Syyskesä on aina ollut itselleni puutarhassa vähän haasteellinen aika. Olen enemmän sellaisen hallittavan puutarhan ystävä. Tällä tarkoitan alkukesän pontevaa kasvua, suoria rivejä kasvimaalla, vehreitä ja jänteviä tomaatintaimia. Tähän aikaan syyskuusta kaikki on vähän käsiin räjähtänyttä. Niin keittiöpuutarhassa kuin perennapenkeissäkin.
Toisaalta kyllä rakastan rennon boheemia tyyliä, mutta huomaan herkästi näkeväni syyskuun puutarhassa kauneuden sijaan tekemättömien töiden listan. Loputtoman listan. Olenkin yrittänyt tänä vuonna rutistaa työlistan mielestäni jonnekin tuonnemmaksi (vaikkapa marraskuulle!). Nyt nautiskellaan täysin rinnoin loppukesän runsaudesta ja väriloistosta.
Ja runsautta toden totta riittää! Kasvihuoneen sivusta on melkoista viidakkoa. Siellä on sikin sokin minttua, kultapalloja, maa-artisokkaa. On tsinnoita ja kesäkurpitsaa. Villiviiniä, syreenejä ja ruukussa kasvava katsura.
Syyskuun aurinko luo pehmeää valoa ja saa tunnelman jotenkin ihanasti hidastumaan. On kuin säteet viipyilisivät tarkoituksella hetken pidempään. Ennen illan pimeää. Syksy tekee tuloaan, halusi sitä tai ei.
Nyt on juuri passeli aika hengittää syvään ja nauttia. Tallentaa näkymät muistiin. Pysähtyä. Kerätä kukkia maljakkoon, tomaatteja leivän päälle, rouskutella porkkanoita. Siivota ehtii myöhemminkin.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti