Heinäkuu - kuukausien sunnuntai

Ihana heinäkuu on täällä! Heinäkuu, tuo kuukausien sunnuntai. Suloinen, lempeä ja lämmin. Jolloin suurin osa Suomea on kiinni ja kiire on painettu jonnekin taka-alalle.

Toivon heinäkuun etenevän verkkaisesti. Suotavaa olisi suorastaan hidastella. Heinäkuu saisi viipyillä kauniissa kesäaamuissa ja illan kultaisissa auringonsäteissä. 

Heinäkuun pikkusisko kesäkuu oli aivan liian vikkelä liikkeissään. Se sujahti silmien ohi eikä pysähtynyt, vaikka kuinka huhuili perään. En suoraan sanottuna tiedä, mihin koko kuukausi katosi. Yhdessä hujauksessa.

Toivon heinäkuulta hitautta, rauhaa, metsämansikoita, päiväkahveja, veden liplatusta, kukkasia, unisia hymyjä, paljaita varpaita, kypsyviä tomaatteja ja kesäretkiä. 

Ihanaa heinäkuun alkua juuri sinulle!

Herkulliset makuvedet hellepäivään

Marjoilla ja hedelmillä maustetut makuvedet ovat täydellinen janojuoma kesähelteillä. Makuyhdistelmiä on tietenkin ziljoona. Kirjasin Versoilevan uusimpaan reseptiin omat makuvesisuosikkini.

Käy nappaamassa ideat raikkaisiin, marjoilla, hedelmillä ja yrteillä maustettuihin yhdistelmiin "Maistuvat makuvedet - hellepäivän pelastus" artikkelista.

Kaunista kesäkuun loppua!

Kiitos mökki, annoit parastasi!

Koronakaranteenit on nyt lusittu ja  täydellinen mökkiviikko taputeltu. En muista milloin viimeksi olisimme olleet näin pitkän pätkän mökillä. Ja näin upeassa kesäkelissä!

Suomen suvi antoi todellakin parastaan ja mökkimiljöö oli täydellinen paikka ravistella viimeisetkin aikaeron ja muuttoahdistuksen rippeet pois. Reissun puuhakeskuksena toimi rantasauna, sillä lapset kirmasivat saunan ja rannan väliä monta kertaa päivässä, aamusta iltaan. Mökkijärven vesi oli poikkeuksellisen korkealla ja omaan hipiään vesi tuntui viileältä (heitin kuitenkin talviturkin, wuhuu!). Lasten iho näyttää olevan rakennettu eri tavalla. Niin kuin on olemassa erillinen jälkiruokavatsa, niin näyttää olevan myös erillinen uintinahka. Ei kuulemma vaivannut kylmyys vaikka välillä ihan selvästi kalisi hampaat.

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

Mökillä nautin erityisesti aikaisista aamuista ja upeista illoista. Miten voikin aurinko maalata maisemaa niin kauniisti! Kasvien värityskin pääsee ihan eri tavalla oikeuksiin lähes mystisessä ilta-auringossa.

Kesämalvikki

Jaloritarinkannus 'Black Knight'

Mökkireissu oli monella tapaa poikkeuksellinen, sillä yleensähän päivät täyttyvät kesän mökkivieraista. Nyt saimme vieraita vasta loppumetreillä. Olipas mukavaa olla ilman maskia ja ihan halatakin toisia! Vieraille tarjottiin helppoja kesäherkkuja, kuten raparperipaistosta ja nuotiolla paahdettuja vaahtokarkkeja, jotka painettiin keksien väliin suklaapalan kera. Mukava koko perheen ohjelmanumero ja tuhti herkku!

Nyt edessä on remonttiviikko kotona, monta reissua jäteasemalle, vanhojen vaatteiden lajittelua ja minimivarustuksella elämistä. Kontti seilaa nimittäin merillä vielä viikon jos toisenkin. Melkoista matkalaukkuelämää, toivotaan ettei keli tästä aivan hurjasti viilenny. Ne paksummat vaatteet kun ovat siellä kontissa...

Mukavaa viikon jatkoa!

Koronakaranteenissa mökillä

Terveisiä mökiltä! Tulimme toisen karanteeniviikon viettoon keskelle suomalaista maalaismaisemaa. Supistettu kotipiiri, pintaremontti ja viileä keli eivät varsinaisesti nopeuttaneet aikaerosta toipumista ja kotiinpaluuseen sopeutumista. Joten perhe autoon, takapaksi täyteen ruokaa ja kohti kesämökkiä!  

Ja voi pojat, kyllä on kesä ja maalaismiljöö nyt antaneet parastaan, viileän alkukohtaamisen jälkeen. Rantasauna on kuumana aamusta iltaan ja lapset ovat ottaneet ilon irti tutusta mökkijärvestä. Itse olen ihastellut erityisesti tätä rantasaunan terassille kaartuvaa loistojasmiketta ('Tähtisilmä'). Sen kukinta on upeimmillaan juuri nyt. Kukkivia oksia on pakko hipaista aina ohi kulkiessaan, sillä tuoksu on kerrassaan huumaava.

Omaehtoista karanteenia on enää muutama päivä jäljellä, mutta ei täältä taida saada lapsia ihan hetkeen pois. Vapaus olla ja puuhata isossa pihapiirissä on upeaa vaihtelua tiukan koronakevään jälkeen.

Leppoisaa loppuviikkoa!

Ps. Kuulumiset päivittyvät nyt kaikkein aktiivisimmin Instagramissa. Löydät tilin tästä linkistä.

Uskaltaako tätä edes ääneen sanoa?

En tiedä passaako tätä edes ääneen sanoa, mutta vähän tämä menee jo överiksi. Ehkä näin vanhemmiten sitä ei vaan enää jaksa. Pitkään jatkuvaa hellettä nimittäin.

Uimassa on toki ihana käydä. Tällainen vilukissakin tarkenee lillua uimapatjalla vaikka kuinka pitkään. Mutta puutarhassa ei oikein jaksa tehdä mitään. Kaikki on pikkuisen nuupallaan, värit näyttävät haalistuneilta ja kukinta etenee harmillisen nopeasti. Osa kasveista on suorastaan palannut karrelle.

Onneksi tontilta löytyy virkistäviä varjosoppeja (muistissa on vielä liiankin hyvin alkuaikojen puuton ja paahteinen tontti). Kun sadettajan vesipisarat ovat hetken tassahdelleet keittiöpuutarhassa, on siellä ihanan raikasta hengittää. Vihreän sävyt rauhoittavat ja jotenkin jopa viilentävät paahteisen päivän jälkeen.

Toivotan edelleen aurinkoista ja lämmintä heinäkuuta, mutta yösateiden kera. Se vasta olisikin täydellinen kombo!

Oi elokuu mikä aloitus!

Voi elokuu minkäs teit! Koko kesän olen odottanut näitä lämpimiä aamuja, auringon kultaamia hetkiä, todellista kesän tuntua Ja nyt vihdoin ja viimein pääsin sellaisen kokemaan.

Vietin viikonlopun hellepäivät flunssan kaatamana sisätiloissa. Aurinko sattui silmiin ja lämpö teki olon epämukavaksi. Eilen uskaltauduin aamukahville lasitetulle terassille ja siinä istuessa sen huomasin. Ulkona näytti ihan kesältä, sellaiselta heinäkuun helleaamulta. Kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta jo aamuseitsemältä ja tietää päivästä tulevan kuuman. Kun kaikki on vähän liian kirkasta kameraan, mutta hetki on silti ikuistettava. 

Luumupuun tyvellä kasvava vaaleanpunertava rohtosuopayrtti oli puhjennut kukkaan viikonlopun aikana. Kuten myös timanttituijien kupeessa kasvava pallohortensia. Niin valkeana että ihan häikäisee.

Mitä siitä, että kesän rankkasateet ovat saneet ravan roiskumaan, ja kukkaruukut ja purnukat ovat kurapisaroiden peitossa. Nyt ei kiinnitetä huomiota epäolennaisuuksiin, vaan annetaan flunssalle piut paut ja nautitaan kesäfiiliksestä. 

 Ihanaa elokuun alkua, vielä ehtii nauttia kesästä!

Nauru pidentää ikää

Kesän viimeisetkin reissut on nyt tehty ja viime metreillä tuli naurettua ihan hirveästi lisää ikää. Suuntasimme tyttöporukalla Tukholmaan ja paluumatkalla koukattiin vielä synttärijuhlien kautta. Kolmessa vuorokaudessa ehdimme käsitellä lähes kaiken kuolemasta kauneusleikkauksiin ja teini-iästä viisikymppisten suunnitteluun. Kipeytyneet vatsalihakset muistuttavat rankasta naururupeamasta, väsyneet jalat kävelemisestä ja tanssimisesta, tikkuiset silmät lyhyistä yöunista ja ohut lompakko loistavista shoppailumahdollisuuksista. 

Tukholma oli kaunis kuten aina, lentomatka lyhyt, laivan henkilökunta ystävällistä ja kesäsää kohdillaan. 

Luottoystävien kanssa oli ihanaa koluta vanhan kaupungin katuja ja istahtaa herkuttelemaan kahviloihin.

Tukholma tarjosi ihan kaikkea iloisen värikkäästä hillityn tyylikkääseen.

Arkeen ei palata fyysisesti levänneinä, mutta hyvillä mielin ja virkistyneinä kylläkin. Ja mahdottoman monta lisäikävuotta saavuttaneina!

Hyvää Juhannusta!

Oikein ihanaa juhannusta teille kaikille! Toivottavasti se on rento ja mieluisa, olit sitten yhdessä tai yksin, sukulaisten tai ystävien kanssa.

Toivon juhannukseesi kesäkukkien tuoksua, mansikoiden makua, lempeitä löylyjä, valoisaa mieltä ja kaunista yötöntä yötä! <3

Kesäkivaa

Viime päivinä on ollut ihan täydelliset piknik-kelit. Aurinko on paahtanut jopa siinä määrin, että me katoimme helpon kesäpiknikin lehvästön varjoon.

Lisää vaivattomasta piknik-herkuttelusta Kauppakeskus Veturin blogissa. Pääset lukemaan koko jutun tästä.

Makoisaa viikonloppua!

In love

Kesäkuu, syreenit, kesäaamut, 

valoisuus, aamukahvit, paljaat jalat.

I'm in love!

Oho, mitä tapahtui??

Viime vuosi oli itselleni äärimmäisyyksien vuosi. Tulevan vuoden ääriviivat saneltiin ja alleviivattiin heti alkumetreillä. Isäni kuoli tammikuussa tyttäreni synttäreiden aikaan. Keskellä surua alkoi kuitenkin huikea matka, joka veikin koko loppuvuoden. Ja vähän päälle.

Maaliskuussa seisoin hölmistyneenä kadunkulmassa Helsingin keskustassa ja katselin epäuskoisena vieressäni seisovia naisia. Olimme juuri saaneet kirjasopimuksen! Kati Jukarainen, Hanna Sumari ja minä. "Mitä juuri tapahtui?!" risteili mielessä samalla, kun ilo kupli sisällä. Ja pakokauhu.

Kati ja Hanna

Äärimmäisyyksiin päästiin myös kesällä. Sää heitteli laidasta laitaan ja kasvu tuntui jumittuneen kylmässä kesässä. Vaivalla esikasvatetut latva-artisokat, munakoisot ja monet muut lepäsivat harsojen alla monta viikkoa. 

Kirsikka Simberg ja jättiliero työssään.

Ainahan sitä haluaa saada kasvinsa pysymään hengissä, mutta nyt oli vähän niinkuin pakko.

Koko projekti oli itselleni todella ainutkertainen. Jatkuvaa uuden oppimista, haastamista, mukavuusalueelta poistumista. Ikimuistoisia hetkiä, mahtavia kokemuksia, upeita ihmisiä. Stressiä ja huojennusta, vuorotellen.

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

Naurua. Sitä tässä kuitenkin on piisannut eniten. Iloista, väsynyttä, helpottunutta, hervotonta. Naurun jokaista mahdollista muotoa. Kiitän sydämestäni näitä mahtavia naisia <3 

Katin ihana keittiöpuutarha

En olisi ikinä arvannut, että työnteko voi olla näin hauskaa!

Kuva: Kati Jukarainen

Ja tässä se on, tulevan kirjamme kansi! Tuukka Koiviston ja Kirsikka Simbergin käsialaa. 

Kirja ilmestyy kevään korvalla, kustantajana ReadMe.

Kyllä nyt taas jännittää!

Haaveillen

Vaihdoin jouluisen profiilikuvani toiseen. Kuvasta voi päätellä, että pikkuisen meinaa jo mopo alkaa keulia.

Kaipaan auringon lämmittämää tiililattiaa jalan alla. Tomaattien tuoksua. Vihreän eri sävyjä. 

Tämän hellepäivän kuvan otti Krista Keltanen, Unelmien Talo ja Koti -lehdelle.

Lisää kesäisiä kuvia meiltä löydät täältä.

Mukavaa loppuviikkoa, meillä valmistaudutaan 10-v synttärihulinoihin!

Juhannussiivousta

Meillä aloitettiin juhannussiivous tietenkin kaikkein tärkeimmästä eli kesähuoneesta. Nyt on kuulkaas pesty ikkunat, lattiat tuoksuvat mäntysuovalta, on poistettu pölyt ja hämähäkinseitit kattoa myöden. Onneksi oli ahkera apulainen.

Kodin siivouksen kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Jouluksi ehkä?

Oikein ihanaa juhannukseen valmistautumista ja keskikesän juhlaa teille kaikille!

Elämää ilman pihaa??

Sain Katilta 100% outdoor -blogista kivan haasteen. Tarkoitus on vastata toisen keksimiin kysymyksiin, yhteen tai vaikka kaikkiin. Kiitos Kati näistä!

1. Voisitko asua enää ilman pihaa?

Voisin, mutta en haluaisin joutua moisen tilanteen eteen! Itselleni kodin ympärillä oleva piha on henkireikä, rakas harrastus, laajennettu olohuone. En siis tarkoita pelkästään puutarhanhoitoa, vaan kaikkea pihaelämään liittyvää. Oleskelutiloja, lapsille paikkaa leikkiä, kahvihetkiä, aikaa ystävien kanssa, valokuvaamista.

2. Mikä tulee olemaan ensi kesän suurin työsarka pihalla?

Rakas aviomieheni ei vielä tiedä tätä, mutta isoja työsarkoja on itse asiassa kaksi. Takapihan raja-alue, jossa on ränsistyneitä pensaita ja kituliaita kasveja huonossa kasvualustassa. Toinen, ja näkyvyytensä vuoksi edelle kiilaava, on etupihan kesähuoneen keskeneräinen ympäristö. Kasvilaatikoita, istutusalueita, lisää rajauksia, kivetyksiä, singelin kärräämistä... Mutta tehdään mitä ehditään, niin kuin tähänkin asti!

3. Mitä olet oppinut viimeisen vuoden aikana?

Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä (ehkä jopa vähän liiankin hyvin!). Olen oppinut tiettyä rentoutta ja positiivisempaa elämänasennetta. Katselemaan elämää kauniimpien lasien läpi, arvostamaan arkea entistä enemmän.

4. Mitä bloggaaminen antaa sinulle?

Bloggaamisessa yhdistyvät kaikki rakkaat harrastukseni: puutarhanhoito, sisustaminen, leivonta, valokuvaus. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin, kokenut kivoja asioita, oppinut uutta.

5. Mitä haluaisit osata?

Haluaisin osata piirtää, soittaa saksofonia, puhua sujuvasti ranskaa, nikkaroida huonekaluja. Puutarhassa haluaisin osata hallita isoja kokonaisuuksia, suunnitella ja toteuttaa niitä. Nyt poukkoilen sinne tänne pienen piperryksen perässä.

Loppuun vielä anteeksi- ja avunpyyntö. Sain alkuvuodesta toisenkin haasteen, mutta kun en heti kirjannut sitä muistiin, en enää tiedä mistä haasteen sain. Jos siis en ole käynyt juuri sinun blogissasi noutamassa haastetta, anteeksipyyntöni. Mielelläni nappaisin sen mukaani!