Viimeisiä viedään!

Joulukuussa oli ihan poikkeuksellisen paljon kauniita talvipäiviä. On saatu nauttia auringosta, puhtaasta lumikuorrutteesta, nähty sinitaivasta. Mutta erityisen upeaa on ollut tämä punertava valo! Taivaanranta on ollut vaaleanpunainen monena päivänä ja se on värjännyt koko maiseman häikäisevällä sävyllään.

Joulu tuli ja meni oikein mallikkaasti, vaikka kaikkia todo-listan asioita ei ehditty ruksia. Havutähdet sentään sain tehtyä, aatonaattona. Nämä ovat itselleni sellainen joulun must-juttu, jotka onneksi valmistuvat nopeasti, kunhan homman saa vain aloitettua.

Joululomalla kävimme myös kaupunkikaksiossa edistämässä keittiöremonttia. Toisessa kaupungissa sijaitsevan asunnon remontointi matkan päästä on suhteellisen haastavaa, mutta kun asunto sattuu olemaan vielä vanhassa kerrostalossa, niin voipi todeta, että mikään asia ei ole mennyt kerralla putkeen. Eikä yleensä edes toisella. Matkan varrella on saatettu kuulla lauseita: "Ei koskaan enää! / Viimeinen kerta! / Hullun hommaa..." Mitä näitä nyt on.

Vuodenvaihdetta juhlistetaan kotona, ystävien kesken, perinteitä kunnioittaen. Saimme ihania vieraita, joiden kanssa olemme juhlineen joko joulua tai uutta vuotta jo 9 vuoden ajan.  Perinteeseen ei tullut katkoa edes Amerikassa, sillä vieraamme matkustivat silloin normaalin 350 km sijaan 7000 km. Ihan huikeaa!

Toivon, että uusi vuosi jatkuu yhtä kauniina kuin kulunut joulukuu. Toivon myös aikaista kevättä, lempeää kesää, terveyttä koko perheelle. Kulunut syksy on ollut henkisesti raskas ja kuluttava, ja koko perheen mieliala on välillä ollut alavireinen. Toivonkin, että elämä selkiytyy viimeistään kevätauringon myötä. 

Tällä hetkellä oma olo on vähän kuin tällä omena- ja kirsikkapuun keskellä uinuvalla kasvihuoneella. Olen paikalla, mutta talvihorroksessa. En tee tänä(kään) vuonna uuden vuoden lupauksia, sen sijaan lupaan jatkossakin nähdä kauneutta arjen ohikiitävissä hetkissä, pysähtyä ihmettelemään lehteen puhkeavaa silmua, innostua tanssimaan kesken siivouksen.  Päivä on jo selvästi pidentynyt ja sekös tuo hymyn huulille!

Nämä kuvat on otettu aamusella. Aurinko vasta kurkisteli taivaanrannassa, mutta loi jo kaunista punertavaa valoaan. Toivotankin uuteen vuoteesi paljon valoa ja iloa. Tehdään tästä hyvä vuosi!

Hyvää uutta vuotta!

Valkeaa joulua!

Valkeaa joulua toivottiin, ja sellainen myös saatiin. Ja tänään aattona on luvattu myös auringon pilkahduksia. Otan nekin suurella ilolla vastaan!

Ilolla otan vastaan myös kotijoulun, jota saamme juhlistaa lähipiirin kesken.

Luvassa on perinteistä aaton ohjelmaa: joulupuuroa, joulutervehdysten viemisiä naapureille, joulurauhan julistus, glögihetkiä, Samu Sirkkaa ja Lumiukkoa, ruokien viimeistelyä, jännittynyttä odotusta, joulun iloa, lasten tuikkivia silmiä.

Toivotan jouluusi paljon iloa, valoa ja rauhaa. Ja toivon joulun olevan juuri sinun näköisesi ja oloisesi. Kiitos, kun olet kulkenut blogin matkassa tänä vuonna!

Hyvää joulua!

Ääripäästä toiseen - talven ihmemaa

Ei uskoisi, että näiden talvikuvien ottamisesta on vasta viikko. Mittari näytti silloin -21 astetta, kylmä ilma salpasi hengityksen ja pipon alta pursuavat hiukset saivat nopeasti valkoisen kuorrutteen. Juuri nyt keli on nollassa ja maisema todella pimeä, vaikka lunta onkin. 

Tässä ihan kotikulmilla on kaunis miljöö, jota käytetään paljon rippi- ja hääkuvausten taustana. Pikkuinen koski ja sen äärellä oleva vanha mylly muodostavat viehättävän rustiikkisen maiseman, joka elää ihanasti vuodenaikojen mukaan.

Pakkasaamuna puiden takaa esiin pyrkinyt aurinko ja veden päällä väreillyt merisavu loivat mahtavan tunnelman! Muodot ja värit olivat sumun pehmentävät ja harmahtavat, mutta kaikki näytti silti ihan huikean kauniilta.

Joulua kohden pakkanen näyttää taas kiristyvän ihan kunnolla. Saamme ehkä sittenkin valkean joulun! Onhan se jotenkin paljon sympaattisempaa fiilistellä perinteisessä lumimaisemassa kuin mustan maan äärellä. Tosin lumet voisivat sulaa pois sitten heti joulupyhien jälkeen. Johan sitä alkaa olla esikasvatusaikakin käsillä!

Mukavaa joulun odotusta!

Itsenäisyyspäivän juhlakattaus

Täällä otettiin jo vähän förskottia itsenäisyyspäivän kattaukseen. Vietämme juhlapäivää oman perheen kesken, mutta juhla-ateriaan ja kattaukseen on silti kiva panostaa. Tällä(kin) kertaa kattauksen juhlava ilme syntyi muutamalla helpolla elementillä. 

Raikkaan vihreät havut ja kauden ensimmäiset tulppaanit sopivat itsenäisyyspäivän juhlakattaukseen loistavasti. Juhlavaa, mutta maanläheistä. Aivan kuten suomalaisten juhlintakin.  Festivo-kynttilänjalat ovat suomalaiskotien klassikko ja valkoiset kruunukynttilät toimivat tilanteessa kuin tilanteessa. 

Valkoiset tulppaanit ja katajanoksat ovat muistoja lapsuudesta. Äiti yhdisti niitä aina näin joulun alla.

Pöytään on katettu sinertävä pellavaliina, jonka keskellä on puolestaan pellavainen kaitaliina. Havut ja tulppaanit on aseteltu kaitaliinan päälle rennosti, sinne tänne sujauttaen. Tulppaanit kestävät ilman vettä useamman tunnin, joten en laittanut niitä muovisuppiloihin. Toki tulppaanit kannattaa lisätä kattaukseen vasta viime metreillä. Ja muistakaa, havuja ei saa ottaa edes kaatuneesta puusta ilman maanomistajan lupaa!

Astioina on valkoista Teemaa ja Arabian vanhaan sinistä Valenciaan. Juomalasit ovat Essence-sarjasta ja ruokailuvälineet on juhlan kunniaksi hopeiset. Valkoiset pellavaservetit on kääräisty rennosti lautasten päälle.

Terassilla ollut "joulumänty" pääsi osaksi juhlakattausta. Olihan perinteinen lippunauha ripustettava jonnekin!

Toivottelen täältä jo etukäteen oikein hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää!

Ja hyvää toista adventtia!

Kohti joulua!

Joulukuun ensimmäinen. Se oli lapsena aina ihan tavattoman kutkuttava päivä. Ja onhan siinä edelleen erityistä joulun taikaa.

Meillä ei ole aurinko viime päivinä näyttäytynyt. Mutta kipakka pakkanen ja hento lumikerros loivat puutarhaan kauniin joulutunnelman. Tosin lunta tuprutteli iltasella ihan urakalla ja pimeän tullen piti tehdä jo ensimmäiset lumityöt.

Niin paljon kuin rakastankin kesän runsasta väripalettia, niin tällainen harmaus on omalla tavallaan todella kaunista. Ja ennen kaikkea mieltä rauhoittavaa. Kun kiireet painavat päälle ja pään kovalevy on vaarassa tiltata, lähes väritön maisema tuo kaivattua tasapainoa ja seesteisyyttä.

Eukalyptukset ovat edelleen kesähuoneen edustalla, pakkasesta huolimatta. Minulla ei ole mahdollisuutta talvettaa näitä, joten saavat koristaa myös talvipuutarhaa. Eukalyptuksen siniharmaa sävy sopii tähän vuodenaikaan aivan täydellisesti.

Ihanaa joulukuun aloitusta!