Huhuu, missä olet kevät?

Vietimme talviloman (eli viime viikon) Rukalla. Siellä katselin etelä-Suomesta tulleita instapäivityksiä, joissa hehkutettiin aurinkoista keliä ja kevään tuloa. Kotiin palatessamme odotin suurin piirtein piippojen jo pilkistävän kukkapenkistä.

Mutta edessä olikin lumityöt, eikä etupihan asvalttiakaan vielä näkynyt. Ei auttanut kun laittaa hihat heilumaan ja siirtyä jokavuotisten perinteiden pariin: terassin esiin kaivamiseen.

Heti kun kaikki terassit on luotu lumikinoksista, siirryn tämän keittiöpuutarhan kupeessa olevan kahvipaikan kimppuun. Polku perille, keltainen narsissiruukku pöydälle ja viereen kuuma kahvikupponen. Siinä on hyvä odotella krookusten tuloa ja suunnitella viljelylaatikoiden kylvöjä. Toistaiseksi kyllä vielä toppahousuissa.

Tymäkkä talvi näyttää tehneen hieman tuhojaan. Kasvihuoneen takana oleva köynnösaita odottaa korjaamista. Ulkona olleita ruukkuja on hajonnut normaalia enemmän. Toki osalla oli jo ikääkin. Mies oli selvästä salaa tyytyväinen, että ruukkuarsenaalini koki luonnollista karsintaa. Reppana ei tiedä, mihin suunnittelen suuntaavani heti puutarhamyymälöiden avauduttua.

Lisääntynyt valon määrä on juuri sitä, mitä mieli kaipaa tässä maailmantilanteessa. Aamukahvit saa nautiskella jo melkein valoisassa, ja iltaan tuntuu tulleen taas lisää tunteja. Näistä saa energiaa ja toivoa aivan valtavasti.

Ja kyllähän sitä kevättä on jo ilmassa! Ei ehkä ihan niin nopeassa tahdissa kuin itse toivoisin, mutta aurinko lämmittää jo lupaavasti. Koko talven portinpielessä uskollisesti vartioinut Bernhart-lumiukko oli poissaollessamme kokenut muodonmuutoksen. Ehkä ne kinoksetkin tuosta kohta alkavat huveta.

Valoisampia aikoja!