Miten ihmeessä sitä taas tottuu tiukempiin housuihin, vyötärönappeihin, jäykempiin kankaisiin? Olen viilettänyt koko kesän lötköissä pellava- ja puuvillavaatteissa. Mistään ei ole kiristänyt, vaikka jäätelöä on tullut syötyä ennätysmäärä.
Odotan kauhulla ensimmäisiä farkkukelejä. Vaakaan en uskalla edes vilkaista. En malttaisi vielä millään luopua kesän mukavista luottovaatteista, kuten tästä Josefiinan aitan pellavapaitulista.
Pellava on ihanan hengittävä luonnonkuitu, joka ei hiosta edes helteillä. Väljä vaate antaa ilman kiertää iholla. Pellava pitää ihon kuivana ja pehmeänä ja tuntuu miellyttävältä kesät talvet. Ja entäs sitten tuo kiistelty pellavan ryppyisyys. Toiset silittävät, toiset eivät. Minulle on aikoinaan sanottu, että pellavan kuuluu näyttää ryppyiseltä. Olen tarttunut lauseeseen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Kun näin on kerran sanottu, niin amen ja kättä päälle!
Josefiinan aitalla on sympaattinen puoti Lohjalla. Jos puotiin on liian pitkä matka, kannattaa katsastaa kaunis Instagram-tili sekä tietenkin Facebook-sivut. Minä olen törmännyt Josefiinan aittaan ensi kertaa Kevätmessuilla, eli sielläkin kannattaa pitää silmät auki!
Otan ilolla vastaan loppuviikoksi luvatut helteen ja pidän vielä kiinni kesävaatteista. Samalla ajatukset kuitenkin kääntyvät jo syksyyn vähän haikein mielin. Takana on ihana kesä ja edessä paljon uutta. Kuopus aloittaa esikoulun, työkuvioissa on muutoksia, elämä tuo eteen yllättäviä asioita. Onneksi nyt on tankattu yllin kyllin aurinkoenergiaa!
*Blogiyhteistyö: