Osa teistä saattaa muistaa, kuinka maaliskuussa maalailin haavekuvia omasta kesähuoneesta, kodin pihassa olevasta minimökistä. Olen haaveillut tästä jo pitkään, ja osittain siksi etupihamme on ollut puutarhan osalta vähän sinne päin. Kasvihuoneprojektimme tiimoilta opin, että täyteen ahdettuun puutarhaan on kovin hankalaa saada sopimaan minkään sortin työkoneita. Ja tuo savimaan kaivuu pelkästään käsipelillä ei enää oikein napannut, ei edes minua.
Tänä kesänä päätimme tarttua härkää sarvista, ja huimalla yhden kasvihuoneen rakennuskokemuksella aloimme suunnitella talomme tyyliin ja ympäristöön sopivaa piharakennusta. Maaliskuussa kirjoitin haaveestani näin: "Piharakennukseen kuljettaisiin kapeaa, mutkittelevaa polkua pitkin, jota reunustaisivat runsaat, koko kesän kukkivat perennat, ihanasti varjoja luovat hedelmäpuut sekä huumaavasti tuoksuvat syreenit. Sisään kesämajaan käytäisiin pariovien kautta, kevyesti tuulessa heiluvia valkoisia puuvillaverhoja unohtamatta. Lautalattiaa verhoisivat räsymatot. Pitkän pöydän ääressä istuttaisiin eri paria olevilla tuoleilla ja kahvit juotaisiin kukkakupeista."
Nooh, kun todellisuudessa sitten huomioimme tontin koon, voimassa olevat rakennusmääräykset, lupa-asiat, taidot, budjetin ja aikataulut, muuttui kaikkien haaveiden täyttäminen luonnollisesti mahdottomaksi. Mutta kyllä tuonne kesäpytinki nousee, pikku hiljaa! Milloin ja millainen, se on rakentajillekin vielä hieman mysteeri. Mutta eiköhän siellä jouluglögejä päästä juomaan. Ja istutukset lupaan valmiiksi Koululaisemme rippijuhliin mennessä (jotka ovat heti 7 vuoden päästä).
Itse aloitin hommat tietenkin sieltä tärkeimmästä: tuolihankintoja kirppikseltä ja perennoja tarjouksesta. Kyllä kuulkaatte sain käyttää ihan kaiken itsekurin ja -hillinnän Viherpeukaloiden taimimyymälässä, etten täyttänyt autoa kasveilla saman tien. Minulla oli jokin harhainen illuusio, miten työstän kesähuoneen eteen tulevia perennapenkkejä ja sorakäytäviä samalla, kun rakennus nousee miesvoimin taustalla.
Arvatkaapa, millaisella ilmeellä ja tuhahtelulla otettiin vastaan ehdotukseni, että voisiko raksaporukka ystävällisesti kiertää lautojen ja sirkkeleiden ja betonimyllyjen kanssa ekstrakoukkauksen puskien takaa, niin minä pääsisin muokkaamaan penkkejä ja istuttamaan pikkuruisia kasvejani... Samaan harhaan kuvittelin Ohjelmointipäällikkömme istuvan tyytyväisenä rattaissa tai leikkivän hiekkalaatikolla, kun pihamaa on täynnä mielenkiintoisia työkaluja, pauketta ja tohinaa. Ja minä kastelisin niitä juuri istuttamiani violetin sävyisiä perennoja. Voi hyvää päivää pahvi!
Rakentaminen on edennyt olosuhteiden pakosta sykäyksittäin. Vaikka kyse on pelkästä piharakennuksesta, on sen työmäärä yllättänyt minut. Pahasti routivalla (ja seismologisesti aktiivisella alueella, ihan oikeasti!) on syytä panostaa perustuksiin. Ja kun appiukko ryhtyy tekemään, ei meidän perheen "sinne päin" -asenne riitä. Nostan hattua kaikille ihan oikeaa taloa rakentaville, minä olen jo nyt ollut sormi suussa valintojen ja päätösten edessä.
Olen valtavan kiitollinen aviomiehelleni, joka viettää kesälomansa etupihallamme. Ja yrittää urhoollisesti esittää, että helteessä vasaran kanssa heiluminen on tosi jees. Suuri kiitos ja kumarrus myös appiukolleni, joka luuli tulevansa rakentamaan tarpeellista varastotilaa, eikä suinkaan miniän haihattelemaa kesähuonetta. Samaan aikaan jo mietiskelen, miten istun ristikkoikkunan ääressä (jotka vielä odottavat varastossa myrkynvihreinä) nautiskellen kahvia ja omenapiirakkaa, ja suunnittelen kesähuoneen ympäristöä, ties monettako kertaa.
Olen miettinyt, mistä kannattaisi hankkia suurempi erä multaa? Meillä on huonoja kokemuksia irtomullasta ja olen viime vuosina käyttänyt ainoastaan pussitavaraa. Mutta tuohon tarvitaan kyllä niin paljon muhevaa multaa, että saan kuskailla multapusseja autollamme loppuvuoden! Onko kenelläkään kokemuksia suursäkeissä myytävästä tavarasta? Mistä pienin rahti? Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!
