasvihuoneessa vain talvisäilytyksessä, mutta kun siinä on niiiiiin mukavaa makoilla! Jospa sittenkin karsin tomaatintaimia...

Aurinkoista pääsiäistä!

Viime päivät ovat menneet puutarhassa hyöriessä, 

kukkapenkkejä kanttailen ja orvokkeja tuoksutellen. 

Ja ihan uskomattoman auringonpaisteen kera, ihanaa!

 Nyt meillä aletaan keskittyä pääsiäisen viettoon, 

joten toivottelen kaikille oikein mukavia ja aurinkoisia pääsiäispyhiä. 

Herkutellaan, nautitaan, levätään, iloitaan ja rauhoitutaan. 

Pyhien jälkeen palataan!

Kohti pääsiäistä

Keltaiset narsissit valtasivat ikkunalaudat jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt sain vihdoin istutettua muutakin. Nämä menivät periaatteella "jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain sinistä".

Olisi kauhean kätevää, jos kykenisi suunnitelmallisuuteen ja tarkkaan harkintaan, mutta niin vaan taas täyttelin kasseja Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kevään avajaisissa. Vasta kotona ynnäilin olemassa olevia ja ostettuja, koreja ja muuta materiaalia.

Lopputulos oli kuitenkin oikein keväinen ja iloinen, eli täällä ollaan jo ihan pääsiäslomafiiliksissä. Miehellä nimittäin alkoi loma, minullakin siis jonkin sortin vapaa. Jei!

Kaikki valmiina!

Oksat on askarreltu, karkit valmiina kulhoissaan, pikkunoidan vaatteet odottavat henkarilla. 

Värikästä palmusunnuntaita kaikille!

Ja taas mennään, huh hei!

Meinasin viime viikolla kompastua kumppareihini, kun hain postilaatikosta uusimman Meidän Mökki -lehden. Lehdessä oli useampi sivu kasvihuonettamme otsikolla "Huumaava yrttitarha". Toki olin paikalla kun Ilona Pietiläinen ja Hanne Manelius meillä viime kesänä kävivät, mutten yhtään tiennyt milloin juttu ilmestyy.

Viime kesä oli monin tavoin ihmeellinen. Ohjelmointipäällikkö piti meidät sen verran kiireisinä, että puutarha sai olla aika lailla omassa rauhassa. Toki viljelylaatikoissa kasvoi maittavia vihanneksia ja kasvarissa kypsyi mehukas tomaattisato, mutta muuten puutarhaan ei tullut yhtäkään uutta penkkiä, laajennusta tai edes pensaan siirtoa. Ja siitä huolimatta puutarhassa kävi aikamoinen kuhina! 

Kesäkuussa keittiöpuutarhamme kuvattiin Kotipuutarha -lehteen, heinäkuussa Sonja Lumme vieraili puutarhassamme Kotipihan kasvihuone -kirjan tiimoilta ja lopuksi saimme vielä vieraiksemme ihanan Ilonan ja hulvattoman Hannen. 

Olin (ja olen edelleen) kaikista näistä yhteydenotoista ihan ällikällä lyöty, mutta todella onnellinen ja otettu, että ne kaikki toteutuivat. Mutta että juuri sinä kesänä, kun puutarhalle ei tehty oikein mitään!

Melkein jo tuntuu, että pitäisi luvata jättää kasvihuonejutut vähäksi aikaa. Niin paljon olen siitä viime aikoina postannut. Mutta eipä tuo lähestyvä kesä taida tahtia hidastaa.

Ilonan ja Hannen kanssa meno oli välillä melkoisen hilpeää. Muistan jossakin vaiheessa ojentaneeni ekaluokkalaista kuvissa pelleilystä.

Vaan kuvauspäivän otoksia katsellesani (näissä kuvajaana rakas aviomieheni) on todettava, ettei omena kauas puusta putoa... (minä heilun kumppareissani ja puukko(!) kädessä, tytär sentään ilman teräaseita).

Viikonlopputerveisin,

 Maria / Kanelia, kasvihuonetta ja kardemummaa 

Sittenkin messuterveisiä, osa 2

Kevätmessuilta päällimmäiseksi mieleen jäi värikkyys.

Vaikka väreistä pidänkin, jäin silti kaipaamaan sitä hempeämpääkin puolta.

Kotilieden malliterassin oli suunnitellut Peeta Peltola. Kekkilän jalallisissa viljelyslaatikoissa oli kaipaamaani värimaailmaa. Ja tykkäsin kovasti laatikoiden sijoittelusta terassia rajaamaan.

 Messuilla Magnolia Susan näytti sellaiselta kuin pitääkin, ilman meidän yksilön jättiläislehtiä...

Turkoosi leikkimökki taustalla on Kannustalojen Onneli ja Anneli -leikkimökki. 

En ole kasvivalinnoissani mikään järjetön keltaisen ystävä, mutta olen viime aikoina miettinyt varhain kukkivan koreanonnenpensaan hankintaa. Tämä kauniisti, ennen lehtien puhkeamista kukkiva pensas olisi kiva lisä kevätpuutarhaan.

Osa messuvieraista on moittinut tämän vuoden messuantia latteaksi. Itse kyllä tykkäsin. Monta tuntia kasvien ja siemenpussien hypistelyä ja ihastelua, ihan ilman lapsia! Tosin hilpeällä messuseuralla oli varmasti jättimäinen osuus asiaan. Kiitos siis ihanaiset, ensi vuonna uudestaan!