Itkettävän ihanaa

Edessä on varsinainen juhlamaraton-viikonloppu! Tänään suuntaamme konserttiin, huomenna juhlistetaan kultahäitä ja sunnuntaina pääsemme synttärijuhlille. Myös oma äitini olisi täyttänyt tänä viikonloppuna pyöreitä. Maljaa kohotellaan siis myös pilven reunalle.

Pionit jos mitkä johdattelevat juhlatunnelmaan. Nämä kermakakkumaisen täyteläiset, hempeän väriset ja muutenkin ihan täydelliset kukat ovat suorastaan itkettävän ihania! Voisin tuijotella terälehtien muodostamia kuvioita ja kerroksia tuntitolkulla. Tässä kimpussa on sekä 'Sarah Bernhardt' että 'Festiva Maxima' kiinanpioneja. Enemmän todellakin on enemmän. Sininen maljakko tuo sopivasti särmää muuten niin hempsukkaan värimaailmaan.

Koko henkeäsalpaava pioniaika meinasi mennä ohi viime viikolla sairastetun koronan vuoksi. Korkea kuume ja kova helle saivat pysymään sängyssä, ja samaan aikaan puutarhan kuningattaret kukkivat hurjaa vauhtia. Vielä näitä onneksi riittää maljakkoon, kun sateetkaan (joita siis ei olla saatu) eivät ole piiskanneet painavia kukkia.

Juhlavalmistelujen keskeltä huikkaan oikein ihanaa ja kukkaisaa viikonloppua! Ja tuijottelen vielä hetken näitä kerrottuja unelmia.

Vihoviimeiset

Pihan viimeiset pionit ovat nyt tässä. Kyllähän tässä on aina jotakin kovin haikeaa, kesän viimeisissä pioneissa.

Suurin osa oli lopettanut kukintansa jo aikaisemmin, mutta kaksi pioneista on pihan etuosassa, ilta-auringon puolella. Ne jäävät hieman viereisten rautatieomenapuiden varjoon ja kukkivat siksi aina muita selvästi myöhemmin. Tänä vuonna tuo varjo on ollut erityisen tervetullutta.

Tämän penkin pioneista ei ole lajikelappua. Mutta eikös tämä Sarah Bernhardilta näytä? Nyt en edes pääse vertaamaan muihin, kun kaikki ovat jo kuihtuneet.

Mielettömän muhkeassa kerrannaisuudessaan näissä on jotakin aivan pakahduttavan ihanaa. Tästä tulee mieleen samaan aikaan sekä mansikkajäätelö että marenki. Kaikilla mahdollisilla störsseleillä varustettuna. The more the better!

Ylitseampuvan ihanaa sunnuntaita, näiden pionien tapaan!

Heinäkuu - kuukausien sunnuntai

Ihana heinäkuu on täällä! Heinäkuu, tuo kuukausien sunnuntai. Suloinen, lempeä ja lämmin. Jolloin suurin osa Suomea on kiinni ja kiire on painettu jonnekin taka-alalle.

Toivon heinäkuun etenevän verkkaisesti. Suotavaa olisi suorastaan hidastella. Heinäkuu saisi viipyillä kauniissa kesäaamuissa ja illan kultaisissa auringonsäteissä. 

Heinäkuun pikkusisko kesäkuu oli aivan liian vikkelä liikkeissään. Se sujahti silmien ohi eikä pysähtynyt, vaikka kuinka huhuili perään. En suoraan sanottuna tiedä, mihin koko kuukausi katosi. Yhdessä hujauksessa.

Toivon heinäkuulta hitautta, rauhaa, metsämansikoita, päiväkahveja, veden liplatusta, kukkasia, unisia hymyjä, paljaita varpaita, kypsyviä tomaatteja ja kesäretkiä. 

Ihanaa heinäkuun alkua juuri sinulle!

Lorvikatarria ja äitienpäivää

Olin eilen aivan mahdottoman lorvikatarrin kourissa. Olo oli yhtä tahmea kuin ulkona vallinnut kylmä ja pilvinen keli. Olin nukkunut edellisenä yönä poikkeuksellisen pitkän yöunet, mutta en meinannut päästä käyntiin uuteen päivään, en sitten niin millään.

Onneksi oli lauantai ja saatoin antautua katalan katarrin vietäväksi. Mutta mikä siinäkin on, että koko ajan oli vähän huono omatunto? Käänsin sille kuitenkin kylkeä ja perustelin, että tässä kerätään nyt voimia tulevaan puutarhassa juoksemiseen. Kohta se lämpöaalto pamahtaa ja sitten viimeistään vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken.

En tiedä vaikuttiko valjuun oloon myös eilen vietetty Lapsettomien lauantai. Kuten eilisessä Instagram-päivityksessä kerroin, mekin olemme saaneet osamme sekä primaarisesta että sekundaarisesta lapsettomuudesta. Meidän tarinamme päättyi lopulta onnellisesti, mutta arvet tuo aika kyllä jätti. Ja muokkasi omaa identiteettiäni todella paljon. Lapset eivät ole ikinä olleet meille itsestäänselvyys, vaan on tarvittu aikaa, onnea, tiedettä ja ihmeitä. Ja puolisoiden välistä vahvaa tukea toinen toisilleen.

Juuri nyt odottelen sängyssä muun perheen kolistellessa keittiössä. Onneksi ei sentään tarvitse leikkiä nukkuvaa! Sain jo ensimmäisen kahvikupillisen kouraani ja tuoksusta päätellen uunista tulee kohta ulos jonkin sortin herkkuja. Vaikka tämä päivä on omistettu äideille, minulle se on ennen kaikkea perheen päivä. Perhe ja äitiys koskettavat meitä kaikkia niin kovin monella eri tavalla. Toivotankin tämän pionikimpun myötä päivääsi paljon lämpöä ja lempeyttä. Ja kohtahan näitä upeuksia saa ihastella myös puutarhassa, niin huippua!

Juhannuspionit

Juhannusterveisiä täältä rapakon takaa! Täällä vasta aloitellaan juhannusaattoa, joka ei tietenkään ole mikään paikallinen juhlapäivä. Meille on tulossa vieraita takapihapiknikille, mutta vasta työpäivän jälkeen. Tulin siis vielä nopeasti huikkaamaan heipat ennen leivontapuuhia.

Juhannusruusut ja kauniit luonnonkukat on tänä vuonna korvattu pioneilla. Ei myöskään ole mummon rieskaa tai silliä, mutta lohitäytteisiä ruisnappeja ja Fazerin sinistä kyllä löytyy! Ja salmiakkiakin pitäisi vielä joku kätkö jossakin olla...

Oikein ihanaa juhannusta teille kaikille! Nauttikaa Suomen upeasta suvesta ja yöttömästä yöstä!

Terveisiä tien päältä!

Terveisiä tien päältä, eli Washington DC:stä! Keli on täällä meidän näkökulmasta jo alkukesäisen rehevä, mutta paikalliset ihastelevat "kaunista kevättä".

Eilen tupsahdin vahingossa keskellä vuotuisia Flower Mart -kukkamarkkinoita, jotka järjestettiin Washington National Katedraalin kirkkomaalla. Pääsin ihastelemaan muun muassa tätä upeaa 'Sequestered Sunshine' itoh-pionia muiden pionien vielä pullistellessa nuppujaan.

Tarkoitus on ollut postata matkakuulumisia viikon varrelta, mutta tiukat työpäivät ja aikaero ovat velottaneet hyviä aikeita. Illat noudattavat samaa kaavaa: päivän rupeaman jälkeen syömään, suorin vartaloin sänkyyn ja ylös keskellä yötä. Kello on nytkin kolme yöllä tätä kirjoittaessani, uh huh!

Reissukuulumiset päivittyvät tällä hetkellä ainoastaan Instagramiin ja sen Storyyn. Sinne voit kurkata tästä linkistä.

Oikein mukavaa sunnuntaita!

Mitä nyt yhdestä päivästä?

Tiedättekö niitä päiviä, kun kaikki menee pieleen aamusta alkaen? Kahvinkeittimeen on unohtunut tippalukko. Paidalle tippuu hammastahnaa. Aikataulut mättävät ennen kuin olet edes astunut ovesta pihalle ja loppupäivän olet joka paikasta myöhässä. Auton bensatankki huutaa tyhjyyttä ja kun kurvaat tankkaamaan, polttoainesäiliön kansi on jäätynyt kiinni. Kauppalista unohtuu kotiin. 

Iltaan mennessä olkapäällä istuu suuren suuri mörökölli, jota et saa ravistettua pois. Menet nukkumaan huonolla tuulella. Kääntelehdit ja vääntelehdit, päätäkin jomottaa. Ja kun sitten seuraavana aamuna yrität anteeksipyydellen selittää ja jotenkin oikeuttaa käytöstäsi lapsille, niin 6-vuotias katsoo suoraan kohti ja sanoo hymyssä suin: "Mitä nyt yhdestä huonosta päivästä!"

Just niin, mitä siitä! Muna on niin paljon viisaampi kanaa. Uusi päivä ja uusi fiilis, näillä eväin eteenpäin. Hyvän fiiliksen päivää siis sinullekin!

Ps. Tämä kukkaterapiakuva on toukokuiselta Nizzan kukkatorilta. Lämpöä, värikylläisyyttä ja tuoksuja muistellessa ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle. <3

Puutarhassa juuri nyt

Juuri nyt puutarhassa ihastuttavat upeat pionit. Erityisen ihana on itoh-pioni 'Julia Rose', joka kukkii pitkään ja vaihtaa väriä kukinnan edetessä. Helppohoitoisia itoh-pioneja on ehdottomasti saatava lisää!

Enemmän tästä kesäkaunottaresta Minttua ja mustikoita -blogissa. Löydät postauksen täältä.

Kaunista viikonlopun jatkoa!

Ihanaa olla kotona!

Reissut ovat varsin mukavia ja mieleenpainuvia, mutta on se vaan ihanaa palata kotiin ja omaan puutarhaan! Ei ehkä ihan Prinsessa Dianan tasoiseen, mutta juuri itselle sopivaan ja omannäköiseen.

Kotipihassa oli tapahtunut kasviräjähdys reissun aikana. Sekä hyvässä (sormustinkukat, kasvimaa) että pahassa (rikkaruohot). Mutta koska kesäkiireet jatkuvat vielä sen verran kiivaina, että rikkaruohojen nyppisimiseen ei ole aikaa, päätin ummistaa silmät vesiheinäviljelmiltä ja istahtaa kahville kirsikkapuun kupeeseen.

Huomenna pääsen tapaamaan rakkaita ystäviä vuosien takaa. Tiedättehän niitä sielunsiskoja, joiden kanssa juttu jatkuu joka kerta siihen mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. Joiden kanssa on jaettu elämän myrskyt, lasten syntymät, ilot ja surut. Joiden tukeen voi aina luottaa. Jotka kertovat kursailematta, sopiiko sovittamasi vaate sinulle, halusit kuulla tai et. Ja jotka saavat sinut nauramaan niin, että Tenalle todellakin olisi käyttöä.

 Ohjelmassa siis vatsalihastreeniä kaiken herkuttelun ja hyvän seuran lomassa.

Hersyvää viikon jatkoa!

Kotipihan kuningattaret

Pionit aloittelivat kukintaa kotipihassa juuri ennen juhannusta. Mökillä ne olivat vasta nupuillaan. Näiden odottaminen on aina yhtä kihelmöivää. Jättimäisiä kukkia ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta. Tai rakastamatta.

Lisää ihanista pioneista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sinne tästä.

Kukkarikasta viikon aloitusta!

Sinnikäs sissi

Ihana Itoh-pioni Julia Rose pyrki auki kurjasta kelistä huolimatta. Sinnikäs sissi! 

Erityisen ihanaksi tämän tekee se, että viime vuonna niiiiin kauniisti kukkinut, hennon persikan sävyinen Itoh-pioni Canary Brilliants ei selvinnyt talvesta. 

Puutarhurin sydän itkee katkeria kyyneliä, kun katson viimevuotisia kuvia siitä.

Talviovauriot olivat pihassamme muutenkin melko suuret. Yllättävien perusperennoiden lisäksi talvi vei mukanaan mustikoita, rhodon, koristekirsikan jne. jne. Mutta ei auta piehtaroida, vaan puskea täysillä eteenpäin. Tällaista tämä puutarhanhoito on. Ylä- ja alamäkeä. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Hanskat tiskiin vasta haudassa, vaikka välillä manaankin jotain ihan muuta.

Sisua kaikille puutarhasisseille ja kohti uusia haasteita!

Vastalause

Mies väitti, että puutarhaan ei enää mahdu uusia kukkapenkkejä. Mitä ihmettä?? 

Esitin erittäin eriävän mielipiteen ja samaan syssyyn näytin netistä myynissä olevan unelmatalon. 4000 tai vaihtoehtoisesti 7000 neliön pihalla. Keskustelu tyrehtyi siihen. Sitä on vain joskus otettava kovat aseet käyttöön.

Viime vuonna istutetun Itoh-pionin kukinnan odotus on ihanan kutkuttavaa. En yhtään muista, minkä väriset kukat tässä ovat. Lappu on todella hyvässä tallessa.

Mutta sen sijaan osaan kertoa Neudorffin luonnonmukaisten torjuntatuotteiden voittajat! Sain Kotipuutarha-lehdeltä arvottavaksi kolme Neudorffin tuotepakettia, jotka sisältävät Loxiran Muurahaispuffetin, Sprutzit RTU Tuhohyönteisten torjunta-aineen sekä Ferramol Etanasyötin. Onnetar on nyt laulanut ja voittajat ovat:

Jessika, Laura Salo ja Ulla / unmuumeili(at)outlook.com

Laittakaa yhteystietonne minulle osoitteeseen kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan Neudorffin tuotepaketit matkaan!

Lämpimät onnittelut voittajille ja kiitos kaille arvontaan osallistuneille!