Oho, mitä tapahtui??

Viime vuosi oli itselleni äärimmäisyyksien vuosi. Tulevan vuoden ääriviivat saneltiin ja alleviivattiin heti alkumetreillä. Isäni kuoli tammikuussa tyttäreni synttäreiden aikaan. Keskellä surua alkoi kuitenkin huikea matka, joka veikin koko loppuvuoden. Ja vähän päälle.

Maaliskuussa seisoin hölmistyneenä kadunkulmassa Helsingin keskustassa ja katselin epäuskoisena vieressäni seisovia naisia. Olimme juuri saaneet kirjasopimuksen! Kati Jukarainen, Hanna Sumari ja minä. "Mitä juuri tapahtui?!" risteili mielessä samalla, kun ilo kupli sisällä. Ja pakokauhu.

Kati ja Hanna

Äärimmäisyyksiin päästiin myös kesällä. Sää heitteli laidasta laitaan ja kasvu tuntui jumittuneen kylmässä kesässä. Vaivalla esikasvatetut latva-artisokat, munakoisot ja monet muut lepäsivat harsojen alla monta viikkoa. 

Kirsikka Simberg ja jättiliero työssään.

Ainahan sitä haluaa saada kasvinsa pysymään hengissä, mutta nyt oli vähän niinkuin pakko.

Koko projekti oli itselleni todella ainutkertainen. Jatkuvaa uuden oppimista, haastamista, mukavuusalueelta poistumista. Ikimuistoisia hetkiä, mahtavia kokemuksia, upeita ihmisiä. Stressiä ja huojennusta, vuorotellen.

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

Naurua. Sitä tässä kuitenkin on piisannut eniten. Iloista, väsynyttä, helpottunutta, hervotonta. Naurun jokaista mahdollista muotoa. Kiitän sydämestäni näitä mahtavia naisia <3 

Katin ihana keittiöpuutarha

En olisi ikinä arvannut, että työnteko voi olla näin hauskaa!

Kuva: Kati Jukarainen

Ja tässä se on, tulevan kirjamme kansi! Tuukka Koiviston ja Kirsikka Simbergin käsialaa. 

Kirja ilmestyy kevään korvalla, kustantajana ReadMe.

Kyllä nyt taas jännittää!