Joulukuun ensimmäinen. Se oli lapsena aina ihan tavattoman kutkuttava päivä. Ja onhan siinä edelleen erityistä joulun taikaa.
Meillä ei ole aurinko viime päivinä näyttäytynyt. Mutta kipakka pakkanen ja hento lumikerros loivat puutarhaan kauniin joulutunnelman. Tosin lunta tuprutteli iltasella ihan urakalla ja pimeän tullen piti tehdä jo ensimmäiset lumityöt.
Niin paljon kuin rakastankin kesän runsasta väripalettia, niin tällainen harmaus on omalla tavallaan todella kaunista. Ja ennen kaikkea mieltä rauhoittavaa. Kun kiireet painavat päälle ja pään kovalevy on vaarassa tiltata, lähes väritön maisema tuo kaivattua tasapainoa ja seesteisyyttä.
Eukalyptukset ovat edelleen kesähuoneen edustalla, pakkasesta huolimatta. Minulla ei ole mahdollisuutta talvettaa näitä, joten saavat koristaa myös talvipuutarhaa. Eukalyptuksen siniharmaa sävy sopii tähän vuodenaikaan aivan täydellisesti.
Kauniita kuvia <3 Totta - vaikka kesän vihreys, vehreys ja värit ovat ihania, kyllä talven värit ja sävyt ovat ihania. Täällä Kainuussa on muuten lunta paljon. Eilen tehtiin lumityöt kolmeen kertaan ja nyt aamusta on lähdettävä tekemään vielä kertaalleen. :)
VastaaPoistaTosi kaunista! <3
VastaaPoistaSe on todellakin joulukuun ensimmäinen. Kyllä lumi tuo ihan erilaisen fiiliksen joulukuuhun. Vaikka ei sitä meilläkään ole kuin pieni kerros. Eukalyptukset näyttää kivalta tuossa. Mukava vihree väri!
VastaaPoista