Juhlat on nyt juhlittu. Viikonloppuna ehdittiin tavata vielä monta ystävää. Emme hyvästelleet, vaan sanoimme näkemiin. Takataskussa on nyt kutsuja moneen maahan ja lupauksia jälleennäkemisistä. Aika näyttää, mitkä tulevat toteutumaan. Ja palaako vapaa-ajan matkustelu ylipäätään enää ikinä entiselleen koronan jälkeen?
Rakastan juhlien jälkeisiä aamuja. Tunnelma on silloin iloisen rento ja jotenkin raukea. Jääkaapissa on edellisen päivän herkkuja ja maljakoissa on kukkia. Itse juhlapäivää siivittää usein kiire ja pitkä todo-lista. Seuraavana aamuna koti huokuu vielä juhlatunnelmaa, mutta rennolla otteella. Pöytäliinassa saattaa olla kahvikupin rinkula tai tilkka punaviiniä, siivoaminen saa kuitenkin odottaa. Ensin keitetään aamukahvit ja viipyillään juhlafiiliksissä.
Seuraavaksi onkin laitettava hihat heilumaan, sillä edessä on muutto! Koti lähtee kontissa kohti Suomea vähän ennen meitä. En odota urakkaa mitenkään innolla, sillä muuttaminen on mielestäni yksi stressaavimpia puuhia. Kaikki se tavarapaljouden läpikäyminen. Lasten koulupaperit ja piirrustukset. Pikkumiehen laatikonpohjalla olevat "aarteet". Maltanko nyt luopua mummon perintömaljakosta, kun en ole sitä aikoihin käyttänyt? (No en tietenkään malta!) Onko sanomalehti muistettu perua? Entä sähkö- ja kaasusopimukset? Onko pankkitilit lopetettu, puhelinliittymät lakkautettu, muistettu ilmoittaa kaikille mahdollisille tahoille? Voiko joku kääntää eksyneet postit? Mitä tehdä kaappiin jääneille ruokatarvikkeille, mausteille ja siemenpusseille? Pakastinkin pitää vielä sulattaa ja uuni jynssätä. Apuaaaa!!!
Loppuun vielä kaksi kuvaa, jotta saan pulssini taas tasaantumaan. Koulut loppuivat täällä viime viikolla ja vaikka kouluvuosi oli todella rankka, selvisi jälkikasvu siitä upeasti. Vuodessa oli pakko kasvaa aivan hirveästi, pikakelauksella. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvät muistot ja kaipuu takaisin. Lasten kasvutarinaa on ollut ihmeellistä seurata!
Mukavaa viikkoa, minä hautaudun nyt laatikkovuoren keskelle!
Tuli lukijallekin kivan rauhallinen fiilis, kun luki tekstiäsi.
VastaaPoistaSuloiset lapset sinulla ❤️ Kova on urakka teillä edessä, mutta tervetuloa Suomeen. Täällä on kesäistä nyt 🌞
Kiitos paljon Eija! <3 Kyllä tässä aikamoinen savotta on edessä, että saadaan koti konttiin (ja sitten taas jonkin ajan kuluttua kontista vanhaan kotiin). Pitäisi ehdottomasti ryhtyä konmarittamaan, mutta kun ei millään istu tällaisen kirppisihmisen luonteenlaatuun:D
PoistaIhanan aurinkoisia kesäpäiviä! <3
Kauniit kuvat.
VastaaPoistaOi, voin kuvitella millainen urakka pakata kaikki omaisuus ja muuttaa.
Itse vaan kotimaassa muuttaneena, se on aina ollut iso homma.
Ei tämä tosiaan mitään leppoisaa lokottelua ole. Aina päätän, että nyt käyn tavarat läpi hyvissä ajoin ja hankkiudun turhasta eroon. Ja aina epäonnistun tuossa suunnitelmassa surkeasti:D Ehkä sitten seuraavalla kerralla...!
PoistaOi, miten ihania kuvia ja tunnelmia!
VastaaPoistaMinäkin rakastan juhlien jälkeisiä päiviä.
Tsemppiä muuttopuuhiin ja kotiinpaluuseen! <3
Kiitos paljon Riina! <3 Ja eikös vaan olekin juhlan jälkeen ihana fiilis! Koti tuoksuu yhä vähän kahville ja kukille ja mieli on hyvä, että sai aikaiseksi järjestettyä juhlat.
PoistaTosin siinä järjestelyvaiheessa mies kyllä aina mutisee, että viimeistä kertaa järjestetään (meikäläisellä saattaa olla aina aika mittava todo-lista...), mutta niin vaan sekin unohtuu kun vieraat saapuvat. Ja sitten on jo mieskin miettimässä uusia juhlan aiheita:D
Voimia pakkaamisen ja ’kodin’ riisumisessa! Se on kova ruljanssi!! Mielenkiinnolla luen blogiasi Suomesta.
VastaaPoistaItse olemme muuttaneet 3 kertaa Suomeen ja takas Toronton alueelle 3 pojan kanssa. Yhtenä kertana palatessamme Kanadaan menimme 2.5 v Vancouveriin ja sieltä takas Torontoon. Kontin pakkaaminen ja sen purkaminen määränpäässä helpotti meidän 3 kolmen pojan kotiutumista koska ’koti’ seurasi mukana. Ihania muistoja, kokemuksia ja rakkaita ystäviä saatu joka reissuilta. Niin paljon elettyä elämää rikkaampana palattu kotiin!!
Kaikkea hyvää muuttoonne ja varjelusta kotimatkalle!!
Anta
P.S. Mä pakkasin aina maustepurkit ja joitain muitakin kuivia ruoka tarvikkeita muovisen rasiaan ja se isompaan pahvilaatikkoon ja hyvin tulivat mukana.
No vau, siellä on todellinen muuttokonkari! Tämä oli itselleni kolmas kerta Amerikassa, mutta aikaisemmin (ennen lapsia) on muutettu pelkillä matkalaukuilla:) Nyt juurikin tuon lasten kotiutumisen takia koko koti lähti mukaan. Enkä kyllä ole katunut sitä päivääkään, vaikka valtameren yli muuttamainen onkin aikamoinen prosessi. Varsinkin näin korona-kaudella kotona tuli vietettyä aivan poikkeuksellisen paljon aikaa. Oli ihanaa, että aina ulko-oven avatessaan tunsi saapuvansa "omaan" kotiin.
PoistaTätä minäkin toivon, että lapset saavat tästä (rankastakin) kokemuksesta hyviä eväitä elämään. Ja elinikäisiä ystävyyssuhteita ympäri maailmaa. Varsinkin ekaluokkalainen osoitti ihan uskomatonta sopeutumiskykyä, vaikka saapui maahan täysin kieliummikkona. Selvästi mitä vanhemmaksi tulee, sen kankeammin kaikki käy:)
Nykyään muuttokuormaan ei saa pakata mitään syötävää, siemeniä yms. vaikka olisi kuinka hyvin pakattu. Se oli kova isku, sillä tänne tullessamme olin kuvitellut täyttäväni kontin vuoden varastolla varrasleipiä ja salmiakkia:D
Oikein ihanaa kesän jatkoa sinne! <3