Ihana luumuaika!

Blogiyhteistyö: Ananassi

Nyt on taas aika kaivaa luumureseptit esiin, sillä ihana luumuaika on vihdoin täällä! Meillä on pihassa kaksi luumupuuta, 'Sinikka' siniluumu ja toinen, mahdottoman herkullinen lahjaksi saatu luumupuu, jonka lajikkeesta ei ole mitään tietoa. 

Meheviä ja makeita luumuja tulee napsittua sellaisenaan, mutta ihan koko satoa ei kyllä pysty suoraan puusta popsimaan. Siniluumu 'Sinikka' on onneksi nuori ja kohtuullisen pieni puu, joten sadonkorjuu onnistuu kurkottelemalla ja puuta ravistelemalla. Toisen puun kanssa tarvitaankin sitten jo tikkaita.

Sää on viime päivinä vaihdellut ihan hurjasti. Samaan vuorokauteen on mahtunut rankkasateita, tuulta, aurinkoa ja lämpöä. Olen painattanut puutarhassa työshortseissa ja pehmoisessa villapaidassa. Tämä super-ihana Second Female raitavillis on kouvolalaisesta Ananassi-vaatekaupasta ja saatu blogiyhteistyön kautta. Minulla löytyy saman tuotemerkin villatakkeja entuudestaan jo vino pino, joten merkki on hyväksi ja laadukkaaksi havaittu.

Ananassi edustaa kivijalkakauppaa parhaimmillaan. Yksilöllistä palvelua ja huolella valittuja, aikaa kestäviä vaatteita. Arvostan suuresti asiantuntemusta ja läsnäoloa, jossa uskalletaan myös sanoa, jos vaate ei sovi asiakkaan päälle. Tai toisaalta rohkeasti ehdotetaan jotakin sellaista, jonka itse ohittaisin vaaterekissä sujuvasti. Ja löytyypä täältä myös presidentin rouvan päällä olleita vaatteita, kuten taannoinen Melania Trumpin seurassa nähty perhosmekko (joka oli muuten suomalaisen Andiatan valikoimasta). Olen aina sanonut, että Kouvola on Suomen Pariisi! Jos siis asut näillä kulmin tai olet käymässä kaupungissa, suosittelen lämpimästi suuntaamaan Suvin luokse Ananassiin!

Nautinnollista aikaa syksyn makujen, värien ja pehmoisten villisten parissa!

*Blogiyhteistyö: 

villapaita Ananassi 

Upea villakko

Kulunut kuuma kesä haastoi kasveja, mutta yksi porskutti pystypäin läpi helteen ja kuivuuden. Villakko ei ollut paahteesta moksiskaan, edes lasitetulla terassilla. Ja siellä ei näillä helteillä moni kasvi viihtynyt.

Kylmää villakko ei siedä, joten syksyn tullen se pääsee muuttamaan sisätiloihin muiden viherkasvien kanssa. Lisää upeasta villakosta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Kaunista keskiviikkoa!

Should I stay or should I go..?

Blogiyhteistyö: GreenCare

Kauhea dilemma. Mitä tehdä ruukuissa yhä kukoistaville kesäkukille? Jatkaako hellää hoivaa vai antaako mennä? Kaikki lehdet, blogit ja instatilit pursuavat jo toinen toistaan kauniimpia syysistutuksia. Täällä päin lämpötilat huitelevat kuitenkin vielä 20 asteen tienoilla. Tiedän kokemuksesta, että krysanteemit ja syklaamit näivettyvät turhan nopeasti aurinkoisella terassillamme, jos nyt intoudun niitä istuttamaan.

Kesäkukat saivat koko kesän GreenCare Puutarhan KESÄ -kesäkukkalannoitetta. Sitä vaaleanpunaista, kasteluveteen sekoitettavaa. Pitäisikö lopettaa lannoitus ja kastelu, ja kiikuttaa sitten loppuaan lähestyvät kukat kompostiin? Koska eihän niitä tietenkään voi sinne suoraan kipata. Vähän kuin juhlien jälkeen: kukaan ei enää pysty syömään kermakakkua, mutta roskiksen sijaan kakku jemmataan useammaksi päiväksi jääkaappiin. Jostakin syystä on helpompaa hankkiutua kakusta eroon välisäilytyksen (jääkaapin) kautta. Näyttää olevan sama homma kesäkukilla.

Jos olet jo ahkeroinut syyskukkaistutuksia, niin Puutarhan KESÄ -lannoite käy myös niille. Toivon mukaan saamme pitkän ja lämpimän syksyn, jolloin syyskukat eivät pärjää pelkällä vedellä. Silloin tällöin lannoitetta kasteluveteen ja syysihanuudet jaksavat kukkia pidempään!

Vieläkö teillä kesäkukat kukoistavat vai oletteko jo siirtyneet syksyisempiin istutuksiin?

*Blogiyhteistyö:

PuutarhanKesä GreenCare

Monipuolinen kesäkurpitsa

Kesäkurpitsakausi on juuri parhaimmillaan. Itse rakastan tätä satoisaa, miedon makuista ja kaikkeen sopivaa vihannesta. Lapsillekin se uppoaa (salaa) ruokiin ja leivonnaisiin piilotettuna. 

Lisää mahtavasta kesäkurpitsasta, sen kasvatuksesta ja käytöstä Kauppakeskus Veturin -blogissa täällä.

Mukavaa uuden viikon aloitusta!

Terassielämää elokuussa

*Blogiyhteistyö:  Hillerstorp

Voi näitä kelejä! Terassikausi senkun jatkuu, niin mahtavaa! Eilen säätiedotus lupaili sadetta koko päivälle, mutta aamun sadekuuron jälkeen saatiin nauttia ihanasta auringosta ja lämmöstä. Myös ensi viikolle on vielä luvattu yli 20 asteen lämpötiloja, joten mikäs tässä on terassielämästä nauttiessa. Varsinkin, kun terassilla on uusi ja toimiva pöytäryhmä Hillerstorpilta.

Ruotsalainen Hillerstorp on Skandinavian suurin puutarhakalusteiden valmistaja. Sen tuotteet ovat kestäviä ja kauniita, ja niillä on helppo sisustaa viihtyisä terassi. Mallistosta löytyy pihakalusteita paviljongista sohviin ja ruokailuryhmistä ulkokeittiöihin.

Stoltö-ruokailuryhmä on tyylikkään simppeli ja sen yksinkertaiset linjat sopivat hyvin suomalaiseen makuun. Öljysimme "alaterassin" mustaksi tänä kesänä ja nyt ryhdikäs pöytäryhmä istuu tummalle terassille kuin auringonkukka elokuuhun.

Terassi ei ole suuren suuri, joten arvostan kompaktia pakettia: sekä tuolit että penkki sujahtavat näppärästi pöydän alle. Ja tuollainen penkki on muuten tavattoman kätevä lapsiperheessä: penkille mahtuu istumaan monta pientä peppua, joten pitkän pöydän ääreen sopii isompikin seurue. Olen tykännyt penkistä niin kovasti, että mietin jopa sen kantamista sisähuonekaluksi talven ajaksi.

Meillä nautitaan yhä ulkoruokinnasta sään niin salliessa. Heinäkuussa terassilla tuppasi olemaan jopa liian paahteista. Mutta elokuun lempeä aurinko, loppukesään liittyvät haikeus ja yhä aikaisemmin pimenevät illat, siinäpä katkeransuloinen yhdistelmä. Tästä nautitaan niin pitkään kuin mahdollista!

* Blogiyhteistyö: Stoltö-pöytäryhmä Hillerstorp

Henkiin herännyt

Meillä kasvaa hakuropaju ruukussa kesähuoneen portailla, niin kuin monena kesänä aikaisemminkin. Heinäkuun paahtavassa porotuksessa puuta kohtasi kuitenkin kaamea kohtalo, karrelle palaminen. 

Vaan kun on hidas liikkeissään, niin kuinkas sitten kävikään..? Lisää sitkeästä sissistä ja upeasta pikkupuusta Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Postaus löytyy täältä.

Mukavaa lauantaita!

Huoltohommissa

Rakastan tomaattien kasvattamista osittain siksi, että ne ovat hyvin pitkämielisiä ja anteeksiantavaisia. Satunnainen kastelun unohtaminen tai huoltotoimenpiteiden laiminlyöminen ei vaikuta sadon määrään. Ainakaan kovin suuresti.

Nyt oli taas aika karsia lehtiä ja antaa hellää hoivaa suurta satoa tarjoaville tomaateille. Tänä vuonna ensimmäiset tomaatit päästiin herkuttelemaan heinäkuun alkupuolella. Pikkuisen eri meininki kuin viime syksynä..!

Paljon on silti vielä kypsymässä ja lajikkeissa on hurjasti eroja. Kirsikka- ja luumutomaatit ovat olleet aikaisia ja satoisia. Yläkuvan kauniit tertut kuuluvat 'Romello' luumutomaatille. Alakuvassa hedelmiään kypsyttelee 'Shirley', joka on mutkaton perustomaatti. Sen punaiset hedelmät ovat tasaisen pyöreät ja keskikokoiset.

Tomaatin lehtiä karsimalla auringonvalo pääsee tasaisesti kaikkialle kasvustoon. Lehtien karsiminen auttaa myös ilmaa kiertämään kasvustossa. Nämä edistävät hedelmien kypsymistä. Alkukaudella lehtiä karsitaan maltillisesti, vain muutama rungon alalehti viikossa. Näin elokuussa lehtiä voidaan poistaa jo ylempääkin ja vähän ronskimmin.

Kasvihuoneessa on jo selvästi sellaista loppukauden fiilistä, vaikka lämpötila nousee päivisin yhä korkeaksi. Sadonkorjuuta riittää vielä pitkään. Jotain haikeaa tässä kuitenkin on, lähestyvän syksyn tunnelmassa.

Nyt nautitaan makoisista tomaateista ja kasvihuoneen ihanista tuoksuista. Ihan parasta!

Syyskesän ilopillerit

Pitkänhuiskea syyskaunotar, kultapallo, on meikäläisen uusi suosikki. Se on kestävä ja sitkeä perinneperenna, joka kasvaa oikeastaan ihan itsekseen. Elokuussa kultapallot valtaavat kasvihuoneen sivustan ja notkuilevat rennosti sinne tänne (koska joku on unohtanut tukea ne...)

 Lisää syyskesän ilopillereistä Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Elokuun kultaamaa viikon jatkoa!

Muistakaa syyslannoitus!

Blogiyhteistyö: GreenCare

Elokuu on hurahtanut jo yli puolen välin, joten nyt viimeistään on aika tehdä puutarhan syyslannoitus. Tulevalle viikolle on lupailtu sopivasti sateitakin. 

Käytän puutarhan syyslannoitukseen GreenCare Puutarhan SYKSY -lannoitetta. Se ei sisällä ollenkaan typpeä, joten lannoite sopii kaikille puutarhan kasveille. Ohjeistuksen mukaan se annetaan, kun lehdet ovat vielä vihreitä ja kasvi pystyy hyödyntämään lannoitteen sisältämät ravinteet ennen kylmän tuloa. Silloin syyslannoite ehtii valmistella kasvit parhaiten talven tuloon. Monivuotisille koristekasveille syyslannoituksen voi antaa heinä-elokuussa (en ikinä muista tehdä sitä heinäkuussa) ja hedelmäpuille sekä marjapensaille heti sadonkorjuun jälkeen.

Syyslannoite parantaa monivuotisten kasvien talvenkestävyyttä ja edistää kukka-aiheiden muodostumista. Sen vaikutukset näkyvät siis seuraavana kesänä parempana kukintana ja satona.

Itse viskon lannoitteen mieluiten ämpäristä. Nämä isommat säkit ovat liian painavia meikäläisen kanniskeltavaksi ympäri puutarhaa. Puutarhan SYKSY -lannoitetta löytyy toki myös viiden ja kymmenen kilon pakkauksissa. On kätevää, että pienempään pihaan ei tarvitse ostaa isoa säkkiä varaston nurkkiin pyörimään. 

'Sinikka' siniluumu kypsynee ihan näinä päivinä. Pikkumies käy joka päivä tarkistamassa "luumutilanteen". Vielä ne ovat liian kovia.

Erityisen innokkaasti odotamme 'Pepi' päärynän kypsymistä. Viime vuonna sato jaettiin veitsellä leikaten koko perheen kesken. Tänä vuonna jokainen pääsee herkuttelemaan ruhtinaallisesti useammalla päärynällä!

Mukavia elokiireitä puutarhan parissa!

Blogiyhteistyö: 

Syyslannoite GreenCare

Vihdoinkin viikonloppu!

Uh huh, takana on ehkä koko syksyn kiireisin työviikko. Se siitä pehmeästä arkeen laskeutumisesta. Kirsikkana kakun päällä mies oli tietenkin työmatkalla, joten tässä on pyöritelty liikkuvia osia kuin paraskin jonglööri. Onneksi isovanhemmat riensivät apuun loppuviikosta.

Viikonloppuna on tarkoitus nauttia kiireettömistä aamuista ja oman puutarhan antimista. Aivan parasta pulssin tasoittamista, kun pääsee keräämään aamupalatarpeita ja nuuskimaan kasvihuoneen ilmaa. 

Haaveissa on myös ehtiä pihapuuhien pariin. Puutarha on ollut aivan laiminlyötynä, onneksi se on tottunut selviämään myös itsekseen. Osa avomaankurkuista näytti jo valtavilta ja kesäkurpitsapenkistä kurkki vihreä jättiläinen.

Ihanaa viikonloppua! Ladataan akkuja ja nautitaan elokuun sadosta ja lämmöstä.

Ahkerat liisat

Omenapuun alle toukokuussa istutetut ahkeraliisa kukkivat yhä upeasti. Paahteisesta kesästä ja laiskasta kastelijasta huolimatta. Tänä vuonna heittäydyin ihan villiksi ja kokeilin kokovalkoisen kukkamaton sijaan kahta väriä. Yhdistelmästä tuli heti uusi suosikkini!

Lisää ahkerasti kukkivasta ahkeraliisasta ja tämän kesän kokemuksista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Postaus löytyy täältä.

Kaunista loppuviikkoa, se on taas kesä!

Syysidylliä?

Katselen elokuun auringon kultaamaa puutarhaa keittiön ikkunasta. Kädessäni on iso kuppi höyryävän kuumaa kahvia. Lähes polveen asti ulottuvat villasukat on taas kaivettu esiin. Aamuissa on jo syksyn ihanaa kirpeyttä. Uunista leijailee kanelinen omenapiirakan tuoksu. Keräsimme korillisen punaposkisia omenoita pihapuusta yhdessä lasten kanssa. Syksy tekee tuloaan. Mielen täyttää rauha ja kiitollisuus. NOT!

Syksy todellakin tekee tuloaan, sen huomaa jääkaapin oveen teipatusta lukujärjestyksestä. Harrastuskalenteri on pyörähtänyt käyntiin ja edessä on taas melkoista kuskaamista ja iltojen aikatauluttamista. Kuka hakee kenetkin, milloin ja mistä? Mielessä jäytää koko ajan tunne, että on unohtanut jotakin. Unohtanut hakea lapsen hallilta, unohtanut maksaa kausimaksun, unohtanut tarkistaa varustelistan. Ja muistinko tosiaan ilmoittaa lapset jo keväällä ennakkoilmoittautumisaikaan? Millä ihmeen nimellä löydän vahvistusviestin sähköpostisumasta?

Ja entä se koulukirjojen päällystäminen sitten! Suoraan itse paholaisesta. Miten ihmeessä printterillä voi tulostaa muovikulhoja, mutta koulukirjat pitää edelleen taistella itse? Ja miten ihmeessä rullat (tai vaihtoehtoisesti kirjat) ovat sen kokoisia, että rullasta jää aina kauheat hukkapalat? Vaikka kuinka yrittäisi asetella suoraan ja ekonomisesti. Lapsi kysyi aamulla, olenko jo laminoinut kirjat? Se vasta olisikin kätevää. Kirja laminointilaitteeseen ja tadaa, valmista tuli! 

Kontaktimuoveissa on kuulemma eroja. Aivan kuten maalarinteipeissä. Toiset tarttuvat (ja tarvittaessa irtoavat) helposti jälkiä jättämättä, toisten kanssa työ on tuomittu tuhoon jo alkumetreillä. Nämäkin hyvän äidin pitäisi tietää, kai tätä tietoa jossakin salaseurassa jaetaan.

Illan harrastusrumban keskellä yritän miettiä helppoja ja nopeita arkiruokia. "Heippa kullat, syödään taas tänään spagettia! Ai eikö lohipullia, koulussa oli juuri? No ei se mitään, nämä on tosi hyviä!"

Toivotan kaikille tsemppiä arjen alkamiseen ja armollisuutta aikatauluelämään. Muistetaan nauttia niistä villasukista ja kuulaista syyspäivistä, vaikka sitten kalapuikkojen lämmittämisen keskellä!

Herkkuja kirsikoista

On tämä sadonkorjuuaika mahtavaa! Puutarha tarjoaa valtavasti iloa ja inspiraatiota ruoanlaittoon. Kesän jäljiltä kiristävä vyötärönauha tosin tuntuu entistä tukalammalta.

Kotipihan kirsikkapuu tekee todella happamia marjoja. Yleensä olen jättänyt suurimman osan lintujen syötäväksi. Johtuuko sitten auringosta vai mistä, mutta tänä vuonna on saatu nauttia poikkeuksellisen makoisasta sadosta. Pitkästä aikaa on pitänyt kaivaa kirsikkareseptit esiin.

Tässä samettisen pehmeässä kirsikkapaistoksessa yhdistyy valkosuklaan makeus ja kirsikan kirpeys. Mahtava makupari! Ohje löytyy Minttua ja mustikoita -blogista täältä.

Makoisaa elokuuta!

Helpot ja herkulliset mustikkamaljat

Eskaritaival alkoi eilen jännittyneissä merkeissä, taisi siinä silmäkulmatkin kostua... Ensimmäisen koulu- ja eskaripäivän kunniaksi tein lapsille herkulliset mustikkaiset kerrosmaljat. Maljoissa yhdistyvät ihanan mehevät pensasmustikat, kaurakeksien rapeus ja sitruunainen vaniljavaahto. Nämä on tehty gluteenittomina, mutta samalla ohjeella tulee myös ihan tavallisista kaurakekseistä. 

Maljat voisi toki koota jääkaappiin odottamaan herkuttelijoita, mutta kaurakeksien rapeus pysyy paremmin, kun maljat kokoaa juuri ennen tarjoamista. Kun erillisissä kulhoissa odotti valmiina kotipihasta kerätyt pensasmustikat, murskatut kaurakeksit ja sitruunainen vaniljavaahto, syntyivät valmiit maljat suit sait sukkelaan. 

Pensasmustikoiden kausi on alkanut ja jatkuu onneksi ihanan pitkään. Marjat eivät kypsy kertarysäyksellä, vaan sadosta saa nauttia usein jo heinäkuun puolelta elo-syyskuulle asti. Nyt on siis parhaat hetket herkutella!

Helpot ja herkulliset mustikkamaljat 

(gluteeniton, noin 4 tuhtia annosta)

100 g gluteenittomia kaurakeksejä
1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 dl sitruunarahkaa
reilusti mustikoita
koristeluun syötäviä kukkia tai mintun lehtiä

1. Murskaa kaurakeksit karkeaksi rouheeksi. 
2. Vaahdota vaniljakastike. Lisää joukkoon sitruunarahka, sekoita tasaiseksi.
3. Annostele maljoihin vuorotellen keksimurua, mustikoita ja sitruuna-vaniljavaahtoa. Koristele syötävillä kukilla tai mintun lehdillä. Tässä on käytetty vähän sitruunaiselta maistuvaa kääpiösamettikukkaa.

Ehtiikö sato kypsyä?

Minulla on nuori viiniköynnös, joka kasvaa ruukussa ja talvehtii perunapenkissä. Tälle ei oikein ole löytynyt paikkaa puutarhasta, siksi se on toistaiseksi viettänyt ruukkukiertolaisen elämää. Mutta kulunut kesä ja lämmin seinusta ovat saaneet kasvin tekemään satoa. Niin mahtavaa!

Nyt tietenkin pähkäilen, ehtiikö sato kypsäksi asti? Onko teillä kokemusta viiniköynnöksen kasvattamisesta ruukussa? Takataskussa on toki pari kikkaa köynnöksen varalle. Lisää näistä ja tästä sitkeästä kaverista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Postaus löytyy täältä.

Miten sitä taas tottuu?

* Blogiyhteistyö: Josefiinan aitta

Miten ihmeessä sitä taas tottuu tiukempiin housuihin, vyötärönappeihin, jäykempiin kankaisiin? Olen viilettänyt koko kesän lötköissä pellava- ja puuvillavaatteissa. Mistään ei ole kiristänyt, vaikka jäätelöä on tullut syötyä ennätysmäärä.

Odotan kauhulla ensimmäisiä farkkukelejä. Vaakaan en uskalla edes vilkaista. En malttaisi vielä millään luopua kesän mukavista luottovaatteista, kuten tästä Josefiinan aitan pellavapaitulista.

Pellava on ihanan hengittävä luonnonkuitu, joka ei hiosta edes helteillä. Väljä vaate antaa ilman kiertää iholla. Pellava pitää ihon kuivana ja pehmeänä ja tuntuu miellyttävältä kesät talvet. Ja entäs sitten tuo kiistelty pellavan ryppyisyys. Toiset silittävät, toiset eivät. Minulle on aikoinaan sanottu, että pellavan kuuluu näyttää ryppyiseltä. Olen tarttunut lauseeseen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Kun näin on kerran sanottu, niin amen ja kättä päälle!

Josefiinan aitalla on sympaattinen puoti Lohjalla. Jos puotiin on liian pitkä matka, kannattaa katsastaa kaunis Instagram-tili sekä tietenkin Facebook-sivut. Minä olen törmännyt Josefiinan aittaan ensi kertaa Kevätmessuilla, eli sielläkin kannattaa pitää silmät auki!

Otan ilolla vastaan loppuviikoksi luvatut helteen ja pidän vielä kiinni kesävaatteista. Samalla ajatukset kuitenkin kääntyvät jo syksyyn vähän haikein mielin. Takana on ihana kesä ja edessä paljon uutta. Kuopus aloittaa esikoulun, työkuvioissa on muutoksia, elämä tuo eteen yllättäviä asioita. Onneksi nyt on tankattu yllin kyllin aurinkoenergiaa!

*Blogiyhteistyö: 

pellavavaate Josefiinan aitta

Kesän helpoin mustikka-apaja

Rakastan mustikoita, mutta en niinkään rakasta niiden poimimista metsästä. Metsä on kyllä oikein ihana paikka, mutta mustikankeruureissut ovat yleensä loppuneet lyhyeen. On itikoita, luikeroita, jollekin poimijalle tulee aina nälkä, väsy tai vähintääkin kuolettava tylsyys.  Siksi olen istuttanut kotipihaan pulleroita pensasmustikoita. Niiden kerääminen on vaivatonta, nopeaa ja onnistuu myös lapsilta. Mitään työvoiman riistoa tässä ei toki harjoiteta. Paitsi ehkä äidin.

Kerran nimittäin maksoin sekä omilleni että naapurin lapselle pensasmustikoiden keräämisestä urakkapalkan. Kippojen täytyttyä lapset olivat jo rakentamassa myyntikojua kotikadulle. Pikkuiset business-ihmiset olivat päättäneet myydä minun kasvattamani ja minun jo kertaallaan maksamani mustikat naapurustolle. Nerokas idea! Onneksi ehdin väliin, muuten olisi jäänyt mustikkapiirakka leipomatta. 

Ihanan mehevistä pensasmustikoista ja niiden kasvattamisesta juttua nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Postaus löytyy täältä.

Makoisaa mustikka-aikaa!

Se tunne

Se tunne, kun aamulla kipaisee kasvihuoneeseen hakemaan pari tomaattia. Aukaisee ansarin oven ja astuu aamuauringon lämmittämään tilaan. Kun valo siivilöityy kasvien välistä aivan täydellisesti, viipyilee lämpimässä tiililattiassa ja saa ympärillä olevat lehdet hehkumaan.

Ja se tuoksu! Sen kun voisi purkittaa talven varalle. Tällaisina hetkinä unohtuu kaikki keväällä manatut "en enää ikinä esikasvata mitään!" -kommentit. Unohtuu kastelu-urakat, tomaatteja kiusaavat tuholaiset, kaikki pienen paratiisin eteen tehty työ. Rakastan näitä aamuja ansarissa. Juuri tässä on hyvä olla, juuri nyt.

Kaunista päivää sinulle!

Elokuun väriloistoa

Elokuu toi tullessaan loppukesän fiiliksen. Monet myöhäiskesän perennat ovat tänä vuonna aloittaneet kukinnan poikkeuksellisen aikaisin. Rakastan elokuuta, mutta jostakin syystä en ole ihan vielä valmis luopumaan tästä täydellisen lämpöisestä kesästä. En, vaikka helteitä ja kuivuutta on ollut tosi pitkään. Ja vaikka puutarha ja puutarhuri ovat kärvistelleet niiden parissa yhtälaisesti. 

Yritän työntää haikeuden tunteet syrjään ja nauttia elokuun yltäkylläisyydestä ja väriloistosta täysin rinnoin. Lisää loppukesän näyttävästä kukinnasta Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Myynnissä kodikas kaunotar

Pääsääntöisesti surffailen asuntosivustoilla vanhoja pappiloita ja muita näyttäviä taloja katsellen. On ihanaa antaa unelmien laukata, miettiä talojen historiaa, kuvitella itsensä astelemassa pitkin pihapolkua tai narisevia lauttalattioita. Mutta samaan tunnelmaan voi toki päästä pienemmissäkin kohteissa. Tässä ihastuttava ja tunnelmallinen pikkukoti, kaikki kuvat Oikotie.fi.

Talon koko myynti-ilmoitus, lisätiedot ja kuvat löytyvät täältä.

Kaunista keskiviikkoa!