torstai 6. elokuuta 2020

Miltä nyt tuntuu?

Olemme olleet reilun kuukauden Suomessa ja saaneet toistuvasti vastata kysymykseen: "miltä nyt tuntuu, onko ihanaa olla taas kotona?" Toisaalta aika on mennyt hurjaa vauhtia, toisaalta tuntuu, että vastahan hyvästelimme kotimme Washington D.C:n esikaupunkialueella. Kotiympyrät Suomessa tuntuvat juuri nyt samaan aikaan sekä tutuilta että kuitenkin jotenkin vierailta.

Ensimmäiset päivät menivät ikävöidessä takaisin: lämmintä säätä, ystäviä, lenkkeilymaastoja, naapuruston kauniita taloja ja pihoja. Suomi näyttäytyi varsin energiatehokkaana ja taloudellisena, käytännöllisyys kaikessa kauneuden edelle menevältä. 
Entinen kukkakauppa, nykyinen deli Georgetownin kaupunginosassa.
Karanteeniaikaan lapset joutuivat kahdesti liikkumaan julkisessa paikassa, maskit päällä tietenkin. Erityisesti nuorimmainen koki olonsa ensimmäistä kertaa todella epämukavaksi, koska "kaikki tuijottivat". Meidän melkein 4 kuukauden normaalista olikin tullut epänormaalia.
Normaalisti turistien täyttämä National Mall koronapandempian aikaan.
Kun karanteenit oli kärvistelty ja tulotarkastukset lääkärissä läpikäyty, pääsimme taas arjen kulmaan kiinni. Oli todella ihmeellinen fiilis käydä ruokakaupassa, mutta vielä ihmeellisempää oli mennä vaateostoksille. Vaatteita sai sovittaa! Kaupat olivat auki! Kukaan ei säännöstellyt asiakkaiden määrää!
Crepe myrtle eli kiinankutrio kukkii näyttävästi kesän kuumimpaan aikaan.
Kaupassa käynnin helppouden lisäksi olen iloinnut muun muassa näistä asioista:
  • pikaruokapaikoista saa gluteenittomia tuotteita (hampparit, subit, pizzat).
  • kaupasta löytyy ihan kaikkea myös laktoosittomana, jihuu!
  • monipuoliset karkkivalikoimat, oolalaa!
  • ruisleipä, ruisleipä ja ruisleipä.
  • ruoka on Suomessa huomattavasti edullisempaa.
  • saa istua kahviloissa, eikä vain napata kahvia nopeasti mukaan.
  • on ihmeellistä päästää lapsi (tuleva tokaluokkalainen) menemään yksin ystävänsä luo. Ei kuskaamisia eikä etukäteen järjestettyjä ja valvottuja leikkitreffejä.
  • koulu alkaa Suomessa normaalisti ensi viikolla. Saimme tietää, että molempien lasten koulut Amerikassa jatkuvat etäopiskeluna koko syyslukukauden.
  • etäisyydet ovat pieniä ja liikenne vähäistä. Siksi myös asioiden hoito on nopeaa.
  • erityistä hilpeyttä on aiheuttaneet ämpäritarjoukset! Onkohan näitä missään muualla päin maailmaa?
Lapset olivat nopeasti kuin kotonaan suurkaupungin sykkeessä.

Great Falls luonnonpuisto lähellä kotikulmia.

Näitä puolestaan vielä kaipaan Amerikasta:
  • auringonpaistetta, jota oli tarjolla lähes joka päivä, ympäri vuoden. 
  • vehreyttä ja luonnon monimuotoisuutta, jopa suurkaupungin välittömässä läheisyydessä.
  • ihmiset olivat kohteliaita ja hyväntuulisia, yleinen ilmapiiri kannusta ja positiivinen.
  • vaikka liikennettä oli paljon, se oli toiset huomioon ottavaa ja siksi myös sujuvaa.
  • kansainvälisessä yhteisössä oli helppo luoda ystävyyssuhteita nopeasti.
  • ihmiset pitivät kiinni koronaohjeista ja turvaväleistä. Välillä tuntuu, että Suomessa tullaan aivan iholle. Esimerkiksi kaupan kassajonossa tai julkisissa kulkuvälineissä.
  • tsiljoonat pitkin kevättä kukkivat koristepuut ja naapuruston upeat pihat.
  • revittävät multasäkit! Multapusseissa oli "katkoviiva", jota pitkin säkit oli helppo avata siististi ja ilman työkaluja. Ihan ykkösjuttu!
  • sanoinko jo lämpimän sään ja auringonpaisteen? 
Magnoliat täyttivät keväisen kauupngin.

Chinatownin koristeellinen kaariportti.

Upeat kuningasmagnoliat kukkivat alkukesästä.
Summa summarum: on helppoa olla kotona. Sitä tietää miten asioita pitää hoitaa, minne soittaa, missä käydä. Pieni pala sydäntä jäi kuitenkin itärannikkolle, sillä koko perhe tunsi olonsa kotoisaksi juuri siinä ympäristössä, ihanien ihmisten keskellä. Toivon, että lasten pirtaan tarttui paikallista ystävällisyyttä, positiivisuutta ja toisten huomioimista. Siihen kun liitetään suomalainen sisukkuus, itsenäisyys ja jämptiys, niin uskon lasten saaneen jo nyt paljon eväitä elämään.
"Out of the mountain of despair a stone of hope" -Martin Luther King, Jr. muistomerkki.

Osa perheestä lähti seikkailuun pitkin hampain, ja vuoteen mahtui kaikenlaista yllättävää ja ikävää. Summatessamme asioita vuoden saldon jäi kuitenkin selvästi plussan puolelle. Nyt toivon lapsille nopeaa sopeutumista, ystävien löytymistä ja Suomen parhaista paloista nauttimista. Muisteltavaa näistä muutoista riittää taatusti koko loppuelämäksi!

SHARE:

3 kommenttia

  1. Hyviä asioita listoissasi. Yllätti tuo, että Suomessa ruoka on edullisempaa.
    Tuo turvallisuus Suomessa on iso asia. Sitä ei aina tule ajatelleeksi. Mökkinaapurimme asuvat Brysselissä ja olemme kuulleet, miten pieniä lapsia ei voi yksin päästää mihinkään. Se on surullista.
    Sitä lämpöä ja auringonpaistetta täällä kyllä kyllä kaipaa ja niitä upeasti kukkivia puita ja pensaita, mitä kuvissasi oli.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla näitä teidän fiiliksiä.
    Niinhän se on, että kaikkialla on omat hyvät ja omat huonot puolensa. On hienoa, jos me ihmiset voisimme oppia jokaisesta kulttuurista niitä parhaita puolia ja tuoda niitä vielä tavallaan tuliaisina kotiin.
    Lapsille jää varmasti ikuinen aarre sydämiin teidän haasteellisesta, mutta antoisasta vuodestanne.
    Harmi, kun sitä auringonpaistetta ei saa niin helposti tuotua mukanaan.

    VastaaPoista
  3. Hyvin olet miettinyt Suomen ja Amerikan parhaat puolet, ja varmasti tuota auringonpaistetta kaipaa, jos siihen on joka päivä tottunut. Eikä tarvitse olla hellettä, vaan valoa. Noita katkoviivallisia multapusseja voisi joku alkaa Suomessakin valmistamaan - heti ostaisin!

    VastaaPoista

Blog Design Created by pipdig