Maukas klassikko: tomaattikeitto

Tomaattikeitto on ruokaklassikko, joka kuuluu meidän perheen ruokalistalle ihan säännöllisesti. Sitä syödään ympäri vuoden. Ja jos keiton kanssa tarjoilee kaikkea pientä kivaa höystettä, kuten krutonkeja, parmesaanilastuja ja tuoreita yrttejä, ruoasta saa varsin salonkikelpoisen. Toisaalta tämä on myös loistavaa talkooruokaa. Iso satsi valmistuu helposti ja maku vain paranee keittoa uudelleen lämmitettäessä.

Nappaa ohje talteen Versoilevan uusimmasta artikkelista: "Maukas tomaattikeitto". 

Sitten vain järjestämään talkoita kevätpuutarhaan!

Tomaatin pauloissa

Oma lempparini, ihana ja aromaattinen tomaatti, on tänä vuonna vuoden vihannes. Jos joutuisin valitsemaan vain yhden asian mitä kasvattaa, se olisi ehdottomasti tomaatti! Aamuauringossa kylpevä kasvihuone ja tomaatintaimista tuleva tuoksu. Siinä ollaan aika lailla paratiisin porteilla!

Kokeilen joka vuosi erinäköisiä, -makuisia ja -värisiä palleroita. Osa jää suosikeiksi, osa yhden kasvukauden kokeiluiksi. Tomaatinkasvatuksen kiemuroilla pelotellaan ihan liikaa, sillä omasta mielestäni tomaatti on varsin anteeksiantavainen ja sopeutuvainen kasvi.

Lisää asiaa tomaateista Marian hyötytarhassa, jonne kirjoitin postauksen "Vuoden vihannes 2022 on tomaatti".

Kesää ja uutta kasvukautta odotellessa!

Pienet ja suloiset marjatomaatit

Nyt näitä pieniä palleroita taas riittää yllin kyllin, ihan huippua! Tänä kesänä kasvatuskokeilussa oli muun muassa marjatomaatti 'Perlino' (nuo kulhon kaikkein pienimmät punaposket). Maku on makea ja pieni koko on ollut varsinkin lasten mieleen.

Ihan auvoinen meidän yhteiselomme ei ole ollut, mutta ensi kesänä otan nyt opitut asiat huomioon. Kasvatuskokemuksista lisää Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa artikkelissa Marjatomaatti 'Perlino' - makeaa mahan täydeltä.

Tomaattien täyttämää elokuun loppua!

Työn alla tomaatit

Muuttojen takia tomaatin kasvatuksissani oli parin vuoden tauko. Oi että tämä onkin taas ihanaa puuhaa! Ainakin tässä vaiheessa, kun siemenet vasta itävät pieniksi taimiksi ja tilaa on toistaiseksi (melkein) riittävästi. Koulinnan jälkeen onkin sitten jo toinen ääni kellossa, sillä lapasestahan tämä tietenkin taas lähti.

Maaliskuu on oikein passelia aikaa laittaa tomaatit tulille. Jos esikasvatus mietityttää, niin keräsin vinkkejä Marian hyötytarhassa -blogiin Viherpeukaloiden sivulle. Löydät postauksen "Tomaatin esikasvatus" täältä.

Oikein hyvää viikonloppua ja mukavia kevätpuuhasteluja!

Sadonkorjuuta ja tunnustuksia

Kulunut kesä on mennyt puutarhapuuhien osalta lähinnä peukaloita pyöritellessä. Pikkuisen siistimistä, vähän ruukkukasvatusta, ripaus kesäkukkia ja tuoksuvia yrttejä. Ehkä puutarhabloggaajan ei passaisi tätä tunnustaa, mutta olen nauttinut tekemättömyydestä ihan suunnattomasti! Totta kai minulla on ollut ikävä omaa puutarhaa ja tuttuja rutiineja, mutta nyt kun on näin kaukana siitä kaikesta, on voinut (ja ollut pakko) keskittyä ihan muihin juttuihin.

Jotain pientä oli kuitenkin kehiteltävä, eli istutin muutaman tomaatintaimen suojaisalle seinustalle. Pääsin puuhaan vasta heinäkuun puolella, eli sadosta on päästy nauttimaan ihan viime päivinä. Tomaattiseinustalle paistaa ainoastaan ilta-aurinko, mutta oletin kuuman kesän ja pitkän syksyn takaavan sadonkorjuun iloa. Ja nyt näitä tulee, täydellisen punaisia palleroita.

Tiiliseinän lämmössä kasvaa kolmea lajiketta: 'Big Boy', 'La Roma' ja 'Beefmaster'. 'Big Boy' on erityisesti kuumaan ilmastoon soveltuva perustomaatti. Varma, helppo ja sillä on hyvä taudinkestävyys. 'La Roma' puolestaan on pitkulainen luumutomaatti, rakenteeltaan kiinteä ja sopii erityisen hyvin ruoanlaittoon. Oma suosikkini näistä on 'Beefmaster', pihvitomaatti, jonka hedelmät ovat kookkaita, lihaisia ja meheviä.

En ole aivan varma kummasta olen enemmän innoissani: tomaattien kypsymisestä vai vanhan tiiliseinän luomasta täydellisestä taustasta. Lämmintä, karua, maanläheistä. Jopa tuikitavallisen tylsät kottikärryt näyttävät paremmilta seinää vasten!

Täällä on edessä kolmipäiväinen viikonloppu, joka tosin menee nuhaneniä hoidellessa. Sitkeä flunssa on kaatanut kotijoukkoja petiin tasaiseen tahtiin. Kotiviikonloppuna ehtii hyvin sairastella. Ja samalla tarkkailla laiskan puutarhurin tomaattien kypsymistä.

Oikein ihanaa syyskuun viimeistä viikonloppua!

Luopumisen haikeutta

Vielä alkuviikosta kuvittelin kypsytteleväni tomaatteja kaikessa rauhassa kasvihuoneessa pitkälle lokakuuhun. Vaan ensimmäisillä yöpakkasilla pelottelu sai liikettä niveliin. Nyt kaikki tomaatit on kerätty myös anasrin suojista, osa kypsinä ja vielä suurempi osa raakoina. 

Basilikat, pikkubanaani, viikuna ynnä muut ruukkukasvit on kannettu lasitetutte terassille. Talon kyljessä lämpötila pysyy hieman korkeampana kuin kasvihuoneessa.

 Jotakin tavattoman haikeaa tässä vaiheessa aina on. Puutarhalla olisi ollut vielä paljon annettavaa sekä sadon että kukkasten suhteen. Nyt vähän jännittää miltä terassilla ja pihamaalla näin aamulla näyttää? Miten pahasti pakkanen on puraissut?

Toisaalta on huojentavaa suunnata katseita pikku hiljaa kohti kodin sisätiloja. Haikeaa luopumista helpottaa ajatus rauhallisista (tai ainakin rauhallisemmista) illoista kotosalla. Odotan jo takkatulen lämpöä, höyryävän kuumia teekupposia, villasukkia ja vilttejä. Ja tietenkin joulun odotusta!

Ihanaa syyskuun viimeistä viikonloppua!

Vinkkejä tomaatin jälkikypsytykseen

Kylläpäs tuntui aamu viileältä! Mitenhän sitä taas oikein tottuu kylmyyteen, upean kesän jälkeen? Nyt on hyvä hetki napsia tomaatinraakileet sisälle, sillä ne jatkavat kypsymistä vielä emokasvista irrotettuinakin.

Vinkkejä tomaatin jälkikypsytykseen Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä. 

Hyvää uuden viikon aloitusta!

Huoltohommissa

Rakastan tomaattien kasvattamista osittain siksi, että ne ovat hyvin pitkämielisiä ja anteeksiantavaisia. Satunnainen kastelun unohtaminen tai huoltotoimenpiteiden laiminlyöminen ei vaikuta sadon määrään. Ainakaan kovin suuresti.

Nyt oli taas aika karsia lehtiä ja antaa hellää hoivaa suurta satoa tarjoaville tomaateille. Tänä vuonna ensimmäiset tomaatit päästiin herkuttelemaan heinäkuun alkupuolella. Pikkuisen eri meininki kuin viime syksynä..!

Paljon on silti vielä kypsymässä ja lajikkeissa on hurjasti eroja. Kirsikka- ja luumutomaatit ovat olleet aikaisia ja satoisia. Yläkuvan kauniit tertut kuuluvat 'Romello' luumutomaatille. Alakuvassa hedelmiään kypsyttelee 'Shirley', joka on mutkaton perustomaatti. Sen punaiset hedelmät ovat tasaisen pyöreät ja keskikokoiset.

Tomaatin lehtiä karsimalla auringonvalo pääsee tasaisesti kaikkialle kasvustoon. Lehtien karsiminen auttaa myös ilmaa kiertämään kasvustossa. Nämä edistävät hedelmien kypsymistä. Alkukaudella lehtiä karsitaan maltillisesti, vain muutama rungon alalehti viikossa. Näin elokuussa lehtiä voidaan poistaa jo ylempääkin ja vähän ronskimmin.

Kasvihuoneessa on jo selvästi sellaista loppukauden fiilistä, vaikka lämpötila nousee päivisin yhä korkeaksi. Sadonkorjuuta riittää vielä pitkään. Jotain haikeaa tässä kuitenkin on, lähestyvän syksyn tunnelmassa.

Nyt nautitaan makoisista tomaateista ja kasvihuoneen ihanista tuoksuista. Ihan parasta!

Keittiössä tuoksuu tomaatti

Keittiössä on viime päivinä tuoksunut ihanan täyteläinen tomaatti. Jälkikypsennykseen kerätyt, hieman liian kirpsakat tai mauttomat tomaatit ovat jalostuneet uunissa salonkikelpoisiksi herkkupaloiksi.

Tänä vuonna oli poikkeuksellisen huono tomaattivuosi. Satoa toki saatiin, mutta meillä suurin osa siitä meni suoraan tuorekäyttöön eli puskasta popsien. Lokakuussa oli aika riipiä vihreitä tomaatteja notkuvat varret tyhjiksi. Keittiön tasot ovatkin nyt täynnä jälkikypsennyksessä olevia tomaattikoreja. 

Tomaatti on siitä mainio kasvi, että se jatkaa kypsymistä myös emokasvistaan irrallaan. Maku ei tietenkään ole sama kuin auringossa kypsyneillä. Tällaiset tomaatit sopivatkin loistavasti ruoanlaittoon ja säilöntään, jossa makeutta voi tarvittaessa lisätä ripauksella sokeria.

Meillä suurin osa tomaateista on sujahtanut uuniin. Aurinkokuivatut, eikun siis uunikuivatut tomaatit ovat nimittäin koko perheen herkkua. Ne sopivat popsittavaksi sellaisenaan, leivän päälle (ruisleipää, aurajuustoa ja uunikuivattuja tomaatteja, aah!!), pastan kaveriksi, salaatteihin, piirakoihin... Lista on loputon. 

Uunissa kuivattujen tomaattien valmistaminen on todella helppoa. Fiksu kokki laittaa satsin yöksi uuniin ja herää aamulla ihanaan tuoksuun. Vähän hölmömpi kokki laittaa satsin uuniin aamulla, suorittaa "laaduntarkkailua" pitkin päivää ja ottaa illalla uunista lähes tyhjän pellin. Mutta maku todellakin vie mennessään!

Alunperin törmäsin ohjeeseen Satu Koiviston Gastronaatti-kirjassa. Valmistusaikaa ja yrttejä voi toki muunnella omien mieltymysten mukaan. Itse ajattelin joku kerta kokeilla pieneksi pilkotun valkosipulin lisäämistä tomaattien päälle. Nyt jo alkoi suu napsaa!

UUNIKUIVATUT TOMAATIT

tomaatteja
oliiviöljyä
tuoretta timjamia
sormisuolaa
(sokeria)

Pese ja halkaise tomaatit. Laita tomaatit uunipellille leivinpaperin päälle leikkauspinta ylöspäin.

Pirskottele tomaattien päälle oliiviöljyä, ripottele jokaisen tomaatin päälle sormisuolaa ja riivi mukaan tuoretta timjamia.

Kuivata tomaatteja 80-100 asteisessa uunissa noin 6 - 8 tuntia tomaattien koosta riippuen. Jätä uunin luukku raolleen (väliin esimerkiksi puinen kauha), jotta kosteus poistuu uunista. Parhaimmillaan uunikuivatut tomaatit on reunoilta käpristyneitä ja keskeltä vielä vähän pehmeitä ja nahkeita.

* Säilytä tomaatteja tiiviissä kannellisessa rasiassa jääkaapissa. Ne pysyvät hyvänä ainakin viikon, ehkä kaksikin. Varmuutta ei ole, koska nämä syödään meillä yleensä muutamassa päivässä.

* Olen käyttänyt kaikenkokoisia tomaatteja. Pihvitomaatit lohkoan pienemmiksi. Jätän halkaistut kirsikkatomaatit uunipellin etureunaan, josta ne on helppo ottaa pois aikaisemmin, jos pellillä on kovin erikokoisia ja eri kypsennysajan tarvitsevia tomaatteja.

* Jos tomaatit ovat kovin hapokkaita, voit tasapainottaa makua ripottelemalla niiden päälle vähän sokeria.

Tomaattirakkautta

Vihdoin keittiö pursuaa tomaatteja! Niitä on syöty sellaisenaan, valmistettu ruoaksi, vähän jopa säilötty. En olisi ikimaailmassa syyskuun alussa uskonut, että sato tosiaan ehtii kypsäksi. Tai ehti ja ehti, kaikki tasot alkavat olla täynnä koreissa kypsyviä palleroita.

Minttua ja mustikoita -blogissa on summattu tämän kesän tomaattikokemukset. Uudet suosikit ja vain yhden kesän kokeiluiksi jäävät lajikkeet. Pääset lukemaan tomaattituomion tästä.

Maistuvaa viikon jatkoa, täällä ollaan yhtä sadonkorjaajan hymyä!

Mikä päivä!

Kun on ensin satanut vettä monta päivää kaatamalla niin, että nurmella kävely aiheuttaa suoranaista lotinaa, niin ei voi uskoa todeksi kun aurinko taas paistaa. Ja millä tavalla! 

Eilinen maanantai oli pitkästä aikaa aivan täydellisen upea päivä. Aurinko lämmitti, satoa kypsyi, kaikki näytti taas kauniilta (eikä liiskaantuneelta ja limaiselta). Ilmassa oli sellaista sadonkorjuujuhlan kypsää kauneutta. Olisin voinut jäädä elämään eiliseen! Over and over again. "Päiväni murmelina" -elokuvan tyyppisesti.

 

 

Toivotaan vielä paljon kauniita syyskesän päiviä, lempeää lämpöä ja täyteläisiä värejä. Tällaiset päivät ovat parasta tankkausta talvea varten!

Väriä kaivataan!

Ikinä en ole joutunut odottamaan tomaattimaistiaisia näin pitkään. Kasvihuone pullistelee hauskoja lajikkeita, vaan vielä olen joutunut ihailemaan pelkkiä raakileita.

Lisää kasvihuoneen tomaattikuulumisia Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset tomaattipostaukseen tästä.

Leppoisaa sunnuntaita!

Vaativat vauvat

Tomaatintaimien karaiseminen on kuin talvivauvojen totuttamista ulkoilmaan. Ja ihan vaan näin meidän kesken, tämä on kyllä kasvatuksessa se kaikkein tympein vaihe.

Jos kaipaat tietoa karaisusta (sekä muutamaa motivaattorikuvaa purkkien kanteluun), käy lukemassa postaus Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset sinne tästä.

Aurinkoista sunnuntaita!

Tomaatti!-arvonta

* Blogiyhteistyö: Readme.fi

Olen nykyään melkoinen tomaattifriikki ja siitä on kiittäminen Sonja Lummetta. 

Sonja kävi aikoinaan tutustumassa kasvihuoneeseemme tehdessään Kotipihan kasvihuone -kirjaa. Se innostunut palo, jolla Sonja puhui tomaateista, jakoi tietoa ja johdatti minut vielä paikallisen tomaattiexpertin luo erikoisia taimia saamaan, oli erittäin tarttuvaa. Siitä asti olen vuosittain lisännyt tomattiviljelmiäni ja laajentanut lajikekokeiluja.

Tomaatti! on Sonja Lumpeen uusin teos, joka keskittyy vain ja ainoastaan tomaattiin. Aivan mahtavaa! Teos käsittää oikeastaan kaiken mahdollisen tomaatin siemenestä sadonkorjuuseen ja vielä vähän päälle.

Kirja opastaa, mikä lajike sopii parhaiten kasvihuoneeseen, avomaalle tai parvekkeelle. Se kertoo selkeästi, miten poistetaan varkaat ja miten tomaatti latvotaan. Kirjassa on kerrottu tomaatin taudeista ja tuholaisista, sekä annettu vinkkejä niiden nujertamiseen. Itse tykästyin erityisesti runsaaseen lajike-esittelyyn. Taas löytyi uusia ihanuuksia, joita on ehdottomasti päästävä kokeilemaan! Kirjan lopussa olevat tomaattireseptit tuovat helpotusta ylituotannon kanssa painivalle kotipuutarhurille.

Kuten Sonja itse summaa: itsekasvatetun tomaatin maku on niin monivivahteinen, etteivät markettien tomaatit yllä siihen ikinä. Tähän kun lisää vielä sen mahtavan tunteen ja tuoksun, kun hakee auringon lämmittämiä tomaatteja suoraan kasvihuoneesta, puraisee kypsää ja makeaa tomaattia, maistelee sitä kielenpäällä ja vaihtaa seuraavaan väriin ja lajikkeeseen. Kesän huippuhetkiä!

Sain kustantajalta arvottavaksi Sonja Lumpeen uuden Tomaatti! -kirjan. Voit osallistua arvontaan seuraavasti:

* Yhden arvan saat jättämällä viestin tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki ja mielellään myös sähköpostiosoite, jotta mahdollinen voittoviesti tavoittaa juuri sinut!

* Kaksi arpaa saat olemalla / liittymällä Kanelia ja kardemummaa -blogin lukijaksi ("Lukijat"-laatikko blogin oikeassa reunassa, näkyy Internet-versiossa) tai seuraamalla blogiani Blogit.fi -sivustolla.

* Kolmas arpa on jaossa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi arvontapäivityksen alle.

Arvonta alkaa NYT ja päättyy kahden viikon kuluttua sunnuntaina 7.5.2017 klo 24.

Onnea arvontaan!

* Blogiyhteistyö: Tomaatti!-kirja Readme.fi

Tomaatin kouliminen

Osa tomaateista on jo koulittu, osa vasta eilen kylvetty. Jos tomaatin kouliminen tuntuu vieraalta, käy kurkkaamassa vinkit Marian hyötytarhasta, Viherpeukalot blogista. Pääset postaukseen tästä.

Minä jo fiilistelen täällä pikkutaimista tulevaa ihanaa tomaatin tuoksua. Se vie ajatukset auringon kypsyttämiin tomaatteihin. Miten ihanalta tuntuukaan taas maistaa sitä ihka ensimmäistä oman sadon tomaattia. 

Vähän on vielä matkaa mehevään satoon, mutta suunta on onneksi oikea!

Tomaatti-fetapiirakka

Meillä on viime aikoina syöty tomaattikeittoa, tomaattisalaattia, tomaatti-pastakastiketta, tomaattia ja vähän vielä tomaattia. Parista isosta korillisesta sisälle kypsymään siirrettyjä tomaatteja riittää yllättävän moneen sörsseliin. Yksi ikiherkuista on tomaatti-fetapiirakka.

TOMAATTI-FETAPIIRAKKA

POHJA

1 dl perunasosejauhetta (esim. Mummon muusi)

2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

100 g kylmää margariinia

1 dl kylmää vettä

TÄYTE

200 g fetajuutoa murusina

1/2 dl tuoretta basilikaa silputtuna

1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja hienonnettuna

150 g ranskankermaa

2 munaa

1 tl timjamia

12 kpl kirsikkatomaatteja halkaistuna

1. Sekoita pohjan kuivat aineet. Nypi kylmä rasva joukkoon. Lisää vesi, sekoita pohjataikina nopeasti tasaiseksi.

2. Nosta pohjataikina hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. 

3. Painele pohjataikina voideltuun piirakkavuokaan. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 10 minuuttia.

4. Levitä esipaistetun pohjan päälle fetamurut, silputtu basilika ja hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit.

5. Sekoita ranskankerma ja munat haarukalla vatkaten, lisää timjami. Kaada munaseos pohjan päälle ja lisää pinnalle puolitetut kirsikkatomaatit.

6. Jatka paistamista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.