Villasukkia ja värien leikkiä

En pidä kylmästä, mutta rakastan syksyä.

Sen värejä, viipyilevää tunnelmaa, kirpeitä aamuja, omenan tuoksua.

Rakastan villasukkia, kynttilöitä ja takkatulen ritinää.

Teemukillisia, valojen ja varjojen leikkiä, villatakkeja.

Syksy on myös sitkeitä flunssia ja talikko seisoo penkissä toimettomana. Mutta kohta kukistan taudin ja saan puutarhan pakettiin. Vaikka se vaatisi otsalampun ja lampaanvillakerraston! Ja ehkä jääkairankin.

Ohjelmointipäällikön omenapiirakka

Nyt on meidänkin omenapuusta poimittu viimeiset omput. Näistä leivottiin Ohjelmointipäällikön omenapiirakkaa, eli munatonta, maidotonta ja gluteenitonta. Toivon kovasti, että ensi syksynä saisin leipoa pikkumiehelle vähän laajemmalla repertuaarilla. Tosin tämä on jo aika paljon enemmän kuin vuosi sitten. Ja voi sitä riemua, kun kahvipöydässä kaikki syövät samaa! Pienen miehen silmät tuikkivat lähes epäuskoisina ja kasvoille leviää onnellinen hymy. 

OHJELMOINTIPÄÄLLIKÖN OMENAPIIRAKKA

(MUNATON, MAIDONTON, GLUTEENITON)

2 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 dl gluteenittomia kaurajauhoja

1 1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 dl juoksevaa maidotonta margariinia

1 1/2 dl kauramaito tai vastaavaa

Päälle:

3-4 omenaa

kanelia ja sokeria

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon rasva ja maito, sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.

2. Levitä taikina voideltuun 24 cm piirrakkavuokaan.

3. Lado (kuoritut) ja ohueksi viipaloidut omenat taikinapohjan päälle. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

4. Paista 200 asteessa uunin alatasossa noin 30 minuuttia.

Tarjoa (maidottoman) vaniljakastikkeen kera.

Lomalla

Täällä vietetään syyslomaa.

Päivät ovat olleet toistaan kauniimpia. Ruska hehkuu ja syksyinen aurinko suo kullankeltaisia säteitään.

Tosin meikäläisellä suurin osa lomasta on mennyt sisätiloissa, nuhanenäisenä. Tai muiden nuhaneniä niistäessä.

Syystyöt ovat vielä kesken, mutta nyt on maltettava levätä. Loppuviikoksi on nimittäin tiedossa mukavaa lomaohjelmaa!

Etukuistin syysilme syntyi vähän vahingossa: leikattuja oliivipuun oksia, Ohjelmointipäällikön tuliaislehti metsäretkeltä. Kesken jääneitä puuhia ja kantamuksia, mutta kotoisan näköisiä yhdessä.

Oikein kaunista viikon jatkoa kaikille sekä leppoisaa lomaa lomailijoille. 
Pysykää terveinä!

Havutähden ohje

Sain Piparkakku-joulublogin avauksen yhteydessä kyselyjä kuvissa näkyneestä havutähdestä.

 Nyt ohjeet helppoon ja nopeaan havutähteen löytyvät Piparkakusta.

Klikkaa siis itsesi tänne, jos haluat jouluista näperreltävää!

Ikäkysymys?

En ole oikein ikinä ollut tummanpunaisten kasvien ylin ystävä. 

Toki ruskan raikastama villiviini tai syysauringossa hehkuva mongolianvaahtera on saanut minutkin huokailemaan ihastuksesta. Mutta tänä vuonna katse on toistuvasti hakeutunut kohti punerrusta. 

Olen yhä tämän alkukesästä ostamani onnenapilan lumoissa. Sitten kerjäsin puutarhaystävältäni pihakäenkaalin taimia. Nyt haaveilen vielä verivaahteran tai purppuraheisiangervon istuttamisesta.

Onko tämä ikäkysymys? Moni inhokkiväri ja -kuosi on pikku hiljaa muuttunut lemppariksi. Vai onko joka puolella hoettu marsala-mantra huomaamatta kääntänyt minunkin kelkkani? Syksyyn tämä sävy ainakin sopii aivan täydellisesti!

Lopussa kiitos seisoo

Lopussa kiitos seisoo. Sitä olen nyt hokenut itselleni. 

Melkoinen kasa kukkasipuleita odottaa istuttamista, joten kaivoin kevätkuvia esiin ja tsemppasin itseäni.

Eiköhän näiden voimalla taas jaksa tarttua hommiin!

Lue lisää Marian hyötytarhasta, Viherpeukalot blogista täältä!

Kiitos ja kiirettä

Voi että jouluihmisen mieltä lämmitti huomata, miten innoissaan joulublogin avaus otettiin vastaan! Kiitos kaikille viestiä jättäneille, Facessa peukuttaneille ja Instassa tykänneille. Tästä on mukava jatkaa iloista joulun odotusta, muiden samanhenkisten seurassa.

Kunnon joulufiilistelyjen jälkeen oli aika palata puutarhan syystöihin. Keli oli viikonloppuna tähän puuhaan mitä mainioin. Mutta vaikka kuinka koitin siivota paikkoja, leikata, kääntää, kaivaa, järjestää, muokata, tyhjentää, pestä ja pinota, niin tuntuu, että vähintäänkin yhtä paljon hommaa on vielä edessä.

Kasvihuone odottaa putsausta, muutama sata kukkasipulia istutusta, osa kasvilaatikoista kääntämistä. Uusi kukkapenkkikin piti tehdä ja siirtää marjapensaita ja ja ja...

Mitenkäs teillä muilla, joko puutarha on paketissa ja olette päässeet siirtymään sisäpuuhiin? Vai kiusaako kiire teitäkin?

Puhtia uuteen viikkon!

Joulublogi avattu!

Nyt vinkki kaikille jouluhenkisille lukijoilleni: joulublogin päältä on juuri puhallettu suurimmat pölyt ja Piparkakun ensimmäinen postaus tältä kaudelta on julkaistu.

Kuva: Päivi Anita Ristell / Kodin Kuvalehti

Pääset lukemaan sen tästä. 

Oikein ihanaa viikonloppua sekä lähestyvää joulun odotusta!

Viimeisiä viedään

Pari pakkasyötä laittoi kummasti vauhtia sadonkorjuuseen. Nyt keittiö on täynnä tomaattitölkkejä, omenaämpäreitä, juureksia ja avomaankurkkuja. Ja tyttären kauhuksi myös öttiäisiä. Koitan keittää, paistaa ja säilöä minkä ehdin. Olo on sekoitus maalaisemäntää, marttaa ja rouva Patmorea. Aikas ihanaa! 

Sain apuja sadonkorjuuseen Fiskars-blogiyhteistyöstä. Meillä on nimittäin ensimmäistä kertaa tilanne, että omenoiden keruuseen ei enää riittänyt varpailla seisominen ja ylös kurkottaminen.

Apuvoimiakin saapui Fiskars QuikFit Hedelmäpoimurin kanssa. Koululaisen kummitäti pääsi heti testikäyttäjäksi ja valokuvamalliksi. Ja hurahti poimuriin täysin.

Katselin vierestä, kun teleskooppivarteen yhdistetty puuvillapussi täyttyi omenoista kerta toisensa jälkeen.

Ilmeisen koukuttavaa toimintaa. Nyt puu on putsattu, ja kuten ylempää huomata saattaa, myös puun alla oleva kaunis kukkamatto on pakkasöiden jäljiltä muisto vain! Sainkin edellisessä omenapostauksessa useamman kyselyn tämän kuvan valkoisista kukista.

Ne ovat ahkeraliisoja, kesäkukkia siis. Omenapuu sijaitsee pääterassimme vieressä ja ahkeraliisat viihtyvät tuossa mainiosti. Istutan ne aina kesäkuun alkupuolella ja pikku hiljaa kukat leviävät peittäväksi matoksi. Kukkien kauniisti koko kesän. 

Kesäkuu 2015

Ensimmäisiin yöpakkasiin asti. 

Nyt tulet takkaan ja taloa lämmittämään! Ja samalla vielä mehumaija porisemaan.

Mukavaa loppuviikkoa!

* Fiskars-blogiyhteistyö

Ohi on

Olin pari (aurinkoista) päivää pois kotoa. Sen jälkeen kasvarissa riittikin taas yllin kyllin kerättävää. Tänään maltoin viimein korjata myös piskuiset munakoisot. Toivottavasti niihin on tiivistynyt kaikki se hoito ja rakkaus, jolla niitä koko viileän kesän hoivasin!

Vielä olisi isoja vihreitä tomaattiterttuja. Harmillisen paljon. Mutta pari yötä kynttiöitä kasvarissa polteltuani taidan luopua leikistä. Suurimmat tomaatit leikkaan sisään kypsymään. 

Kohta on aika aloittaa kasvihuoneen syyssiivous. Samalla sekä haikeaa että helpottavaa.

Taas on nähty yksi mielenkiintoinen kasvukausi!

Valion jälkeen

 Eipä sitä perjantain Valio-myräkässä arvannut, kuinka upean kelin lauantai toisi tullessaan!

Myrksy ei aiheuttanut näillä main sähköjen vilkkumista kummempaa. Mutta omenapuu sai siinä määrin kyytiä, että oli parasta ryhtyä keräyspuuhiin.

Meillä on aivan ihana lahjaksi saatu omenapuu, mutta lajike on harmikseni tuntematon. Nämä alkusyksystä kypsyvät omenat ovat isoja, meheviä, sopivan hapokkaita ja täydellisiä leivontaan. Tosin tämän puun omenia vaivaa herkästi muumiotauti, mutta tänä vuonna taudin suhteen on päästy paljon normaalia vähemmällä.

Koska jopa minulla on rajani omenapiirakoiden suhteen, keitin osan omenista mehuksi. Ja koska pähkäilen tätä asiaa joka vuosi, kirjaa nyt ohjeen muistiin tänne.

OMENAMEHUA MEHUMAIJALLA 
reilut 4 l valmista omenamehutiivistettä

noin 6 kg omenoita
noin 5 dl sokeria
vettä

1. Pese ja pilko omenat. 
2. Täytä mehumaijan alaosa vedellä ja laita omenat (siemenkotineen) siiviläosaan. Meillä mahtuu kerralla noin 3 kg. Laita kansi päälle ja keitä, kunnes mehua irtoaa omenoista. Lisää omenoita mehumaijaan omenoiden painuessa kasaan. 
3. Valuta valmista mehua erilliseen kattilaan.
4. Lisää kattilassa olevaan omenamehuun sokeria oman makusi mukaan. Kuumenna, kunnes sokeri sulaa. 
5. Pullota, jäähdytä ja pakasta.

Downton Abbeyn hengessä

Meillä on tänä kesänä herkuteltu Downton Abbeyn hengessä. Perunoilla on ollut niin hienot nimet, että ajatukset ovat väkisinkin karanneet englantilaisille aatelisnummille. Vai mitä tuumaatte näistä: Lady Balfour, Duke of York, HBR Highland, Shetland Black, Burgundy Red...

Olen siinä(kin) mielessä tavattoman epämuodikas, että rakastan perunoita (ja leipää). Pääsin nauttimaan näistä herkkuperunoista ensimmäistä kertaa vuosi sitten. Ihastuin perunoiden hienostuneeseen makuun ja turhamaisuuttani myös kauniiseen ulkonäköön.

Tänä vuonna minulla oli ilo visiteerata Myrskylässä sijaitsevalla Gobbas Gårdin luomutilalla, josta hain vähän erikoisempia siemenperunoita. Samalla sain tutustua tilan muihinkin antimiin, joita ovat muun muassa härkäpapu, spelttijauho ja kylmäpuristettu rypsiöljy. Gobbaksen tuotteita käyttävät monet suomalaiset huippuravintolat, kuten Nokka, OLO  ja Juuri.

Meillä perunapenkin kunnostus ja istutus tapahtui tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään, vasta toukokuun lopussa. Perinteisesti olen ollut näissä puuhissa aina äitienpäivänä.

Osa perunoita pääsi vanhan keittiötarhan puolella, osa kesähuoneen uuden hyötytarhan laatikoihin.

Sisällä esikasvatetut ja ulosistutuksen jälkeen harson alla vauhtia ottaaneet varhaisperunat porisivat kattilassa juhannuksen tienoilla. Siitä asti perunoita on riittänyt tasaisesti koko satokauden.

Seitsemän eri perunalajikkeen kokeilu on ollut äärimmäisen hauskaa. Maku- ja vivahde-eroja on maisteltu kuin viinejä konsanaan. Paitsi että tähän puuhaan ovat voineen osallistua lapsetkin! Perheen suosikiksi nousi kaikin tavoin mutkaton Lady Balfour. Itse ihastelen joka kerta Shetland Blackin huikeaa väristystä, joka tosin haalenee ruoaksi valmistettaessa.

Luettelon Gobbas Gårdin tuotteiden jälleenmyyjistä löydät täältä. Gobbaksen siemenperunoita voi kysellä ainakin Hyötykasviyhdistyksestä.

* Postaus tehty yhteistyössä Gobbas Gårdin kanssa