tiistai 19. kesäkuuta 2018

Ylväs kaunotar ja sitkeä sissi

Minulla on jo pitkään ollut puutarhassa todellinen perinnekasvi, varjolilja. Tämä on vanhaa kantaa, miehen suvulta saatu. Mutta vasta nyt olen korviani myöten ihastunut ylvääseen kaunottareen. Avautuessaan kukat muistuttavat turbaania ja tuovat eksoottisen tuulahduksen kotipihaan.


Se on kumma miten nämä tätikukat / mummokukat / marttakukat (rakkaalla lapsella on monta nimeä!) ovat alkaneet kiinnostaa. Aivan kuin silmät olisivat vasta nyt avautuneet niiden kauneudelle. Ikänäkösilmät. Mutta ikäkriiseilyn sijaan keskityn nyt nauttimaan vähän huonolle huomiolle jääneistä puutarhan asukeista. Täällä me yhdessä tätiydytään, kukat ja minä. Lisää näistä ihanuuksista Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Mainiota ja toivon mukaan sateista tiistaita!
SHARE:

9 kommenttia

  1. Sinulla on aina niin kauniit kuvat ja ihastuttava puutarha. Ihailen pihaasi ja samalla haaveilen tuollaisesta kukkaloistosta.
    Kaunis kukka, enkä yhtän ihmettele että olet kukkaan ihastunut.
    Mukavaa juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Ninä en ensin tykännyt yhtään tuosta varjoliljasta, vuosien myötä on se puska kasvanut jo isoksi ja vähitellen olenkin sitten alkanut sitä suosimaan ja jopa h

    Mukavaa juhanbnusviikkoa!oitamaan, nyt on tuossa vaiheessa kuin sinunkin kuvassasi ja odotan jo kunnon kukintaa!

    VastaaPoista
  3. Nuo mummokukat ovat yleensä kestäviä perinnekasveja ja sopivat tänne ilmanalaan, tykkään itse niistä todella paljon,olenhan jo mummeli :-)

    VastaaPoista
  4. Siis mummokukat ovat ihan parhautta! :)

    VastaaPoista
  5. Tuo on tosi kaunis, kun avautuu. Meilläkin on ollut vanhalla puolella.
    Vois ehkä vieläkin löytyä.

    VastaaPoista
  6. Varjoliljat ovat niin kauniita! Yritin kerran siirtää siskoni puutarhasta varjoliljaa omaan puutarhaani, mutta seuraavana keväänä maasta nousikin lupiini, heh. Varjolilja on siitä asti ollut hankintalistallani😊

    VastaaPoista
  7. Voi minullakin oli vanhasta pihasta saatu Varjolilja, mutta se oli oranssi... Joten annoin sen naapuriin. Nyt haaveilen vaaleanpunaisesta yksilöstä, jolle olisi Liljapenkissä paikkakin :) Ihana on, ihan parhaita nämä mummokukat! Parempi kuin meissä on jo valmiina pala mummoutta, ikääntyminen ei sen myötä tunnu inhottavalta, vaan pikemminkin juhlalta :)

    VastaaPoista
  8. Meidän pihassa oli varjoliljoja omenapuiden alla, kun tähän muutimme. Mutta enää niitä ei ole pariin vuoteen näkynyt, kun lapset kiipeilee just niissä puissa ja tallaavat.. Vaikka muutamia yritin kyllä siirtää aluksi turvaan, ennen kuin edes tiesin mistä kukasta on kyse, mutta se siirto ei tainnut onnistua.. :(

    VastaaPoista

Blog Design Created by pipdig