Terassi mustaksi

Uudistimme vanhaa ja kulunutta terassia öljyämällä sen mustaksi. Voi että olen tyytyväinen lopputulokseen! 

Iäkäs terassimme oli kyllä harmaantunut kauniisti, mutta varsin epätasaisesti. Lisäksi se alkoi tuntua tikkuiselta jalan alla. Erilaiset terassiöljyt suojaavat puun pintaa auringolta ja vähentävät terassilautojen halkeilua ja tikkuilua. Öljymällä hankittiin lisäaikaa tulevaisuudessa siintävään terassiremppaan.

Vinkkejä terassin öljyämiseen ja koko postaus ennen ja jälkeen -kuvien kera löytyy Kauppakeskus Veturin blogista täältä. Postaus toteutettiin siellä yhteistyönä Veturin K-raudan kanssa.

Puuhakasta kesäkuun aloitusta!

Kurkistus sisälle

Tajusin tuossa juuri, etten ole postannut sisäkuvia kesähuoneestamme. 

Blogin Facebook-sivuja seuraavat ovat jo joitakin otoksia nähneet, sillä FB-sivuille tulee ladattua puhelinkuvia ihan ex-tempore. Jos et ole vielä klikkautunut sivusta tykkääjäksi, kannattaa käydä tekemässä se.

Nämä kuvat on otettu iltasella. Selvästi huomaa, miten auringonvalo on jo ihan syksyistä.

Tavarat kesähuoneeseen kannettiin kotimme terasseilta ja kasvihuoneesta.

Minusta oli aika erikoista, että tuon tavaramäärän jälkeen terassilla on edelleen ihan riittävästi kalusteita. Miehen mielestä tässä ei ollut mitään erikoista tai kummallista. Sain pohdiskeluihini ainoastaan painokkaan "Niinpä!" -kommentin. 

En taida kuulua "Less is more" -kaartiin.

Ennemminkin "Too much is never enough"!

Mutta kaikki ovat huolella ja rakkaudella valittuja, suurin osa kirppikseltä.

Pikkumökin väritys on vielä kesäisen leikkisää.

Vietettiinhän siellä viikonloppuna iloista yllätysjuhlaa.

Lapset olivat juhlista tavattoman tohkeissaan ja sankaria odotettiin paikalle malttamattomana.

 Ohjelmointipäällikkö huolehti Tokaluokkalaisen kanssa tanssiesityksistä ja yllätysohjelmanumeroista.

Katsotaan, mitä kaikkea kivaa syksy tuo tullessaan kesähuoneeseen.

Melkeinpä jo odotan villasukkakelejä ja syystunnelmointia!

Niksipirkko pihalla

Oman puutarhan pihaniksit ovat usein niin itsestäänselvyyksiä, että niitä ei edes älyä kertoa eteenpäin.

Nettirautakauppa Taloon.com polkaisi pystyyn Pihaniksit-blogikilpailun, jonka nikseistä on toivottavasti iloa ja hyötyä mahdollisimman monelle. Minäkin sain kutsun esitellä muutaman vinkin puutarhastamme.

Meillähän näitä pihatuunailuja riittää. Kun on valtavasti briljantteja ideoita, muttei kovinkaan paljon taitoa, aikaa tai budjettia, saa aika usein sellaista, mitä ei ole tilannut (niistä sitten joku toinen kerta...). Mutta yksi oikeasti loistava ja myös eniten hermoja säästävä kikka on ollut kasvilavojen kaaret. 

Tarvitaan kahta eri paksuutta sähköputkea sekä metallista reikänauhaa. Pätkä paksumpaa putkea kiinnitetään reikänauhalla lavan reunaan (meillä ne ovat sisäpuolella puhtaasti esteettisistä syistä, voi toki laittaa ulkopuolellekin). Ohut kaari työnnetään paksun sisään. Kaaret on helppo irrottaa, kun niitä ei enää tarvita. Ja nuo ankkurointisysteemit ovat olleet meillä paikoillaan kesät talvet.

Toinen, kasvarin jatkuvalta ikkunoiden pesulta säästävä niksi, löytyy vanhoista aurinkovarjoista. Asumme alueella, jota paikalliset kutsuvat leikkisästi "Tuulirannaksi". Vuosien varrella terassiltamme on vienossa kesätuulessa katkennut kaksi aurinkovarjoa. Hamstraaja säilöö kaiken (rakas aviomieheni todistaa tämän mielellään) ja niinpä kiinnitimme aurinkovarjojen päässä olleet puunupit kasvihuoneemme katolle.

 Vähän sellaiseksi viktoriaanistyyppiseksi koristeeksi. Väliin pingotettiin siimaa. 

Johan loppui paikallisen naakkaporukan juoruilu- ja vessahetket kasvarimme lasikaton harjalla!

Rakkaudella, vaikkakin silmiä pyöritellen, mies toteutti tämä varaston päädyssä olevan ruukutuspöydän. 

Rakennusmateriaalina käytettiin kasvihuoneemme kuormalavoja sekä sokkelin betonivalun muottina olleita lautoja. 

Opimme myöhemmin, että materiaalivalinta oli suorastaa loistava! Betoni näet tukkii puun syyt ja suojaa sitä lahoamiselta. Valussa käytetty lauta on myös kauniin harmahtavaa. 

Lavoja olemme käyttäneet myös varaston seinustapuutarhassa. Kuormalavojen päälle nostetut vanhat perunalaatikot (joiden sisällä laastipaljuissa kasvaa maissia) säästyvät näin maakosteudelta ja kestävät lahoamatta pidempään.

Samaiselle varaston seinustalle on keskitetty myös puutarhatyökalut. Ylempään heinäseipääseen on kiinnitetty ruuveja, joihin työkalut on helppo ripustaa. Alempi heinäseiväs estää työkalujen hakkaamisen seinää vasten, vaikka tuulisi kovempaakin.

Nyt kun keittiöpuutarhamme alkaa olla kutakuinkin "valmis" (tai ainakin tila alkaa loppua kesken), olisi mukavaa keskittyä rikkaruohojen nyppimisen sijaan tunnelmointiin avotulen äärellä.

Villi haaveeni on puilla lämpiävä ulkopizzauuni, mutta sellaisen puuttuessa olisin varsin onnellinen muurigrillistä, jonka ääressä vahtisin täydellisen pizzapohjan kypsymisprosessia punaviinilasi jauhoisessa kourassani. Vai pitäisikö sittenkin vielä hankkia lisätilaa tomaateille upealla seinämallisella kasvihuoneella...? Olen nimittäin tänä kesänä oppinut, että ollakseen Kunnon Puutarhuri on oltava a) vähintään kaksi kasvihuonetta ja b) pihatonttu. Haaveet on haaveita, mutta tuon pihatontun aion kyllä hankkia!

Kuten kilpailuissa yleensä, nyt toivon ääntäsi kisasivulla. Jos siis tykkäsit vinkeistäni, käy äänestämässä täällä. Yleisöäänestyksen palkintona on 500€ lahjakortti Taloon.comiin, vaikkapa puutarhatarvikkeiden hankintaan!

Lumipalloefekti

Kerroin aikaisemmin, kuinka maalasin ekaluokkalaisen pöytälaatikot liitutaulumaalilla. 

Idea laatikoihin lähti lastenhuoneen uudesta raitamatosta. Mutta tuo raitamatto itse asiassa ostettiin uuden musta-kelta-valkoisen viirinauhan innoittamana. 

Meillehän on ehtinyt kertyä noita Jennin ompelemia viirinauhoja enemmänkin: Ohjelmointipäällikön huoneeseen, mökille ja nyt tämä järjestyksessään jo toinen tyttären huoneeseen. Ekaluokkalainen bongasi viirinauhan Jennin tuotoksia myyvän Simply Pretty-verkkokaupan sivuilta. Olin kyllä luvannut huoneeseen pientä koululaisen päivitystä, mutta enpä arvannut, että yksi valmiina ostettu viirinauha paisuu näin työlääksi!

Viirinauhan jälkeen piti siis päivittää matto. Ja raidoista päästiin pöytälaatikoihin. Jonka jälkeen sängyn jalkopäädyssä olevan hyllykön tummanruskeat korit alkoivat tuntua ihan väärän värisiltä. Joten seuraavaksi ostamaan mustaa mattapintaista spraymaalia. 

Korien suihkuttelun jälkeen maalasin vielä sängyn alla olevien muovilaatikoiden päädyt liitutaulumaalilla. 

Jos olisin jo silloin tutustunut liitutaulukontaktiin, olisin toki päällystänyt laatikoiden päädyt niillä. Mutta tuossahan ne tuli samalla sudittua. 

Näitä liitutauluhässäköitä on tyttären huoneessa enemmänkin. Esimerkiksi koreissa olevat nimikyltit. Aikaisemmin niihin piireettin kuva laatikoiden sisällöstä, mutta nykyään ekaluokkalainen huolehtii itse merkinnöistä ja järjestyksenpidosta. 

Tai no, ainakin niistä merkinnöistä.

Jossakin vaiheessa manasin Jennin viirinauhan aiheuttamaa lumipalloefektiä. Oikeasti meillä ollaan kyllä tosi tyytyväisiä muutoksiin. Ja nämä pienimuotoiset sutimiset onnistuivat myös tällaiselta kärsimättömältä poropeukalomaalarilta. Siitä huolimatta ohjelmointipäällikkö saa tyytyä omaan turkoosi-harmaasävyiseen viirinauhaansa vielä moooooonta vuotta.

Vinkki liitutauluilijoille

Vaikka kuinka yritän muuta, olen aika suurpiirteinen maalari. Tämän vuoden liitutaulumaaliprojekteissa on joka kerta sama ongelma. Teippaan ei-maalattavat reunat maalarinteipillä, mutta jostakin se aina falskaa. Lieko vika maalarissa vai maalarinteipissä.

Tässä esimerkkinä keittiön kalusteseinä.

Onneksi laatikosta löytyi aikaisemmin Clas Ohlsonilta ostamaani (wannabe)washiteippiä. Ne olivat sellaisissa kolmen teipin pakkauksissa. Yksivärinen musta oli aivan kuin liitutaulumaalilla maalattu! Ja täydellisen kokoinen tuohon sivulistaan. Oli helppo laittaa ja hyvin on pysynyt.

Ja kestänyt toistuvaa liitutaulun pyyhkimistä. 

Pieni fuskaus on aina sallittua!

Liitutaulumaalia

Kerroinkin jo, mitä tyttären huoneessa liitutaulumaalilla sudittiin. Muun muassa. Alunperin maali hankittiin alla olevaan projektiin, ruokailutilan ja avokeittiön välisen kalusteseinän maalamiseen.

Tavoillemme tunnollisesti toteutuspuoli kesti ja kesti.

Mutta nyt ollaan hirmu tyytyväisiä.

Hirsipuuskabat on käynnissä monta kertaa päivässä!

Seinään ruuvattiin varastosta löytynyt tanko, johon saatiin kätevästi ripustettua liidut ja taulusieni sekä aina hukassa oleva päivän lehti.

Tästä tuli kiva!

Stripes

Nyt on liitutaulumaalit kuivuneet ja pääsin laittamaan laatikot takaisin tyttären huoneeseen. Idea lähti tuosta lastenhuoneen uudesta matosta, hetken tosin mietitytti onko fiilis liikaa formularadan varikolta? Ekaluokkalainen on innoissaan, kun pääsee kirjoittamaan laatikoihinsa. Äiti puolestaan toivoo, että tavaroiden päätyminen omille paikoilleen olisi nyt hitusen todennäköisempää.

Tyttären kirjoituspöytä on muutenkin aikamoinen tuunaus. Laatikostot ovat aikoinaan Ikeasta työhuoneeseen hankitut, pöytälevy on vanhan Expedit-hyllyn sivuseinä. Mutta rakennelma on toistaiseksi toiminut loistavasti!

Aika kultaa muistot

Edellisestä maalausprojektista alkoi olla sen verran aikaa, että aika oli päässyt kultaamaan muistot. Siis minä ja maalitönikkä emme tosiaankaan ole mikään match made in heaven. Mutta niin sitä vaan on taas sudittu menemään, vaatteiden lisäksi myös ihan oikeasti maalattavia pintoja.

Kodinhoitohuoneessamme näyttää nyt siis täältä. Hieman haastavaksi maalauksen tekee lattialla pyörivä yhdeksänkiloinen apuri. Ehkäpä juuri siksi olen tällä kertaa ollut erityisen paljon maalissa itsekin.

Liitutaulumaali on odottanut varastossa inspiraatiota jo pidemmän aikaa, tarkoituksenamme maalata keittiön kalusteseinä. Kun tela ja kaukalo sitten olivat maalissa jo valmiiksi, minulta taisi lähteä mopo käsistä. Kuljin ympäri taloa miettien mitä kaikkea liitutaulumaalilla voisi sutia. Ja löytyihän sitä! Jatkoa tarinalle siis luvassa.

Jääkaappi-pakastin...tai jotain

Niin, että se on kuvassa sitten jääkaappi-pakastin. Tai niin ainakin yritin rakkaalle aviomiehelleni vakuuttaa. Lähdin tänään "siunauksen" kera kirppikselle, kun olin nähnyt siellä myynnissä varastoon tarvitsemamme kylmäkalusteen. 

Laite oli jo myyty, mutta löysin kyllä kaikkea muuta kivaa!

Armeijan vanha sairaalasänky (?) pääsi heti käyttöön terassikatoksen alle. Katoksen alla kun oli aikaisemmin vain yksi pitkä loikoilupenkki, jonka käytöstä aina kisailtiin. Puulaatikoille, emaliastioille ja naulakoille löytyy tietenkin muuten vaan käyttöä.

Selkänojatyynyt tehtiin vanhoista juuttisäkeistä. Ja sivupaneliin ripustetuun rottinkiseen pyöränkoriin on helppo sujauttaa puhelimet, lehdet, itkuhälytin. 

Tässä näet otettin tänään jo ekat torkut!

Sunnuntai-illan ratoksi

Meillä on pyörinyt varastossa maalitönikkä tyttären huonerempan jäljiltä. Ilmeisesti poskionteloissa seilaava tavara on päässyt pehmittämään aivojani, sillä tartuin tänään maalisutiin, melkeinpä innokkaasti. Hyvin nopeasti muistin, että maalaaminen ei sitten niin ollenkaan ole minun juttuni. 

En ikinä malta odottaa maalin kuivumista. Sormenjälkien ja hiusten lisäksi maalatussa pinnassa on yleensä useampi hyttynen. Jossakin vaiheessa en enää tiedä, mistä olen jo maalannut kolmesti. Siispä sudin varmuuden vuoksi lisää ja epätasaisuudet näkyvät yhä selvemmin. Osa pinnoista tulee maalattua kahdesti, osa ehkä noin seitsemän kertaa.

Mutta kaikesta huolimatta olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Kunhan kaikki sen seitsemän maalikerrosta kuivuvat, tuolit pääsevät keittiön pöydän ääreen.

Värinä pikkuneidin ihan itse valitsema Capri (Tikkurilan Y370).

Ennen ja nyt

Sunnuntaille luvattiin aurinkoa, mutta sitä yhä odotellessa... Tosin iloitsin vesisateestakin, sillä lumikinokset hupenivat silmissä. Mutta kyllä tuota vielä riittää! 

Tyydyin katselemaan aurinkokuvia koneelta, tässä hyvä esimerkki ennen ja nyt tilanteesta.

Heinäkuussa mies kasasi minulle istutuspöydän vanhoista kuljetuslavoista.

Materiaalina sitä sun tätä ja kaikki vähän vinksallaan, mutta mielestäni niiiiin ihana!

Nyt kaikki on vielä enemmän vinksallaan ja jotenkin orvon näköistä.

Tuntuu uskomattomalta, että parissa kuukaudessa näkymä tulee muuttumaan näin paljon!

Lisää kuvia istutuspöydästä löytyy täältä.

Järjestystä

Lastenhuoneiden pintaremontteja seurasi perusteellinen siivous, kun kaikki (myös kiinteät) huonekalut irrotettiin ja siirreettiin toisaalle. Tavarat tyhjennettiin pahvilaatikoihin, saunan lauteille, vanhempien makuuhuoneeseen... Viime päivät suunta on ollut takaisinpäin, tosin melko rajun karsinnan kera. Ja hattua täytyy nostaa eskarilaiselle: tytär on huomattavasti parempi luopumaan tarpeettomasta tavarasta kuin äitinsä!

Tyttären huoneessa on säilytystaso, jonka koreihin mahtuu paljon tavaraa. Ostin hauskat mustat metallikyltit, joihin voi kätevästi kirjoittaa / piirtää liidulla.

Nyt oikea lelukori löytyy vaivatta.

Taustalla näkyy tyttären valitsema tehosteseinäväri, Tikkurilan Y370 (Capri). Aikas räväkkä vai mitä? Sen rinnalla Ball-seinävalaisimen "turkoosi" näyttää kyllä ihan perussiniseltä. Pikkuneidin valinta tämäkin.

Seiniltä puuttuu vielä hyllyjä ja tauluja. Haaveilen sängyn yläpuolelle laitettavasta String Pocket-hyllystä, mutta emme ole ihan vielä päässeet yhteisymmärrykseen väristä.

Uusi istutuspöytä

Kyllä voi ihminen tulla pienestä onnelliseksi! Kuten tästä mieheni kasaamasta istutuspöydästä.

Siippa pyöritteli päätään sekä ideaa esittäessäni että sitä toteuttaessaan. Ja vielä valmiin tuotoksenkin äärellä. 

Mutta minusta tämä on ihana! 

Juuri täydellinen meidän sitä-sun-tätä puutarhaan.

Kuljetuslava halkaistiin, päälle kasvihuoneen sementtivalun muottina olleita lautoja pöytälevyksi, välihyllyssä sekalainen kokoelma jämälautoja. Alunperin ajattelin maalata istutuspöydän valkoiseksi, mutta ainakin toistaiseksi saa olla ihan au naturel (ei näillä keleillä malta maalikauppaan lähteä).

Toukokuussa tällä paikalla oli pieni lepokeidas, mutta nyt paahde seinustalla kävi liian kovaksi ja lepolasse on siirretty toisaalle kirsikkapuun varjoon.

Varaston seinustat alkavat olla hyvin hyödynnetty: on "puutarhapistettä" työkaluille ja kottikärryille, on maissinviljelyä ja kasvatuslaatikkoa. Istutuspöytä ja iso lelulaatikko, jonka kannelle mahtuu vaikka paistattelemaan päivää.

Ja loppuun vielä näkymä kasvihuoneelta istutuspöytään.

Ja istutuspöydältä kasvihuoneeseen päin.

Kiitos Mustikkamäki-blogiin, josta nappasin tämän loistavan idean!