Kevätfiilistä hankien keskellä

Lumikasojen keskellä ei ehkä ihan vielä näytä siltä, mutta auringon paistaessa mieli on jo kovin keväinen. Näin talvella sitä jaksaa ihmetellä kerta toisensa jälkeen. Miten valtava vaikutus valolla on sekä mieleen että jaksamiseen!

Valo on jo selvästi muuttunut erilaiseksi ja aurinko lämmittää otollisesta kulmasta paistaessaan. Auringon ja kevätfiilikset myötä täällä on aloitettu jokavuotinen rituaali: terassien esiin kaivaminen. Yksi terassi huhkittiin jo esiin pikkumiehen kanssa, jonka jälkeen nautittiin ansaitut pihakahvi-kaakaot.

Tänä talvena olen mielestäni tyhjennellyt kasvihuoneen kattoa tavallista useammin. Samoin aidat, pergolat, havut, omenapuut ja erityisesti yläkuvan rungollinen syreeni ovat olleet erityistarkkailuissa. Pikkusyreeni 'Palibin' on melkoisen tuuhea ja kerää tiheille oksilleen herkästi massiivisen määrän lunta. Poloinen on välillä ollut ihan väärällään. Siksi on tärkeää tarkkailla näitä säännöllisesti ja vapautella lumen painosta.

Mutta varjoliljojen hauskat siemenkodat, ne näyttävät kestävät mitä vain! Ei paljon hetkauta Valtterit tai rusakot näitä talventörröttäjiä. Sieltä ne kurkottelevat korkean hangen keskeltä.

Seuraavaksi taidan kaivaa esiin tämän keittiöpuutarhan kupeessa olevan pöytäryhmän. Pieni polku perille, taljaa takamuksen alle ja kuumaa kuppiin. Mikäs siinä ollessa, aurinkoisena päivänä istuskellessa!

Enää ei varmasti menee kauaa siihenkään, että lasitettua terassia pääsee täyttämään kevään ihanilla sipulikukilla. Ehkäpä pitää suunnatta ensimmäisille narsissiostoksille jo tänään...

Aurinkoisia päiviä!

Kauanko menee stailaukseen?

Eräs toimittaja kysyi taannoin, kauanko minulla menee aikaa Instagram-kuvien stailaukseen? Piti oikein pohtia asiaa, katsella omaa feediä ja todeta sitten, että aikaa menee kyllä tosi vähän. Suurin osa insta-kuvistani on puutarhasta, sen rakenteista tai lähikuvia kasveista. Niitä ei erityisemmin stailata,  kuvaustilanne on juuri sellainen millaiseksi kulloinenkin sää on sen luonut. Kuvanottoa edeltää lähinnä otollinen ajoitus: aurinko paistaa tietystä kulmasta ja luo mielenkiintoisen tunnelman. Tai huomaan kesken puutarhapuuhien uuden, kivan kuvakulman. Silloin on syöksyttävä hakemaan kamera, vaikka kädet olisi miten syvällä mullassa ja savessa.

Toki varta vasten otetut ruokakuvat, tuotekuvat tai yhteistöihin liittyvät kuvat syövät kaikkinensa helposti todella monta tuntia. Se on tarkkaa puuhaa, kun tuotetta siirretään 3 milliä oikealle ja sitten kaksi milliä takaisin vasemmalle. Työkaverin kanssa tällaistenkin tekeminen on hauskaa, mutta yksinään touhuillessa meinaa kyllä välillä turhauttaa. Eräässä työrupeamassa meitä oli kolme pilkunviilaajaa samassa setissä, se ei tosiaan ollut mikään maailman nopein kuvauspäivä...!

Näitä kotikuvia ei ole stailattu (muuten olisin toki ravistellut leivänmurut pöytäliinasta ja ottanut seinätelineestä ainakin työkalut pois). Harmaa talvipäivä ja ulkoa heijastunut lumikerros loivat jotenkin rauhallisen ja kivan tunnelman. Istuin sohvalla läppäri sylissä kun jäin tuijottamaan eteeni. Ja taas oli napsittava muutama kuva.

Sen sijaan kodinhoitohuoneesta tai meikäläisen työhuoneesta ei yllätyskuvia oteta, ei vaikka olisi miten upea valo tai loiste. Paikalle pitäisi ensin lähettää raivauspartio, pelkkä kuvien tiukka rajaaminen ei noissa tiloissa auta.

Välillä on hyvä tarkastella myös omaa elämää tiukemman rajauksen läpi. Tämä viikko on ollut yhtä Mr. Murphyn vierailua, päivästä toiseen. Nyt koitan keskittyä vain kivoihin asioihin ja ummistaa silmät kaikelta tylsältä. Nekin kyllä hoituvat asia kerrallaan, muttei kannata pilata koko viikkoa moisten takia.

Lempeää loppuviikkoa!

Kevään tuntu

Tämä voi jonkun mielestä olla hieman liioiteltua, puhua kevään tunnusta tammikuussa. Mutta eilen oli ihan selvästi kevättä ilmassa, oli oli! Taivas oli kirkkaansininen, aurinko lämmitti kasvoja ja lenkkipolun varrella olevat pajunkissat kurkottelivat jo niin kauniina.

Vaikka tienoo on jäätävän liukas (todellakin kirjaimellisesti) ja luntakin on riittämiin, niin silti ajatukset karkaavat aina auringon myötä kohti kevätpuuhia. Siitäkin huolimatta, että nyt paukkuu taas pakkanen.

Kesähuoneen seinällä kiikkuu vielä havutähti ja katonrajassa on kausivalot. Nämä saavat yleensä lähtöpassit viimeistään laskiaisena, joskus aikaisemminkin. Ihan kelistä riippuen.

Ei aikaakaan, kun näissä ruukuissa on taas helmililjoja ja tetenarsisseja. Ja kesähuoneessa tarkenee kahvitella. Auringonsäteet tunkeutuivat sinne jo ihanasti. Maljakossa olevat kuivatut hortensiat suorastaan loistivat valossa.

Tällaisista päivistä saa ihan hurjasti energiaa. Toivottavasti talvi jatkuu yhtä kauniina!

Lempeää viikon jatkoa!

Viimeisiä viedään!

Joulukuussa oli ihan poikkeuksellisen paljon kauniita talvipäiviä. On saatu nauttia auringosta, puhtaasta lumikuorrutteesta, nähty sinitaivasta. Mutta erityisen upeaa on ollut tämä punertava valo! Taivaanranta on ollut vaaleanpunainen monena päivänä ja se on värjännyt koko maiseman häikäisevällä sävyllään.

Joulu tuli ja meni oikein mallikkaasti, vaikka kaikkia todo-listan asioita ei ehditty ruksia. Havutähdet sentään sain tehtyä, aatonaattona. Nämä ovat itselleni sellainen joulun must-juttu, jotka onneksi valmistuvat nopeasti, kunhan homman saa vain aloitettua.

Joululomalla kävimme myös kaupunkikaksiossa edistämässä keittiöremonttia. Toisessa kaupungissa sijaitsevan asunnon remontointi matkan päästä on suhteellisen haastavaa, mutta kun asunto sattuu olemaan vielä vanhassa kerrostalossa, niin voipi todeta, että mikään asia ei ole mennyt kerralla putkeen. Eikä yleensä edes toisella. Matkan varrella on saatettu kuulla lauseita: "Ei koskaan enää! / Viimeinen kerta! / Hullun hommaa..." Mitä näitä nyt on.

Vuodenvaihdetta juhlistetaan kotona, ystävien kesken, perinteitä kunnioittaen. Saimme ihania vieraita, joiden kanssa olemme juhlineen joko joulua tai uutta vuotta jo 9 vuoden ajan.  Perinteeseen ei tullut katkoa edes Amerikassa, sillä vieraamme matkustivat silloin normaalin 350 km sijaan 7000 km. Ihan huikeaa!

Toivon, että uusi vuosi jatkuu yhtä kauniina kuin kulunut joulukuu. Toivon myös aikaista kevättä, lempeää kesää, terveyttä koko perheelle. Kulunut syksy on ollut henkisesti raskas ja kuluttava, ja koko perheen mieliala on välillä ollut alavireinen. Toivonkin, että elämä selkiytyy viimeistään kevätauringon myötä. 

Tällä hetkellä oma olo on vähän kuin tällä omena- ja kirsikkapuun keskellä uinuvalla kasvihuoneella. Olen paikalla, mutta talvihorroksessa. En tee tänä(kään) vuonna uuden vuoden lupauksia, sen sijaan lupaan jatkossakin nähdä kauneutta arjen ohikiitävissä hetkissä, pysähtyä ihmettelemään lehteen puhkeavaa silmua, innostua tanssimaan kesken siivouksen.  Päivä on jo selvästi pidentynyt ja sekös tuo hymyn huulille!

Nämä kuvat on otettu aamusella. Aurinko vasta kurkisteli taivaanrannassa, mutta loi jo kaunista punertavaa valoaan. Toivotankin uuteen vuoteesi paljon valoa ja iloa. Tehdään tästä hyvä vuosi!

Hyvää uutta vuotta!

Valkeaa joulua!

Valkeaa joulua toivottiin, ja sellainen myös saatiin. Ja tänään aattona on luvattu myös auringon pilkahduksia. Otan nekin suurella ilolla vastaan!

Ilolla otan vastaan myös kotijoulun, jota saamme juhlistaa lähipiirin kesken.

Luvassa on perinteistä aaton ohjelmaa: joulupuuroa, joulutervehdysten viemisiä naapureille, joulurauhan julistus, glögihetkiä, Samu Sirkkaa ja Lumiukkoa, ruokien viimeistelyä, jännittynyttä odotusta, joulun iloa, lasten tuikkivia silmiä.

Toivotan jouluusi paljon iloa, valoa ja rauhaa. Ja toivon joulun olevan juuri sinun näköisesi ja oloisesi. Kiitos, kun olet kulkenut blogin matkassa tänä vuonna!

Hyvää joulua!

Ääripäästä toiseen - talven ihmemaa

Ei uskoisi, että näiden talvikuvien ottamisesta on vasta viikko. Mittari näytti silloin -21 astetta, kylmä ilma salpasi hengityksen ja pipon alta pursuavat hiukset saivat nopeasti valkoisen kuorrutteen. Juuri nyt keli on nollassa ja maisema todella pimeä, vaikka lunta onkin. 

Tässä ihan kotikulmilla on kaunis miljöö, jota käytetään paljon rippi- ja hääkuvausten taustana. Pikkuinen koski ja sen äärellä oleva vanha mylly muodostavat viehättävän rustiikkisen maiseman, joka elää ihanasti vuodenaikojen mukaan.

Pakkasaamuna puiden takaa esiin pyrkinyt aurinko ja veden päällä väreillyt merisavu loivat mahtavan tunnelman! Muodot ja värit olivat sumun pehmentävät ja harmahtavat, mutta kaikki näytti silti ihan huikean kauniilta.

Joulua kohden pakkanen näyttää taas kiristyvän ihan kunnolla. Saamme ehkä sittenkin valkean joulun! Onhan se jotenkin paljon sympaattisempaa fiilistellä perinteisessä lumimaisemassa kuin mustan maan äärellä. Tosin lumet voisivat sulaa pois sitten heti joulupyhien jälkeen. Johan sitä alkaa olla esikasvatusaikakin käsillä!

Mukavaa joulun odotusta!

Kohti joulua!

Joulukuun ensimmäinen. Se oli lapsena aina ihan tavattoman kutkuttava päivä. Ja onhan siinä edelleen erityistä joulun taikaa.

Meillä ei ole aurinko viime päivinä näyttäytynyt. Mutta kipakka pakkanen ja hento lumikerros loivat puutarhaan kauniin joulutunnelman. Tosin lunta tuprutteli iltasella ihan urakalla ja pimeän tullen piti tehdä jo ensimmäiset lumityöt.

Niin paljon kuin rakastankin kesän runsasta väripalettia, niin tällainen harmaus on omalla tavallaan todella kaunista. Ja ennen kaikkea mieltä rauhoittavaa. Kun kiireet painavat päälle ja pään kovalevy on vaarassa tiltata, lähes väritön maisema tuo kaivattua tasapainoa ja seesteisyyttä.

Eukalyptukset ovat edelleen kesähuoneen edustalla, pakkasesta huolimatta. Minulla ei ole mahdollisuutta talvettaa näitä, joten saavat koristaa myös talvipuutarhaa. Eukalyptuksen siniharmaa sävy sopii tähän vuodenaikaan aivan täydellisesti.

Ihanaa joulukuun aloitusta!

Lunta tupaan

Täällä herättiin eilen hennon lumikuorrutteen peittämään maisemaan. Lapset tietenkin riemuitsivat, mutta itse kyllä jouduin vähän nieleskelemään.

Perään saatiin onneksi ihanaa auringonpaistetta ja muutenkin kaikin puolin kiva päivä. Tienoo muuttui paljon valoisammaksi kertalaakista.

Senhän tämä tietenkin teki, että nyt alkoi jouluttaa ihan kauheasti! Kunhan tämän viikon kiireet on selätetty, saa joulu tulla taloon. Esikoinen onkin jo ehtinyt kysellä joulujuttujen perään, äitinsä tyttö!

Yhdelle lunta, toiselle joulukoristeita, kolmannelle glögiä. Sieltä se joulu alkaa jolkottaa. Ihan huippua! 

Kaunista viikon jatkoa!

Talvimökkeilyä

Pohjoisen hiihtolomareissu vaihtui normaalia aikaisemmin aloitettuun mökkikauteen. Ja mikäs tässä talvimökkeillessä, sillä kelit olivat todellakin kohdillaan! Suurimman osan ajasta saimme nauttia sinitaivaasta ja kauniista auringonpaisteesta.

Lunta oli mökillä vähintäänkin riittävästi. Päivisin plussan puolelle mennyt sää varmisti, että lunta tuli katoilta alas ryminällä ja kasat sen kuin kasvoivat.

Vaikka maisema oli siis vielä kaikin puolin talvinen, auringonsäteissä oli jo sellaista ihanaa keväistä lämpöä.

Päivisin auringosta nautittiin järven jäällä. Kalasaalis jäi kovin laihaksi sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Onneksi kotoa oli varattu ruokaa koko loman ajaksi. Ja vähän vielä päällekin... Meidän perhe ja "travel light" eivät ole oikein koskaan sopineet samaan lauseeseen. 

Iltaisin ihasteltiin upeaa täysikuuta ja kirkkaana loistanutta tähtitaivasta. Perheen tähtitieteilijä opetti tunnistamaan Orionin ja muita kuvioita. Samalla onnistuimme koko perhe näkemään näyttävän tähdenlennon. Siitä riittikin juttua loppuillaksi!

Ulkoletut jäivät tällä kertaa paistamatta, mutta vaahtokarkkeja paahdettiin nuotiopaikalla senkin edestä. Yhtenä päivänä kyytipojaksi korkattiin skumpat, sillä juhlimme mökillä täysi-ikään tullutta avioliittoamme. Niin ne vuodet vierii, vaikka itse ei luonnollisesti vanhene yhtään.

Toivottavasti ensi kesänä päästään taas nauttimaan ystävien vierailuista mökillä, juhannusjuhlista, kesämarkkinoista ja paikallisen toriravintolan antimista. Jätimme mökin rentoutuneita ja hyvillä mielin, vaikka edessä onkin etäkoulua ja entistä tiukempia rajoituksia.

Kohti valoisampia aikoja!

Päiväkahveja odotellessa

Viime päivinä aurinkoa on tulvinut sisään myös kesähuoneen vanhoista ikkunaruuduista. Kovasti jo tekisi mieli täyttää ikkunalaudat narsisseilla ja helmililjoilla. Ja nautiskella päiväkahvit pihamökissä. Vaan ei täällä vielä tarkene oleskella, näytti aurinko miten kutsuvalta tahansa. Nenänpää jäässä ja hengitys huuruten  kävin nappaamassa muutaman valokuvan.

Kesähuone on lähes kokonaan sisustettu kirppislöydöillä. Siellä on mukavan mökkimäinen fiilis ja ihan eri tunnelma kuin vaikkapa kotona sisällä tai lasitetulla terassilla. Tykkään, että kaikki tilat ovat vähän erilaisia tunnelmaltaan. Senkun vaan valitsee, millaisessa ympäristössä haluaa kahvinsa juoda. Sitten joskus kun taas tarkenee!

Seinällä oleva risuluuta on osa läksiäislahjaa Amerikasta. En tietenkään malttanut ottaa sitä käyttöön, vaan tuolla se nyt roikkuu seinäkoristeena. Tyhjän valokuvakehyksen vieressä. On tämä kesähuoneen tunnelma kieltämättä tällä hetkellä hieman pysähtynyttä.

Maljakoissa on erilaisia puutarhasta napsittuja siemenkotia, kukkia ja heiniä. Kuivatut hortensiat alkoivat tuntua kotona jotenkin tunkkaisilta näin tulppaanikauden keskellä. En kuitenkaan malttanut viskata niitä roskikseen, tuossa ne nyt nököttävät, pöydällä. Jos vaikka pääsisivät vielä koristamaan kransseja. Niin paljon suunnitelmia, niin vähän aikaa.

Mukavaa perjantaita ja ihanaa viikonlopun aloitusta!