Viimeiset maitokahvit

Tässä ne ovat, vuoden viimeiset maitokahvidaaliat. Ehdin napsia ne maljakkoon juuri ennen syysloman aloitusta (ja varsin napakkaa pakkasyötä).

Muut daaliat olivat menneet hallan mukana jo aikaisemmin, mutta nämä kasvoivat kahdessa ruukussa kesähuoneen portailla. Aika pitkään jaksoin siirrellä ruukkuja suojaan yöpakkasilta. Mutta aikansa kutakin.

Näistä oli tarkoitus tehdä kauniita kimppuja. Mutta niin on taas pitänyt kiirettä, että hyvä kun sain aseteltua daaliat edes maljakkoon! Café au lait daaliat ovat raskaita ja kukat nuokkuvat helposti alaspäin. Ei siis mikään maailman helpoin maljakkakukka. Onneksi näitä oli vielä sen verran runsaasti, että isot kukat saivat kauniisti tukea toisistaan.

Kulunut syksy on ollut ihanan värikäs. Lokakuussakin on saatu nauttia upeasta valosta vaikka kuinka monena päivänä. Hyvä niin, sillä onhan tämä aina haikeaa. Kahvitella viimeistä kertaa oman puutarhan kukkien äärellä.

Joku voisi luulla, että puutarhakausi alkaa olla paketissa. Mutta pihassa riittää yhä haravoitavaa, käänettävää, tyhjennettävää ja leikattavaa. Sipulitkin odottavat vielä istuttamista. Tässä vaiheessa vuotta saa kuitenkin jo laiskotella. Tehdään mitä ehditään ja jatketaan hommia taas keväällä. 

Meillä alkoi juuri syysloma, upeassa kelissä sekin. Ohjelmassa on ainakin kotoilua, mökkeilyä, muuttoa (ei omaa), retkeilyä. Ja paljon olemista koko perheen kesken. Se on ollut kuluvan vuonna aika kortilla. Perhe ei oikein innostunut haravoinnista eikä perennapenkkien putsaamisesta, joten minäkin pysyn nyt pois sieltä. Glögit ja Uno-peli takkatulen loimussa ei kuullosta ollenkaan hullummalta!

Mukavaa uutta viikkoa!

Oi ihana toukokuu!

Tämä keväänvihreä, siitä ei vaan saa tarpeekseen! Heleää, raikasta, kaunista ja niin täynnä elinvoimaa. Aivan kuten puutarha juuri nyt.

Tomaatintaimet ovat viettäneet ensimmäiset yönsä kasvihuoneessa. Aamulla hipsin kasvariin vähän sydän syrjällään, sillä yöt ovat vielä olleet kovin arvaamattomia näillä kulmilla. Mutta hyvin pienokaiset olivat siellä pärjänneet! Samalla ehdin ihastella uuteen päivään heräävää puutarhaa. Kevään kauneus häkellyttää ja yllättää joka vuosi.

Pihan hedelmäpuista kukkaan ehti ensimmäisenä siniluumu 'Sinikka'. Kirsikkapuun alle levittäytynyt valkovuokkomatto on lumonnut jo pitkään. Sille viileä kevät näyttää sopineen hyvin.

Kirjopikarililjat näyttävät nauttivan olostaan täysin rinnoin. Nuokkuvat kukat tuovat aina mieleeni mummolan vanhan lampunvarjostimen. Näissä on samaan aikaan suloista herkkyyttä ja iloista kepeyttä. Kukat nousevat perennapenkistä uskollisesti kevät toisensa perään. Toisin kuin alakuvan narsissit... 

Instagramin puolella jo manasinkin, että mikä kumma menninkäinen varastaa narsissisipulit vuodesta toiseen. Aina niitä istutan ja aina ne katoavat. Pari mätästä sentään löytyy, mutta ei todellakaan sitä määrää mitä puutarhaan on sipuleja upotettu. Ihania nämä ovat joka tapauksessa!

Narsisseja tai ei, keväänvihreä huumaa. Se menee suoraan sydämeen, aivoihin ja jokaiseen aistinystyrään. Saa huokailemaan onnesta, pysäyttää puutarhassa puuhaavan niille sijoilleen, palkitsee pitkän ja monelta osin haastavan talven jälkeen. Tulppaanien värikimara antaa vielä odotuttaa ja omenapuiden nuput vasta pullistelevat. Mutta tästä eteenpäin tämä on taas pelkkää puutarhan juhlaa!

Ihanan kesäistä keskiviikkoa ja lähestyvää pyhää!

Toivoa tulevasta

Toukokuun lämpö antaa yhä odotuttaa itseään. Alkuviikosta kaivoin jo kertaalleen pestyt ja varastoidut talvivaatteet esiin. Pikkuisen tässä on joutunut tsemppaamaan itseään, varsinkin kun on erehtynyt katsomaan männävuosien kuvia vastaavasta ajankohdasta.

Aamusella kesähuoneen päätyyn osunut aurinko valoi kuitenkin uskoa. Valo oli sellaista kutsuvaa ja lämpöistä. Siitäkin huolimatta, että metrin päässä oli yhä kasa lunta. Kyllä se kevät sieltä ihan oikeasti tulee! Tänä vuonna vaan vähän verkkaisempaan tahtiin.

Kun oikein tiiraili, näki lumipalloheisissä jo muhkeat silmut. Olen muuten leikellyt näitä tänä keväänä maljakkoon useamman kerran. Lehdet tulevat nopeasti ja kukkiakin on päässyt ihastelemaan. Ei ne tietenkään yhtä näyttäviä ole kuin ulkona pensaassa, mutta ovat antaneet toivoa tulevasta. Enää kuukausi ja lapset ovat kesälomalla. Toivottavasti silloin saadaan jo hipsutella nurmikolla paljasjaloin.

Lämpenevää loppuviikkoa!

Keväänkestävä ruukkuistutus

Ja keväänkestävällä tarkoitan tänä vuonna pakkasöitä, räntää ja lumikuuroja kestävää... Se hyvä puoli tässä kelissä toki on, että viileässä viihtyvät sipulikukat eivät kuki turhan nopeasti. Joinakin vuosina varsinkin tetenarsissit ovat venähtäneet ja nuupahtaneet alta aikayksikön. Vaan ei tänä keväänä.

Keväisiin ruukkuistutuksiin pääsi tetenarsissien lisäksi isoja torvinarsisseja, valkoisia perunanarsisseja, erivärisiä hyasintteja, valkoisia helmililjoja ja värikkäitä orvokkeja. 

Ihan mahtavaa, että hyasintteja löytää nykyään helposti myös keväisin. Ja vieläpä aika herkuissa väreissä. Ulkoistutuksissa tuoksu ei ole liian hallitseva. Rakastan astella ovesta, kun nenään tulvahtaa ensimmäisenä hyasintin huumaava tuoksu. 

Orvokit ja keväiset sipulikukat kestävät hyvin pientä pakkasta. Talon toisella puolella olevissa kevätruukuissa on mukana myös bellistä, joka ei ole aivan yhtä kylmänkestävä, mutta oman kokemukseni mukaan sietää joitakin pakkasasteita sekin. Kukat saattavat olla pakkasyön jäljiltä nuupallaan, mutta tokeentuvat nopeasti auringossa. Aivan kuten orvokit.

Kesähuoneen laatikkotarha on nyt vapautunut hankien alta. Tosin multa on vielä tanakasti jäässä. Eilisen lumisateen jäljiltä mentiin nukkumaan maa valkoisena eikä tuo järin lämmintä vappuakaan ole lupaillut. Lunta tai ei, värikäs sipulikukkaistutus sopii vappuun vallan loistavasti. Huomaan nyt muutenkin janoavani värejä. Liekö syynä erityisen pitkältä tuntunut talvi vai yleinen maailmantilanne.

Tämän värikimaran myötä toivottelen oikein mukavaa vappuviikonloppua! Toivottavasti se sujuu iloisen keväisissä merkeissä!

Laatikollinen kevättä

Lunta on taas tullut taivaan täydeltä. Olen kiukunnut ja kironnut lumikolan varressa, välillä on tehnyt mieli heittäytyä maahan ja antautua ihan kunnon itku-potku-raivareihin. Nyt katse on kuitenkin kohti kevättä, sillä huomenna suuntaan Helsinkiin Kevätmessuille! Tulevat kyllä niin tarpeeseen.

Nämä ihanuudet odottavat yhä kesähuoneessa suopeampaa keliä. Tänään aurinko taas näyttäytyi, mutta yöpakkaset ja kovat myräkät ovat estäneet ruukkuistutusten teon. 

Ihanasti pullistelevat sipulit ovat täynnä lupauksia keväästä. Perunanarsissien orastavat kukkanuput kuiskivat uuden elämän alkua pitkän talven jälkeen. Miten kaunis voikin olla tuollainen ruskean ja vihreän liitto! Aivan täydellinen.

Suunnitelmissa on laittaa nämä kesähuoneen portaille reilunkokoisiin ruukkuihin. En kuitenkaan jaksa kannella ruukkuja suojaan iltaisin. Joten toistaiseksi perunanarsissit ja muutama tete saavat oleilla vanhassa ammuslaatikossa. Tätä on helppo siirrellä tarpeen mukaan.

Laatikollinen kevättä lumimaiseman keskellä. Onhan sekin jo varsin lupaava juttu!

Toivon mukaan keväisempää loppuviikkoa, ja mukavia messuja kaikille sinne suuntaaville!

Kansa vaatii kevättä!

Puhtaanvalkea hanki loistaa auringossa ja vastasatanut lumi on puuterisen kevyttä. Taivas on kirkkaansininen, ja pakkasyön jälkeen huurteiset oksat kimmeltävät kuin ne olisi päällystetty pienillä timanteilla.

Siis mitäh?! Valkoista hankea, pakkasöitä, jäähileitä? Eikö kukaan ole kertonut luonnolle, että huhtikuu on alkamassa? Haluan lämpöä! Ja pihan täyteen piippoja! Mieluiten ihan juuri nyt heti.

Pihaa kiertäessä (tai ensi viikon sääennustetta katsoessa) ei todellakaan tunnu, että huhtikuun alku on täällä. Sovitaanko nyt ihan yhteisesti, että ei enää mitään lumitansseja? Käännetään katseet kohti kevättä, saa sanoa vaikka parit loitsutkin. Toivotan avosylin vastaan veden lorinan ja kevään tuoksut. Vaikka kevään merkkejä kysyessäni joku vastasikin, että kevät tuoksuu mädäntyneille kasveille.

Kesähuoneen ikkunalla olevat tetenarsissit sentään tuovat keväisen tuulahduksen. Perunanarsisseja en ole uskaltanut jättää tiukempiin yöpakkasiin. Mutta tetet ovat sitkeitä kaunokaisia. Saattavat nuokkua pakkasen jäljiltä, mutta tokeentuvat nopeasti auringossa.

Nyt hus kaikki kinokset ja lumisateet. Kansa vaatii kevättä!

Onnen hetkiä luoden

Juuri nyt iloitsen valosta, auringonpaisteesta, värikkäistä kukkasista ja kevään lähestymisestä. Mutta kaiken ilon keskellä, tässä pähkähullussa maailmassa, kaipaan välillä totaalista rauhoittumista. Aivojen nollausta. Mielen tasoittumista. Silloin suuntaan kesähuoneeseen.

Kesähuone uinuu vielä Ruususen unta. Maljakoissa on syksyltä jääneitä syyshortensioita, tavarat on mullin mallin, lattialla laatikoita ja nurkassa kasa tyynyjä ja peittoja. Koko tila odottaa perusteellista kevätsiivousta.

Mutta riittää, kun mahdun tähän pöydän ääreen ja saan istahtaa hetkeksi alas kahvikupposen kanssa. Hengittelen syvää, tuijottelen ikkunasta, kuuntelen ovenraosta kuuluvaa linnunlaulua.

Ilmassa on kevään merkkejä, paksusta lumikerroksesta huolimatta. Sisuskaluja kalvanut huoli alkaa valon myötä vähän helpottaa. Eihän se maailmantilannetta mihinkään muuta, mutta jospa oma pienoinen lamaantuminen vaihtuisi nyt mukaviin kevätkiireisiin. 

"Remember to create opportunities for happiness"

Tämä lause löytyi aikuisten omenajuoman korkin sisäpuolelta. Normaalisti nämä tuntuvat joko  hassunhauskoilta tai korneilta. Mutta nyt tuo kyllä osui omaan pirtaan ja ajan hermoon. 

Luodaan onnen hetkiä ja nautitaan lähestyvästä keväästä!

Huhuu, missä olet kevät?

Vietimme talviloman (eli viime viikon) Rukalla. Siellä katselin etelä-Suomesta tulleita instapäivityksiä, joissa hehkutettiin aurinkoista keliä ja kevään tuloa. Kotiin palatessamme odotin suurin piirtein piippojen jo pilkistävän kukkapenkistä.

Mutta edessä olikin lumityöt, eikä etupihan asvalttiakaan vielä näkynyt. Ei auttanut kun laittaa hihat heilumaan ja siirtyä jokavuotisten perinteiden pariin: terassin esiin kaivamiseen.

Heti kun kaikki terassit on luotu lumikinoksista, siirryn tämän keittiöpuutarhan kupeessa olevan kahvipaikan kimppuun. Polku perille, keltainen narsissiruukku pöydälle ja viereen kuuma kahvikupponen. Siinä on hyvä odotella krookusten tuloa ja suunnitella viljelylaatikoiden kylvöjä. Toistaiseksi kyllä vielä toppahousuissa.

Tymäkkä talvi näyttää tehneen hieman tuhojaan. Kasvihuoneen takana oleva köynnösaita odottaa korjaamista. Ulkona olleita ruukkuja on hajonnut normaalia enemmän. Toki osalla oli jo ikääkin. Mies oli selvästä salaa tyytyväinen, että ruukkuarsenaalini koki luonnollista karsintaa. Reppana ei tiedä, mihin suunnittelen suuntaavani heti puutarhamyymälöiden avauduttua.

Lisääntynyt valon määrä on juuri sitä, mitä mieli kaipaa tässä maailmantilanteessa. Aamukahvit saa nautiskella jo melkein valoisassa, ja iltaan tuntuu tulleen taas lisää tunteja. Näistä saa energiaa ja toivoa aivan valtavasti.

Ja kyllähän sitä kevättä on jo ilmassa! Ei ehkä ihan niin nopeassa tahdissa kuin itse toivoisin, mutta aurinko lämmittää jo lupaavasti. Koko talven portinpielessä uskollisesti vartioinut Bernhart-lumiukko oli poissaollessamme kokenut muodonmuutoksen. Ehkä ne kinoksetkin tuosta kohta alkavat huveta.

Valoisampia aikoja!

Kevään tuntu

Tämä voi jonkun mielestä olla hieman liioiteltua, puhua kevään tunnusta tammikuussa. Mutta eilen oli ihan selvästi kevättä ilmassa, oli oli! Taivas oli kirkkaansininen, aurinko lämmitti kasvoja ja lenkkipolun varrella olevat pajunkissat kurkottelivat jo niin kauniina.

Vaikka tienoo on jäätävän liukas (todellakin kirjaimellisesti) ja luntakin on riittämiin, niin silti ajatukset karkaavat aina auringon myötä kohti kevätpuuhia. Siitäkin huolimatta, että nyt paukkuu taas pakkanen.

Kesähuoneen seinällä kiikkuu vielä havutähti ja katonrajassa on kausivalot. Nämä saavat yleensä lähtöpassit viimeistään laskiaisena, joskus aikaisemminkin. Ihan kelistä riippuen.

Ei aikaakaan, kun näissä ruukuissa on taas helmililjoja ja tetenarsisseja. Ja kesähuoneessa tarkenee kahvitella. Auringonsäteet tunkeutuivat sinne jo ihanasti. Maljakossa olevat kuivatut hortensiat suorastaan loistivat valossa.

Tällaisista päivistä saa ihan hurjasti energiaa. Toivottavasti talvi jatkuu yhtä kauniina!

Lempeää viikon jatkoa!

Viimeisiä viedään!

Joulukuussa oli ihan poikkeuksellisen paljon kauniita talvipäiviä. On saatu nauttia auringosta, puhtaasta lumikuorrutteesta, nähty sinitaivasta. Mutta erityisen upeaa on ollut tämä punertava valo! Taivaanranta on ollut vaaleanpunainen monena päivänä ja se on värjännyt koko maiseman häikäisevällä sävyllään.

Joulu tuli ja meni oikein mallikkaasti, vaikka kaikkia todo-listan asioita ei ehditty ruksia. Havutähdet sentään sain tehtyä, aatonaattona. Nämä ovat itselleni sellainen joulun must-juttu, jotka onneksi valmistuvat nopeasti, kunhan homman saa vain aloitettua.

Joululomalla kävimme myös kaupunkikaksiossa edistämässä keittiöremonttia. Toisessa kaupungissa sijaitsevan asunnon remontointi matkan päästä on suhteellisen haastavaa, mutta kun asunto sattuu olemaan vielä vanhassa kerrostalossa, niin voipi todeta, että mikään asia ei ole mennyt kerralla putkeen. Eikä yleensä edes toisella. Matkan varrella on saatettu kuulla lauseita: "Ei koskaan enää! / Viimeinen kerta! / Hullun hommaa..." Mitä näitä nyt on.

Vuodenvaihdetta juhlistetaan kotona, ystävien kesken, perinteitä kunnioittaen. Saimme ihania vieraita, joiden kanssa olemme juhlineen joko joulua tai uutta vuotta jo 9 vuoden ajan.  Perinteeseen ei tullut katkoa edes Amerikassa, sillä vieraamme matkustivat silloin normaalin 350 km sijaan 7000 km. Ihan huikeaa!

Toivon, että uusi vuosi jatkuu yhtä kauniina kuin kulunut joulukuu. Toivon myös aikaista kevättä, lempeää kesää, terveyttä koko perheelle. Kulunut syksy on ollut henkisesti raskas ja kuluttava, ja koko perheen mieliala on välillä ollut alavireinen. Toivonkin, että elämä selkiytyy viimeistään kevätauringon myötä. 

Tällä hetkellä oma olo on vähän kuin tällä omena- ja kirsikkapuun keskellä uinuvalla kasvihuoneella. Olen paikalla, mutta talvihorroksessa. En tee tänä(kään) vuonna uuden vuoden lupauksia, sen sijaan lupaan jatkossakin nähdä kauneutta arjen ohikiitävissä hetkissä, pysähtyä ihmettelemään lehteen puhkeavaa silmua, innostua tanssimaan kesken siivouksen.  Päivä on jo selvästi pidentynyt ja sekös tuo hymyn huulille!

Nämä kuvat on otettu aamusella. Aurinko vasta kurkisteli taivaanrannassa, mutta loi jo kaunista punertavaa valoaan. Toivotankin uuteen vuoteesi paljon valoa ja iloa. Tehdään tästä hyvä vuosi!

Hyvää uutta vuotta!

Valkeaa joulua!

Valkeaa joulua toivottiin, ja sellainen myös saatiin. Ja tänään aattona on luvattu myös auringon pilkahduksia. Otan nekin suurella ilolla vastaan!

Ilolla otan vastaan myös kotijoulun, jota saamme juhlistaa lähipiirin kesken.

Luvassa on perinteistä aaton ohjelmaa: joulupuuroa, joulutervehdysten viemisiä naapureille, joulurauhan julistus, glögihetkiä, Samu Sirkkaa ja Lumiukkoa, ruokien viimeistelyä, jännittynyttä odotusta, joulun iloa, lasten tuikkivia silmiä.

Toivotan jouluusi paljon iloa, valoa ja rauhaa. Ja toivon joulun olevan juuri sinun näköisesi ja oloisesi. Kiitos, kun olet kulkenut blogin matkassa tänä vuonna!

Hyvää joulua!