Se tunne

Se tunne, kun aamulla kipaisee kasvihuoneeseen hakemaan pari tomaattia. Aukaisee ansarin oven ja astuu aamuauringon lämmittämään tilaan. Kun valo siivilöityy kasvien välistä aivan täydellisesti, viipyilee lämpimässä tiililattiassa ja saa ympärillä olevat lehdet hehkumaan.

Ja se tuoksu! Sen kun voisi purkittaa talven varalle. Tällaisina hetkinä unohtuu kaikki keväällä manatut "en enää ikinä esikasvata mitään!" -kommentit. Unohtuu kastelu-urakat, tomaatteja kiusaavat tuholaiset, kaikki pienen paratiisin eteen tehty työ. Rakastan näitä aamuja ansarissa. Juuri tässä on hyvä olla, juuri nyt.

Kaunista päivää sinulle!