Elokuun iloja

Viilennyt keli ja ensi viikolla lähestyvät koulujen aloitukset ovat saaneet mielen jotenkin haikeaksi. Rakastan elokuuta, sen vahvoja värejä, sadonkorjuuta ja kauniisti hämärtyviä iltoja. Mutta samalla elokuu on itselleni täynnä haikeutta, sillä suunta on vääjäämättä kesästä poispäin. 

Kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy'.

Elokuu on vielä kuin kesää, mutta ei sitten kuitenkaan. Syyskuussa on selvä syksyn meininki, silloin saan hirmuisesti aikaan. Siivoan, säilön, sisustan. Mutta elokuu on vähän sellaista haahuilua. Mieli leijailee vielä kesässä, enkä oikein saa uutta kautta startattua. Yleensä myöhästyn jopa harrastuksiin ilmoittautumista juuri tästä syystä. Sitä kuvittelee, että arjen alkuun on aikaa vielä vaikka kuinka.

Puna-auringonkukka 'Ms Mars'.

Puutarhassa elokuu on ylitsepursuavan runsas. On kukkaloistoa, marjasatoa, meheviä tomaatteja, kasvimaan antimia. Siemenestä kasvatetut kesäkukat on viimeistään tässä vaiheessa ehtineet kukkaan. Tomaatit ovat alkaneet punertua, kesäkurpitsapenkki pullistelee satoa. Aamut ovat vielä ihanan valoisia ja päivät usein lempeitä. 

Tummanpuhuvat karhunvadelmat ovat tavattoman kauniita!

Luumutomaatti 'Olivade' on joka vuosi varma valinta.

Iloiset tsinniat tuovat väriloistoa elokuun puutarhaan.

Kaunopunahatut suorastaan huutavat elokuuta. Loppukesän perennan väritys ja olemus istuu elokuun kypsään puutarhaan ihan täydellisesti. Ja mikä parasta, kaunopunahatut ovat melkoisia perhosmagneetteja. 

Näyttävät kaunopunahatut ovat loppukesän perennoja.

Café au lait -daaliat aloittivat kukinnan jo heinäkuun puolella. Upean kukan näkeminen saa aina hyvälle tuulelle.  Nämä maitokahvidaaliat kasvavat ruukuissa kesähuoneen portailla. Katse hakeutuu niihin joka kerta, kun kaarran autolla pihaan.

Daalia 'Cafe au lait'.

Kaunista, runsasta ja lempeää elokuuta!

Vihoviimeiset

Pihan viimeiset pionit ovat nyt tässä. Kyllähän tässä on aina jotakin kovin haikeaa, kesän viimeisissä pioneissa.

Suurin osa oli lopettanut kukintansa jo aikaisemmin, mutta kaksi pioneista on pihan etuosassa, ilta-auringon puolella. Ne jäävät hieman viereisten rautatieomenapuiden varjoon ja kukkivat siksi aina muita selvästi myöhemmin. Tänä vuonna tuo varjo on ollut erityisen tervetullutta.

Tämän penkin pioneista ei ole lajikelappua. Mutta eikös tämä Sarah Bernhardilta näytä? Nyt en edes pääse vertaamaan muihin, kun kaikki ovat jo kuihtuneet.

Mielettömän muhkeassa kerrannaisuudessaan näissä on jotakin aivan pakahduttavan ihanaa. Tästä tulee mieleen samaan aikaan sekä mansikkajäätelö että marenki. Kaikilla mahdollisilla störsseleillä varustettuna. The more the better!

Ylitseampuvan ihanaa sunnuntaita, näiden pionien tapaan!

Kaatosadetta ja kuunliljoja

Eilen vihdoin saatiin vettä, kyllä teki niin hyvää! Sekä puutarha että puutarhuri piristyivät ihan silmissä. Toivottavasti sielläkin saatiin sadeastiat täytettyä. Ihanat kuunliljat keräsivät kauniita sadepisaroita suurille lehdilleen. Näiden katseleminen on aina suorastaan meditatiivista.

Kuunliljat ovat muutenkin ihan huippuperennoja! Helppohoitoisia, monikäyttöisiä ja niiden avulla saa runsautta puutarhaan tuossa tuokiossa.

Kirjoitin postauksen kuunliljoista Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Löydät postauksen tästä linkistä.

Mukavaa viikonloppua!

Kevätpuutarha täynnä jouluruusuja

Siinä yksi puutarhaunelmistani, kevätpuutarha täynnä jouluruusuja! Samalla myös hieman haastava unelma, sillä jouluruusut eivät ole yrityksistä huolimatta viihtyneet tontillamme. Hämmentävää kyllä, mökillä jouluruusu kukkii vuodesta toiseen. Suuren pihlajan varjossa, romanttisesti huussia vastapäätä. Ja tämä siis 4-vyöhykkeellä!

Versoilevan uusimmassa artikkelissa ihastellaan erilaisia jouluruusuja ja annetaan vinkkejä niiden viihtymisen puutarhassa. Jouluruusut puutarhassa -artikkeli löytyy täältä.

Suloista sunnuntaita!

Oi ihana marraskuu!

Enpä uskonut tätä sanovani, mutta oi ihana marraskuu! Niin lempeässä kelissä kuuta on aloiteltu ja loppuviikon sääennuste lupailee kovasti aurinkoista. Voiko tämä edes olla totta, ettei nyt vain olisi menneet kuut sekaisin..?

Olen saanut otettua isoja harppauksia puutarhassa, penkkiä toisensa perään on vihdoin laitettu talviteloille. Olen yhä ihmeissäni, miten hienosti puutarha selvisi poissaollessamme, mitään suuria menetyksiä ei ole tullut vastaan. Kituvat kasvit kituivat jo ennen lähtöä. Rikkoja tietenkin on, mutta multapinta-alaan nähden yllättävän vähän niitäkin. Perennepenkit ovat onneksi olleet niin täynnä, ettei sinne ole rikka-armeijaa kunnolla edes mahtunut.

Mutta siis tämä aurinko! Niin ihmeellistä ja ilolla vastaan otettua näin marraskuussa. Jos auringonpilkahduksen onnistuu taltioimaan verkkokalvolleen, oli sitten itse ulkona, autossa tai työhuoneessa, saa siitä ihan mahdottoman paljon energiaa. Tämä on niin epätavallinen vieras tähän aikaa vuodesta, että tekisi mieli kapsahtaa auringon kaulaan joka kerta sen nähdessään. Ja siis miten huippua, että autostakin pitää löytyä aurinkolasit vielä marraskuussa!

Nämä kuvat ovat kasvihuoneesta, jossa syksyiset asetelmat voivat hyvin, kunhan niitä muistaa välillä kastella. Upea ruosteeseen vivahtava haltiankukka 'Sweet Tea' sopii täydellisesti 'Orange Savannah' Erican kaveriksi. Kodikseen ne saivat tietenkin ruosteisen laatikon. En oikein tiedä miten kuvailla kasvien väriä: murrettuja ja mausteisia sävyjä, kanelia, ripaus sinappia ja appelsiinia. Ihanan lempeitä syksyn sävyjä!

Olen nauttinut haravoinnista ja syksyn pihatöistä ihan uudella innolla, yleensä ne ovat olleet vähän pakkopullaa. Kunnon puutarhatauko näyttää tehneen todella hyvää (en kyllä uskonut tätäkään sanovani koskaan).

Sormet syyhyävät jo jouluun, mutta toisaalta en vielä malta luopua syksyfiilistelystä. Kasvihuoneessa on siis syksy, kesähuone on jo saanut ripauksen joulua ja lasitettu terassi on jostakin sieltä välistä. Ihanaa, kun on erilaisia tiloja, joita voi somistaa kulloisenkin fiiliksen mukaan. Sitten vaan suuntaan kaffelle tai glögille päivästä ja fiiliksestä riippuen!

Kaunista viikon jatkoa ja voikaa hyvin!

Viimeisiä viedään

Tässä alkaa pahasti näyttää siltä, että käsillä on vuoden viimeiset kultapallot. Tämä on ollut ihan ehdoton lempparileikkokukkani nyt loppukesästä. Rento, omapäinen, runsas, pirtsakka. Ihan sama, onko maljakossa ollut yksi vai monta oksaa, aina nämä nähdessäni olen tullut hyvälle tuulelle.

Viime päivien sade piiskasi pitkänhujoppia kultapalloa ihan urakalla. Onneksi se sai tukea ympäristöstään: kasvihuoneen rakenteista ja rungollisesta mustaherukasta. Muuten en ole kultapalloa tukenut, se on saanut elää rennosti sinne tänne kallellaan.

Ja ei tämä syksyn kullankeltainen kausi toivon mukaan vielä kokonaan ohi ole. Kultapallon vieressä oleva maa-artisokka on nimittäin nuppuja täynnä! Jos kultapallo oli kuin köyhän naisen daalia, niin maa-artisokan kukat ovat kuin miniauringonkukkia.

Kaunista syysviikon jatkoa!

Upea aloitus!

Kylläpäs syyskuu aloitti upeasti! Niin kaunis ja kesäinen päivä, näitä ihan tsiljoona lisää kiitos!

Kauneus ja kukkaenergia tuli tarpeeseen, sillä meillä alkoi nyt arki isolla A:lla. Toki lapset ovat jo aloittaneet koulun, muuttohässäkkä on vienyt aimo annoksen aikaa ja töitäkin on tehty. Mutta eilen kuskasin miehen juna-asemalle ennen kukonlaulua, sillä edessä on taas muutosten syksy. Johan tässä sai kokonaisen yhden vuoden nukkua saman katon alla. Nyt palasimme normaaliin, eli miehen reissuelämään.

Kyllähän tähän on yhteisten vuosien varrella tottunut, mutta silti ero tuntuu aina erityisen ikävältä loman tai vaikkapa vain yhteisen viikonlopunkin jälkeen. Pari yötä menee ja sitten sitä saa taas juonen päästä kiinni. Ja voi tehdä kaikkea, mikä toista ärsyttää iltaisin... Kuten syödä sängyssä kirjaa lukien, rapisuttaa lakupussia mielin määrin tai nukahtaa valot päällä. Näistä on tullut jo ihan vitsi, mies väittää aina löytävänsä näkkärinmuruja lakanoistaan. Mutta joku raja sentään minullakin!

Taas piti käydä napsimassa tuoreita kultapalloja maljakkoon. Lupaan, että tämäkään EI ollut viimeinen kultapallopostaus, niin rennon kauniita nämä ovat. Todellisia köyhän naisen daalioita. Toivottavasti sää jatkuu kukille suosiollisena pitkään, vaikka jostakin korva nappasi jo hallavaroituksen. Apua, ei vielä!

Aurinkoista syyskuun aloitusta!

Upea upea elokuu!

Viileähkön heinäkuun jälkeen on ollut aivan mahtavaa nauttia elokuun auringosta, värikylläisyydestä ja runsaudesta. Puutarha on täynnä loppukesän tuoksuja: kirpeää omenaa, raikasta syysleimua, mausteisia yrttejä ja aamukosteaa nurmea. Näitä yritän nyt sadonkorjuun tavoin säilöä mielen sopukoihin pitkän talven varalle.

Lisää elokuun hehkua Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset kukkapostaukseen tästä linkistä.

Leppoisaa viikonloppua!

Loistetta syyspuutarhaan

Isomaksaruohot ovat aivan mahtavia syyspuutarhan perennoja. Ne ovat kauniita koko kasvukauden, aina raikkaanvihreästä nuppuvaiheesta täyteen väriloistoonsa. Ne sietävät paahdetta eivätkä hätkähdä ensimmäisiä halloja.

Lisää syyspuutarhan kaunistajista Minttua ja mustikoita -blogissa, 

pääset postaukseen tästä linkistä.

Ja hei, ihanaa syyslomaa kaikille sellaisen aloittaneille!

Syyskesän ilopillerit

Pitkänhuiskea syyskaunotar, kultapallo, on meikäläisen uusi suosikki. Se on kestävä ja sitkeä perinneperenna, joka kasvaa oikeastaan ihan itsekseen. Elokuussa kultapallot valtaavat kasvihuoneen sivustan ja notkuilevat rennosti sinne tänne (koska joku on unohtanut tukea ne...)

 Lisää syyskesän ilopillereistä Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Elokuun kultaamaa viikon jatkoa!

Kesän kaunein parivaljakko

Joskus puutarhaan syntyy täydellisiä parivaljakkoja ihan vahingossa. Niin kävin tämän liljan  ('Patricia's Pride') ja ystävän puutarhasta saadun vaalean tähtiputken kanssa. Upeaa värien sopusointua ja muutenkin kaikin puolin mahtava kombo!

Lisää näistä ( ja helteisen heinäkuun pähkäilyistä) Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Aurinkoista päivän jatkoa, mitäs muutakaan!

Ylväs kaunotar ja sitkeä sissi

Minulla on jo pitkään ollut puutarhassa todellinen perinnekasvi, varjolilja. Tämä on vanhaa kantaa, miehen suvulta saatu. Mutta vasta nyt olen korviani myöten ihastunut ylvääseen kaunottareen. Avautuessaan kukat muistuttavat turbaania ja tuovat eksoottisen tuulahduksen kotipihaan.

Se on kumma miten nämä tätikukat / mummokukat / marttakukat (rakkaalla lapsella on monta nimeä!) ovat alkaneet kiinnostaa. Aivan kuin silmät olisivat vasta nyt avautuneet niiden kauneudelle. Ikänäkösilmät. Mutta ikäkriiseilyn sijaan keskityn nyt nauttimaan vähän huonolle huomiolle jääneistä puutarhan asukeista. Täällä me yhdessä tätiydytään, kukat ja minä. Lisää näistä ihanuuksista Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Mainiota ja toivon mukaan sateista tiistaita!

Puutarhassa juuri nyt

Juuri nyt puutarhassa ihastuttavat upeat pionit. Erityisen ihana on itoh-pioni 'Julia Rose', joka kukkii pitkään ja vaihtaa väriä kukinnan edetessä. Helppohoitoisia itoh-pioneja on ehdottomasti saatava lisää!

Enemmän tästä kesäkaunottaresta Minttua ja mustikoita -blogissa. Löydät postauksen täältä.

Kaunista viikonlopun jatkoa!

Väriä viikonloppuun!

Keräsin talteen puutarhan viimeiset kultapallot kesähuoneen ikkunalle. Jospa nämä toimisivat pikkuaurinkoina ja toisivat vähän valoa ja väriä harmaaseen syyssäähän.

Tosin ei tässä oikeastaan ehdi (eikä varsinkaan kannata) murehtia sadekeliä. Edessä on kaivattu perheviikonloppu ja viimevuotisen joululahjan lunastus. Ensin osa perheestä suuntaa Helsinkiin Cirque Du Soleil'n pyörteisiin, sitten vuorossa on synttäreitä, syyssiivousta, remonttisuunnitelmia. 

Se on kumma miten aina syksyisin iskee kamala sisustusvimma. Nuhruiset nurkat hyppäävät silmille ja koti kaipaa uudistusta. Kesä on huideltu ulkona, mökillä ja reissun päällä, ei ole ollut aikaa tutkailla repsottavaa tapettia tai väärän väristä seinää. Vaan auta armias kun elämä kääntyy sisätiloihin! Lehdet pursuavat toinen toistaan kutsuvampia sohvia, pehmeitä mattoja, syviä sävyjä. Ja toisaalta taas selkeitä muotoja, raikkaita värejä, klassisia kalusteita. Joten luultavasti tässä käy kuten joka vuosi: aikani haaveiltuani skandinaavisesta linjakkuudesta ja marokkolaisesta mausteisuudesta en osaa tehdä päätöstä ja päädyn pysymään vanhassa, tutussa ja turvallisessa. 

Millaisia sisustajia te olette? Onko homma kerralla selvä ja tapetit lähtevät vaihtoon samana iltana? Vai pitääkö päätöksiä kääntää ja vääntää joka suunnalta?

Ihanaa viikonloppua kaikille, oli se sitten remonttia, haaveilua, töitä tai laiskottelua. Minä kun en osaa päättää tätäkään, niin teen vähän kaikkia!

Syksyn odotetuin

Olen jostakin syystä aivan syysvuokon pauloissa. Se ei ole massiivinen kuten upea syyshortensia eikä leviä meillä kuten loisteliaat syysleimut. Mutta jotakin erityisen sykähdyttävää tässä herkässä kaunottaressa on.

Lisää suloisesta syysvuokosta Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä.

Kaunista uutta viikkoa!

Kukkaräjähdys

Vähän hirvitti lähteä pariksi viikoksi pois kotipuutarhasta keskellä heinäkuuta. Tai kävinhän minä välillä yhden päivän pyykkäämässä ja kastelemassa kukkia, kunnes oli taas aika pakata matkalaukku. Onneksi on ihanat naapurit ja onneksi taivaalta on riittänyt sadetta.

Minttua ja mustikoita -blogissa ihmetellään etupihan kukkaräjähdystä. Pääset postaukseen tästä.

Runsauden täyttämää viikonloppua!

Suloinen arovuokko

Arovuokko on alkanut levitä puutarhassa ja hurmaa suloisella olemuksellaan. Tämä söpöläinen on erityisen kaunis kesäillan valossa.

Lisää uudesta lempparista (tai no, yhdestä niistä...) Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset lukemaan postauksen tästä.

Kaunista torstain jatkoa!

Aarrekätköjä ja ukkolaukkojen lumoa

Yksi alkukesän upeimmista kasveista on ukkolaukka. Ylväs, suoraryhtinen ja kuitenkin samaan aikaan jotenkin veikeän villi.

Odotan jo malttamattomana näiden palleroiden kukintaa. Varsinkin, kun löysin etupihalta aarrekätkön... Lisää juttua Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Kaunista perjantaina kaikille!

Onnesta soikeana!

Tiedättekös, olen ihan onnesta soikeana tämän syyskesän kukinnan suhteen! En ole enää suonut ajatustakaan muihin loppusesongin ränsistyviin penkkeihin tai viljelylaatikoihin. Tuijottelen vain etupihan punertavaa hehkua ja yritän tallettaa kaikki sävyt, tuoksut ja tunnelmat tulevaa pimeää jaksoa varten.

Aurinko on hellinyt lähes päivittäin ja saa syksyiset sävyt loistamaan entistä vahvempina. Maljakkoon riittää vielä kukkia, perhoset pörräävät, päivät ovat lämpimiä. Kaunis syyskuu paikkailee oikein urakalla kylmää ja kosteaa kesää. 

Lisää hurmioituneita fiiliksiä ja loppukesän kauniita kukkijoita Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sinne tästä.

Liikaa?

Puutarhassa kaikki on nyt kovin ylenpalttista ja ylitsepursuavaa. Tällaiselle järjestyksen ihmiselle tämä loppusesongin runsaus on joskus jopa vähän liikaa. Mikään ei enää pysy penkissä, laatikoissa tai ruukuissa siellä missä pitäisi. Kasvit venyvät ja valuvat, kaikki on yhtä iloista sekamelskaa. Minne tahansa katsookin, maiseman täyttää värien kirjo ja runsas yltäkylläisyys. Ihan jo hengästyttää! 

Ruotsalaisista puutarhalehdistä tuttu "sensommar" kuvaa tätä ajanjaksoa mielestäni hyvin. Suomenkielen "loppukesä" on jotenkin latteampi ilmaisu. Ja eihän vielä voi oikein syksystäkään puhua, kun aurinko hellii ja sadonkorjuu on täydessä vauhdissa.

Upea syyskuun aloitusta, kutsuu tätä sitten millä nimellä tahansa!