Terkkuja uudesta kodista!

Terkkuja täältä Amerikankodista! Olin alunperin ajatellut, että laitan kotikuvia vasta sitten, kun olemme saaneet omat tavarat perille. Mutta siihen menee vielä hetki jos toinenkin, joten tässä vähän esimakua tulevasta.

Asumme vuokralla omakotitalossa Washington DC:n esikaupunkialueella. Naapurusto on ihanan rauhallinen, kodikas ja turvallinen. Kotimme on tilava tiilitalo, jonka ehdoton helmi on suuri keittiö. 

Asunnonetsintä oli melkoisen haastava ja stressaava projekti. Väki vaihtuu Washingtonissa tiheään, joten hyvät asunnot tulevat ja menevät silmänräpäyksessä. Meille ehdottomasti tärkein kriteeri oli lasten koulut: ne määräytyvät osoitteen (kotikadun ja jopa asunnon numeron mukaan). Koulut on täällä arvioitu asteikolla 1-10 ja saimme useammalta taholta kuulla, ettei lapsia kannata laittaa alle 8 kouluihin. Tavoitteena oli siis löytää kaksi kiitettävää koulua ja tässä kodissa tuo kriteeri täyttyi kirkkaasti. Sitten oli tietenkin huomioitava yleinen turvallisuus, koulumatkat, miehen työmatka ja vasta sen jälkeen alettiin miettiä asunnon viihtyisyyttä, kodikkuutta ja toimivuutta. 

Ehdimme katsastaa jos jonkinmoista taloa ja asuntoa. Tässä talossa oli kympin koulujen lisäksi myös muita etuja: vanhoille taloille tyypilliset lattiamatot oli vaihdettu puulattioihin. Jostakin syystä amerikkalaistaloissa (ainakin vuokramarkkinoilla olevissa) on tosi usein tummanruskea keittiö. Tämä oli niitä harvoja, joissa keittiön pääväritys oli vaalea. 

Suurin osa makkareista on maalattu rauhallisen neutraaleilla sävyillä. Vessat sen sijaan ovat ehtaa 70/80 -lukua värikkäine kylpyammeineen (ei siis luvassa kylppärikuvia!). Myös kodinhoitohuone kaipaisi kipeästi remonttia. Kellarikerroksen rec-room (jossa yleensä sijaitsee tv-tila ja vierashuone) puolestaan on mukavan väljä ja viihtyisän vilpoisa.

Kodin tuntua on yritetty tehdä muutamalla tavaralla: tuoreilla kukilla, parilla viherkasvilla, kauniilla saippuapulloilla, kotoisilla aamukahvimukeilla. Tuntuu hölmöltä hankkia uutta tavaraa, kun kontti Suomesta on matkalla tänne. Odotan kuin kuuta nousevaa, että saan käyttöön omat astiat, hyllyt ja kaiken sen pikkutilpehöörin, jolla luodaan omannäköinen koti.

Tavaran puutteesta huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi, tässä on ehtinyt iskeä aikamoinen tavarakrapula.  Kontin lähdettyä asuimme Suomessa minimivarustuksella. Sama linja on jatkunut täällä ja tähän on itse asiassa tottunut yllättävän nopeasti. Nyt tuleva tavararöykkiö jo vähän hirvittää. Kaapeissa on ollut ihanan väljää, mutta kohta sieltä saapuu pannuja, kannuja ja kattiloita, talvivaatteita, askarteluroippeita, työhuoneen sisältö, kuppeja ja kippoja. Saas nähdä ryhdynkö konmarittamaan saman tien vai sujahtaako sitä sitten kuitenkin tavarapaljouden keskelle. Pitääkö mantrani "more is more" paikkansa myös jatkossa?

Lapset saivat ennen muuttoa valita mukaansa uudet lakanat, jotka tuotiin tänne jo matkalaukuissa. Tuomaan vähän Suomi-fiilistä. Pikkumies päätyi hauskaan Finlaysonin Villipedot-settiin. Mukana on tietenkin myös kaikkialle seuraava Rekku-koira. Huomasin vasta nyt, että Rekulla on yhä kanyyli käpälässään muistona keväisestä munuaisleikkauksesta (pikkumiehen, ei Rekun).

Tässä pikaesittely uudesta kodistamme. Laitan lisää kuvia myöhemmin, kun koti alkaa muokkautua näköiseksemme.

Oikein mukavaa uutta viikkoa, täällä vasta käydään nukkumaan sunnuntain puolella!