Tavaratuskailua, eli onko vähemmän enemmän?

Olen aina tykännyt kausisisustaa, eli muuttaa kodin ilmettä pienillä jutuilla vuodenaikojen mukaan. Lähinnä se on tarkoittanut sohvan irtotyynyjä, koska meillä ei harrasteta verhoja ja pöytäliinatkin on useimmiten hyvin neutraalia sävyä.

Mutta nyt tämän kaiken kestävän kehityksen, konmarituksen ja muun keskellä tuntuu, ettei sellainen ole oikein enää hyväksyttävääkään. Pääsiäistekstiilit, hui kauhistus! Joululakanat, ihan humpuukia! Ja siis mitä, glögiä varten omat kupit, kuka hullu sellaisia säilyttää ympäri vuoden??

Itsekin kyllä tuskailen kaappien tavaramäärän kanssa ja samaisesta syystä esimerkiksi kirppiksellä tulee nykyään käytyä todella harvoin. Siitäkin huolimatta, että olen tehnyt siellä vuosien varrella ihan huippulöytöjä (kuten kuvissa näkyvä baarikärry, jonka ostin aikoinaan synttärilahjaksi miehelleni).

Mutta nyt siis pohdin, että mitä tehdä jo olemassa oleville kausitekstiileille ja muille tavaroille? Säilytänkö, koska kuitenkin tykkään niitä vaihdella, vai laitanko kiertoon, koska kaapit kuuluisivat kuulemma olla tyhjää täynnä. Mitä tyhjempi kaappi, sen helpompi elämä. Näin ne sanovat. Tällaisella hamstaraajalla tuo on vielä kokeilematta...

Vieläkö teillä sesonkisisustetaan? Vai joko olette laittaneet kaiken sellaisen kiertoon ja konmarittaneet kodin simppeliksi? Lehtijutuissa aina ihailen minimalistisia koteja, mutta jotenkin tuo tuntuu omalla kohdalla täysin saavuttamattomalta utopialta. Taidankin siis poiketa tänään sen kunniaksi kirppikselle!

Sunnuntai-iloa!

Esikasvatukset aloitettu - vuorossa jättiverbena

Täällä on vihdoin päästy tositoimiin ja esikasvatus aloitettiin jättiverbenasta.  Tämä ihana kesäkukka on  samaan aikaan siro ja roteva. Ja jotenkin ihan tavattoman kiehtova. Se sopii vähän kaikenlaiseen ympäristöön, maahan päästyään pärjää vähällä ja on todellinen perhosmagneetti.

Ohjeet jättiverbenan esikasvatukseen löydät nyt Marian hyötytarhasta, Viherpeukalot blogista. Pääset ohjeiden pariin tästä linkistä. Aivan loistavaa puuhaa näin lumitalven keskellä.

Mukavaa viikonloppua!

Iloa pienistä asioista

Kävin eilen työtapaamisessa, josta palasin kotiin intoa ja ideoita puhkuen. Jo tapaaminen itsessään oli ihanan inspiroiva, mutta vähintäänkin yhtä iso merkitys oli sillä, että tapasimme livenä. Ei minkään verkossa tapahtuvan sovelluksen kautta, vaan ihan perinteisesti kahvikupposen äärellä. Tuo tuntui aivan luksukselta, sillä olen edellisen kerran tavannut ihmisiä työn puolesta kasvotusten syyskuussa.

Olen koko ajan ajatellut, että koronaelämä on sopinut itselleni yllättävän hyvin. Olen kotihiiri ja teen muutenkin pääsääntöisesti töitä kotoa käsin. Kertaakaan ei ole tuntunut, että seinät kaatuisivat päälle tai että olisi pakko päästä reissuun. En ole kärsinyt tylsyydestä, tekemisen puutteesta tai mökkihöperyydestä. Tai niin ainakin olen luullut. Eilen havahduin huomaamaan, miten suurta luksusta "vanhan elämän" normaali onkaan.

Tällä hetkellä iloitsen myös tulppaanisesongista. Lähikaupasta on helppo napata uusi nippu matkaan vaikka jokaisella kauppakerralla. Värejä löytyy yllättävän kivasti. Juuri nyt inspiroivat keväiset pastellisävyt. Ne antavat toivoa tulevasta, kun ulkona on tasaisen harmaata ja väritöntä.

Paljon pieniä iloisia asioita loppuviikkoosi!

Kiireettömyyttä ja porkkanaleipää

Kiireettömät viikonloppuaamut, ne ovat niin parasta! Itse olen aamuvirkku ja rakastan sitä tunnetta, kun hipsin hämärään keittiöön, pistän kahvit tulille ja saa vain olla ja nautiskella. Ensimmäisen kahvikupposen jälkeen on vielä hyvin aikaa leipoa jotakin aamupalapöytään.

Tänään nautiskelimme porkkanaista peltileipää, joka on sellainen laiskan leipurin valinta. Mehevä, maukas ja helppotekoinen. Leipä kohotetaan vain kerran ja sekin suoraan uunipellillä. Kirjoitin ohjeen Versoilevan sivuille,  porkkanainen peltileipä löytyy täältä.

Rauhallista viikonlopun jatkoa!

Valokylpyjä

Tammikuu on päässyt totaalisesti yllättämään valoisuudellaan. Paksu lumikerros totta kai valostuttaa maisemaa, mutta aurinkokin on piristänyt päivää ihanan usein. 

Kun koti kylpee valossa, omakin energiataso on ihan toista luokkaa. Ei tosin niin suurta, että auringon paljastamat likaiset ikkunat saisivat aikaan mitään reaktiota. Ja onhan se nyt muutenkin kesähommia. Nyt on saanut ihan riittämiin keskittyä lumitöihin.

Eilen oli taas klassinen kahden lumityön päivä. Iltamyöhäisellä pihalla puhistessani mietin, että seuraavaa, joka hehkuttaa ottamaan lumityöt "treenin kannalta" kumaisen kyllä kolalla. Ainoa ilo lumitöistä on kolaamiseen liittyvät meemit, joita lähettelen ahkerasti toisaalla töissä olevalle miehelleni. Suurta kukkakimppua ahkeruudestani odotellessa. Koska runsas lumimäärä on tietenkin siipan syy.

Mutta takaisin sisätiloihin ja valokylpyihin. Suurehko kirjoraitamatti muutti tv-huoneesta ruokailutilan puolella paremman valon toivossa. Tämä kyllä viihtyy puolivarjossa, mutta edellinen asuinpaikka oli selvästi liian pimeä. Tämä onkin siitä jännä kaveri, että se aloittaa elämöimisen pimeän tultua. Iltasella lehdet menevät suppuun ja isosta kasvista kuuluu kova kahina.

Tammikuun parhaita puolia on ehdottomasti tulppaaniaika! Ja kyllä, maljakko on sama kaikissa kuvissa, sillä kuvat ovat eri aikaan otettuja. Uuden ja avaramman keittiön myötä on ollut ihanaa pitää leikkokukkia myös keittiön työtasolla. Keittiössä tulee kuitenkin vietettyä melkeinpä eniten aikaa.

Tammikuun kiitäessä vauhdilla ja Amerikan vallanvaihdon tapahduttua rauhallisesti voi todellakin toivotella valoisampia aikoja! Ja oikein ihanaa viikonloppua!

Uusia tuulia

Meillä vietettiin alkuviikosta kotipäivää pienen flunssapotilaan kanssa. Sängynreunalla lehtiä selaillessani tajusin, etten ole muistanut kertoa teille uuden vuoden tuomista uusista tuulista!

Kirjoitan nykyään kolumnia Kotipuutarha-lehteen ja ensimmäinen kirjoitus näki päivänvalon vuoden ensimmäisessä numerossa. 

"Kuokalla & kauhalla" -nimi viittaa sekä keittiöpuutarhaan että toiseen rakkauteeni, ruokaan. Kyseinen kolumni on ehkäpä sellainen kolumnin ja pakinan välimaastoon sijoittuva kirjoitus. Välillä mukana menossa on myös perhe, halusivat sitä tai eivät. Esimerkiksi ensimmäisen kolumnin yhteydessä seikkailee appiukko. Lupa kysyttiin tietenkin vasta jälkikäteen, sillä käytin taktiikkana kollegani usein viljelemää lausetta: "Helpommin saa anteeksi kuin luvan". Katsotaan kuinka miniän vielä käy...

Tämä sadonkorjuuaikaan napattu kuva päätyi palstan alareunaan profiilikuvaksi. Kohtahan sitä pääsee taas tositoimiin, niin mahtavaa!

Mukavaa viikon jatkoa!

Kosken kuohuja ja merisavua

Kävin eilen aamusella kauppareissulla ja kotimatkalla ohitin upean maiseman. Tämä on meidän paikallinen pikkukoski ja sen äärellä oleva vanha mylly. Vaatetus ja välineistö oli sillä hetkellä mitä oli, mutta ruokaostostenkin jäätymisen uhalla oli pakko pistää auto parkkiin ja kävellä joenrantaan kuvaamaan.

Joen päällä väreillyt usva (merisavu, mieheni tiesi minua myöhemmin sivistää) teki maisemasta epätodellisen. Merisavua muodostuu, kun sulan vesistön ylle virtaa kylmää ilmaa ja vedenpinnalta haihtuva vesihöyry tiivistyy näkyväksi. Sumuisessa maisemassa oli vaikeaa saada kiinni väreistä tai muodoista, mutta samaan aikaan kaikki oli kuitenkin henkeäsalpaavan kaunista. 

Paikka on kesäisin suosittu hääkuvauskohde. Toivottavasti joku onnekas sai satumaisen tunnelman hääkuvansa taustaksi eilenkin. Koronasta huolimatta.

Kaunista talviviikonloppua!

Talvisalaatti tammikuulle

Tammikuu tarkoittaa monelle kevennettyä ruokavaliota ja muutenkin elämäntapojen tarkempaa syynäystä. Itselläni ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia (esimerkiksi karkkilakko olisi aivan tuhoon tuomittu yritys!). Mutta aina tammikuussa yritän kyllä lisätä kasvisruokien määrää entisestään, kiinnittää huomiota unen määrään ja laatuun, sekä liikkua enemmän.

Rakastan salaatteja, tosin alkutalven pakkaset ja pimeys vaativat tuhtia evästä. Tällä kertaa Kesäsen koekeittiössä tehtiin ruokaisa talvisalaatti uunissa paahdetuista juureksista, täyteläisestä fetasta, pirteästä granaattiomenasta, lämmittävästä chilistä... Oli siellä paljon muutakin ihanaa ja mikä parasta, salaatti maistuu sekä lämpimänä että kylmänä!

Käy nappaamaassa ohje Versoilevan sivuilta, Talvisalaatti couscousista ja uunijuureksista löytyy täältä.

Mukavia talvipäiviä!

Tammikuu toi talven tullessaan

Uusi vuosi on alkanut jotenkin erityisen vauhdikkaasti. Meillä palattiin koko perheen arkeen vasta loppiaisen myötä, mutta jotenkin vuoden ensimmäinen viikko on ollut melkoista juoksua ja suhaamista.

Instagramin puolella olen jo kertonutkin, että asutamme tätä nykyään kahta kaupunkia. Se tuo omat kiemuransa arjen sujuvuuteen (ja erityisesti sujumattomuuteen...). Mutta eipä tässä ole muutenkaan viime vuosina ehtinyt laakereilla lepäillä, joten samassa imussa mennee tämäkin kuvio.

Joulukoristeet on nyt korjattua kotoa, mutta kesähuoneeseen en ole vielä malttanut koskea. Ulkona on juuri nyt erityisen jouluista. Saimme ennen loppiaista runsaasti lunta ja kyllähän tuo maisema heti muuttui paljon kauniimmaksi ja valoisammaksi.

Tontin ja tien välissä olevan lehtipuut- ja pensaat antavat taas näkösuojaa lähes kesän tapaan, kiitos kunnon lumikerroksen. Vain kesähuoneen ovikranssit pilkottavat hauskasti oksien välistä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lumi voisi viipyä tammikuun ja sitten sitä voitaisiin suorastaan jo kirmata kohti kevättä. Perheessämme olen moisten ajatusten kanssa ypöyksin, mutta luotan, että teidän joukossanne on hengenheimolaisia.

Oikein ihanaa tammikuuta, pysykää terveinä ja iloisella mielellä.

Valoa kohti mennään!