Miltä nyt tuntuu?

Olemme olleet reilun kuukauden Suomessa ja saaneet toistuvasti vastata kysymykseen: "miltä nyt tuntuu, onko ihanaa olla taas kotona?" Toisaalta aika on mennyt hurjaa vauhtia, toisaalta tuntuu, että vastahan hyvästelimme kotimme Washington D.C:n esikaupunkialueella. Kotiympyrät Suomessa tuntuvat juuri nyt samaan aikaan sekä tutuilta että kuitenkin jotenkin vierailta.

Ensimmäiset päivät menivät ikävöidessä takaisin: lämmintä säätä, ystäviä, lenkkeilymaastoja, naapuruston kauniita taloja ja pihoja. Suomi näyttäytyi varsin energiatehokkaana ja taloudellisena, käytännöllisyys kaikessa kauneuden edelle menevältä. 

Entinen kukkakauppa, nykyinen deli Georgetownin kaupunginosassa.

Karanteeniaikaan lapset joutuivat kahdesti liikkumaan julkisessa paikassa, maskit päällä tietenkin. Erityisesti nuorimmainen koki olonsa ensimmäistä kertaa todella epämukavaksi, koska "kaikki tuijottivat". Meidän melkein 4 kuukauden normaalista olikin tullut epänormaalia.

Normaalisti turistien täyttämä National Mall koronapandempian aikaan.

Kun karanteenit oli kärvistelty ja tulotarkastukset lääkärissä läpikäyty, pääsimme taas arjen kulmaan kiinni. Oli todella ihmeellinen fiilis käydä ruokakaupassa, mutta vielä ihmeellisempää oli mennä vaateostoksille. Vaatteita sai sovittaa! Kaupat olivat auki! Kukaan ei säännöstellyt asiakkaiden määrää!

Crepe myrtle eli kiinankutrio kukkii näyttävästi kesän kuumimpaan aikaan.

Kaupassa käynnin helppouden lisäksi olen iloinnut muun muassa näistä asioista:

• pikaruokapaikoista saa gluteenittomia tuotteita (hampparit, subit, pizzat).
• kaupasta löytyy ihan kaikkea myös laktoosittomana, jihuu!
• monipuoliset karkkivalikoimat, oolalaa!
• ruisleipä, ruisleipä ja ruisleipä.
• ruoka on Suomessa huomattavasti edullisempaa.
• saa istua kahviloissa, eikä vain napata kahvia nopeasti mukaan.
• on ihmeellistä päästää lapsi (tuleva tokaluokkalainen) menemään yksin ystävänsä luo. Ei kuskaamisia eikä etukäteen järjestettyjä ja valvottuja leikkitreffejä.
• koulu alkaa Suomessa normaalisti ensi viikolla. Saimme tietää, että molempien lasten koulut Amerikassa jatkuvat etäopiskeluna koko syyslukukauden.
• etäisyydet ovat pieniä ja liikenne vähäistä. Siksi myös asioiden hoito on nopeaa.
• erityistä hilpeyttä on aiheuttaneet ämpäritarjoukset! Onkohan näitä missään muualla päin maailmaa?

Lapset olivat nopeasti kuin kotonaan suurkaupungin sykkeessä.

Great Falls luonnonpuisto lähellä kotikulmia.

Näitä puolestaan vielä kaipaan Amerikasta:

• auringonpaistetta, jota oli tarjolla lähes joka päivä, ympäri vuoden. 
• vehreyttä ja luonnon monimuotoisuutta, jopa suurkaupungin välittömässä läheisyydessä.
• ihmiset olivat kohteliaita ja hyväntuulisia, yleinen ilmapiiri kannusta ja positiivinen.
• vaikka liikennettä oli paljon, se oli toiset huomioon ottavaa ja siksi myös sujuvaa.
• kansainvälisessä yhteisössä oli helppo luoda ystävyyssuhteita nopeasti.
• ihmiset pitivät kiinni koronaohjeista ja turvaväleistä. Välillä tuntuu, että Suomessa tullaan aivan iholle. Esimerkiksi kaupan kassajonossa tai julkisissa kulkuvälineissä.
• tsiljoonat pitkin kevättä kukkivat koristepuut ja naapuruston upeat pihat.
• revittävät multasäkit! Multapusseissa oli "katkoviiva", jota pitkin säkit oli helppo avata siististi ja ilman työkaluja. Ihan ykkösjuttu!
• sanoinko jo lämpimän sään ja auringonpaisteen? 

Magnoliat täyttivät keväisen kauupngin.

Chinatownin koristeellinen kaariportti.

Upeat kuningasmagnoliat kukkivat alkukesästä.

Summa summarum: on helppoa olla kotona. Sitä tietää miten asioita pitää hoitaa, minne soittaa, missä käydä. Pieni pala sydäntä jäi kuitenkin itärannikkolle, sillä koko perhe tunsi olonsa kotoisaksi juuri siinä ympäristössä, ihanien ihmisten keskellä. Toivon, että lasten pirtaan tarttui paikallista ystävällisyyttä, positiivisuutta ja toisten huomioimista. Siihen kun liitetään suomalainen sisukkuus, itsenäisyys ja jämptiys, niin uskon lasten saaneen jo nyt paljon eväitä elämään.

"Out of the mountain of despair a stone of hope" -Martin Luther King, Jr. muistomerkki.

Osa perheestä lähti seikkailuun pitkin hampain, ja vuoteen mahtui kaikenlaista yllättävää ja ikävää. Summatessamme asioita vuoden saldon jäi kuitenkin selvästi plussan puolelle. Nyt toivon lapsille nopeaa sopeutumista, ystävien löytymistä ja Suomen parhaista paloista nauttimista. Muisteltavaa näistä muutoista riittää taatusti koko loppuelämäksi!

Hortensiahurmaa

Pakko vielä palata hetkeksi Washington D.C:n maisemiin ja helteiseen heinäkuuhun. Amerikkalaisista puutarhoista ei nimittäin voi puhua mainitsematta kerrassaan upeita jalohortensioita. Ne täyttävät puistot ja puutarhat, ja ihastuttavat muhkeilla kukinnoillaan.

Lisää näistä kaunokaisista Minttua ja mustikoita -blogissa, löydät postauksen tästä linkistä.

Kaunista elokuun alkua!

Kotona!

Saavuimme koto-Suomeen viikonloppuna, suomalaista suviyötä vasten. Matka meni ennakko-odotuksia huomattavasti paremmin, mutta siitäkin huolimatta huokaisin syvään, kun koti vihdoin häämötti horisontissa. Selvisimme!

Lähtökenttämme Dulles oli yhä lähes aavemaisen tyhjä. Kentän on suunnitellut suomalainen Eero Saarinen ja kentälle hurautetaan Saarinen Circle:ä pitkin. Jostakin syystä tuo naurattaa joka kerta, suomalainen kadunnimi navigaattorissa. Kentällä aurinko onnistui paistamaan juuri sellaisesta kulmasta, että sisäpinnat näyttivät ihan välkehtivältä vedeltä.

Kaikki lennot lähtivät ajallaan ja erityisesti Washington D.C. - Lontoo välin saimme matkustaa todella väljästi. Sekä edessämme että takanamme oli tyhjää. Nyt lennoilla tarjottiin myös ateriat. Ei ole montaakaan viikkoa, kun penkillä odotti paperipussissa pelkkä vesipullo, myslipatukka ja croissant. Erityisruokavalioita ei vielä kyetty huomioimaan, mutta olimme saaneet tästä vihiä, joten pikkumiehelle oli varattu kassillinen evästä. Tosin matkustimme yötä vasten, joten kuopus oli nopeasti unessa ja syöminen jäi vähemmälle.

Heathrown kentällä Lontoossa meillä oli yli 8 h odotus. Se teki vähän tiukkaa, kun takana oli jo huonosti nukuttu yö koneessa. Kentän kaupoista osa oli avannut ovensa, mutta ruokaa sai vain yhdestä pikaruokapaikasta. Ruokailla ei saanut paikan päällä, joten ihmiset putsailivat odotushallin penkkejä desinfiointiliinoilla ja koittivat syödä vaivihkaa maskiensa alta. Meno ja väkimäärä oli huomattavasti vilkkaampaa Euroopan päässä ja turvavälien pitäminen vähän niin ja näin.

En tiedä onko itse matkanteko ollut ikinä kovin rentouttavaa (ainakaan lasten syntymän jälkeen), mutta kyllä korona jättää jälkensä reissuhalukkuuteen ainakin meidän perheessä. Koneessa ja kentillä piti olla koko ajan skarppina eikä esim. tehnyt mieli kierrellä lentokentän kaupoissa hypistelemässä tavaroita. Vessassa käynti aiheutti lähes hikikarpaloita otsalle. Yllättävän hyvin sitä on oppinut toimimaan niin, ettei koske oikeastaan mihinkään. Lisäksi käsilaukusta löytyy aina varamaskeja, desinfiointiainetta, puhdistusliinoja, kertakäyttöhanskoja...

Kotiin saavuttuamme menimme heti saunaan. Tai siis aivan ensimmäiseksi tuhosimme naapurien jättämät laku- ja salmiakkipussit, suuri kiitos niistä! Kesäyö oli harmaa ja tihkuinen, joten puutarhan kiertäminen jäi seuraavaan päivään. Joka meidän perheessä koitti heti klo 15...

Aikaerosta toipuminen on ottanut koville. Kroppa elää Amerikan aikaa ja erityisen tarkkana kellosta on vatsa! Nälkä iskee entisinä ruokailuaikoina ja toisena yönä istuimme kaikki "iltapalalla" klo 03. Perheen junioria se nauratti kovasti, onneksi tässä ei ole kiire työ- ja kouluarkeen.

Ensimmäiset päivät ovat sujuneet kotikulmia ihmetellessä. Eilen aloitin raivausurakan puutarhassa, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Ihan jokaista penkkiä en ole vielä edes uskaltanut katsastaa ja osaa olen tiiraillut vain sormien välistä. Mutta ehkä tämä tästä viimeistään ensi kesään mennessä!

Nyt päällä on omaehtoinen karanteeni Suomen suositusten mukaisesti. Lisäksi käytämme maskeja kotipihan ulkopuolella. Oma onnenhetkeni löytyi tuulensuojasta lasitetulla terassilla. Aamukahvin kaverina oli lukematon Glorian Koti. Marraskuun numero, mutta mitäpä pienistä! Skandinaaviset sisustusjutut tuntuvat ihanan kotoisilta Amerikan runsauden jälkeen.

Mukavaa viikon jatkoa!

Ruusutarhahaaveita

Eteen tupsahtelee nyt toinen toistaan kauniimpia puutarhoja. Ihan kiusallaan. Aivan kuin tietäisivät, että olemme kohta lähdössä. Nyt pitäisi keskittyä ihan muihin juttuihin, eikä jäädä huokailemaan kukkien keskelle. Vaan minkäs teet!

Tämäkin upea ruusupuutarha tuli vastaan ihan vahingossa. Pieni ja jyrkkä kaupunkipiha, mutta aivan täynnä kasveja. Niin kaunista ja rehevää. Ja se tuoksu, oo-la-laa! Nyt olen vakaasti päättänyt, että myös kotipihaan on saatava paaaaljon ruusuja. Ja itselle ruusupeukalo...

Lue lisää Minttua ja mustikoita -blogista, pääset ruusupostaukseen tästä linkistä.

Oikein ihanaa ja kukkaisaa viikonloppua!

Juhlien jälkeen

Juhlat on nyt juhlittu. Viikonloppuna ehdittiin tavata vielä monta ystävää. Emme hyvästelleet, vaan sanoimme näkemiin. Takataskussa on nyt kutsuja moneen maahan ja lupauksia jälleennäkemisistä. Aika näyttää, mitkä tulevat toteutumaan. Ja palaako vapaa-ajan matkustelu ylipäätään enää ikinä entiselleen koronan jälkeen?

Rakastan juhlien jälkeisiä aamuja. Tunnelma on silloin iloisen rento ja jotenkin raukea. Jääkaapissa on edellisen päivän herkkuja ja maljakoissa on kukkia. Itse juhlapäivää siivittää usein kiire ja pitkä todo-lista. Seuraavana aamuna koti huokuu vielä juhlatunnelmaa, mutta rennolla otteella. Pöytäliinassa saattaa olla kahvikupin rinkula tai tilkka punaviiniä,  siivoaminen saa kuitenkin odottaa. Ensin keitetään aamukahvit ja viipyillään juhlafiiliksissä.

Seuraavaksi onkin laitettava hihat heilumaan, sillä edessä on muutto! Koti lähtee kontissa kohti Suomea vähän ennen meitä. En odota urakkaa mitenkään innolla, sillä muuttaminen on mielestäni yksi stressaavimpia puuhia. Kaikki se tavarapaljouden läpikäyminen. Lasten koulupaperit ja piirrustukset. Pikkumiehen laatikonpohjalla olevat "aarteet". Maltanko nyt luopua mummon perintömaljakosta, kun en ole sitä aikoihin käyttänyt? (No en tietenkään malta!)  Onko sanomalehti muistettu perua? Entä sähkö- ja kaasusopimukset? Onko pankkitilit lopetettu, puhelinliittymät lakkautettu, muistettu ilmoittaa kaikille mahdollisille tahoille? Voiko joku kääntää eksyneet postit? Mitä tehdä kaappiin jääneille ruokatarvikkeille, mausteille ja siemenpusseille? Pakastinkin pitää vielä sulattaa ja uuni jynssätä. Apuaaaa!!!

Loppuun vielä kaksi kuvaa, jotta saan pulssini taas tasaantumaan. Koulut loppuivat täällä viime viikolla ja vaikka kouluvuosi oli todella rankka, selvisi jälkikasvu siitä upeasti. Vuodessa oli pakko kasvaa aivan hirveästi, pikakelauksella. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvät muistot ja kaipuu takaisin. Lasten kasvutarinaa on ollut ihmeellistä seurata!

Mukavaa viikkoa, minä hautaudun nyt laatikkovuoren keskelle!

Juhannuspionit

Juhannusterveisiä täältä rapakon takaa! Täällä vasta aloitellaan juhannusaattoa, joka ei tietenkään ole mikään paikallinen juhlapäivä. Meille on tulossa vieraita takapihapiknikille, mutta vasta työpäivän jälkeen. Tulin siis vielä nopeasti huikkaamaan heipat ennen leivontapuuhia.

Juhannusruusut ja kauniit luonnonkukat on tänä vuonna korvattu pioneilla. Ei myöskään ole mummon rieskaa tai silliä, mutta lohitäytteisiä ruisnappeja ja Fazerin sinistä kyllä löytyy! Ja salmiakkiakin pitäisi vielä joku kätkö jossakin olla...

Oikein ihanaa juhannusta teille kaikille! Nauttikaa Suomen upeasta suvesta ja yöttömästä yöstä!

Juhlasta juhlaan

Täällä on parhaillaan menossa kunnon juhlaputki! Perheessä on vietetty muutamat valmistujaiset ja tällä viikolla vielä koulunlopettajaiset. Nyt on heitetty hyvästit amerikkalaiselle kouluvuodelle.

Jokainen juhla jouduttiin järjestämään tietenkin etänä. Itseäni harmitti sekä lasten koulujuhlien peruuntuminen että aikuisten hienon illallisen vaihtuminen kotiruokailuun. Tosin paikallisia ei voi kyllä syyttää kekseliäisyyden puutteesta. Koululaisille oli järjestetty omaa etäkivaa. Aikuisten valmistujais-illallinen puolestaan toimitettiin kotiosoitteeseen ja tietyllä kellonlyömällä suurilukuinen juhlakansa istui pöytiensä ääressä, Zoom-sessio auki koneella. Kokemus se oli tämäkin!

Itselleni tämä oli hyvä syy kaivaa hopeat esiin ja kattaa pöytä juhlavammin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Koristeet haettiin takapihalta. Pöydällä kiemurteli aidasta napsaistua köynnöstä (köynnössorvarinpensas?), puuvillaservettien päällä oli murattia ja pikkumaljakoissa nandinan lehtiä ja valkoisia kukintoja.

Kevään "koronadietti" aiheutti omat haasteensa juhlapukeutumiseen, mutta kotipöydän ääressä kehtasi surutta höllätä vyötä. Ja korkkaritkin sai potkaista jalasta heti kuvien ottamisen jälkeen. Ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin!

Loppuviikko menee juhliessa sekin, nyt tosin rennosti piknikin merkeissä. Tänään suuntaamme amerikkalaisten ystäviemme luokse, juhannusaattoa vietetään suomalaisessa seurassa ja viikonloppuna tavataan vielä kansainvälisiä ystäviä. Ilmassa alkaa olla haikeiden jäähyväisten merkkejä.

Ihanaa juhannusviikkoa teille kaikille!

Mansikkasalsassa maistuu kesä

Täällä on viikonloppuna herkuteltu ihanan raikkaalla mansikkasalsalla. Ensin kauhoin sitä suoraan kulhosta lusikalla (kyllä, hävettää myöntää...), sitten dippailimme siihen nachoja ja lopulta salsa pääsi vielä grillissä tiristetyn halloumjuuston kaveriksi.

Tuore, raikas, kesäinen, sopivasti potkua. Voi valmistaa etukäteen ja sopii vähän kaikkien kaveriksi. Eikös siinä ole aika lailla täydellisen kesäruoan määritelmä?

Mehevän mansikkasalsan ohje löytyy nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista TÄÄLTÄ. 

Suloista suvisunnuntaita ja maukkaita kesäkokkailuja!

Värien voimaa

Tämä atsalea löytyy kotipihaltamme täältä. Se on aivan kiinni autotallin seinässä, kuumalla ja paahteiselle paikalla. Mutta niin vain kukki aivan mielettömän kauniisti! Upea väri loisti sekä keskipäivän paahteessa että tunnelmallisessa ilta-auringossa.

Jälleen kerran ihmettelen, miksi en ole istuttanut yhtään atsaleaa omaan puutarhaani. Sinne jonnekin rodojen ja havujen kaveriksi. Tämä asia on kyllä korjattava heti kotiinpalun jälkeen.

Lisää puutarhan väriläiskiä, eli runsaana kukkivia atsaleoja Minttua ja mustikoita -blogissa täällä. 

Kaunista loppuviikkoa!

Rappioromantiikkaa ja mintun makua

Pahin kuohunta on alkanut laantua, ainakin toistaiseksi. Keskustaan uskaltaa taas suunnata turvallisin mielin. Tosin sinne ei ole vieläkään kauheasti asiaa, sillä koronarajoitukset ovat monin paikoin voimassa. Elättelen kovasti toiveita, että ehtisin shoppaamaan ennen Suomeen paluuta. Muuten tuliaiset on hankittava lähiruokakaupasta!

Vaikka kulman takana häämöttävä kotiinpaluu on rajoittanut kesän kasvihankintoja, niin yrttejä olen ostanut surutta. Tässä kasvaa "Sweet lemon" minttu, lisäksi takapihan ruukuista löytyy suklaaminttua, rosmariinia, timjamia, basilikaa, oreganoa, ruohosipulia, korianteria ja salviaa. Vierastin pitkään mintun voimakasta makua, mutta nyt sitä sujahtaa sujuvasti smoothien joukkoon, marinadeihin, salaatteihin ja makuvesiin.

Innokkaasti leviävä minttu on helppo ja kiitollinen ruukkukasvi, jonka voi hyvin talvettaa maahan istuttamalla. Joko irrottamalla juuripaakun ruukusta syksyllä ja istuttamalla se maahan, tai kaivamalla kasvin maahan ruukkuineen päivineen. Molempia olen kokeillut ja molemmat onnistuivat yhtä hyvin.

Molemmin puolin minttua valtoimenaan rönsyilevä köynnös on ilmeisesti köynnössorvarinpensas, jota paikalliset kutsuvat nimellä "Wintercreeper". Se on ainavihanta ja innokas leviämään. Sitä käytetään täällä koristeellisena köynnöksenä tai maanpeittokasvina. Se on loistava juhlapöydän koriste, sillä köynnökset kestävät terhakoina tuntitolkulla.

Ruukutuspöydän takana näkyvä aita pysyy pystyssä kutakuinkin pyhällä hengellä. Meillä on tontilla neljä rajanaapuria ja yhtä monta erilaista aidanpätkää. Pidemmän päälle tuo saattaisi alkaa nyppiä, mutta nyt näen vain särmikästä rappioromantiikkaa. Jokaisessa aidanpätkässä kiemurtelee erilaisia köynnöksiä, joten yleisilme on enemmänkin vehreä ja rehevä kuin levoton ja karu.

Täällä taistellaan kotikoulun parissa vielä viikko ja sitten lomalaitumet kutsuvat meitäkin. 

Mukavaa viikon jatkoa!

Ilta-auringon tuomaa rauhaa

Olen saanut paljon kyselyjä miten viime päivien levottomuuden ovat näkyneet meillä. Ihan tässä kotiympäristössä ei oikeastaan mitenkään. Täällä lintukodossa olisi hyvinkin helppoa ummistaa silmät ja sulkea muu maailma ulkopuolelle.

Kotikatu ilta-auringossa.

Asumme hyvin Trumpin vastaisella alueella, jossa ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, monet ulkomailla asuneita / ulkomaalaistaustaisia. Mielipiteitä kyllä on, vahvojakin, mutta niitä ei huudella kurkku suorana. Olen vuoden varrella huomannut, että jos henkilö ei ole presidentin kanssa samalla linjalla, sitä ei varta vasten nosteta esille jokapäiväisissä diipadaapa-keskusteluissa. Jos taas henkilö pitää nykyisestä valtionjohdosta, se tuodaan hyvin nopeasti ilmi. Läväytetään suoraan kasvoille kesken lauseen.

Jättiläismäiset puut luovat turvalliset raamit kotipihalle.

Toki ulkonaliikkumiskiellot ja lisääntynyt turvallisuusviranomaisten näkyminen on tuonut omat jännitteensä. Mutta ei tässä ole pelätä tarvinnut, kunhan ei syöksy suoraan myrskyn silmään.

Valkoinen petunia hohtaa ihanasti ilta-auringossa.

Olemme osa Washington D.C:n esikaupunkialuetta. Meilläkin oli eilen useamman tuhannen hengen mielenosoitus ja marssi tässä "kirkonkylällä". Tapahtuma oli opiskelijavetoinen, kuulemani mukaan hyvin informatiivinen ja sujui kaikin puolin rauhallisesti. Sosiaalista mediaa seuratessani oli suorastaan hellyttävää, miten marssia ohjattiin muun muassa polkupyöräpoliisien avustuksella. Ei tankkeja tai kyynelkaasua, kuten joidenkin kilometrien päässä Valkoisen talon ympäristössä. Mielenosoitusta ja puheita vartioimassa olleita poliiseja polvistui symbolisesti yhdessä protestoijien kanssa. Tämä kaikki summaa kotikulmiemme hengen täydellisesti.

Laventeli on jo täynnä nuppuja.

Täällä alkoi juuri helleaalto ja kesä on täydessä loistossaan. Illat ovat ihanan lämpimiä ja ainakin toistaiseksi kaikenlaiset itikat ja öttiäiset ovat pysyneet poissa. Ilta-aurinko luo ympärilleen seesteistä tunnelmaa.

Muratti kiipeilee autotallin seinustalla. Ikkunan alla kasvaa tulppaanipuun karkulainen.

Kotipiha on tällä hetkellä lempipaikkamme, kuin turvallinen satama ja rakkaaksi muodostunut pesä. 

Monivuotinen koristeheinä talvehti ruukussa terassilla ja on nyt kovassa vauhdissa.

Rauhaisaa ja kaunista loppuviikkoa sinne!

Kaupungissa kytee

Viikonloppu alkoi ihanassa kesäkelissä ja täällä meidän lähiössä olisi ollut helppo uppoutua auringonpaisteeseen, kirkkaansiniseen taivaaseen ja naapuruston kukkaloistoon. Mutta Washington D.C:n keskustasta kantautui toisenlaisia uutisia. Puoliso oli aikaisella pyörälenkillä nähnyt rikottuja ikkunoita, töhrittyjä monumentteja ja mielenosoitusten jälkipyykkiä.

Levottomuudet ja kuohunta alkoivat viikko sitten, kun afroamerikkalainen George Floyd kuoli valkoisen poliisin käsittelyssä Minneapolisin kaupungissa Minnesotassa. Kyse ei tietenkään ole vain yksittäisestä tapahtumasta, vaan rotusorron pitkä historia, kevään koronakriisi, sitä seurannut työttymyysaalto, kodittomuus ja rahattomuus lähtivät nyt purkautumaan rajuina mellakoina.

Olemme kuluvan viikon aikoina puhuneet näistä asioista paljon kotona, sillä paikallinen uutisointi on luonnollisesti pyörinyt tapahtumien ympärillä. Lapsille on yritetty selittää asioita ikätasoon sopivalla tavalla. Suuntasin sunnuntaipäivänä keskustaan katsastamaan tilannetta omin silmin. Näennäisesti kaupunki näytti siltä kuin koronan aikaan on tottunut: pääkaupungiksi todella autiolta ja rauhalliselta. Mutta mitä lähemmäs Valkoista taloa tuli, sen selvemmin alkoi näkyä edellisten päivien mielenosoitusten merkkejä. Seiniin ja ikkunoihin oli spreijattu tekstejä, rikottu liikkeiden ja ravintoloiden laseja ja ovia, oli töhritty patsaita sekä kansallisia monumenttejä, ja ripustettu iskulauseilla varustettuja lakanoita.

Valkoisen talon ympäristö oli suljettu autoliikenteeltä. Tunnelma päivällä oli rauhallinen, mutta odottava. Ilmassa oli selvästi sellaista pinnan alla kytee -fiilistä. Valkoisen talon edustalla on totuttu näkemään mielenosoittajia milloin mistäkin aiheesta. Nyt paikalla oli joitakin kymmeniä rotusortoa vastustavia, rauhallisesti banderollejaan kantaneita miehiä ja naisia.

New York Times uutisoi aikaisemmin, miten presidentti Trump vietiin viikonlopun aikana turvaan Valkoisen talon bunkkeriin. Sunnuntaina kaikki Valkoista taloa ympäröivät yleiset puistot oli suljettu ja alueella partioi huomattavat määrät poliiseja, salaisen palvelun työntekijöitä ja kansalliskaartin edustajia.

Sunnuntaipäivä näyttäytyi lähinnä jälkien siivoamisella. Kaupungin työntekijät puhdistivat julkishallinnon rakennuksia ja yksityisyrittäjät keräsivät kokoon lasinsirpaleita, sekä kiinnittivät levyjä oviin ja ikkunoihin. Teksteissä ja hashtageina näkyvä "fuck12" viittaa poliisin vastustamiseen.

Lisääntyneet poliisipartiot ydinkeskustassa viestivät, että samaan aikaan valmistauduttiin uuteen iltaan ja mahdollisiin levottomuuksiin. Tilanne pahenikin pimeän tultua siinä määrin, että Washington D.C:n pormestari julisti yöksi ulkonaliikkumiskiellon ja myös kansalliskaartin joukot kutsuttiin paikalle vahvistamaan Valkoisen talon turvallisuutta. 

Illan aikana sytytettiin tulipaloja, poltettiin lippuja ja vahingoitettiin lisää rakennuksia. Osa mielenosoittajista on ilmeisesti tullut "ulkopuolelta" ja mellakoita on organisoitu anarkistien toimesta. Rauhallisesti alkaneet mielenosoitukset ovat nyt muuttuneet joksikin aivan muuksi.

Omalla kohdalla ilmassa ei ole pelkoa, mutta vältämme nyt tiettyjä paikkoja ennen tilanteen rauhoittumista. Tämä on yksi hullu tapahtumaketju lisää yllätysten koronakevääseen. Toivottavasti tahti alkaisi pikku hiljaa rauhoittua.