Voi tätä onnea!

Helteinen elokuu laittoi toden totta vauhtia tomaatteihin! Elämä on nyt yhtä sadonkorjuun juhlaa, kun sekä kasvihuoneessa että lämpimällä seinustalla olevat tomaatintaimet antavat parastaan. Aromikkaita, eri värisiä, eri mallisia ja eri kokoisia tomaatteja kypsyy sellaista vauhtia, ettei syömään ehdi.

Aamupalatomaattien hakeminen ansarista on päivän lempihetkiäni. Kasvihuoneessa on silloin ihanan rauhallinen ja täyteläinen tunnelma. Siirsin tänne varta vasten tuolinkin, sillä hörpin tässä usein kahvikupposen. Elokuun lämpimät aamut ovat olleet suorastaan siunaus tällaiselle vilukissalle!

Tunnelma täällä on kyllä aika intensiivinen. Tomaatit on latvottu, mutta silti ne kurkottelevat kohti kattoa ja kaartelevat ihan minne sattuu. Tämän kesän uusia kokeiluja oli muun muassa 'Shirley' tomaatti. Se on osoittautunut varsin satoisaksi, ja tomaatit ovat tiiviisti kauniissa tertuissa. Tämä pääsee ehdottomasti jatkoon.

Myös basilika on rakastanut elokuun lämpöä. Kylvin nämä verrattain myöhään suoraan kasvariin ja latvoja on saanut napsia ruokiin kivasti pitkin kesää. Vielä ovat oikein freshejä ja maukkaita, eivät ollenkaan puisevia.

Saatoin keväällä mutista ja murmuttaa jotakin epämääräistä tomaatintaimien koulimisesta, karaisusta, tukemisesta ja vaikka mistä. Mutta juuri nyt tuo kaikki on suloisesti unohtunut. Ja näihän sen kuuluu mennäkin. Nyt nautitaan työn hedelmistä.

Hyvää viikonloppua ja tunnelmallisia elokuun viimeisiä päiviä!

Oi ihana toukokuu!

Tämä keväänvihreä, siitä ei vaan saa tarpeekseen! Heleää, raikasta, kaunista ja niin täynnä elinvoimaa. Aivan kuten puutarha juuri nyt.

Tomaatintaimet ovat viettäneet ensimmäiset yönsä kasvihuoneessa. Aamulla hipsin kasvariin vähän sydän syrjällään, sillä yöt ovat vielä olleet kovin arvaamattomia näillä kulmilla. Mutta hyvin pienokaiset olivat siellä pärjänneet! Samalla ehdin ihastella uuteen päivään heräävää puutarhaa. Kevään kauneus häkellyttää ja yllättää joka vuosi.

Pihan hedelmäpuista kukkaan ehti ensimmäisenä siniluumu 'Sinikka'. Kirsikkapuun alle levittäytynyt valkovuokkomatto on lumonnut jo pitkään. Sille viileä kevät näyttää sopineen hyvin.

Kirjopikarililjat näyttävät nauttivan olostaan täysin rinnoin. Nuokkuvat kukat tuovat aina mieleeni mummolan vanhan lampunvarjostimen. Näissä on samaan aikaan suloista herkkyyttä ja iloista kepeyttä. Kukat nousevat perennapenkistä uskollisesti kevät toisensa perään. Toisin kuin alakuvan narsissit... 

Instagramin puolella jo manasinkin, että mikä kumma menninkäinen varastaa narsissisipulit vuodesta toiseen. Aina niitä istutan ja aina ne katoavat. Pari mätästä sentään löytyy, mutta ei todellakaan sitä määrää mitä puutarhaan on sipuleja upotettu. Ihania nämä ovat joka tapauksessa!

Narsisseja tai ei, keväänvihreä huumaa. Se menee suoraan sydämeen, aivoihin ja jokaiseen aistinystyrään. Saa huokailemaan onnesta, pysäyttää puutarhassa puuhaavan niille sijoilleen, palkitsee pitkän ja monelta osin haastavan talven jälkeen. Tulppaanien värikimara antaa vielä odotuttaa ja omenapuiden nuput vasta pullistelevat. Mutta tästä eteenpäin tämä on taas pelkkää puutarhan juhlaa!

Ihanan kesäistä keskiviikkoa ja lähestyvää pyhää!

Kansa vaatii kevättä!

Puhtaanvalkea hanki loistaa auringossa ja vastasatanut lumi on puuterisen kevyttä. Taivas on kirkkaansininen, ja pakkasyön jälkeen huurteiset oksat kimmeltävät kuin ne olisi päällystetty pienillä timanteilla.

Siis mitäh?! Valkoista hankea, pakkasöitä, jäähileitä? Eikö kukaan ole kertonut luonnolle, että huhtikuu on alkamassa? Haluan lämpöä! Ja pihan täyteen piippoja! Mieluiten ihan juuri nyt heti.

Pihaa kiertäessä (tai ensi viikon sääennustetta katsoessa) ei todellakaan tunnu, että huhtikuun alku on täällä. Sovitaanko nyt ihan yhteisesti, että ei enää mitään lumitansseja? Käännetään katseet kohti kevättä, saa sanoa vaikka parit loitsutkin. Toivotan avosylin vastaan veden lorinan ja kevään tuoksut. Vaikka kevään merkkejä kysyessäni joku vastasikin, että kevät tuoksuu mädäntyneille kasveille.

Kesähuoneen ikkunalla olevat tetenarsissit sentään tuovat keväisen tuulahduksen. Perunanarsisseja en ole uskaltanut jättää tiukempiin yöpakkasiin. Mutta tetet ovat sitkeitä kaunokaisia. Saattavat nuokkua pakkasen jäljiltä, mutta tokeentuvat nopeasti auringossa.

Nyt hus kaikki kinokset ja lumisateet. Kansa vaatii kevättä!

Huhuu, missä olet kevät?

Vietimme talviloman (eli viime viikon) Rukalla. Siellä katselin etelä-Suomesta tulleita instapäivityksiä, joissa hehkutettiin aurinkoista keliä ja kevään tuloa. Kotiin palatessamme odotin suurin piirtein piippojen jo pilkistävän kukkapenkistä.

Mutta edessä olikin lumityöt, eikä etupihan asvalttiakaan vielä näkynyt. Ei auttanut kun laittaa hihat heilumaan ja siirtyä jokavuotisten perinteiden pariin: terassin esiin kaivamiseen.

Heti kun kaikki terassit on luotu lumikinoksista, siirryn tämän keittiöpuutarhan kupeessa olevan kahvipaikan kimppuun. Polku perille, keltainen narsissiruukku pöydälle ja viereen kuuma kahvikupponen. Siinä on hyvä odotella krookusten tuloa ja suunnitella viljelylaatikoiden kylvöjä. Toistaiseksi kyllä vielä toppahousuissa.

Tymäkkä talvi näyttää tehneen hieman tuhojaan. Kasvihuoneen takana oleva köynnösaita odottaa korjaamista. Ulkona olleita ruukkuja on hajonnut normaalia enemmän. Toki osalla oli jo ikääkin. Mies oli selvästä salaa tyytyväinen, että ruukkuarsenaalini koki luonnollista karsintaa. Reppana ei tiedä, mihin suunnittelen suuntaavani heti puutarhamyymälöiden avauduttua.

Lisääntynyt valon määrä on juuri sitä, mitä mieli kaipaa tässä maailmantilanteessa. Aamukahvit saa nautiskella jo melkein valoisassa, ja iltaan tuntuu tulleen taas lisää tunteja. Näistä saa energiaa ja toivoa aivan valtavasti.

Ja kyllähän sitä kevättä on jo ilmassa! Ei ehkä ihan niin nopeassa tahdissa kuin itse toivoisin, mutta aurinko lämmittää jo lupaavasti. Koko talven portinpielessä uskollisesti vartioinut Bernhart-lumiukko oli poissaollessamme kokenut muodonmuutoksen. Ehkä ne kinoksetkin tuosta kohta alkavat huveta.

Valoisampia aikoja!

Kevätfiilistä hankien keskellä

Lumikasojen keskellä ei ehkä ihan vielä näytä siltä, mutta auringon paistaessa mieli on jo kovin keväinen. Näin talvella sitä jaksaa ihmetellä kerta toisensa jälkeen. Miten valtava vaikutus valolla on sekä mieleen että jaksamiseen!

Valo on jo selvästi muuttunut erilaiseksi ja aurinko lämmittää otollisesta kulmasta paistaessaan. Auringon ja kevätfiilikset myötä täällä on aloitettu jokavuotinen rituaali: terassien esiin kaivaminen. Yksi terassi huhkittiin jo esiin pikkumiehen kanssa, jonka jälkeen nautittiin ansaitut pihakahvi-kaakaot.

Tänä talvena olen mielestäni tyhjennellyt kasvihuoneen kattoa tavallista useammin. Samoin aidat, pergolat, havut, omenapuut ja erityisesti yläkuvan rungollinen syreeni ovat olleet erityistarkkailuissa. Pikkusyreeni 'Palibin' on melkoisen tuuhea ja kerää tiheille oksilleen herkästi massiivisen määrän lunta. Poloinen on välillä ollut ihan väärällään. Siksi on tärkeää tarkkailla näitä säännöllisesti ja vapautella lumen painosta.

Mutta varjoliljojen hauskat siemenkodat, ne näyttävät kestävät mitä vain! Ei paljon hetkauta Valtterit tai rusakot näitä talventörröttäjiä. Sieltä ne kurkottelevat korkean hangen keskeltä.

Seuraavaksi taidan kaivaa esiin tämän keittiöpuutarhan kupeessa olevan pöytäryhmän. Pieni polku perille, taljaa takamuksen alle ja kuumaa kuppiin. Mikäs siinä ollessa, aurinkoisena päivänä istuskellessa!

Enää ei varmasti menee kauaa siihenkään, että lasitettua terassia pääsee täyttämään kevään ihanilla sipulikukilla. Ehkäpä pitää suunnatta ensimmäisille narsissiostoksille jo tänään...

Aurinkoisia päiviä!

Ansarin syyssiivousta auringon tahtiin

Täällä tehdään puutarhan syystöitä nyt auringon tahtiin. Sateella ei viitsi nokkaansa ulos laittaa. Ajatuksena on, että mitä ei ehdi nyt, sitä jatketaan keväällä. Talven jälkeen rikkaruohojenkin nyppiminen tuntuu taas ihan huippupuuhalta.

Toki jos syksyn sää antaa myöden, tiedän möyriväni puutarhassa vielä marraskuussakin. En ole ikinä osannut kiirehtiä syyssiivouksen kanssa. Annan kukkien kukkia niin kauan kuin ne jaksavat. Vaikka se sitten tietäisi viivästyneitä siivouspuuhia.

Kasvihuone oli tyhjennetty jo aikaisemmin, mutta nyt tein kevyen syyshuollon. Irrotin varjostusverhot, keräsin kasviroskat, tarkistin kasvarin sisänurkat ja listat. Lopuksi harjasin ja pesin lattian. Täällä on mukavampi tehdä talven havutöitä, kun paikat ovat suurin piirtein putsingissa. Keväällä edessä on perusteellisempi nurkkien jynssäys ja ikkunoiden pesu. 

Kasvulaatikoiden tyhjentämisen yhteydessä pöydälle oli jäänyt kasa vihreitä marjatomaatteja. Mutta siellä ne ovat hyvin kypsyneet, ansarin suojissa. Aurinkoisena päivänä kasvihuoneessa oli suorastaan kesäisen lämmintä!

Viikonloppuna virittelen vielä joulukausivalot kasvariin ja sitten vain kohti jouluaskarteluja! Haravoinnin ja kukkasipulien istutuksen lomassa.

Mukavaa loppuviikkoa!

Rempsallaan vai boheemin kaunista?

Syyskesä on aina ollut itselleni puutarhassa vähän haasteellinen aika.  Olen enemmän sellaisen hallittavan puutarhan ystävä. Tällä tarkoitan alkukesän pontevaa kasvua, suoria rivejä kasvimaalla, vehreitä ja jänteviä tomaatintaimia. Tähän aikaan syyskuusta kaikki on vähän käsiin räjähtänyttä. Niin keittiöpuutarhassa kuin perennapenkeissäkin.

Toisaalta kyllä rakastan rennon boheemia tyyliä, mutta huomaan herkästi näkeväni syyskuun puutarhassa kauneuden sijaan tekemättömien töiden listan. Loputtoman listan. Olenkin yrittänyt tänä vuonna rutistaa työlistan mielestäni jonnekin tuonnemmaksi (vaikkapa marraskuulle!). Nyt nautiskellaan täysin rinnoin loppukesän runsaudesta ja väriloistosta.

Ja runsautta toden totta riittää! Kasvihuoneen sivusta on melkoista viidakkoa. Siellä on sikin sokin minttua, kultapalloja, maa-artisokkaa. On tsinnoita ja kesäkurpitsaa. Villiviiniä, syreenejä ja ruukussa kasvava katsura.

Syyskuun aurinko luo pehmeää valoa ja saa tunnelman jotenkin ihanasti hidastumaan. On kuin säteet viipyilisivät tarkoituksella hetken pidempään. Ennen illan pimeää. Syksy tekee tuloaan, halusi sitä tai ei.

Nyt on juuri passeli aika hengittää syvään ja nauttia. Tallentaa näkymät muistiin. Pysähtyä. Kerätä kukkia maljakkoon, tomaatteja leivän päälle, rouskutella porkkanoita. Siivota ehtii myöhemminkin.

Kaunista siirtymää syksyyn!

Huoltopäivä

Ei onneksi huoltokatkos, vaan huoltopäivä. Sellaisen pidän tomaateille kerran viikossa. Pyrin pitämään viikonpäivän aina samana, jotta varmasti muistan hoitaa hommat.

Mitä huoltopäivään sitten kuuluu? Käyn silloin tomaatit läpi ja poistan lehtihankoihin kasvaneet varkaat. Tai ainakin kaikki ne, mitkä huomaan. Aina niitä sinne jää. Samalla tarkistan tukinarut ja fiksailen niitä tarvittaessa.

Tässä vaiheessa kasvukautta karsin myös alalehtiä, yleensä 2-3 lehteä per tomaatti kerrallaan. Välillä karsin näköjään myös terttuja, vaikka se ei ohjelmaan varsinaisesti kuulukaan. Tässä saksien alle joutui luumutomaatti 'Oxheart'. Taustalla kypsymässä juovikkaita 'Tigerella' tomaatteja. Ne ovat onneksi vielä kiinni emokasvissaan!

En ole vielä latvonut tomaatteja, mutta senkin aika alkaa olla käsillä. Latvominen varmistaa, että tomaatti ei enää käytä energiaa uuteen kasvuun, vaan keskittää voimansa jo olemassa olevien raakileiden kypsyttämiseen. 

Kuvan 'Olivade' on yksi lemppareitani. Tomaatit ovat mukavan kokoisia ja niitä tulee yleensä todella runsaasti. Ihan täydellinen tomaatti leivän päälle, napakka ja mehevä.

Huoltopäivän jälkeen kasvihuoneessa on taas hetken selkeämpää ja helpompi hengittää. Vähän sama fiilis kuin olisi raivannut keittiössä tiskipöydän.

Kuivuudesta huolimatta kasvihuoneen ympäristö tuntuu sekin räjähtäneen käsiin. Tosin kasvihuoneen luonnollisena varjostuksena toiminutta kirsikkapuuta vaivaa jokin tautipaholainen. Puu on jo pitkään tiputellut kuivia lehtiä pitkin tanteretta ja on muutenkin normaalia huonommassa hapessa. Ei auta kuin toivoa, että puu kestää kuivan kesän kiusat ja tokenee taas ensi kesäksi.

Mukavia huoltopäiviä ja alkanutta sadonkorjuuta!

Heinäkuun helteissä

Takana on ihana, juhlien täyttämä miniloma Helsingissä. Maisemanvaihdos teki hyvää koko perheelle ja oli virkistävää puuhailla kaikkea muuta kuin kotoa tuttuja asioita. Pienessä kaupunkikaksiossamme ei tarvinnut stressata tekemättömiä kotitöitä tai jokailtaista kastelua. Virkistäytyminen hoitui vene- ja uimaretkillä. Päivisin parkkeerasimme esikoisen kanssa lähipuistoon ison puun varjoon ja kaivoimme kirjat esiin.

Rakastan lämpöä enkä suostu vieläkään huokailemaan, että kulunut kesä on liian kuuma. Sen sijaan sateen puuttuminen harmittaa. Sääennusteiden sateet ovat kiertäneet meidät jo pitkään. Pihamme on runsaan kasvillisuuden vuoksi aika suojaisa, mutta nyt kuivuus ja kuumuus on alkanut kurittaa varsinkin etupihaa. Perennat nuokkuvat penkeissään ja nurmikko on alkanut muuttua kellertäväksi.

Tomaatit sen sijaan rakastavat lämpöä, onhan kasvihuone ainoa paikka, jota kastelen säännöllisesti. Ystävällinen naapuri on hoitanut hommaa, kun olemme olleet tien päällä. Erilaiset basilikatkin rehottavat, vaikka niiden latvoja on ollut hieman laiskanpuoleinen.

Kasvihuoneen vieressä on suurehko kirsikkapuu, joka on viime vuosina varjostanut ansaria jo vähän liikaakin. Tänä vuonna olen ollut superkiitollinen puun tuomasta suojasta, istahdan itsekin usein puun alla olevaan korituoliin.

Tällainen nuupahtanut ja samalla kuitenkin ylikasvanut puutarha ei ole mitenkään suosikkejani. Olen enemmän selkeän alkukesän ihminen, kun kaikki on vielä jotenkuten hallittavissa. Tällä hetkellä puutarhamotivaatio on hieman kateissa, mutta olen vakuuttunut sen palautuvan kauan kaivatun sateen myötä. Se virkistää varmasti meitä molempia.

Leppoisaa viikon jatkoa!

Muistakaa juoda runsaasti vettä ja viilentää sisuskaluja jäätelöllä!