Jokavuotinen kevätkateus alkaa nostaa päätään. Iloitsin tämän viikon kevätfiiliksistä ja innokkaana kuvailin ympäri pihaa. Ja sitten Instagramissa pyörähti vastaan lumettomia pihoja, lumikelloja ja leskenlehtiä (!!). Tässä kohtaa on taas todettava, että Suomi on sittenkin aika iso maa ja kevät keikkuen tulevi, se vain keikkuu eri aikaan eri puolille maata.
Tässä kuitenkin kevätkatsaus meidän pihaan. Terassi on sulanut jo melkein näkyviin. Toki tässä on joku hullu lapionainen avittanut, mutta melkein voisi jo tepastella paljasjaloin.
Kasvihuoneen polusta melkein jo kuultaa maa. Ansarin sisällä on vielä kaikenlaista roipetta sikin sokin, mutta ei se haittaa. Jos helmililjat mätsäävät näin nätisti nippa nappa koossa pysyvään puusaaviin, niin olkoot vielä romut lattialla.
Takapihan terassilla oleva puutarhapöytä toimittaa nykyään ruukutuspöydän virkaa. Sekä pöytä että sen molemmin puolin olevat kasvulaatikot on yhä lumen saartamina. Toistaiseksi ei tarvitse haaveilla aikaisista kylvöistä.
Hevoskastanja pursuaa jo elinvoimaa. Teini-ikään päässyt hevoskastanja on kasvatettu siemenestä, joten koko ei ole vielä suuri. Olen saanut tämän lahjaksi ystäväni isältä, esikoisemme synnyttyä. Siemen oli saman vuoden satoa kuin pikkuisemme.
Kesähuoneen ympäristössäkin riittää yhä lunta. Mutta tuossa korituolissa on jo juotu ensimmäiset iltapäiväkahvit. Ja ovelle johtavista poluista jo melkein kuultaa singeli läpi.
Kevät on siis jo melkein täällä. Tai onhan tämä jo kevättä, sillä vain on vielä valkoinen valeasu päällään.