Tätä lisää, kiitos!

Vaikka alku näytti hieman synkeältä, syyskuu on nyt hellinyt kauniilla päivillä ja aurinkoisella kelillä. Kuumasta ja kuivasta elokuusta huolimatta puutarha on yllätävän runsas ja rehevä.

Tosin jo koetut yöpakkaset olisivat voineet tulla vasta lokakuun puolella. Aamuisin olen katsonut mittaria kauhunsekaisin tuntein ja sitten varovasti kurkkinut ulos sormien välistä.

En olisi vielä valmis luopumaan kukkaloistosta, joten illat on kanneltu ruukkuja, harsotettu daalioita ja suojattu satoa.

Puutarhaharrastajan elämä on melkoista jännitysnäytelmää näin syyskuussa. Harsotetut daaliat ovat toistaiseksi selvinneet (kuten yläkuvien 'Penhill Watermelon' ja 'Cafe au lait'), mutta hallatappioitakin on jo tullut. Myös kasvihuone tuli tyhjättyä normaalia aikaisemmin, jotta sain tomaatit kypsymään sisätiloihin viileän kelin alta.

Syyskesä on aina suloisen haikeaa aikaa. Ensimmäisen hallayön jälkeen tuntuu kuin elettäisiin laina-ajalla. Toivottavasti kauniit syyspäivät jatkuvat, sillä puutarhalla on vielä paljon annettavaa. 

Sadepäivänä

Tajusin tässä sadetta pidellessäni, etten ole tainnut koskaan postata sateisesta puutarhasta. Olen postannut kuvia sumuisista aamuista, iltavalosta, kauniista kesäpäivistä, marraskuun harmaudesta, lumen keskeltä ja räiskyvästä ruskasta. Mutta että olisin ihan varta vasten lähtenyt sateella kuvaamaan puutarhaa. Ehei. Sateella taivas on harmaa ja kaikki näyttää jotenkin lattealta aurinkoiseen päivään verrattuna. 

Paitsi näin alkukesästä! Ihan sama mitä taivaalta tulee, olen yhä lumoutunut luonnon vihreydestä, elinvoimasta ja tuoksuista. Joten tässä kuvaterveisiä sateisesta puutarhasta, ole hyvä!

Alkukesän vehreys tulee jotenkin aina yllätyksenä. Päärynä 'Pepi' on pitänyt tiukasti kiinni kukistaan, sateen ja tuulen keskellä. Luumu ja kriikuna ehtivät aloittaa kukintansa aikaisemmin, ja niiden terälehdet ovatkin jo lennelleet pitkin pihaa.

Arovuokko on hennon näköinen ja oloinen, mutta oikeasti varsin sitkeä kaunotar. Se ei hätkähdä edes myrkytuulista. Vahvakasvuinen ja innokkaasti leviävä perenna huojuu tuulessa kuin valkoinen pilvi. Samaa sinnikkyyttä toivon vaaleanpunaiselta 'Kadetti' koristeomenapuulta. Tämän purppuraomenapuun kukinta on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen upea. 

Jäin vielä kuvia katsellessani miettimään, että kun sade on piiskannut tulppaaneja ja tuuli riepottanut terälehtiä, niin voikukat eivät luonnollisesti ole moksiskaan. Ja niitähän muuten meidän puutarhassa piisaa.

Nyt kun maa on saatu kunnolla kosteaksi, perään voisi tulla rutkasti lämpöä ja aurinkoa. Saataisiin alkukesän vehreyttä vieläkin vehreämmäksi. Koska puutarhassa less is not more. More is more. 

Mahtavaa kesäkuun alkua kaikille. Ja ihanaa juhlahulinaa koulunsa päättäville! 

IIlan tullen

Hyppäys hellekesästä suoraan syyskeleihin ja arkeen on tuntunut tänä vuonna jotenkin tavattoman vaikealta. Vaikka voisi kuvitella, että juuri tällaisen kesän jälkeen olisi jo valmis siirtymään syksyyn. Ettei tarvitsisi haikailla kesän perään. Mutta yllättävän koville tämä nyt ottaa.

Kesäpäivänhattu 'Cherry Brand'.

Onneksi puutarha tarjoaa satoa ja kukkaloistoa yltäkylläisesti. Kesähuoneen vieressä on neljä viljelylaatikkoa, joista yhden täytin tänä vuonna pelkästään kesäkukilla. Laatikon etualalla kasvaa kesäpäivänhattu 'Cherry Brand', joka on siemenestä kasvattamani kesäkukka. Sen väritys sopii elokuuhun täydellisesti. Kesäpäivänhatun takana on samaa värimaailmaa toistava puna-auringonkukka 'Ms Mars'. Takana kurkottelee jättiverbena, joka ei hätkähdä kovistakaan sateista tai tuulista.

Puna-auringonkukka 'Ms Mars'.

Yhdessä viljelylaatikoista kasvaa daalioita. Nämä 'Cafe au lait' kaunottaret puolestaan ovat ruukuissa molemmin puolin kesähuoneen ovea. Muhkeat kukat olivat ihania jo heinäkuussa, mutta istuvat yhtä hyvin ilta-auringon kultaamaan maisemaan syyskesällä. Voisin ihastella näitä tuntitolkulla!

Daalia 'Cafe au lait'.

Hämärä laskeutuu iltaisin jo yllättävän nopeasti. Pimenevissä illoissa on oma tunnelmansa, mutta aamut saisivat pysyä valoisina vielä pitkään. Oma energiatasoni on suoraan riippuvainen valon määrästä. Mies aina nauraa (tai se taitaa kyllä olla enemmän sellaista epätoivoista irvistelyä), että olen aivan eri ihminen talvella ja kesällä. Allekirjoitan tämän täysin.

Kovasti toivon, että vielä riittäisi kelejä istuskella puutarhassa. Ihmetellä muuttuvaa värimaailmaa, haistella syyskesän tuoksuja, unohtaa kahvikuppeja sinne tänne ruukutuspöydille ja hurmaantua ilta-auringon kultaamasta maisemasta. Sateet voisivat nyt hetkeksi olla tässä ja arki muutenkin tasoittua.

Lempeää elokuun loppua!

Haaveillen kohti kesää!

Hiihtolomaa lumihankien keskellä viettäessä ei keväästä ole vielä tietoakaan. Mutta pää pursuaa jo puutarhahaaveita ja -unelmia oikein urakalla. Kotipihan kukkapenkit alkavat olla kohtuullisen täynnä, mutta koska puutarha oli oman onnensa nojassa kaksi vuotta, aion hyvittää sen puutarhalle (ja itselleni...) ihanilla uusilla kasvihankinnoilla.

Lisää puutarhaunelmointia Marian hyötytarhassa, jossa aloitin jo kasvilistan rustaamisen. Kyllähän parille perennalle nyt aina pitää paikka löytyä! Kasvihaaveita ja puutarhaunelmia -postaus löytyy täältä.

Aurinkoista maaliskuun alkua!

Jos tähdet ovat oikeassa asennossa

Tulin huikkaamaan pikaheipat, sillä täällä on aloitettu arki todellisella ryminällä. Viimeinen lomapäivä eli maanantai oli kaikkea muuta kuin rentoa chillailua ja pulssin tasailua. Päivä sisälsi vauhtia ja vaaratilanteita yli oman tarpeen, mutta illalla sänkyyn päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena. Tosin unta jouduttiin odottelemaan tavanomaista pidempään. Lasten uusien koulujen tuoma jännitys valvotti niin koululaisia kuin äitiäkin. Ja jälleen kerran suorastaan kadehdin miehen rentoa suhtautumista tällaisissa tilanteissa. Ei näkynyt kynsien pureskelua tai hermostunutta sängyssä pyörimistä siinä osoitteessa!

Kun ensimmäinen koulupäivä oli saatu kunnialla ohi, saikin aloittaa seuraavan päivän stressaamisen. Edessä oli pikkumiehen kontrollipäivä Uudessa Lastensairaalassa. Kuopuksen munuainen operoitiin reilu vuosi sitten, mutta tarvittavat jälkitarkastukset jäivät välistä Amerikassa koronan takia. Päivään lähdettiin siis hieman pelonsekaisin tuntein. Uutiset olivat kuitenkin juuri sellaisia kuin tässä vaiheessa oli suotavaa. Lukuisista tutkimuspäivistä ja kivuliaasta leikkauksesta huolimatta Uusi Lastensairaala on kuopukselle aina mieluisa paikka, kiitos upeiden ja lapsiystävällisten puitteiden. Ihan piti toista kotimatkalle houkutella!

Tänään, jos tähdet ovat oikeassa asennossa ja jumalat suosiollisia, pihaan pitäisi viimein kaarta merillä seilannut konttimme. Jihuu!! Tuleviin päiviin mahtuu paitsi raivoisaa tavaroiden purkamista, niin myös hammaslääkäriä, tarkastuksia, häitä. Ehkä ne tavarat viimeistään jouluun mennessä ovat löytäneet paikoilleen. Puhelin piippaa muistutuksia tuon tuosta, sillä oma kovalevy taitaa olla jo liian täynnä. Asiat menevät yhdestä korvasta sisään ja välittömästi toisesta ulos.

Ilmassa on jo syksyn tuntua, vaikka viikonlopulle onkin luvattu mahtavaa säätä. Nautitaan siis vielä ihanasta lämmöstä. Loistavaa loppuviikkoa!

Keskellä kaaosta

Täällä ollaan, kädet mullassa ja kottikärry täynnä rikkaruohoja! Ensimmäinen kotiviikko on mennyt pitkälti puutarhan parissa, joka tietenkin sopii koronakaranteenilaisen ohjelmaan oikein hyvin. 

Tässä kuvassa hymyilyttää, mutta on täällä myös huokailtu syvään. Eikä pelkästään onnesta. Ensinäkymä oli, miten sen nyt sanoisi, aika runsas. Mutta ei mitään sellaista katastrofia, mistä ei reippaalla työllä selviäisi! 

Ensikuvat villiintyneestä puutarhasta ja sen selättämisestä nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Löydät postauksen tästä linkistä.

Ihanaa sunnuntaita!

Puutarhan vuosi

Uuden kynnyksellä on hyvä hetki muistella menneitä. Vaikka viime kesästä jäi päällimmäiseksi mieleen viileys ja sateet, niin tottahan toki puutarhavuoteen mahtui myös paljon muuta. Kuten ihanan aurinkoisia päiviä.

Puutarhavuosi 2017 nyt Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä.

Upeaa uuden vuoden aloitusta ja kutkuttavaa kasvukauden odotusta!

Vihreää ja vehreää

Vaikka keli on jo hyvinkin syksyinen, puutarhassa on edelleen todella vihreää ja vehreää.  Odotan kovasti aurinkoisia syyspäiviä, sillä toivon villiviiniseinämän saavan tänäkin vuonna upean ruska-asun ylleen.

Lisää villiviinistä ja lempikohdastani puutarhassa Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä. 

Mukavaa viikonloppua, täällä se menee työn merkeissä. Onneksi luvassa on hulvatonta seuraa ja naurun koettelemia vatsalihaksia!

Lyckliga Lotta

Yhteistyöpostaus: Kukat Huiskula

Kuorikate GreenCare

Silloin kun kesäsäästä ja sen vaikutuksista puutarhaan ei voi olla varma, kannattaa satsata perinteisiin ja kestäviin kesäkukkiin. Kuten tähän omenapuun alla paistattelevaan uudenguineanliisaan. Ruotsiksi kukka on kuulemma nimeltään Lyckliga Lotta. Vad kul!

Minulla on aikaisemmin ollut samaisen omppupuun alla valkoista ahkeraliisaa, mutta sitä oli jostakin syystä todella vaikeaa löytää tänä kesänä. Kokeilin siis ensimmäistä kertaa uudenguineanliisaa, jota onneksi löytyi Huiskulasta.

Istutin kukat juuri ennen juhannusta, alla oleva kuva on otettu varhain juhannusaattoaamuna. Kulunut kesä on ollut uudenguineanliisalle otollinen, sillä se pitää tasaisesta kosteudesta. Uudenguineanliisa, joka tunnetaan myös nimellä sateenkaaripalsami, viihtyy valoisassa tai puolivarjoisassa paikassa. Suorasta auringonvalosta se ei pidä.

Omenapuu sijaitsee pääterassimme ja kasvihuoneen välittömässä läheisyydessä ja näkyy myös olohuoneeseen. Siksi puu saa joka vuosi tyvelleen koko kesän kauniina pysyviä kukkia. Paikka omenapuun alla on otollinen monelle kukalle, sillä puun lehvästö suojaa niitä paahteelta ja rankkasateilta. Maa kyllä kostuu, mutta sade ei liiskaa oksiston suojissa olevia kesäkukkia. Jos uudenguineanliisaa muistaa lannoittaa parin viikon välein, kukinta säilyy kauniina pitkälle syksyyn.

En yleensä käytä kuorikatetta perennapenkeissä (ne ovat aivan liian täyteen ahdettuja), mutta tällaisella paraatipaikalla katettu istutusalue antaa siistin ja huolitellun vaikutelman. Lisäksi kukkien valkoinen väri korostuu kauniisti GreenCare Puunkuorikatetta vasten.

Pidän kovasti erilaisten materiaalien, pintojen ja muotojen vaihtelusta puutarhassa. Mieleni tekisi kirjoittaa asiantuntevasti, että ne tuovat virkistävää vaihtelua ja monipuolisuutta, mutta tosiassa epäsäännöllisyys on kertakaikkisen ihanan huoletonta! 

Kukaan ei huomaa karanneita kasveja tai penkistä pilkottavia rikkaruohoja, kun koko puutarha on "harkittua huolettomuutta". Voi mikä ihana ja monesta pelastava sanapari! Sillä erilaisten pintojen ja muotojen vaihtelua täällä totisesti piisaa... 

Minä toivottelen kaunista kesälauantaita ja rentouttavaa viikonloppua! Enkä suostu ollenkaan kurkkua kutittelevan flunssan vietäväksi.

* Blogiyhteistyö: Uudenguinenaliisa Huiskula

Puunkuorikate GreenCare

Pala paratiisia

Englannin visiitillä pääsin näkemään palan paratiisia. Buscot Park on englantilaisen herraskartanon uskomattoman upea puutarha. 

Lisää tästä silmiä ja sielua hivelevästä paikasta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä. Minä jatkan haaveilua puutarhaa kiertävistä tiilimuureista, joihin taivutella kasvamaan päärynäpuita ja muita ihanuuksia. Oih ja voih!

Kesä kesä kesä!

Voihan ihanuus! Kesähuone kylpee auringossa heti aamusta alkaen. Tulppaanit loistavat niin kirkkaina, että pitää melkein aurinkolasit hakea.

Tänä keväänä ostettu ja ruukkuun istutettu hakuropaju saa viettää kesänsä kesähuoneen portailla. Sen lehdet ovat hauskan kirjavat, aivan kuin kukkia nekin. Syksyn tullen istutan hakuropajun perennapenkkiin ja laitan kädet ristiin talvehtimista toivoen.

Mutta nyt ei mietitä talvehtimisia, vaan otetaan kaikki ilo irti auringosta ja lämmöstä. 

Upeaa kesäkuun alkua!

No nyt se on täällä!

Muistatteko, kun kerroin viime kesänä yhdestä elämäni ihmellisimmästä päivästä? Kun pieneen pihaamme tupsahti suuresti ihailemani tanskalainen puutarhaguru Claus Dalby? Nyt tuon vierailun kuvat ovat kansien välissä, Claus Dalbyn uusimmassa kirjassa Nordiske Haver.

Lisää juttua tästä täysin epätodellisesta päivästä ja sattumusten summasta Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset sinne tästä.

Mukavaa helatorstaita!

Liikaa?

Puutarhassa kaikki on nyt kovin ylenpalttista ja ylitsepursuavaa. Tällaiselle järjestyksen ihmiselle tämä loppusesongin runsaus on joskus jopa vähän liikaa. Mikään ei enää pysy penkissä, laatikoissa tai ruukuissa siellä missä pitäisi. Kasvit venyvät ja valuvat, kaikki on yhtä iloista sekamelskaa. Minne tahansa katsookin, maiseman täyttää värien kirjo ja runsas yltäkylläisyys. Ihan jo hengästyttää! 

Ruotsalaisista puutarhalehdistä tuttu "sensommar" kuvaa tätä ajanjaksoa mielestäni hyvin. Suomenkielen "loppukesä" on jotenkin latteampi ilmaisu. Ja eihän vielä voi oikein syksystäkään puhua, kun aurinko hellii ja sadonkorjuu on täydessä vauhdissa.

Upea syyskuun aloitusta, kutsuu tätä sitten millä nimellä tahansa!

Haaveista totta!

Otsikko johtaa nyt sikäli harhaan, etten ole koskaan haaveillut Claus Dalbyn vierailusta puutarhaamme. Kertakaikkisen absurdi ajatus edes. 

Mutta niin vain herra Dalby kurvasi helteisenä maanantaina etupihallemme ja meikäläisen sydän jätti pari lyöntiä välistä samalla, kun sanat meinasivat juuttua kurkkuun.

Autosta astui kuitenkin ulos niin valloittava ja hersyvän hauska herrasmies, että jännitys karisi samantien.

Ystäväni kysyi taannoin, mikä on ollut puutarhabloggajaurani tähtihetkiä. Olen varma, että hän odotti vastaukseksi kuohuviinin kyllästämiä cocktailjuhlia (koska niitähän me puutarhabloggaajat jatkuvasti harrastamme!). Mutta vastasin urani tähtihetken olleen viime kesänä, tarkalleen ottaen 24.6.2015, jolloin kirjoitin omalle Facebook-tililleni kutakuinkin seuraavasti:

"OMG. I think I just died and went to heaven. Claus Dalby alkoi seurata Insta-tiliäni. Minun tiliäni! Elämäni tähtihetki puutarhurina! Enää pitää vääntää rautalangasta siipalle, kuka on Claus Dalby. Ja anopille tiedoksi, että se on se, jolla oli ohjelmassaan hervoton kasvihuone ja tuhansittain tulppaaneja. Ja ruusuja. Ja kaikkea muuta. Mä niin keitän kakkukahvit!"

Yllä kirjoitetun valossa voi vain arvata, millaisen voi-kääk-apua-happi-loppuu -hepulin sain, kun minulta tiedusteltiin, sopisiko herra Dalbyn vierailla puutarhassamme. Melkoisen lyhyellä varoitusajalla. Ai että meillä? Sopiiko??

Pari päivää siivosin puutarhaa, kanttasin, purin kynsiäni, uskoin joutuneeni piilokameran uhriksi, nypin rikkaruohoja, kastelin helteessä nuupahtaneita kesäkukkia, jännitin, kihisin innostunutta odotusta ja paniikkia. 

Claus Dalby oli Suomenvisiitillä tulevien kirjojensa vuoksi ja kierteli kuvaamassa erilaisia puutarhoja. Ja jollain ihmeen ilveellä päätyi myös tänne peräkylille ja meidän pieneen puutarhaamme. 

Joskus totuus on niin paljon tarua ihmeellisempää! Vieläkin joudun epäuskoisena nipistämään itseäni, vaikka koko perhe olikin todistamassa tätä tähtihetkeä.

Herra Dalbyllä oli hauskaa lasten opetellessa tanskaa, itse sain paljon vinkkejä puutarhaan ja valokuvaukseen liittyen. Nyt voin jatkaa haaveilua tutustumisesta Claus Dalbyn henkeäsalpaavan kauniiseen puutarhaan. Ei sitä ikinä tiedä minne asti haaveet kantavat!

It was such an honour to have Claus Dalby from Denmark visiting our little garden. 

Still quite overwhelmed by it. 

I will truly cherish this unique experience!