Syyssiivousta jälkioireiden riivaamana

Koronarokotteiden jälkioireista puhuminen on ollut vähän kuin synnytyksestä (tai miehillä ehkä inttiajoista) jutustelu. Lähes jokaisella on sananen sanottavanaan, sillä suurella joukolla on jo kokemusta asiasta. Kokemukset on kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Kuka on jatkanut piikin jälkeen normaalisti, kuka pyörtynyt, ollut unelias, saanut kuumehorkan, lihaskipuja, tai niinkuin omalla kohdallani, ollut täysin käsittämättömän siivouskohtauksen kourissa.

Instagramin Stooreja seuraavat tietävätkin, että tehostepiikin jälkeisiltä päiväunilta herättyäni pistin tuulemaan. Siinä puhdistui suit sait kaappien hankalat päälliset pölykerroksista, keittiön kuiva-ainekaappi, pesuhuoneen kaakelivälit. Kaikki sellainen, mikä ei kuulu normaaliin viikko- tai edes kuukausisiivoukseeni. 

En ole ihan varma, olinko jälkihöyryissä vielä näiden ulkohommienkin äärellä. Toisaalta siivoan aina paljon mielummin puutarhassa kuin sisällä.  Pihan oleskelupuolella oleva luumupuun alusta oli todella ränsistyneen näköinen. Kukinnan päättänyt rohtosuopayrtti sojotti kuivana ja ruskeana,  ja sieltä täältä törrötti luumun juuriversoja. Siinäpä muuten sitkeitä sissejä, ei paljon kesähelteet ja kuivuus versoja haitanneet!

Ensin poistin versot ja kuivuneet perennat. Sitten kanttasin puun alusen, sillä tämä näkyy sekä lasitetulle terassille, olohuoneeseen että ruokailutilaamme. Jo yhden pienen alueen kanttaus toi ryhtiä koko näkymään.

Tämän jälkeen levitin ohuen kerroksen kuorikatetta. Ohuen siksi, että se on tässä lähinnä näön vuoksi. Pidän katteen tuomasta viimeistellystä ilmeestä. Keväisin puun alunen on täynnä valkoisia ja sinisiä scilloja, jotka eivät pientä katekerrosta hätkähdä. 

Tänä kesänä kotipihassamme ei ollut minkään sortin kirja-, lehti- tai muita kuvauksia, joten kun kesän kaikki viralliset juhlat oli juhlittu (puutarhan juhlavalmisteluja löytyy mm. tästä postauksesta) , puutarhuri otti loppukesän niin sanotusti löysin rantein. Nähtäväksi jää, jaksanko vielä ahkeroida muiden istutusalueiden parissa, vai kanttaanko loput sitten joskus ensi keväänä. Talven jälkeen riittää aina virtaa ihan ilman piikkejäkin.

Nyt aioin nautiskella syyskesän runsaudesta, kukkaloistosta ja lähestyvän syksyn tuoksuista. Yritän muistaa pysähtyä ja ottaa mallia vaikkapa näistä syysvuokoista, jotka ovat kääntäneet kasvonsa auringon puoleen.

Mukavaa viikonloppua!