Yksijalkainen

Viikko on mennyt sairastellessa, yksin ja yhdessä. Koululainen halusi huoneeseensa jonkin kasvin eloa piristämään. Katselimme kuvia ja ilokseni neiti päätyi flamingonkukkaan. Minulle tämä toi mukavia muistoja lapsuudesta. Äitini, pikkuisen boheemi ja vahvoja värejä rakastava, tykkäsi kovasti flamingonkukista. En kyllä muista, oliko niitä silloin saatavilla kuin tulipunaisina.

Lapsena kukka näytti minusta oudolta. Muoviselta ja oudolta. Myöhemmin ajatukset karkasivat tästä aina jonnekin Floridan suuntaan. Paperisateenvarjoja drinksuissa, turkoosi vesi ja pastellinsävyiset rakennukset. Nykyään kasvi näyttää minusta samaan aikaan sekä veikeältä että elegantilta. Lisäksi flamingonkukkaa saa ihanissa väreissä. Vaaleanpunaista, lilaa, limeä... 

Flamingonkukan nimi kirvoitti paljon keskustelua myös 3-vuotiaan Ohjelmointipäällikön kanssa. Faktat piti tarkistaa Wikipediaa ja Youtubea myöten.

Opimme, että flamingot (lintu) seisovat ja nukkuvat yhdellä jalalla säästääkseen lämmönkulutustaan. Viileässä vedessä seisominen viilentää  elimistöä nopeasti. Ja se mikä näyttää flamingon polvelta, onkin oikeasti sen nilkka. Upea väritys puolestaan johtuu ainakin osittain ravinnosta. Linnut reagoivat äyriäisten sisältämiin yhdisteisiin. Mutta flamingoista ei tule sinisiä, vaikka niille syöttäisi mustikoita. 

Tämä (kuulemma) helppohoitoinen kaunokainen, Anthurium Sweet Queen on Huiskulasta. Pitää toivoa, ettei pikkumies ala syöttää tätä värimuutoksen toivossa..!

* Yhteistyöpostaus, Huiskula

Tätä kohti!

Selailin viikonloppuna kuvavarastoja. Tämä loppukesästä otettu valokuva suorastaan pomppasi silmille. Juuri nyt tuntuu lähes mahdottomalta ajatus ihoa lämmittävästä lempeästä ilta-auringosta, vehreästä pihasta ja ylitsepursuavasta runsaudesta.

Mutta tätä kohti mennään. Ihanaa!

No jos yksi vielä?

Vähän kyllä jo päätin, että pakkaskuvat saavat pikku hiljaa riittää. Mutta jos nyt yksi kuva vielä..? Eilinen kuunvalo loi ympäristöön niin ihanaa maagista tunnelmaa.

Melkein odotti menninkäisen hyppäävän metsästä!

Mukavaa viikonloppua <3

Ihan kohta?

Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa ihastellaan pakkaspäivien kauneutta ja kerrataan puutarhurin talvitöitä. Mutta siitä huolimatta katse on jo lujaa kohti kevättä.

Ihan kohta räystäistä alkaa kuulua tip-tip-tipeti-tip. Sulosointuja. Ihan kohta. 

Pääset lukemaan lisää täältä!

Arvonnan voittajat!

Olen melkoinen vilukissa-villasukka-kesäihminen. Mutta pakko se on myöntää, että valkoinen lumikerros ja aurinkoinen pakkaspäivä saavat mielen iloitsemaan. Lisääntynyt valo on mannaa sielulle ja silmille.

Kotipuutarha-lehden ja Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n sponssaama arvonta on nyt suoritettu. Ulkolintujen kotimaiset ruokintapaketit lähtevät seuraaville:

MrsPiispa13. tammikuuta 2016 klo 6.37

Laitoin talipallot terassille, nyt ootellaan että pikkulinnut ne löytäisi. Olisi kiva päästä kokeilemaan näitä uusia linnunruokia.

Anonyymi4. tammikuuta 2016 klo 20.49

Mukana arvonnassa. Täälläkin ruokitaan lintuja ja kiikaroidaan niitä kans.Terveisin Päivi paivi.suutari@hotmail.com

Päivi Nielikäinen18. tammikuuta 2016 klo 7.30

Kyllä meidänkin pihan sirkuttajille kelpais❤️ Ja fb:ssä osallistun myös

Sekä Hannele Torkkolalle, joka osallistui arvontaan blogin Facebook-sivuilla.

Lämpimät onnittelut voittajille!

Laittakaa minulle yhteystietonne osoitteeseen kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan palkinnot perille mahdollisimman nopeasti!

Valoterapiaa ja arvontamuistutus!

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen viestiä jättäneille! Aivan mahtavaa, että sain jo näin etukäteen jakaa asian kanssanne. 

Mahtavaa on myös ollut viikonlopun sää! Niin kaunista, että henkeä melkein salpaa. 

Sunnuntaina olikin melkoista hulinaa, kun parikymmentä energiapakkausta kokoontui juhlimaan synttäreitä urheilutalolle. Poppi pauhasi ja vauhtia piisasi. Oli renkaita, patjoja, pallopelejä, temppuilua, iso sali vapaassa käytössä. Huippukivaa, kun vieraita mahtui kutsumaan reilummin ja menoa ei tarvinnut hyssytellä. Olemme kerran aikasemminkin pitäneet synttärijuhlat urheilutalolla, parin vuoden takaisista kekkereistä pääset lukemaan lisää täältä.

Juhlien päätteeksi oli pakko mennä nauttimaan valoterapiasta. Auringonvalolla on kyllä uskomaton vaikutus, vaikka pakkanen nipistelisikin poskia.

Muistakaa paukkupakkasten keskellä myös kotipihan sirkuttajia! Vielä ehdit osallistua ulkolintujen ruokintapakettien arvontaan täällä. Kotimaisten linnunruokien arvonta päättyy tänään maanantaina 18.1. klo 24.

Oho, mitä tapahtui??

Viime vuosi oli itselleni äärimmäisyyksien vuosi. Tulevan vuoden ääriviivat saneltiin ja alleviivattiin heti alkumetreillä. Isäni kuoli tammikuussa tyttäreni synttäreiden aikaan. Keskellä surua alkoi kuitenkin huikea matka, joka veikin koko loppuvuoden. Ja vähän päälle.

Maaliskuussa seisoin hölmistyneenä kadunkulmassa Helsingin keskustassa ja katselin epäuskoisena vieressäni seisovia naisia. Olimme juuri saaneet kirjasopimuksen! Kati Jukarainen, Hanna Sumari ja minä. "Mitä juuri tapahtui?!" risteili mielessä samalla, kun ilo kupli sisällä. Ja pakokauhu.

Kati ja Hanna

Äärimmäisyyksiin päästiin myös kesällä. Sää heitteli laidasta laitaan ja kasvu tuntui jumittuneen kylmässä kesässä. Vaivalla esikasvatetut latva-artisokat, munakoisot ja monet muut lepäsivat harsojen alla monta viikkoa. 

Kirsikka Simberg ja jättiliero työssään.

Ainahan sitä haluaa saada kasvinsa pysymään hengissä, mutta nyt oli vähän niinkuin pakko.

Koko projekti oli itselleni todella ainutkertainen. Jatkuvaa uuden oppimista, haastamista, mukavuusalueelta poistumista. Ikimuistoisia hetkiä, mahtavia kokemuksia, upeita ihmisiä. Stressiä ja huojennusta, vuorotellen.

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

Naurua. Sitä tässä kuitenkin on piisannut eniten. Iloista, väsynyttä, helpottunutta, hervotonta. Naurun jokaista mahdollista muotoa. Kiitän sydämestäni näitä mahtavia naisia <3 

Katin ihana keittiöpuutarha

En olisi ikinä arvannut, että työnteko voi olla näin hauskaa!

Kuva: Kati Jukarainen

Ja tässä se on, tulevan kirjamme kansi! Tuukka Koiviston ja Kirsikka Simbergin käsialaa. 

Kirja ilmestyy kevään korvalla, kustantajana ReadMe.

Kyllä nyt taas jännittää!

Haaveillen

Vaihdoin jouluisen profiilikuvani toiseen. Kuvasta voi päätellä, että pikkuisen meinaa jo mopo alkaa keulia.

Kaipaan auringon lämmittämää tiililattiaa jalan alla. Tomaattien tuoksua. Vihreän eri sävyjä. 

Tämän hellepäivän kuvan otti Krista Keltanen, Unelmien Talo ja Koti -lehdelle.

Lisää kesäisiä kuvia meiltä löydät täältä.

Mukavaa loppuviikkoa, meillä valmistaudutaan 10-v synttärihulinoihin!

Antaa tulla vaan!

Täällä ei ole vielä toistaiseksi joutunut rehkimään lumihommissa. Ei, vaikka kerrankin olisi ollut välineistö kunnossa hyvissä ajoin. Toisin kuin vaikkapa silloin, kun mies suuntasi parin viikon työmatkalle ja lumikola lepäsi varaston välikatolla. Lunta tietenkin tuprutti taukoamatta monta päivää. No, kola saatiin kaivettua muutaman (kymmenen) ärräpään ja ehkä parin kiukkusen puhelun saattelemana. Siitä lähtien lumikolaa on säilytetty varaston seinällä. Kesät talvet.

Sain Fiskarsilta talvisen paketin, jossa oli muun muassa kätevä SnowXpert autolapio. Ohjelmointipäällikkö sai sen käsiinsä ennen kuin lapio ehti auton peräkonttiin asti. Viime viikon lumisade riitti juuri ja juuri pienen pulkkamäen rakentamiseen. Kevyt pikkulapio olikin oikein passeli mäen muotoiluun. 

Autolapiolla olisi hyvä huhkia lunta myös kasvarin ympäriltä. Jotenkin minua aina kylmää heilua lasiseinien vieressä pitkävartisilla työkaluilla.

SnowXpert lumentyötimessä on puolestaan pitkä, mutta erittäin kevyt alumiinivarsi. Sillä lykkii raskaampaakin lunta selkäänsä telomatta. Erityisen hyvin se sopii pihamme käytäville. Joku älypääpuutarhuri on nimittäin joskus ajatellut, että sellainen puolivilli rönsyilevä piha olisi aikas ihana. Joten tästä(kään) lumikolalle mitoitetusta käytävästä ei enää kolalla lykitä. Ellei halua ajoittaa reilummanpuoleista harvennusoperaatiota juuri talveen. 

Nyt on uhkailtu sen sorttisilla lumimäärillä, että täällä ollaan valmiina. Pienimmästä isoimpaan. Antaa tulla vaan!

Ai niin, ja pulkkamäestä riitti runsaasti riemua! Ei sitä kummoisia tarvita, kun pikkuväki ottaa kaiken ilon irti. Pieni asennetsekkauksen paikka taas itsellekin.

* Fiskars blogiyhteistyö

Pikkuaurinkoja

Mieli kaipaa taas väriä ja vihreyttä. Joulun jälkeen on ihana raikastaa kotia. 

Ja viime päivinä raikkautta on riittänyt, hrrrr! Onneksi syksyllä sisälle siirtämäni kalamondiini ei näytä närkästyneen paukkupakkasista.

 Pienessä sitruspuussa on ihania miniaurinkoja. Eihän näistä voi olla piristymättä!

Ja lisääkin on tulossa, useampia.

Itselleni kalamondiini on uusi tuttavuus. Tiedän, että sitruspuiden talvihoito on meidän oloissamme melkoisen haastavaa. Nyt ristin käteni ja toivon, että piristysruiskeeni selviää talvesta. Ja jos selviää sekin, niin sitten kyllä minäkin. Meitä ei kylmyys nujerra!

Lisää energiaa! Ja arvonta.

Uusi vuosi alkoi todella raikkaasti, hrrr! Joulu sai kyytiä heti viimeisten lomavieraiden lähdettyä ja lautasellakin on nyt kevennetty linja. Omat housut tuntuivat juhlapyhien jälkeen sen verran napakoilta, että nyt jo tekeekin mieli tiukentaa vyötä. 

Viimeistään nyt, pakkasten tultua, tulisi muistaa kotipihan sirkuttajia. Lintupiireissä tuskin mietitään kevyempää linjaa. Liikkeellä on paljon nälkäisiä siivekkäitä ja pakkasten kiristyttyä energiantarve vain kasvaa. 

Meillä on ollut tapana hankkia linnuille jouluateriaksi perinteinen kauralyhde. Se tosin tyhjenee varsin vikkelään. Nyt sain testattavaksi Kuopiossa valmistettuja Talvilintu ja Tintin -linnunruokia, juuri sopivasti ennen joulua. Aattoaamuna viritimme pikkulintujen herkkuateriat pihapuihin.

Eläinruokatehdas Lemmikki Oy on ainoa kotimainen linnunruokien valmistaja. Linnunruoat on suunniteltu erityisesti Suomen talvilintujen korkeaan energiatarpeeseen. Kaikki linnunruoat ovat lämpökäsiteltyjä, joten ne eivät levitä tauteja ruokintapaikalla. Tuotteita on siis siistiä ja turvallista käyttää. 

Osa tuotteista sisältää perinteisen ripustusverkon. Yhden näistä ripustimme kirsikkapuuhun.

Verkottomat tuotteet ovat linnuille kaikkein turvallisimpia. Linnunruokatangon päältä poistetaan suojakuorta niin, että molempiin päihin jää kaistale kuorta. 

Näissä verkottomissa tangoissa on sydänlanka, joka pitää tuotteen kasassa. Huomasimme tämän kantapään kautta ensimmäistä tuotetta kokeillessamme. Survasimme  nimittäin ohjeessa mainitut lintujen "istuinkepit" tankoon turhan hanakasti, jolloin siihen tuli iso halkeama. Tämä ei kuitenkaan estänyt tuotteen ripustamista tai lintujen ruokailua, se häiritsi ainoastaan visuaalista silmääni. Lapsista puussa roikkuva "ukko" näytti hauskalta! Kannattaa siis ensin tehdä apureiät istuinkepeille tankoon esimerkiksi isolla naulalla. 

Paketissa oli mukana myös uutuustuote Kevätherkku, joka on suunniteltu auttamaan kevään kriittistä pesintäaikaa. Emolintujen energiantarve on tuolloin kova, mutta ravinnonsaanti on usein hankalaa. Lisätietoa Kevätherkusta ja muista tuotteista löydät täältä.

Sain Kotipuutarha-lehdeltä arvottavaksi Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n valmistaman ulkolintujen ruokintapaketin. Erittäin ajankohtainen palkinto sisältää seuraavia kotimaisia ulkolintujen ruokia:

Talvilintu Rasvasiementanko 600g, Talvilintu Pähkinätanko 1kg, Talvilintu Rouhe 1kg, Talvilintu Kevätherkku 600g, Tinti Rasvasiemenseos 1kg ja Tintin Herkkutanko 1kg.

Neljä onnekkasta voittavat itselleen koko yllämainitun setin! Voit osallistua arvontaan seuraavasti:

* Jätä viesti tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki!

* Lisäarvan voit lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi arvonta-tilapäivityksen alle.

* Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy kahden viikon kuluttua maanantaina 18.1.2016 klo 24.

Onnea arvontaan ja kirpsakkaa tammikuun jatkoa!

* blogiyhteistyö

* Arvonta on päättynyt

Tarmolla tammikuuhun

Kylläpäs oli mukava aloittaa uusi vuosi auringonvalosta nauttien!

Melkein jo tunsi, miten puiden takaa pilkistävä aurinko lämmitti kasvihuonetta.

No pakkastahan siellä vielä oli, mutta mieli matkasi heti pitkälle kevääseen. 

Millainen puutarhavuosi tänä vuonna mahtaa odottaa..? 

Iloista odotusta, sormia syyhyttäviä suunnitelmia ja tarmokasta tammikuuta!