Käy nappaamassa helppo salaattiohje Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2020
Helppoa ja nopeaa kesäruokaa
Kesällä ei tee mieli kökkiä keittiössä, joten meillä suositaan helppoja salaatteja ja grilliruokaa. Kikhernesalaatti on ihanan täyteläinen ja ruokaisa. Se valmistuu nopeasti ja maistuu hyvältä vähän kaikkien kanssa. Loistava lounas sellaisenaan, lisäkkeenä grilliruokien kanssa tai pitaleipien täytteenä.
Tunnisteet:
gluteeniton,
kasvisruoka,
nopeat ja helpot,
salaatit,
Versoileva
lauantai 27. kesäkuuta 2020
Ruusutarhahaaveita
Eteen tupsahtelee nyt toinen toistaan kauniimpia puutarhoja. Ihan kiusallaan. Aivan kuin tietäisivät, että olemme kohta lähdössä. Nyt pitäisi keskittyä ihan muihin juttuihin, eikä jäädä huokailemaan kukkien keskelle. Vaan minkäs teet!
Tämäkin upea ruusupuutarha tuli vastaan ihan vahingossa. Pieni ja jyrkkä kaupunkipiha, mutta aivan täynnä kasveja. Niin kaunista ja rehevää. Ja se tuoksu, oo-la-laa! Nyt olen vakaasti päättänyt, että myös kotipihaan on saatava paaaaljon ruusuja. Ja itselle ruusupeukalo...
Tämäkin upea ruusupuutarha tuli vastaan ihan vahingossa. Pieni ja jyrkkä kaupunkipiha, mutta aivan täynnä kasveja. Niin kaunista ja rehevää. Ja se tuoksu, oo-la-laa! Nyt olen vakaasti päättänyt, että myös kotipihaan on saatava paaaaljon ruusuja. Ja itselle ruusupeukalo...
Lue lisää Minttua ja mustikoita -blogista, pääset ruusupostaukseen tästä linkistä.
Oikein ihanaa ja kukkaisaa viikonloppua!
Tunnisteet:
Amerikassa,
Minttua ja mustikoita,
ruusut
tiistai 23. kesäkuuta 2020
Juhlien jälkeen
Juhlat on nyt juhlittu. Viikonloppuna ehdittiin tavata vielä monta ystävää. Emme hyvästelleet, vaan sanoimme näkemiin. Takataskussa on nyt kutsuja moneen maahan ja lupauksia jälleennäkemisistä. Aika näyttää, mitkä tulevat toteutumaan. Ja palaako vapaa-ajan matkustelu ylipäätään enää ikinä entiselleen koronan jälkeen?
Loppuun vielä kaksi kuvaa, jotta saan pulssini taas tasaantumaan. Koulut loppuivat täällä viime viikolla ja vaikka kouluvuosi oli todella rankka, selvisi jälkikasvu siitä upeasti. Vuodessa oli pakko kasvaa aivan hirveästi, pikakelauksella. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvät muistot ja kaipuu takaisin. Lasten kasvutarinaa on ollut ihmeellistä seurata!
Rakastan juhlien jälkeisiä aamuja. Tunnelma on silloin iloisen rento ja jotenkin raukea. Jääkaapissa on edellisen päivän herkkuja ja maljakoissa on kukkia. Itse juhlapäivää siivittää usein kiire ja pitkä todo-lista. Seuraavana aamuna koti huokuu vielä juhlatunnelmaa, mutta rennolla otteella. Pöytäliinassa saattaa olla kahvikupin rinkula tai tilkka punaviiniä, siivoaminen saa kuitenkin odottaa. Ensin keitetään aamukahvit ja viipyillään juhlafiiliksissä.
Seuraavaksi onkin laitettava hihat heilumaan, sillä edessä on muutto! Koti lähtee kontissa kohti Suomea vähän ennen meitä. En odota urakkaa mitenkään innolla, sillä muuttaminen on mielestäni yksi stressaavimpia puuhia. Kaikki se tavarapaljouden läpikäyminen. Lasten koulupaperit ja piirrustukset. Pikkumiehen laatikonpohjalla olevat "aarteet". Maltanko nyt luopua mummon perintömaljakosta, kun en ole sitä aikoihin käyttänyt? (No en tietenkään malta!) Onko sanomalehti muistettu perua? Entä sähkö- ja kaasusopimukset? Onko pankkitilit lopetettu, puhelinliittymät lakkautettu, muistettu ilmoittaa kaikille mahdollisille tahoille? Voiko joku kääntää eksyneet postit? Mitä tehdä kaappiin jääneille ruokatarvikkeille, mausteille ja siemenpusseille? Pakastinkin pitää vielä sulattaa ja uuni jynssätä. Apuaaaa!!!Loppuun vielä kaksi kuvaa, jotta saan pulssini taas tasaantumaan. Koulut loppuivat täällä viime viikolla ja vaikka kouluvuosi oli todella rankka, selvisi jälkikasvu siitä upeasti. Vuodessa oli pakko kasvaa aivan hirveästi, pikakelauksella. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvät muistot ja kaipuu takaisin. Lasten kasvutarinaa on ollut ihmeellistä seurata!
Mukavaa viikkoa, minä hautaudun nyt laatikkovuoren keskelle!
Tunnisteet:
Amerikassa,
elämä,
koti,
olohuone,
perhe
perjantai 19. kesäkuuta 2020
Juhannuspionit
Juhannusterveisiä täältä rapakon takaa! Täällä vasta aloitellaan juhannusaattoa, joka ei tietenkään ole mikään paikallinen juhlapäivä. Meille on tulossa vieraita takapihapiknikille, mutta vasta työpäivän jälkeen. Tulin siis vielä nopeasti huikkaamaan heipat ennen leivontapuuhia.
Juhannusruusut ja kauniit luonnonkukat on tänä vuonna korvattu pioneilla. Ei myöskään ole mummon rieskaa tai silliä, mutta lohitäytteisiä ruisnappeja ja Fazerin sinistä kyllä löytyy! Ja salmiakkiakin pitäisi vielä joku kätkö jossakin olla...
Juhannusruusut ja kauniit luonnonkukat on tänä vuonna korvattu pioneilla. Ei myöskään ole mummon rieskaa tai silliä, mutta lohitäytteisiä ruisnappeja ja Fazerin sinistä kyllä löytyy! Ja salmiakkiakin pitäisi vielä joku kätkö jossakin olla...
Oikein ihanaa juhannusta teille kaikille! Nauttikaa Suomen upeasta suvesta ja yöttömästä yöstä!
Tunnisteet:
Amerikassa,
juhannus,
leikkokukat,
pioni
keskiviikko 17. kesäkuuta 2020
Juhlasta juhlaan
Täällä on parhaillaan menossa kunnon juhlaputki! Perheessä on vietetty muutamat valmistujaiset ja tällä viikolla vielä koulunlopettajaiset. Nyt on heitetty hyvästit amerikkalaiselle kouluvuodelle.
Jokainen juhla jouduttiin järjestämään tietenkin etänä. Itseäni harmitti sekä lasten koulujuhlien peruuntuminen että aikuisten hienon illallisen vaihtuminen kotiruokailuun. Tosin paikallisia ei voi kyllä syyttää kekseliäisyyden puutteesta. Koululaisille oli järjestetty omaa etäkivaa. Aikuisten valmistujais-illallinen puolestaan toimitettiin kotiosoitteeseen ja tietyllä kellonlyömällä suurilukuinen juhlakansa istui pöytiensä ääressä, Zoom-sessio auki koneella. Kokemus se oli tämäkin!
Itselleni tämä oli hyvä syy kaivaa hopeat esiin ja kattaa pöytä juhlavammin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Koristeet haettiin takapihalta. Pöydällä kiemurteli aidasta napsaistua köynnöstä (köynnössorvarinpensas?), puuvillaservettien päällä oli murattia ja pikkumaljakoissa nandinan lehtiä ja valkoisia kukintoja.
Kevään "koronadietti" aiheutti omat haasteensa juhlapukeutumiseen, mutta kotipöydän ääressä kehtasi surutta höllätä vyötä. Ja korkkaritkin sai potkaista jalasta heti kuvien ottamisen jälkeen. Ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin!
Loppuviikko menee juhliessa sekin, nyt tosin rennosti piknikin merkeissä. Tänään suuntaamme amerikkalaisten ystäviemme luokse, juhannusaattoa vietetään suomalaisessa seurassa ja viikonloppuna tavataan vielä kansainvälisiä ystäviä. Ilmassa alkaa olla haikeiden jäähyväisten merkkejä.
Jokainen juhla jouduttiin järjestämään tietenkin etänä. Itseäni harmitti sekä lasten koulujuhlien peruuntuminen että aikuisten hienon illallisen vaihtuminen kotiruokailuun. Tosin paikallisia ei voi kyllä syyttää kekseliäisyyden puutteesta. Koululaisille oli järjestetty omaa etäkivaa. Aikuisten valmistujais-illallinen puolestaan toimitettiin kotiosoitteeseen ja tietyllä kellonlyömällä suurilukuinen juhlakansa istui pöytiensä ääressä, Zoom-sessio auki koneella. Kokemus se oli tämäkin!
Itselleni tämä oli hyvä syy kaivaa hopeat esiin ja kattaa pöytä juhlavammin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Koristeet haettiin takapihalta. Pöydällä kiemurteli aidasta napsaistua köynnöstä (köynnössorvarinpensas?), puuvillaservettien päällä oli murattia ja pikkumaljakoissa nandinan lehtiä ja valkoisia kukintoja.
Kevään "koronadietti" aiheutti omat haasteensa juhlapukeutumiseen, mutta kotipöydän ääressä kehtasi surutta höllätä vyötä. Ja korkkaritkin sai potkaista jalasta heti kuvien ottamisen jälkeen. Ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin!
Loppuviikko menee juhliessa sekin, nyt tosin rennosti piknikin merkeissä. Tänään suuntaamme amerikkalaisten ystäviemme luokse, juhannusaattoa vietetään suomalaisessa seurassa ja viikonloppuna tavataan vielä kansainvälisiä ystäviä. Ilmassa alkaa olla haikeiden jäähyväisten merkkejä.
Ihanaa juhannusviikkoa teille kaikille!
sunnuntai 14. kesäkuuta 2020
Mansikkasalsassa maistuu kesä
Täällä on viikonloppuna herkuteltu ihanan raikkaalla mansikkasalsalla. Ensin kauhoin sitä suoraan kulhosta lusikalla (kyllä, hävettää myöntää...), sitten dippailimme siihen nachoja ja lopulta salsa pääsi vielä grillissä tiristetyn halloumjuuston kaveriksi.
Tuore, raikas, kesäinen, sopivasti potkua. Voi valmistaa etukäteen ja sopii vähän kaikkien kaveriksi. Eikös siinä ole aika lailla täydellisen kesäruoan määritelmä?
Mehevän mansikkasalsan ohje löytyy nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista TÄÄLTÄ.
Tuore, raikas, kesäinen, sopivasti potkua. Voi valmistaa etukäteen ja sopii vähän kaikkien kaveriksi. Eikös siinä ole aika lailla täydellisen kesäruoan määritelmä?
Mehevän mansikkasalsan ohje löytyy nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista TÄÄLTÄ.
Suloista suvisunnuntaita ja maukkaita kesäkokkailuja!
Tunnisteet:
Amerikassa,
kasvisruoka,
mansikka,
nopeat ja helpot,
sesonkiherkut,
Versoileva
torstai 11. kesäkuuta 2020
Värien voimaa
Tämä atsalea löytyy kotipihaltamme täältä. Se on aivan kiinni autotallin seinässä, kuumalla ja paahteiselle paikalla. Mutta niin vain kukki aivan mielettömän kauniisti! Upea väri loisti sekä keskipäivän paahteessa että tunnelmallisessa ilta-auringossa.
Jälleen kerran ihmettelen, miksi en ole istuttanut yhtään atsaleaa omaan puutarhaani. Sinne jonnekin rodojen ja havujen kaveriksi. Tämä asia on kyllä korjattava heti kotiinpalun jälkeen.
Lisää puutarhan väriläiskiä, eli runsaana kukkivia atsaleoja Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.
Jälleen kerran ihmettelen, miksi en ole istuttanut yhtään atsaleaa omaan puutarhaani. Sinne jonnekin rodojen ja havujen kaveriksi. Tämä asia on kyllä korjattava heti kotiinpalun jälkeen.
Lisää puutarhan väriläiskiä, eli runsaana kukkivia atsaleoja Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.
Kaunista loppuviikkoa!
Tunnisteet:
Amerikassa,
koristepensaat,
Minttua ja mustikoita
tiistai 9. kesäkuuta 2020
Rappioromantiikkaa ja mintun makua
Pahin kuohunta on alkanut laantua, ainakin toistaiseksi. Keskustaan uskaltaa taas suunnata turvallisin mielin. Tosin sinne ei ole vieläkään kauheasti asiaa, sillä koronarajoitukset ovat monin paikoin voimassa. Elättelen kovasti toiveita, että ehtisin shoppaamaan ennen Suomeen paluuta. Muuten tuliaiset on hankittava lähiruokakaupasta!
Vaikka kulman takana häämöttävä kotiinpaluu on rajoittanut kesän kasvihankintoja, niin yrttejä olen ostanut surutta. Tässä kasvaa "Sweet lemon" minttu, lisäksi takapihan ruukuista löytyy suklaaminttua, rosmariinia, timjamia, basilikaa, oreganoa, ruohosipulia, korianteria ja salviaa. Vierastin pitkään mintun voimakasta makua, mutta nyt sitä sujahtaa sujuvasti smoothien joukkoon, marinadeihin, salaatteihin ja makuvesiin.
Innokkaasti leviävä minttu on helppo ja kiitollinen ruukkukasvi, jonka voi hyvin talvettaa maahan istuttamalla. Joko irrottamalla juuripaakun ruukusta syksyllä ja istuttamalla se maahan, tai kaivamalla kasvin maahan ruukkuineen päivineen. Molempia olen kokeillut ja molemmat onnistuivat yhtä hyvin.
Molemmin puolin minttua valtoimenaan rönsyilevä köynnös on ilmeisesti köynnössorvarinpensas, jota paikalliset kutsuvat nimellä "Wintercreeper". Se on ainavihanta ja innokas leviämään. Sitä käytetään täällä koristeellisena köynnöksenä tai maanpeittokasvina. Se on loistava juhlapöydän koriste, sillä köynnökset kestävät terhakoina tuntitolkulla.
Ruukutuspöydän takana näkyvä aita pysyy pystyssä kutakuinkin pyhällä hengellä. Meillä on tontilla neljä rajanaapuria ja yhtä monta erilaista aidanpätkää. Pidemmän päälle tuo saattaisi alkaa nyppiä, mutta nyt näen vain särmikästä rappioromantiikkaa. Jokaisessa aidanpätkässä kiemurtelee erilaisia köynnöksiä, joten yleisilme on enemmänkin vehreä ja rehevä kuin levoton ja karu.
Täällä taistellaan kotikoulun parissa vielä viikko ja sitten lomalaitumet kutsuvat meitäkin.
Vaikka kulman takana häämöttävä kotiinpaluu on rajoittanut kesän kasvihankintoja, niin yrttejä olen ostanut surutta. Tässä kasvaa "Sweet lemon" minttu, lisäksi takapihan ruukuista löytyy suklaaminttua, rosmariinia, timjamia, basilikaa, oreganoa, ruohosipulia, korianteria ja salviaa. Vierastin pitkään mintun voimakasta makua, mutta nyt sitä sujahtaa sujuvasti smoothien joukkoon, marinadeihin, salaatteihin ja makuvesiin.
Innokkaasti leviävä minttu on helppo ja kiitollinen ruukkukasvi, jonka voi hyvin talvettaa maahan istuttamalla. Joko irrottamalla juuripaakun ruukusta syksyllä ja istuttamalla se maahan, tai kaivamalla kasvin maahan ruukkuineen päivineen. Molempia olen kokeillut ja molemmat onnistuivat yhtä hyvin.
Molemmin puolin minttua valtoimenaan rönsyilevä köynnös on ilmeisesti köynnössorvarinpensas, jota paikalliset kutsuvat nimellä "Wintercreeper". Se on ainavihanta ja innokas leviämään. Sitä käytetään täällä koristeellisena köynnöksenä tai maanpeittokasvina. Se on loistava juhlapöydän koriste, sillä köynnökset kestävät terhakoina tuntitolkulla.
Ruukutuspöydän takana näkyvä aita pysyy pystyssä kutakuinkin pyhällä hengellä. Meillä on tontilla neljä rajanaapuria ja yhtä monta erilaista aidanpätkää. Pidemmän päälle tuo saattaisi alkaa nyppiä, mutta nyt näen vain särmikästä rappioromantiikkaa. Jokaisessa aidanpätkässä kiemurtelee erilaisia köynnöksiä, joten yleisilme on enemmänkin vehreä ja rehevä kuin levoton ja karu.
Täällä taistellaan kotikoulun parissa vielä viikko ja sitten lomalaitumet kutsuvat meitäkin.
Mukavaa viikon jatkoa!
Tunnisteet:
Amerikassa,
köynnökset,
piha & puutarha,
yrtit
sunnuntai 7. kesäkuuta 2020
Kiireettömät kesäaamut ja kaura-banaaniletut
Kauraiset banaaniletut on helppo ja nopea viikonlopun aamupalaherkku. Tai välipala. Tai iltapala. Yhtä kaikki, lettutaikina valmistuu nopeasti blenderissä pyöräyttämällä (tai tarvittaessa myös perinteisesti käsipelillä). Meillä nämä kulkevat nimellä koronaletut, sillä täällä on ollut hankala löytää jauhoja koronan aikaan. Letuissa onkin käytetty kaurahiutaleita.
Nämä ovat myös kätevä herkku perheessä, jossa lapsi tykkää banaaneista, mutta banaanit eivät saa olla liian raakoja tai liian kypsiä. Banaanien optimaalinen syöntiaika on siis varsin lyhyt, joten ylitarjontaa on oikeastaan jatkuvasti.
Kauraisten banaanilettujen ohje löytyy nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä. Ja muistinko muuten jo mainita, että nämä ovat myös gluteenittomia ja maidottomia.
Nämä ovat myös kätevä herkku perheessä, jossa lapsi tykkää banaaneista, mutta banaanit eivät saa olla liian raakoja tai liian kypsiä. Banaanien optimaalinen syöntiaika on siis varsin lyhyt, joten ylitarjontaa on oikeastaan jatkuvasti.
Kauraisten banaanilettujen ohje löytyy nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä. Ja muistinko muuten jo mainita, että nämä ovat myös gluteenittomia ja maidottomia.
Herkullista kesäsunnuntaita!
Tunnisteet:
gluteeniton,
maidoton,
makeat leivonnaiset,
nopeat ja helpot,
Versoileva
keskiviikko 3. kesäkuuta 2020
Ilta-auringon tuomaa rauhaa
Olen saanut paljon kyselyjä miten viime päivien levottomuuden ovat näkyneet meillä. Ihan tässä kotiympäristössä ei oikeastaan mitenkään. Täällä lintukodossa olisi hyvinkin helppoa ummistaa silmät ja sulkea muu maailma ulkopuolelle.
Asumme hyvin Trumpin vastaisella alueella, jossa ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, monet ulkomailla asuneita / ulkomaalaistaustaisia. Mielipiteitä kyllä on, vahvojakin, mutta niitä ei huudella kurkku suorana. Olen vuoden varrella huomannut, että jos henkilö ei ole presidentin kanssa samalla linjalla, sitä ei varta vasten nosteta esille jokapäiväisissä diipadaapa-keskusteluissa. Jos taas henkilö pitää nykyisestä valtionjohdosta, se tuodaan hyvin nopeasti ilmi. Läväytetään suoraan kasvoille kesken lauseen.
Toki ulkonaliikkumiskiellot ja lisääntynyt turvallisuusviranomaisten näkyminen on tuonut omat jännitteensä. Mutta ei tässä ole pelätä tarvinnut, kunhan ei syöksy suoraan myrskyn silmään.
Olemme osa Washington D.C:n esikaupunkialuetta. Meilläkin oli eilen useamman tuhannen hengen mielenosoitus ja marssi tässä "kirkonkylällä". Tapahtuma oli opiskelijavetoinen, kuulemani mukaan hyvin informatiivinen ja sujui kaikin puolin rauhallisesti. Sosiaalista mediaa seuratessani oli suorastaan hellyttävää, miten marssia ohjattiin muun muassa polkupyöräpoliisien avustuksella. Ei tankkeja tai kyynelkaasua, kuten joidenkin kilometrien päässä Valkoisen talon ympäristössä. Mielenosoitusta ja puheita vartioimassa olleita poliiseja polvistui symbolisesti yhdessä protestoijien kanssa. Tämä kaikki summaa kotikulmiemme hengen täydellisesti.
Täällä alkoi juuri helleaalto ja kesä on täydessä loistossaan. Illat ovat ihanan lämpimiä ja ainakin toistaiseksi kaikenlaiset itikat ja öttiäiset ovat pysyneet poissa. Ilta-aurinko luo ympärilleen seesteistä tunnelmaa.
Kotipiha on tällä hetkellä lempipaikkamme, kuin turvallinen satama ja rakkaaksi muodostunut pesä.
Kotikatu ilta-auringossa. |
Jättiläismäiset puut luovat turvalliset raamit kotipihalle. |
Valkoinen petunia hohtaa ihanasti ilta-auringossa. |
Laventeli on jo täynnä nuppuja. |
Muratti kiipeilee autotallin seinustalla. Ikkunan alla kasvaa tulppaanipuun karkulainen. |
Monivuotinen koristeheinä talvehti ruukussa terassilla ja on nyt kovassa vauhdissa. |
Rauhaisaa ja kaunista loppuviikkoa sinne!
maanantai 1. kesäkuuta 2020
Kaupungissa kytee
Viikonloppu alkoi ihanassa kesäkelissä ja täällä meidän lähiössä olisi ollut helppo uppoutua auringonpaisteeseen, kirkkaansiniseen taivaaseen ja naapuruston kukkaloistoon. Mutta Washington D.C:n keskustasta kantautui toisenlaisia uutisia. Puoliso oli aikaisella pyörälenkillä nähnyt rikottuja ikkunoita, töhrittyjä monumentteja ja mielenosoitusten jälkipyykkiä.
Levottomuudet ja kuohunta alkoivat viikko sitten, kun afroamerikkalainen George Floyd kuoli valkoisen poliisin käsittelyssä Minneapolisin kaupungissa Minnesotassa. Kyse ei tietenkään ole vain yksittäisestä tapahtumasta, vaan rotusorron pitkä historia, kevään koronakriisi, sitä seurannut työttymyysaalto, kodittomuus ja rahattomuus lähtivät nyt purkautumaan rajuina mellakoina.
Olemme kuluvan viikon aikoina puhuneet näistä asioista paljon kotona, sillä paikallinen uutisointi on luonnollisesti pyörinyt tapahtumien ympärillä. Lapsille on yritetty selittää asioita ikätasoon sopivalla tavalla. Suuntasin sunnuntaipäivänä keskustaan katsastamaan tilannetta omin silmin. Näennäisesti kaupunki näytti siltä kuin koronan aikaan on tottunut: pääkaupungiksi todella autiolta ja rauhalliselta. Mutta mitä lähemmäs Valkoista taloa tuli, sen selvemmin alkoi näkyä edellisten päivien mielenosoitusten merkkejä. Seiniin ja ikkunoihin oli spreijattu tekstejä, rikottu liikkeiden ja ravintoloiden laseja ja ovia, oli töhritty patsaita sekä kansallisia monumenttejä, ja ripustettu iskulauseilla varustettuja lakanoita.
New York Times uutisoi aikaisemmin, miten presidentti Trump vietiin viikonlopun aikana turvaan Valkoisen talon bunkkeriin. Sunnuntaina kaikki Valkoista taloa ympäröivät yleiset puistot oli suljettu ja alueella partioi huomattavat määrät poliiseja, salaisen palvelun työntekijöitä ja kansalliskaartin edustajia.
Sunnuntaipäivä näyttäytyi lähinnä jälkien siivoamisella. Kaupungin työntekijät puhdistivat julkishallinnon rakennuksia ja yksityisyrittäjät keräsivät kokoon lasinsirpaleita, sekä kiinnittivät levyjä oviin ja ikkunoihin. Teksteissä ja hashtageina näkyvä "fuck12" viittaa poliisin vastustamiseen.
Levottomuudet ja kuohunta alkoivat viikko sitten, kun afroamerikkalainen George Floyd kuoli valkoisen poliisin käsittelyssä Minneapolisin kaupungissa Minnesotassa. Kyse ei tietenkään ole vain yksittäisestä tapahtumasta, vaan rotusorron pitkä historia, kevään koronakriisi, sitä seurannut työttymyysaalto, kodittomuus ja rahattomuus lähtivät nyt purkautumaan rajuina mellakoina.
Olemme kuluvan viikon aikoina puhuneet näistä asioista paljon kotona, sillä paikallinen uutisointi on luonnollisesti pyörinyt tapahtumien ympärillä. Lapsille on yritetty selittää asioita ikätasoon sopivalla tavalla. Suuntasin sunnuntaipäivänä keskustaan katsastamaan tilannetta omin silmin. Näennäisesti kaupunki näytti siltä kuin koronan aikaan on tottunut: pääkaupungiksi todella autiolta ja rauhalliselta. Mutta mitä lähemmäs Valkoista taloa tuli, sen selvemmin alkoi näkyä edellisten päivien mielenosoitusten merkkejä. Seiniin ja ikkunoihin oli spreijattu tekstejä, rikottu liikkeiden ja ravintoloiden laseja ja ovia, oli töhritty patsaita sekä kansallisia monumenttejä, ja ripustettu iskulauseilla varustettuja lakanoita.
Valkoisen talon ympäristö oli suljettu autoliikenteeltä. Tunnelma päivällä oli rauhallinen, mutta odottava. Ilmassa oli selvästi sellaista pinnan alla kytee -fiilistä. Valkoisen talon edustalla on totuttu näkemään mielenosoittajia milloin mistäkin aiheesta. Nyt paikalla oli joitakin kymmeniä rotusortoa vastustavia, rauhallisesti banderollejaan kantaneita miehiä ja naisia.
New York Times uutisoi aikaisemmin, miten presidentti Trump vietiin viikonlopun aikana turvaan Valkoisen talon bunkkeriin. Sunnuntaina kaikki Valkoista taloa ympäröivät yleiset puistot oli suljettu ja alueella partioi huomattavat määrät poliiseja, salaisen palvelun työntekijöitä ja kansalliskaartin edustajia.
Sunnuntaipäivä näyttäytyi lähinnä jälkien siivoamisella. Kaupungin työntekijät puhdistivat julkishallinnon rakennuksia ja yksityisyrittäjät keräsivät kokoon lasinsirpaleita, sekä kiinnittivät levyjä oviin ja ikkunoihin. Teksteissä ja hashtageina näkyvä "fuck12" viittaa poliisin vastustamiseen.
Lisääntyneet poliisipartiot ydinkeskustassa viestivät, että samaan aikaan valmistauduttiin uuteen iltaan ja mahdollisiin levottomuuksiin. Tilanne pahenikin pimeän tultua siinä määrin, että Washington D.C:n pormestari julisti yöksi ulkonaliikkumiskiellon ja myös kansalliskaartin joukot kutsuttiin paikalle vahvistamaan Valkoisen talon turvallisuutta.
Illan aikana sytytettiin tulipaloja, poltettiin lippuja ja vahingoitettiin lisää rakennuksia. Osa mielenosoittajista on ilmeisesti tullut "ulkopuolelta" ja mellakoita on organisoitu anarkistien toimesta. Rauhallisesti alkaneet mielenosoitukset ovat nyt muuttuneet joksikin aivan muuksi.
Omalla kohdalla ilmassa ei ole pelkoa, mutta vältämme nyt tiettyjä paikkoja ennen tilanteen rauhoittumista. Tämä on yksi hullu tapahtumaketju lisää yllätysten koronakevääseen. Toivottavasti tahti alkaisi pikku hiljaa rauhoittua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)